Luukku 23: Hevoset, joilla olen ratsastanut

Mietin ensin, että listaisin kaikki vuonohevoset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, mutta listaan kuitenkin kaikki muistamani hevoset ja ponit rodusta riippumatta. Rajaan vielä siten, että listalla on vain hevoset joilla olen ratsastanut suunnilleen aikajärjestyksessä. Minähän en ole koskaan käynyt kunnolla ratsastuskoulussa, joten hevosia ei kovin montaa ole verrattuna siihen, että joka viikko on eri ratsu alla. Kuvia minulla ei ymmärrettävästi kaikista ole, sillä en ole kuvannut mm. irtotunneilla kokeilemiani hevosia eikä 90- luvulla tullut pidettyä kameraa mukana kuin aniharvoin. Lisäksi on hirmu hauskaa muistella, miten ennen otettiin yksi kuva ja vasta filmirullaa kehittäessä näki, millainen sieltä tuli. Nykyään voidaan ottaa jopa 50 kuvaa putkeen ja valita paras. On ne ajat muuttuneet!

Sööna:
Lehmänkirjava issikkatamma Sööna oli ensimmäinen hoitohevoseni ja sattumalta myös ensimmäinen hevonen, jolla koskaan ratsastin. Minua nimittäin talutettiin Särkänniemessä Söönalla jo ihan muutaman vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Sitten päädyinkin vajaa 9v natiaisena hoitamaan sitä. Söönalla mentiin pääasiassa käyntiä ilman satulaa, sillä se oli jo eläkkeellä.

Mölli:
Mölli oli n. 80cm korkea valkoinen shetlanninponitamma, joka oli toinen hoitoponini. Mölliä taisin hoitaa kaikista pisimpään, niin pitkään kunnes painoraja tuli vastaan. Jalat lähes maata viistäen painettiin Möllin kanssa menemään ilman satulaa. Mölli heitti minut lukemattomia kertoja selästä ja sen kanssa tuli opittua kaikenlaista.

Kuvassa oikealta vasemmalle: Tama, Mölli, Tina, Ultra sekä Sanni/Mimmi/Saara -aasi


Tina:
Tina oli tallin toinen kimo shetlanninponitamma. Sitä sanottiin tallin hitaimmaksi poniksi, sillä se ei turhia hötkyillyt. Sillä oli myös hauska tapa laukata silmät kiinni.

Ultra:
Kaunis, voikko shetlanninponitamma. Möllin paras kaveri ja kova viemään. Pääsi uskomattoman lujaa pikkukintuillaan. Muistan pidelleeni harjatuposta kiinni ja matkustaneeni selästä toivoen, että en vaan tipu kiitolaukasta.

Tanja:
Iso, musta shetlanninponitamma, jota taisin kokeilla kerran.



Hilja:
Hilja oli rautias shetlanninponitamma, hoitoponi numero 3, joka oli kova potkimaan muita poneja. Jos joku erehtyi ratsastaessa liian lähelle, monotti hiljaa kovaa ja korkealta vieruskaveria.



Tama:
Kuvankaunis voikko Welsh Mountain -tamma, joka oli neljäs hoitoponini. Möllin lisäksi Tama oli pitkäaikaisin hoitoponini, jonka kanssa hyppäsin mm. ensimmäiset esteetkin. Tamalta löytyi satulakin. Tama oli aika patalaiska, tai sitä ei vaan huvittanut, mutta kyllä sen kanssa pääsi harrastamaan kaikenlaista. Tamalta en pudonnut kertaakaan, vaikka se joskus pukittelikin nelistäessämme hurjaa kyytiä pelloilla. Kenties satulalla oli osuutta asiaan, sillä tuohon mennessä olin mennyt vain ilman satulaa.



Tosca:
Taman ilkeä/väärinymmärretty kimo varsa, jolla menin kerran hetken käyntiä. Se oli niin ilkeä, että puri ja potki ja se piti kiertää kaukaa. Oli melkoisen kuumottavaa hoidella Tamaa, kun se jakoi karsinan Toscan kanssa. Kerran tallin käytävällä kulkiessani, puri Tosca minua yhtäkkiä olkapäähän kulkiessani sen karsinan ohi.

Dusty:
Dusty oli ruunikko New Fores/shetlanninponi risteytys, jolla menin kerran käyntiä hetken ennen kuin sen varsinainen hoitaja nousi ratsaille.



Siinä taisikin olla Särkänniemen ponit kokonaisuudessaan, joiden selässä kävin.

