tiistai 28. lokakuuta 2014

Super excited

28.10. Olen aivan mahdottoman innoissani! Ratsastin tänään Iitulla sänkipellolla, metsäpolulla ja pihatiellä. Iitu totteli hienosti! Otin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, kokoajan mentiin siis vain käyntiä. Maiju oli Simon kanssa seurana. Maiju ratsasti Simon kanssa ekana ja pysähtyi kun mekin pysähdyimme. Kiersimme sänkipeltoa ympäriinsä tehden pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Vaihdettiin myös niin, että menin Iitun kanssa edellä ja Simo tuli meidän takana. Iitu pysähtyi silti pyynnöstä ja lähti liikkeelle pienestä kehotuksesta. Iitu myös kääntyi hienosti ympäri pienillä avuilla. Mikä hienointa, niin kun Iitu pysähtyi, se ei lähtenyt eteenpäin kun Simo lähti vaan vasta kun annoin avut ja pyysin sitä eteenpäin. Iitu sai tietenkin paljon kehuja ja rapsutuksia, kun oli niin hieno!




Kun harjailen Simo tai/ja Iitua, Rasmus tulee aina pihaton oviaukkoon kyttäämään. Luulen, että Rasmus haluaisi kanssa harjaukseen. Rasmus seisoo oviaukossa, niin kauan kunnes lähden pois.








Nyt kun on ollut kovin sateista, on kaikki kolme olleet suuren osan päivästä sisällä sateelta suojassa. Kaikki kolme mahtuvat onneksi hyvin pihattoon, ja ovat siellä sulassa sovussa. Aamuheinät ne käy syömässä pihalla ja torkkuvat sitten puoleen päivään asti ainakin pihatossa. Myös yöksi kaverukset menevät pihattoon.


Pari päivää sitten sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa Suomen Vuonohevosyhdistyksen kokoukseen. Oli mielenkiintoista olla kuulemassa asioita, vaikka en yhdistyksen hallituksen jäsenten valitsemiskäytäntöjä sun muuta ymmärtänytkään. Istuin hiljaa ja kuuntelin. Kokouksessa päätin myös, että vien Iitun näyttelyyn ensi kesänä. Kurjaa kun joudun leikkaamaan Iitun pitkän harjan pois näyttelyä varten :/ Mutta eiköhän se takaisin kasva :)

Huomasin muuten tänään, että jo viideltä tulee pimeä, puoli kuudelta jouduin hakemaan jo otsalampun kun ulkona ei nähnyt mitään.Saas nähdä miten huomenna käy kun menen ratsastelemaan Simolla, ehdinkö kotiin ennen pimeää, onneksi meillä on hyvät heijastimet käytössä! :) Minulla on liivi, Simolla heijastinloimi, rintaremmi ja heijastimet ohjissa niin luulisi näkyvän.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Eläinlääkärin visiitti

22.10.2014  Eläinlääkäri käväisi tänään rokottelemassa ja raspaamassa hampaat. Iitulla ja Rasmuksella rokotukset aloitettiin alusta, koska molemmat on rokotettu viimeksi 2012.. Simollahan aloitettiin vuoden alussa rokotukset, joten seuraava kerta onkin vasta vuoden päästä. Iitu ja Rasmus tullaan rokottamaan kuukauden päästä. Eläinlääkäri rauhoitti kaikki kolme ennen raspausta. Simolla ei sama annos riittänyt, mikä Rasmukselle annettiin, joten eläinlääkäri joutui antamaan lisää rauhoittavaa. (Simo on sen verran isompi ja massaa on reilummin..) Iitunkin hampaat raspattiin ensimmäistä kertaa. Iitun näytti ihan ressukalta kun kieli roikkui ulkona ja se nojasi taaksepäin niinkuin olisi ollut kaviokuume.


Iitun ratsuttaja on parantunut keuhkokuumestaan ja jatkoi hommia tiistaina. Itse en ollut tuolloin paikalla, kun jouduin tekemään työpäivän toimistolta, mutta kuulemma juoksutti Iitua ja hyvin meni. Iitu liikkui tällä kertaa pohkeesta hienosti eteen ja pysähtyi pyynnöstä. On meidän harjoituksista siis jotain hyötyä ollut! :) Eläinlääkäri löysi Iitulta suusta haavan, joten kuolainta ei saa hetkeen käyttää.. Kyselin että mistä on voinut tulla sillä kuolaimetkin on applemouth nivelet, eikä niiden pitäisi vahinkoa aiheuttaa. Haava on voinut tulla myös syödessä, jos jokin oljen piikki on osunut. Kurjaa, ratsutus saa taas takapakkia.. Ratsuttaja tulee kuitenkin huomenna aamulla juoksuttamaan ja maasta käsittelemään, lupasi opettaa minulle samalla pari jippoa, joita harjoitan siihen asti kunnes hän pääsee seuraavan kerran paikalle :) Onneksi pakkaset alkoivat niin pellolle pääsee ratsastamaan. Minulla on naapurin numero, joten kun kenttää oikeasti tarvitaan, voin sopia kenttävuokrasta.







