maanantai 24. huhtikuuta 2017

Viimein opin, miten Simoa kuuluu ratsastaa! 3,5 vuotta siinä meni....

Lauantain kouluvalmennuksessa viimein oivalsin, miten Simoa ratsastetaan. Tämä Ahaa -elämys on antanut odottaa 3,5 vuotta. Olen aina sanonut, että Simo on melkoinen jyrä. Itseasiassa kaveri ei siedä sitä, että ohjasta vetää, jolloin puree kiinni kuolaimeen. Aloitin tunnin suht pitkillä ohjalla ja siitä kuulinkin pariin kertaan, että ohjaa on lyhennettävä.

Pohkeenväistö sujui hyvin vasemmalle, mutta oikealle olikin tekemistä. Simo oli suora, mutta itse olin aivan mutkalla. Sama laukassa. Oikeaan kierrokseen nousi jatkuvasti väärä laukka, vaikka mitä teki. Sain onneksi muutaman onnistuneen noston myös oikeaa laukkaa. Vasempaan kierrokseen ei ollut mitään ongelmia ja laukka nousi pehmeästi ja jatkui tasaisesti.


Tähän omaan kierouteeni saan jonkinlaisen ratkaisun torstaina kun ostepaatti suoristaa lantioni (minulla on lantio vinossa siten, että esimerkiksi tuolilla istuessa on vasen lonkka edempänä kuin oikea..) On jännä nähdä, miten osteopaatin käsittely vaikuttaa ensi lauantain ratsastukseen. Kiinnostaa, että korjaako tuo juurikin sen laukan oikeaan kierrokseen. Simo osaa kyllä ja tekee mitä pyydän, mutta hämmentyy kun vasen lonkkani on edessä ja silti yritän laittaa oikeaa sisäpohjetta kainaloon ja nostaa. Olen myös omalla kieroudellani vahvistanut vastalaukkaa. Simo reppana. Noh jospa nyt tästä eteenpäin sujuu :)


Sitten siihen oivallukseen. Simo vaatii aivan hirveästi työtä, jos unohtuu matkustamaan, katoaa kaikki säädöt. Aiemmin olen saanut Simon tuurilla menemään oikenpäin muutaman askeleen ymmärtämättä itse, mitä oikein tein. Tällä kertaa jännitin vatsalihakset äärimmilleen, istuin oikein syvällä ja ratsastin kokoajan jalalla. Jalka ei antanut pohjetta kokoajan, mutta liikkui, jotta Simo pysyi hereillä. Ohjissa oli kevyt tuntuma, ei liian löysä, mutta ei vetämistä suusta. Simo meni lyhyeen muotoon ja kantoi itseään niin kauan kuin itse jaksoin jännittää vatsaa ja ratsastaa jalalla.



Minulla on paha tapa ajatella liikaa. Aiemmin olen saanut neuvoja; nopeat avut ja ole hiljaa. Olen todellakin ollut sitten hiljaa, mikä ei varsinaisesti ollut se mitä haettiin. Toisaalta, noita asioita on hankala ehkä selittää..tai sitten vaatii mielikuvaharjoituksia, jotta ymmärtää, mitä ajetaan takaa. Mutta nyt se oivalsin! Harmi, että vasta tunnin viimeisillä minuuteilla.



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kevättä rinnassa (riehumiskuvia)

Nyt on ollut jonkin aikaa niin kuivaa, että uskaltauduin päästämään hevoset pitkästä aikaa laitumeen irroittelemaan. Monta kierrosta pukkilaukkaa painettiinkin ja välillä vaihdettiin suuntaa. Tuo teki oikein hyvää kun pääsit laukkaamaan ja venymään kunnolla. Lisäksi pelasin varman päälle ajatellen ylihuomisen maneesireissua kun en halua mitään pommia alle silloin.. Kamerakin oli pitkästä aikaa mukana, joten tuli edes jonkinmoisia kuvia. Otin tällä kertaa liikkuvan kuvan -asetuksella. Välillä onnistui, välillä ei. Se parempi objektiivi on edelleen haavelistalla, niin ei tarvitsisi olla hevosten jaloissa kuvailemassa... 

Blenda ja Iitu

Blenda ja Iitu

Blendan perä lentää

Ja ylös

Blendan tanssi
Simo

Simo
Iitun loikka


Iitu lempparihommassaan eri hyppäämässä ojaa


Blenda ei uskaltanutkaan hypätä ja veti jarrut kiinni

Tammat mittailee toisiaan
Iitu muikeana

Blenda syöksyy

Iitu





Nappisilmä Iitu <3



Iitu mutristelee



Vuonojono

Simo kirmailee
Blenda ja Simo
Blenda





Lauma
Symppis Simo

Näin kuvia katsellessa tuli mieleen, että hevoset on nyt karmeimmassa kuvauskunnossa mitä voisi kuvitella. Talviturkki on lähtenyt osittain, hankaumia ja kaljuja laikkuja näkyy karvapeitteessä. Painon pudotus näkyy roikkuvana nahkana Simolla ja Iitulla on vielä talvelta kolmisenkymmentä ylimääräistä kiloa mukana.