Pami:
Pami oli ruunikko New Forest tamma, joka oli hoitoponini Viholan ratsastuskoulun alkeisesteleirillä v. 2000. Se leiri oli aika karmea ja ihmiset jokseenkin ilkeitä, mutta opetti paljon. Olinhan tuota ennen ratsastellut vain puskissa periaatteella "kunhan kyydissä pysyn". Minulle oli ratsastuskoulutermit täysin vieraita, kuten kokorata leikkaa, kiemuraura jne.. siis ennen tuota leiriä. Etenkin teoriatunneilla opin termistöä paljon.



Diana:
Diana taisi olla myös ruunikko New Forest -tamma, joka oli leirihoitsuni SS-tallin este/maastoleirillä vuonna 2001. Edellisenä kesänä leiri oli antanut pohjatietämyksen esteille ja täällä päästiinkin hyppäämään jo isompia esteitä ja mikä parasta, maastoilemaan porukalla.



Chiki:
Mustavalkoinen hevonen SS-tallilta, jolla hyppäsin isoimmat esteeni siihen mennessä. Olisko ollut 70cm?

Glofaxi, "Faxi":
Faxi oli rautias issikkatamma, joka oli leirihoitsuni Harvialan ratsutilan issikkaleirillä v. 2002. Tuo leiri oli paras hevosleiri ikänä. Leirikaverit oli huippumukavia ja samoin myös henkilökunta. Leiri oli myös ensikosketus oikeinii issikoihin Söönan jälkeen. (Söönalla ei töltätty tai muutakaan..) Oli aivan upeaa töltätä ja laukata Vanajanlinnan kauniissa maastoissa.



Hofur:
Musta islanninhevosruuna, lauman pomo, jolla päädyin ratsastamaan leirikisat Harvialan hevostilan leirillä. Se oli oikein mukava ratsastaa, vauhdikkaampi kuin Faxi.



Vappu-Marikki:
10 vuoden ratsastustauon jälkeen päädyin irtotunnille Aitolallille kokeilemaan jo lapsesta asti ihailemiani vuonohevosia. Tuntui siltä, että en osannut ihan yhtään ratsastaa, kun eihän tämä toiminutkaan niin kuin lapsuusajan ratsut. Kipinä ratsastukseen syttyi taas ja aloitinkin säännölliset tunnit Aitollallilla.



Ljosprins:
Vapun lisäksi ratsastin paljon alkuun vuonisori Jossella, joka oli kerrassaan miellyttävä ratsastaa, mutta muistaakseni ravi oli karmeaa istua.


Jymy:
Suokkiori Jymyä kokeilin kerran ihan alussa ja sehän vei minua ympäri kenttää kuin märkää rättiä, sillä en osannut ratsastaa kuumuvaa hevosta. Olin aina mennyt enemmän ja vähemmän laiskoilla, joita piti pyytää eteen. Tämän kanssa olikin täysin jarrut hukassa ja se kokeilu jäi yhteen kertaan.

Toinen nelikirjaiminen suokki:
En millään muista mikä oli sen yksärisuokkiruunan nimi, jolla ratsastelin muutaman kerran tunnilla. Saku? Ei, se taisi olla tamma.. Olisko ollut Keke? Kake? noh anyway, se oli ihan mukava suokki ratsastaa. Tarpeeksi rauhallinen ja oli tunneilla, koska omistajansa asui jossain tosi kaukana.

Luna:
Vuonistamma Luna oli melko pitkään vakiratsuni ja sen tasaisessa puksutusravissa oli ihanaa istua. Lunalla osallistuin extemporee tallin koulukisojen raviohjelmaan, mikä sujui oikein hyvin.



Hupu:
Pitkän Luna -kauden jälkeen pääsin menemään useita kertoja vuonoruuna Hupulla, josta en tykännyt sitten yhtään. En tykännyt sen ravista, enkä sen laukasta ja inhosin sen satulaa. Mutta se oli kovin opettavasti myös, sillä Hupua piti tosissaan ohjata myös pohkein, sillä muuten se paineli pää vinossa kaverin perään.