Viime lauantaina kun alkoi olla ensimmäisiä pakkasia, päästin hevoset pellolle irroittelemaan.Olin rajannut uuden alueen, jolta löytyi vielä vihreää. Kaverit laukkasivat innoissaan pellolla. Saivat pitää lauantain vapaata ja olivat koko päivän pellolla. Illalla kun kutsuin ja ravistelin vähän ruokakippoja, tulivat kaikki kolme täyttä laukkaa pellolta, Simo ensimmäisenä hirnuen ja höristen.




Pääsin vihdoinkin ratsastamaan yksin Simolla tiistaina. En ollut viikkoon ratsastanut Simolla, sillä edellisviikon torstaina olin ollut Rasmuksella maastossa Simon ja Maijun seurana. Oli ihan huippua mennä Simolla. Simolta löytyi menohaluja ja kaveri heilutteli päätään, mutta mentiin silti löysällä ohjalla nätisti hölkkää. Yhdellä hölkkäpätkällä Simo innostui ja nosti laukan, mutta sain Simon helposti kiinni. Oli oikein mukavaa! :) 

Simo ja Rasmus -kumpi on kumpi? ;)








Käytiin tiistaina taas maastossa Simon ja Maijun kanssa. Menin jälleen Rasmuksella. Jotenkin en tule juttuun Rasmuksen kanssa, juu kyllä eteenpäin päästään ja tiellä pysytään, mutta siitä puuttuu jotenkin se tunne. Rasmushan on hirmu herkkä avuille ja helppo käsitellä, joten ei johdu siitä että sitä olisi jotenkin vaikea ratsastaa. Ei vaan kemiat natsaa. Mentiin Rasmuksen kanssa edellä ravia ja nostettiin laukka yhteen ylämäkeen. Takaa kului huuto ja huomasin että Maiju on maassa ja Simo mutustaa heinää metsätien reunassa. Rasmus hidasti nätisti ja käännyttiin takaisin. Simo oli vetänyt kunnon pukkisarjan ja heittänyt Maijun selästä. Onneksi ei käynyt pahasti, selkä ja polvi kipeytyi. Mentiin sitten käyntiä kotiinpäin, koska Simo oli aika keljulla tuulella. Ei se ole aikoihin pukittanut ja on mennyt kuin ajatus eteenpäin ja hiljentänyt pienestäkin merkistä.Kummallista. Noh nyt kun eläinlääkäri kävi, en pääse edes kunnolla laukkailemaan ja purkamaan energiaa. Täytyy mennä rauhassa viikon verran.

Tässä vielä kuva Iitusta nauttimassa aamuauringosta :)


maanantai 13. lokakuuta 2014

Metsäretki ja kömmähdys

13.10. Iitun ratsuttaja sairastui, joten jatkoin omatoimisesti harjoituksia. Ihan hyvin sujuu, pääsen selkään, eikä Iitua haittaa se. Iitua kyllä jokin ärsyttää koska se alkaa kuopia välillä etujalallaan kun olen selässä. Tänään kuljettiin jo parinkymmenen metrin pätkä kun istuin selässä. Iitu ei enää lähde peruuttamaan pohkeesta, vaan liikkuu eteenpäin. Iitu seisoo nätisti myös paikallaan kun laskeudun selästä. Iitu saa huimasti kehuja ja rapsutuksia. Olen noussut selkään jakkaralta, koska voisi olla epämiellyttävää Iitulle näin alussa jos kiipeisin satulaan. Tänään kävi pikku kömmähdys. Laitoin jakkaran vaihteeksi oikealle puolelle ja siitä oli tarkoitus nousta selkään. Samalla kun sain jalan polveen asti nostettua yli, keikkasi jakkara ja tipuin niin että jäin ensin roikkumaan jalastani kuin marakatti kunnes tömähdin selälleni maahan.. Koko episodin ajan Iitu oli nätisti paikallaan vaikka olisi voinut tallata minut jalkoihinsa.