Otin hyvissä ajoin jo lantanäytteet hevosilta. Simolla ja Blendalla oli puhdas, mutta Iitulla on taas loisia. Iitulla on ollut joka kevät loisten munia lantanäytteessä. Madotuksen jälkeen olen ottanut uuden näytteen, joka on ollut puhdas eli matolääke kyllä tehoaa. Iitu on vaan jostain syystä herkempi loisille, vaikka syö samaa ruokaa ja elää samoissa olosuhteissa kuin muut.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

-100 kg tammikuusta, kesän suunnitelmia ja muita kuulumisia

Heinämäärän vähentäminen on tuottanut tulosta ja Simolta on lähtenyt 100 kg pois reilussa kolmessa kuukaudessa. Eli nyt ollaan asettamassani tavoitepainossa, alle 500kg. Painomitta näytti nimittäin 498kg.(Tammikuulla painomitasta loppui pituus kesken päättyen 600kg..) Tähdätään kuitenkin ihannepainoon, 450 kg. Tämän kesän rotunäyttelyä ajatellen ja lisäksi se helpottaa Simon jalkoihin kohdituvaa rasitusta. On kevyempi kulkea ilman valtavaa massaa. 

Simon kanssa perjantaina ajelulla

-100kg, vielä on mistä nipistää


Näyttelyt sinänsä ovat vielä kysymysmerkki. Ajattelin Simon ja Iitun sinne viedä, mutta se riippuu ihan siitä, onko Blenda tuolloin vielä orin kanssa laitumessa ja missä kunnossa Iitu ja Simo ovat. Nyt on Ypäjällä kansallisen poninäyttelyn 40 -vuotisjuhlanäyttely, mutta ensivuonna olisi Vuonohevosyhdistyksen 30 -vuotisnäyttely, jossa kannattaisi kantakirjata Iitu norjalaisen tuomarin arvostelun alla. Tuo ensivuoden näyttely taitaa mennä kyllä mönkään varsomisten vuoksi. Ellei sitten ehtisi Iitun varsaa viemään tammat ja maitovarsat luokkaan. (Jos Iitu edes tiinehtyy ja varsa säilyy tällä kertaa loppuun saakka matkassa mukana..)

Yhden harjauskerran sato Simon norjalaista villapaitaa

Iitu vaihteeksi kärryjen edessä


Siinä tulikin viitattua jo osittain kesän suunnitelmiin. Iitu lähtee kuukauden päästä taas Ylöjärvelle Trollgutenin luo kuukaudeksi laitumeen. Sovittiin, että vien Iitun 13.5. tai 20.5. Iitu on suoraan kaksi kiimakiertoa Rollen luona ja hakiessani Iitun Juhannuksen aikoihin kotiin, vien Blendan Rollen luo, eli teen vaihdon. Helpointa olisi viedä molemmat tammat yhdessä, mutta Simoa ei voi jättää yksin, mikä tuottaa haasteita. Miksi päädyin astuttamaan molemmat? Olen sen verran pessimisti, että meikäläisen huonolla tuurilla Iitu luo taas varsan.. tai jos käykin niin onnellisesti, että molemmat varsat syntyy terveinä, on varsoilla silloin seuraa toisistaan. Niin pitkälle, en ole ajatellut, että kumman varsan pidän, vaiko molemmat. Tilat ovat kuitenkin rajalliset..mutta se selvinnee aikanaan.. Ties vaikka vähän laajennettaisiin ;)

Kauriit pujahtivat hevosten laitumeen sähkölankojen välistä.

Iitu uneliaan näköisenä

Iitu tarkkailee kauriita

Muutoin menee ihan mukavasti, lauantaina on perinteiset pihatontyhjennystalkoot ja ennen talkoita, kukonlaulun aikaan kouluvalkku maneesilla. Menen itse tuolloin Simolla. Hevoset ovat olleet mukavan leppoisia viime aikoina. Allergiat ei ole vielä vaivanneet Iitua juurikaan. Jonkin aikaa sitten yski muutaman kerran, mutta Equivent -kuurilla meni sekin ohi. Iitu vaan laihtuu tuskallisen hitaasti, vielä olisi 20-30 kiloa painoa pudotettavana ennen naimahommia.

Blenda esittelee uutta satulahuopaansa