Aksu;
Välissä kävin irtotunnilla Suomatkan ratsastuskoululla, jossa sain ratsukseni englantilaisen täysveriruuna Aksun. Muistan kun opettaja kysyi, että eikö minulla ole raippaa ja totesin, että ei ja lainaan sitten jotain tikkua kentän laidalta jos tarvitsee. No ei tarvinnut. Aksu oli siinä mielessä sopiva ratsastaa, että reippaasti pohkeella ratsastamalla eteni hyvin, eikä raippoja tarvittu. Muutoin en tykännytkään, sillä muistin, miksi en koskaan ole halunnut käydä ratsastuskouluissa tunnilla. Kun kentällä on 8-10 ratsukkoa on tehtävien suorittaminen yhtä pujottelua ja menee pipariksi kun ei ole tilaa tai mahdollisuutta keskittyä.

Pulla:
Vuonohevosruuna Pullalla olen mennyt muutamaan otteeseen ja tykännyt siitä kyllä. Kaveri on mukavasti menossa, mutta vauhdi säädeltävissä, eikä ole koskaan hölmöillyt ylimääräisiä.

Kuvassa Pulla vasemmalla, Simo oikealla


Ukko-Mestari, Ukko:
Aitotallilla käydessäni, minulla oli myös samaan aikaan hoitohevosena Ukko -niminen rautias suokkiruuna eräällä pikkutallilla. Tallilla ei ollut kenttää, joten Ukon kanssa maastoilin ja menin pellolla. Sekin oli melkoista extremeä, kun Ukko entisenä ravurina ei hirveästi osannut ja oli vähä vino toiseen suuntaan, mutta kyllä päästiin kahdestaan ihan mukavia lenkkejä, myös hämärällä.



Brutus:
Käväisin jo Simon omistaessani irtotunnilla Niihamassa ja pääsin rautiaan suomenhevosruunan selkään, jolla oli pompottavin ravi ikinä! En osannut yhtään istua siinä.



Nesso:
Vuonohevosruuna Nessolla olen mennyt kahdesti. Kerran alkuverkkaa ennen maastolenkkiä kentällä talvella ja toisen kerran ilman satulaa kesällä. Molemmilla kerroilla Nesso oli oikein mukava ja helppo ratsastaa. Ei mitään hölmöilyjä, vauhtia just oikea määrä ja meni sitä tahtia mitä siltä pyysin.



Rasmus:
Vuonohevosruuna Rasmus asusteli meillä kotona muutaman kuukauden ja sen kanssa menin ehkä pelottavimmat maastolenkit ikänä. Se ei vaan oikeasti pysähtynyt. Normaalisti joku saattaa kuumeta ja vauhti olla hetken hallitsematonta, mutta tuo paineli sitä kovempaa, mitä enemmän yritti jarruttaa. Alamäet, liukkaat kinttupolut ja kaikki paikasta välittämättä. Jestas, kun hirvitti vielä pitkän aikaa tuon jälkeen.



Poju:
Poju -niminen rautiassuokkiruuna asusteli tässä meillä kotona Rasmuksen jälkeen. Pojulla taisin ratsastaa kerran laitumella. Se toimi tosi herkillä avuilla, mikä oli ihan yllätys, kun olinhan siinä vaiheessa mennyt useamman vuoden Simolla.

Uldur;
Kävin Tiuran tallilla issikkamaastossa ja pääsin reippaalla ruunikolla issikkatammalla. Minä niin tykkään issikoiden ihanan tasaisista askellajeista! Voisin töltätä vaikka lopputomiin!



Bolla:
Issikkainnostus sai vuoden päästä jatkoa, kun käytiin vauhdikkaassa maastossa Tuulensillan tallilla ja ratsuna oli rautias Bolla.



Hulda:
Hulda -nimisellä vuonistammalla pääsin kokeilemaan rasastusjousiammuntaa ja se oli muutenkin aivan ihana ratsastaa. Mukavan kapea ja reipas, tykkäsin kovasti.



Nenna:
Käväistiin pitkästä aikaa viime keväänä/kesänä istuntatunnilla Aitotallilla ja silloin pääsin ratsastamaan Huldan varsalla, Nennalla, joka oli hyvin saman tyyppinen kuin äitinsä. Hirveästi, sitä ei kyllä huvittanut edetä, joten sai olla skarppina pyytämässä eteen heti kun vauhti meinasi hidastua. Mutta oli niin ihanan kevyt suusta!



Jätin listalta tarkoituksella pois Simon, Iitun ja Blendan, koska ne ovat vähän niinkuin itsestään selvyyksiä. Lisäksi listalta puuttuu lukuisia hevosia, joilla menin leireillä tai irtotunneilla, jotka ei syystä tai toisesta jääneet mieleen.


Kommentit

Suositut tekstit