sunnuntai 29. joulukuuta 2013

29.12.2013

Eilisen rodeon vastapainoksi lähdimme tänään maastoon kinttupolulle. Menimme Caritan ja Lunan kanssa tallin ympäri kulkevan lenkin ( reilu 2 km), joka sisältää paljon mäkiä ja vaihtelevaa maastoa -erittäin hyvää reeniä Simolle kun saa kunnolla nostella jalkojaan. Tykkään itse kulkea metsässä ja myös Simo on rentoutunut ja kun Simo keskittyy oikean reitin löytämiseen, ei jää aikaa hölmöilyyn. Maastolenkki sujui oikein mukavasti, kerran Luna liukastui ja pelästyi, jolloin Simo loikkasi sivulle pelästyen Lunan yllättävää liukastumista ja Luna pelästyi, että mitä Simo pelästyi. Hevoset rauhoittuivat ja matka jatkui rauhassa. Kentällä oli hevosia, joten tullessamme kenttää kohti laulelimme hevoslauluja ja pidimme ääntä, jotta hevoset kuulisivat jo kaukaa että on ihmisiä tulossa metsästä.

Viime kerrasta viisastuneena nousin pois Simon selästä, ennen kuin menimme kentälle. Ihan hyvä että nousin meinaa Simo sai jonkun ihme kohtauksen ja alkoi ryntäillä ja riuhtoa kun pääsimme kentälle. Jos olisin ollut selässä, olisi tiedossa ollut taas ei niin mukava pukkisarja. Taluttelin Simoa hetken ympäri kenttää. Kentällä oli myös puoliverinen, lipizza ja suomenhevonen samaan aikaan, jotka ravailivat ja laukkailivat ympäri kenttää, joka hieman haittasi Simon keskittymistä. Simo olisi halunnut rynnätä perään. Simo puski taas lapa edellä sivulle, joten keskityimme tekemään käynnissä avoja. Kyllä ne avot löytyivät, mutta Simon kaula kääntyi helposti liikaa, joten sai tosissaan keskittyä. Nostimme vielä ravit ympyrällä molempiin suuntiin ja heti kun Simo kulki nätisti, kehuin, lopetin ja taluttelin loppukäynnit, jotta Simolle jäisi hyvä mieli kun se teki oikein.

Jostain syystä Simo ei olisi halunnut tulla tänään millään talliin. Kai se oli huolissaan että joutuisi seisomaan pitkäänkin karsinassaan.Annoin Simolle aikaa ja jonkin aikaa mietittyään, käveli Simo vapaaehtoisesti talliin sisälle.





lauantai 28. joulukuuta 2013

28.12.2013 Rodeo

Tänään lähdin tallille sillä asenteella, että otetaan Simolta luulot pois kentällä. Muut lähtivät maastoon ja Simo olisi varmasti halunnut lähteä mukaan, mutta jäimme kaksin kentälle. Suljin kaikki portit, jos lennänkin selästä, että Simo ei saa mitään ideoita rynnätä muiden luo.

Tein avoja käynnissä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Otin ohjat vielä kireämmälle ja nostin ravin, ravi oli pehmeää, mutta Simo osoitti tyytymättömyytensä viskelemällä päätään ja viuhtomalla häntäänsä. Eipä aikaakaan kuin ensimmäinen pukkisarja tuli. Nojasin reilusti taakse, kiskoin päätä ylös ja ajoin pohkeilla eteenpäin, kun se ei tuntunut tehoavan, läimäytin raipalla pepulle, jolloin pukittelu loppui ja kannustin heti raviin. Teimme ravissa jonkin aikaa voltteja kunnes hölmöily alkoi uudelleen, pukittelu ja sama kuvio toistui, paitsi Simo hoksasi tälla kertaa, että pää kannattaa vetää pukkien jälkeen suoraan ylös ja avata suu, jolloin ohjat ei tunnu. Kamppailimme jonkin aikaa jälleen ja selässä pysyminen alkoi olla aika haasteellista kun Simo puski pää ylhäällä, lapa edellä sivulle samalla hieman loikkien. Pysyin selässä ja komensin taas raviin ja tein ympyröitä. Kun tappelua oli jatkunut jonkin aikaa, aloin itse väsyä, joten tulin alas selästä, otin ohjat pois, laitoin jalustimet ylös ja irtojuoksutin Simoa. Simo nostin heti laukan ja painoikin muutaman kierroksen laukkaa kentän ympäri. Pukkeja ei tullut ainuttakaan. Sitten vaihdettiin suuntaa ja laukattiin toiseenkin kierrokseen.