Käytiin Simon ja Rasmuksen kanssa lauantaiaamuna metsässä etsimässä uusia reittejä. Kaikki polut tuntuivat päättyvän tyhjään. Yksi polku päättyi vanhalle hakkuuaukealle, joka oli todella märkä ja upotti. Päästin ohjat kokonaan  irti ja annoin Simon johdattaa meidät turvallisesti pois. Simo vanhana vaellushevosena nuuhki reitin ja veikin meidät turvallisesti tielle. Oli oikein mukavaa ja rentoa, mutta Simo ressukka oli hiessä rankasta kiipeilystä ja rämpimisestä. Kahdeksan kilometrin lenkki sisälsi pääosin käyntiä, tiellä otettiin pari pientä ja rauhallista ravipätkää. Oli todella mukavaa vaihtelua rämpiä metsässä ja taisi Simokin tykätä vähän haasteellisemmasta reitistä. Yleensä kun mennään sileitä teitä, jotka myös sisältävät ylä ja alamäkiä.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ratsutus alkoi

8.10.2014 Kuten otsikossakin mainittiin, Iitun ratsutus alkoi tänään. Iitu käyttätyi tosi nätisti ja sai paljon kehuja :) Keli oli ihan kamala, vettä satoi ja pelto oli kunnon kuravelliä, tuulikin kunnolla. Silti ratsuttaja sai noustua selkään. Iitu seisoi nätisti, mutta kun piti liikkua eteenpäin, alkoi Iitu peruuttaan. Iitu peruutti ja peruutti aika pitkänkin matkaa. Silloin menin avuksi ja talutin pari askelta eteenpäin, jotta Iitu hoksaa mihin suuntaan pitää mennä. Sain läksyksi tehdä paljon toistoja, selkään ja alas, selkään ja alas, mutta vasta sitten kun Iitu seisoo itse rauhallisesti paikallaan. Iitun pitäisi myös hoksata liikkua pohkeesta eteenpäin. Huomenna teen itse samoja harjoituksia ja ratsuttaja tulee taas perjantaina jatkaamaan.





Päästiin muuten Simon kanssa lauantaina ensimmäistä kertaa kaksin maastoon Rasmuksen tulon jälkeen. Lenkki meni mukavasti vaikka Simo alussa hidastelikin, kun ei olisi lähtenyt toisten luota. Laukattiinkin oikein mukavaa ja rentoa laukkaa. Simo sai samalla vähän herkutella metsän antimilla.

Rasmuksen kanssa on mennyt vaihtelevasti. Toisaalta tilanne on rauhoittunut, mutta Iitu ja Simo ovat edelleen mieluummin kaksin ja jättävät Rasmuksen ulkopuolelle. Ollaan käyty Rasmuksen ja Simon kanssa maastossa ja Iitu on jäänyt tarhaan hirnumaan Simon perään. Simo ressukka on koko ajan Iitun lähellä ja jää usein Rasmuksen ja Iitun väliin kun ne potkivat toisiaan. Iitulla menee heti korvat luimuun kun se näkee Rasmuksen. Kun vien vaikka tarhaan vettä, ryntää Iitu heti Rasmusta kohti korvat luimussa, ajaen sitä pois. Ja kaikki kolme ryntäilevät edes takas, Rasmus potkii ja Simo saa usein vahingossa osumia, vaikka ei itse olekaan tilanteessa mukana. Lauantaina kävi hauska tilanne kun tulin Simon kansssa maastossa ja Rasmus tuli aidan viereen tervehtimään Simoa ja puhisi. Iitu tuli hirmuista vauhtia nähdessään Rasmuksen Simon lähellä ja ajoi Rasmuksen pois. Siinä on pieni ja pippurinen tyttö. Maastossa Simo ei ole ollut kovasti Rasmuksen perään. Simo olisi tosi mielellään kyllä vähän laukannut kilpaa Rasmuksen kanssa, mutta muuten oli aikalailla sama oliko Rasmus mukana vai ei... Simoa saa onneksi rauhassa hoitaa ja laittaa sisällä, mutta kun otan Iitun, rynnii Simo pihattoon kyttäämään.



lauantai 4. lokakuuta 2014

Raskas viikko

4.10. Takana oleva viikko on ollut melkoista menoa. Suoraan sanottuna on ollut aika raskasta. Simo tykkää Iitusta. Iitu tykkää Simosta. Rasmus tykkää Simosta. Iitu ei tykkää Rasmuksesta. Rasmus ei kauheasti välitä Iitusta. Simo on oikeastaan neutraali Rasmusta kohtaan.