Simo väsähti ja jäi portille norkoilemaan, josko pääsi jo talliin. Usutin Simon uudelleen vauhtiin ja tällä kertaa tulikin pari oikein mahtavaa pukkia siten, että takapää meni ympäri sivulle. Simo väsähti ja tuli nöyränä luokseni. Kun lähdin kävelemään, seurasi Simo minua ympäri kenttää vapaana.
Nousin selkään ja menimme jonkin verran vielä käyntiä kentällä, jonka jälkeen kävin ottamassa varusteet pois ja laitoin Simolle naruriimun.

Taluttelin Simoa ensin vasemmalta ja sitten oikealta puolelta. Kuljin myös edellä naru oikein löysällä ja Simo seurasi perässä. Lopuksi päästin Simon vielä vapaaksi ja kokeilin, miten se käyttäytyy, Simo käveli nätisti vapaana rinnalla ja pysähtyi kun minä pysähdyin. Vein Simon talliin ja annoin sille pari porkkanaa.

torstai 26. joulukuuta 2013

26.12.2013

Paljon on tapahtunut kun viimeksi kirjoitin. Simolla on nykyään kengät ja tilsakumit, jotka laitettiin sillon kun vielä oli lunta... Ollaan maastoiltu Simon kanssa ahkerasti ja hyvin on mennyt. Pikku ilopukkeja on maastossa tullut ja päänheiluttelua, mut ei mitään sen vakavampaa. On ollut oikein rentoa maastoilla, sillä Simo on niin varma ja se etsii itse helpoiten kuljettavan reitin, eikä kulje mutaista ja liukasta polkua. Ohjat saa olla oikein pitkänä eikä oikeastaan  muuta tarvitse kuin istua selässä.


Anu on alkanut ratsastaa Simolla keskiviikkosin, koska en itse pääse silloin tallille. Simo on kuulemma käyttäytynyt kentällä hienosti. Avoja, peruutuksia, ravia ja käyntiä ovat kuulemma menneet. Itse olen ollut aina maastossa kun on vaan ollut valoisaa, se kasvattaa Simon kuntoa parhaiten. Ollaan kiivetty mäkiä ylös ja alas ja Simo on ollut aivan hiessä parin tunnin maastoreissujen jälkeen.

Maastakäsin työskentelyä ei suinkaan ole unohdettu, sitä tehdään joka viikko ja oikeastaan joka päivä kun olen Simon kanssa tekemisissä. Olemme ehtineet kokeilla tässä välissä mm. ohjasajoa, josta Simo oli oikein innoissaan. Ohjasajoharjoituksia täytyykin jatkaa, josko Simolle saataisiin kärryt perään :) Simoa on yritetty totuttaa Kanan kanssa, jotta ne saataisiin tarhaan. ne ovat olleet vierekkäisissä tarhoissa ja kentällä vapaana, jolloin molemmilla on tilaa tarvittaessa perääntyä.

Kuherruskuukausi on nyt ohi. Simo käyttäytyi tänään kuin enkeli. Seisoi nätisti karsinassa kun harjasin sitä, eikä tökkinyt päällä ja kentällä köpöteltiin nätisti ennen kun lähettiin maastoon... kunnes tallin omistaja tuli orin kanssa paikalle ( lähtivät myös Tapanin päivän maastoon). Ori tuli ihan Simon taakse ja Simo alko kiljua ja potkia oria. Se ei ole koskaan potkinut tai purrut ketään hevosta, mutta ori oli sille liikaa. Lähdettiin maastoon ori edellä, Kana sen perässä ja Simo viimeisenä. Mentiin vilkasliikenteisen autotien yli ja sen sen maantien talutin varmuuden vuoks kun ei tiedä vielä miten toi suhtautuu vauhdikkaisiin autoihin. Ihan hyvin meni. Ravattiin metsätiellä mäet ja tasasellakin. Menomatka sujui muutenkin rauhassa, paitsi ori kulkee niin hitaasti että Simo oli koko ajan melkein Kanan rinnalla.

Käännyttiin yhdessä risteyksessä takas ja porukan vetäjä sanoi että voin kokeilla Simon kanssa kulkea ekana kun se kävelee niin vauhdikkaasti. Hetken aikaa Simo kävelikin hyvin mut kun Kana otti pari raviaskelta takana singahti Simo eteenpäin pikkupukeilla. Pysyin selässä. Sit kokeiltiin että Kana menee eka sit Simo ja vikana ori. Simo ei yhtään tykännyt että ori on takana. Annoin sille oikein löysää ohjaa että rentoutuis. Sit mentiin semmosta tosi mutasta kohtaa, josta Kana hermostu ja WHUM! Simo heitti ihan jättimäisen pukin pitkillä ohjilla varottamatta ja tipuin suoraan isoon kuralätäkköön ja kastuin alkkareita myöten. Tallin pitäjä näki kaiken kun se oli takana ja totes että oli kyllä melkonen pukki! Simo jäi viereeen seisoon ja tuijottaan kun nousin lätäköstä.

Noh, vaihdettiin taas järjestys alkuperäseen kokoonpanoon ja Simo oli ihan mahdoton paluumatkalla. Se ryntäili yhtäkkiä ja sain oikein tosissaan suuttua sille. Ihan ok se meni ja mentiin sit taas autotien yli ja talutin tien. Oltiin tallin lähellä mettäpolulla ja siinä on semmonen tosi liukas kallio, jossa Kana liukastu menomatkalla. Simo jäi kakalle, jollon jäätiin jälkeen ja se hyppäs valtavalla loikalla mäen päälle ja veti kunnon pukkisarjan. Tällä kertaa pysyin selässä kun olin varautunut, nojasin vaan taakse, kiskoin sen päätä ylös ja ajoin eteenpäin. Simo heitti vielä parit pukit mettäpolun aikana.
Sit oli jo kenttä näkyvissä ja päästin ohjat ihan löysiks ja ajattelin tulla pois selästä. Kun päästiin mettästä kentälle, Simo suhahtikin whoom! taas ja hirveetä pukittelua, kolme pukkia pysyin selässä, mutta neljännellä pukilla Simo otti sivuloikan ja tömähdin kyljelleni kentälle. Nousin satulaan ja pistin Simon töihin. Ravattiin oikein kunnolla voltteja ja jos Simo meinas ruveta himmaileen pistin sen töihin kun se oli ollut tuhma. Mentiin viel toiseenkin kierrokseen ravia ja voltteja ennen kun lopetin.

Koskaan ennen se ei ole noin pukitellut. Mutta! Simo oli ilman minkäänlaista aktiviteettia joulunpäivät ma,ti,ke, joten virtaa löytyi. Onkin äärimmäisen tärkeetä yrittää liikuttaa sitä jotenkin melkein joka päivä. Laitettiin ne nyt Kanan kanssa samaan tarhaan, niin ne saa purettua energiaa siellä. Tässä vielä kuva kaveruksista syömässä samasta paalista :)



torstai 12. joulukuuta 2013

12.12.2013

Maasta käsin -tunnin tilalla oli tänään ohjasajoa. En yhtään tiedä onko Simolla ajettu kärryillä tai onko sitä ohjastettu. Simo meni kuin vanha tekijä! Lähinnä ohjastaja oli ihan pihalla, mutta Simo jaksoi kärsivällisesti myös hieman epäselvätkin ohjeet. Simon puolesta olisi voinut laittaa kärrytkin perään. Tuon tunnin perusteella innostuin itsekin ohjastamisesta.

Simo käyttäyi tänään tosi hienosti, se kulki vierellä vaikka pidin vain kättä toisen ohjan ympärillä, enkä pitänyt kiinni ohjasta. Simo oli myös nätisti paikallaan kun harjasin sitä. Sääli kun en saanut kuvia, meinaa Simo näytti niin komeelta ajovermeet päällä!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8.12.2013

Kun menin ratsastamaan Simoa kentälle saimme Dukanasta seuraa. Oli ihanaa katsella Dukanan kevyttä tyoskentelyä. Simo ei tykkää yhtään olla kentällä. Peruutukset, pysäytykset ja taivutukset onnistuivat ihan hyvin, mutta muuten meno oli todella jähmeää. Simo ei millään halua mennä aidan vieressä, vaan alkaa tunkea lapa edellä keskelle, jolloin koko heppa on ihan mutkalla. Tämän saa jotenkuten vältettyä avotaivutuksella ja asettamalla hevosen sisään päin, mutta selässä se on helpommin sanottu kuin tehty. Simo ei millään meinannut suostua ravaamaan, vaikka huitaisin raipalla niin sekään ei tuntunut vaikuttavan millään tavalla. Onneksi saimme pari onnistunutta siirtymää molempiin suuntiin.