Tiistaina vein hevoset laitumelle tien toiselle puolelle. Vein ensin Rasmuksen, joka jäi hirnumaan, kunnes vein Simon kaveriksi. Simo jäi hirnumaan kunnes vein Iitun laitumelle. Ilmeisesti hevosten päivä laitumella sujui ihan hyvin. Kaverini oli tulossa ratsastamaan Simolla ja tarkoitus oli että menemme maastoon ja otan Iitun mukaan. Hain Iitun ensin laitumelta ja Simo jäi hirnumaan perään. En sen kummemmin välittänyt vaan vein Iitun talliin harjausta varten. Iitu teki peräti seitsemät kakat ja pissasi sisälle kun oli niin stressaantunut yksin olosta. Kaverini tuli ja lähti hakemaan Simoa laitumelta. Jatkoin harjausta ja yhtäkkiä kuuluu ryminää, Iitu hyppää pystyyn ja nään oviaukosta, kuinka Simo ja Rasmus laukkaavat hurjaa kyytiä tallin ohi. Simon riimusta roikkui ketjukin vielä. Onneksi autoja ei tullut kun hevoset laukkasivat tien yli ja onneksi ne laukkasivat suoraan tallille. Avasin vain portin tarhaan niin hevoset menivät sinne ja ryntäsivät pihattoon katsomaan Iitua. Otettiin Simo sitten Iitun viereeen harjaukseen. Rasmus katseli kokoajan pihaton oviaukossa. (Pidän tallin ja pihaton välistä ovea auki harjatessani hevosia, oviaukossa on köysi pitämässä hevosia ulkopuolella.) Kun hevosilla oli varusteet lähdettiin ulos. Simo meni nätisti, mutta kun Iitu joutui Rasmuksen kanssa vastakkain veti Iitu korvat luimuun, kiljui ja potki eteenpäin. Sitten jouduin ajamaan Rasmuksen kauemmaksi, jotta päästiin pujahtaan portista. Rasmus hirnui kovasti peräämme kun kuljimme tiellä poispäin tallilta. Lenkki sujui hyvin ja hevoset käyttäytivät nätisti.








Keskiviikkona annoin suosiolla hevosille vapaapäivän. Silloin ongelmia aiheutti vain ruokinta. Rasmus liikkuu nykyään pakittamalla valmiina potkimaan muut pois. Simo syöksyy Rasmuksen ja Iitun väliin suojelemaan Iitua ja ohjaa Iitun kauemmas. Jopa silloinkin kun Simolla on ruoka edessä ja Iitu menee liian lähelle Rasmusta, ravaa Simo tarhan poikki hakemaan Iitun pois ja jatkaa vasta sitten ruokailuaan. Ruoka on aina mennyt kaiken edelle, mutta nyt Iitu on jopa ruokaa tärkeämpi. On oikein hellyyttävää miten tärkeitä ne ovat toisilleen ja kuinka Simo Iitua suojelee ja ohjailee.

Torstaina kaverini kävi ratsastelemassa aamupäivällä Simolla "peltokentällä". Simo meni oikein rennosti ja nätisti. Iltapäivällä otin Iitun talliin ja tarkoitus oli työskennellä liinassa. Simo juoksi köyden läpi pihattoon rikkoen jo toisen narun viikon sisällä. Sitten Simo jäi talliin seisoskeleen kun harjailin Iitun. Päästin kaikki kolme pellolle ja irtojuoksutin niitä. Oli komean näköstä kun kaikki painoivat ryhmänä täyttä laukkaa pellolla.






Perjantaina hevoset saivatkin olla koko päivän vaiheeksi laitumella. Silloin ei ollut ogelmia ei viemisessä eikä hakemisessa. Tänään hevoset olivat päivän tarhassa, koska kengittäjä tuli kengittelemään Simon ja vuolemaan Iitun ja Rasmuksen. Simo nautti tapansa mukaan kengityksestä niin paljon että meinasi nukahtaa. Iitu olikin toinen juttu.. Se pomppi ja yritti jatkuvasti kiskoa jalkojaan pois kengittäjältä. Iitun kaviot vuoltiin ja raspattiin ja sädettä vuoltiin. Iitun vasemman puoleisesta takakaviosta löytyi mustaa säteestä. Kyseessä oli orastava sädemätä ja kengittäjä vuoli mustan osan pois. Säteestä lähti aika paljon ja sitten laitettin minun jo keväällä aiemminkin mainitsemaani Thrush Stopia. Kengittäjä antoi vinkkejä myös Iitun kavioiden putsaukseen.