Päätimme lähteä Dukanan kanssa maastoon samalle lenkille, jonka kiersimme itsenäisyyspäivänä Eemelin kanssa. Dukana on myös uusi asukas tallilla, eikä sekään tunne tallin maita vielä kovin hyvin. Olisi varmasti ollut helpompaa jos mukana olisi ollut joku tallin oma hevonen, joka on tottunut kulkemaan maastossa. Simo jäi jumittamaan heti tallin nurkalla, koska pelottava ilmalämpöpumppu piti pörinää. Dukana meni Simon ohi ja Simokin uskaltautui kulkemaan pumpun ohi. Seuraava jumitus oli alamäessä. Simo ja Dukana liikkuivat vuorotellen muutaman askeleen eteenpäin ja pääsimme kuitenkin onneksi etenemään hitaasti tallilta poispäin. Metsässä vaihdoimme Simon eteen, sillä Dukana on tamma ja potkii herkästi, varsinkin kun Simolla on tapana tulla ihan perässä kiinni. Simo vetohevosena matka taittui ihan hyvin. Simo ei ollut moksiskaan märästä ojasta, vaikka jalat tarttuivat kiinni, kaveri tallusti vain eteenpäin. Dukana ei tykännyt yhtään märästä ja takaa kuuluikin melkoinen rytinä kun Dukana hyppi ja ryntäili. Simo kulki edessä siihen asti kunnes talli tuli näkyviin. Jostain syystä Simo laittoi jarrut päälle eikä millään suostunut menemään tallia kohti. Dukana meni ohi ja Simo kiilasi heti perään kiinni ja saikin tällä kertaa kaviosta. Kuului KOPS ja Simo nykäisi päänsä ylös. Pelästyin että nyt tuli hokista turpaan ja laskeuduin selästä pois tarkistamaan tilanteen. Turvassa ei onneksi ollut mitään jälkeä ja taluttelin Simon sitten kentälle. Kentällä oli hirmuisen pelottava traileri parkissa ovet auki ja Simo pelästyi kovasti, koska luuli joutuvansa sinne. Kiersimme pelottavan trailerin ja menimme talliin.

Kun varusteet oli purettu ja loimet saatu päälle, päästimme Simon ja Dukanan kentälle vapaaksi, jotta saisivat taas tutustua toisiinsa. (Hevoset ovat viereisissä tarhoissa, mutta tavoite on päästää ne samaan tarhaan) Muutama pyrähdys ja ilopukki kentällä tuli heitettyä, mutta muuten kaverukset keskittyivät seisoskelemaan kentän perimmäisessä nurkassa mahdollisimman kaukana trailerista. Kiljuntaa tai potkuja ei tullut tällä kertaa. Ehkä Simo oppi maastoreissulla, että ei kannata tulla aivan takapuolessa kiinni ja piti hieman väliä. Tarkoitus on kokeilla jälleen viikon päästä yhdistää hevoset samaan tarhaan.

Simo ja Dukana kentällä.

Simo nauttii lumesta

perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Tänään lyhensin hieman Simon harjaa. Simolla on todella paksu harja, joten se ei pysy millään pystyssä. Lähinnä siistin hapsottavaa harjaa, enkä leikannut sitä aivan tyngäksi. Satuloin Simon ja menimme kentälle. Taluttelin Simoa aluksi ympäri kenttää ja vein Simon kaartoon, jolloin kiristin vyön ja nousin selkään. Menimme käyntiä kumpaankin suuntaan ja kokeilin pysähdyksiä ja myös peruutusta. Simo peruutti hienosti ja pari pitkää sivua menimme avotaivutusta, joka sekin onnistui kuin vanhalta tekijältä. (joka Simo onkin..) Tein myös pari siirtymää raviin ja ravista käyntiin. ravipätkät olivat lyhyitä, pääasia että vähän kokeiltiin. Lopettelin ratsastuksen ja menimme talliin.

Talliin päästyämme saimme kutsun maastoon Eemelin kanssa. (Eemeliä jotenkin jännittää maastossa kulkeminen, joten se tarvitsee harjoitusta) Eemeli kulki edellä ja Simo ei ollut ollenkaan mielessään siitä, että se ei saanut olla kärkihevosena. Kun Eemeli jäi jumittamaan tallitiellä, Simo pääsi ohitse ja kulki vähän liiankin innoissaan. Simo painoi tosissaan ohjille ja ylämäessä nostikin ravin. Annoin Simon hieman ravata kun ravi oli hallinnassa ja pysäytin Simon mäen päälle. Mäen päältä käännyimme metsäpolulle Eemeli etunenässä. Simo kulki kokoajan aivan Eemelissä kiinni ja olisi mielellään mennyt ohi. Oli ilahduttavaa huomata, että Simo kiersi puut huomioiden ratsastajan, eikä Simo kompuroinut muuten kuin jos sattui liukastumaan. Rentouduin itsekin ja annoin pitkät ohjat, Simo kulki oikein hienosti. Kun tilaisuus tuli, piti päästä Eemelin ohi kärkihevoseksi, vaikka oltiin ihan oudossa maastossa. Simosta oikein näki, että se on toiminut aiemmin vaellushevosena, sillä tämä oli sen juttu ja Simo oli oikein mielissään. Kun päästiin metsälenkin jälkeen kentälle, meinasivat kaverukset ampaista suoraan vauhtiin kuten edellisenä iltana olivat päässeet juoksemaan. Tällä kertaa oli ratsastaja selässä, joka määräsi tahdin ja hevoset pysäytettiin kaartoon ja menimme siitä talliin.


5.12.2013

Osallistuttiin Simo kanssa maasta käsin -tunnille. Teimme tuttuja pysähdyksiä ja väistöjä. Auktoriteettiongelma on jälleen herännyt, sillä Simo venyttää taluttaessa kaulaansa oikein pitkäksi, jotta saisi päänsä minun ohi ja kulkisi ensimmäisenä. Harjoittelimme myös peruutuksia ja etuosan väistöjä. Simo kyllä osaa asiat, kunhan vain viitsii. Jos Simoa ei huvita niin se myös näyttää sen. Yleensä nuohomalla ja tuuppimalla päällään.

Simolla oli niin paljon energiaa, että keskittymisestä ei meinannut tulla mitään. Päästin Simon tunnin lopuksi kentälle vapaaksi ja Simon seuraksi päästettiin myös 5-vuotias Eemeli -ruuna. Tarkoitus oli, että pojat saisi juosta oikein kunnolla. Kuitenkin Simo ja Eemeli vain haistelivat toisiaan ja Eemeli yritti astua(!) Simoa. Simo ei oikein tykännyt ja potkuja sateli (onneksi molemmat ovat kengättömiä, joten ilmapotkuilla ei tullut vahingoa aikaan). Pian kaverukset jo ryntäsivät vauhtiin ja Simo meni todella ilmavaa, isoa ravia häntä korkealla kuin ravuri konsanaan. Eemelille laukka oli helpompaa, joten se laukkasi kun Simo ravasi. Simo nosti pari kertaa laukan, mutta sen laukka oli vähän töppö-laukkaa (lyhyita, töksähtäviä askelia, kaikki neljä jalkaa teki samaa asiaa) Simolle ravi oli vauhdikkaampaa ja selvästi helpompaa. Kun uudet kaverukset olivat juosseet kyllikseen, otettiin ne kiinni ja vietiin talliin. Simo oli niin innoissaan leikkituokiosta, että hörinä ja pyöriminen jatkuivat vielä karsinassakin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1.12.2013

Tänään yllätyin iloisesti kun hain Simoa tarhasta ja se hörisi ja tuli portille vastaan. Simo on siitä kiva, että se antaa aina ottaa kiinni (tosin yrittää kyhnyttää päätään samalla). Vein Simon talliin ja kokeilimme bootseja jalkaan ja saatiin (laina) bootsit kaikkiin neljään jalkaan. Tosin nyt oli tullut niin paljon pehmeää lunta, että bootseille ei ollut tarvetta, koska kenttäkin oli pehmeä ja lumen peitossa. Tänään laitoin muuton jälkeen Simolle ensimmäistä kertaa satulan selkään. Simo ei ollut moksiskaan satulasta. Suitsin Simon ja lähdimme kentälle.



Teimme kentällä maasta käsin harjoituksia noin puolisen tuntia, koska olimme Simon kanssa yksin ja en tiennyt yrittäisikö se heittää minua selästä jos nousisin heti selkään. Harjoittelimme torstain maasta käsin -tunnilla kokeiltuja juttuja. Tällä kertaa Simo teki pohkeenväistön (siis astui takajaloilla ristiin) jo pelkästään käden painosta pohkeen kohdalla. Talutin taas molemmilta puolilta ja teimme harjoituksia molempiin suuntiin. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunne kentän viereisiin tarhoihin tuotiin heinää. Simokin hirnahti huomatessaan heinät ja meinasi alkaa ryntäilemään. Muutama raviaskel tulikin otettua ja Simo kiersi minut ympäri, mutta nykäisin tiukasti ohjasta ylöspäin, jolloin Simo ymmärsi olla paikoillaan.

Kun kentälle tuli toinen vuonohevonen maastolenkin jäljiltä kävelemään, nousin Simon selkään. Simo aukoi kovasti suutaan, jolloin todettiin, että suitset ovat hieman liian kireällä ja ne todennäköisesti hiertävät suunpieliä. ( Simolla on 14,5 cm nivelkuolain ja tilasin sille tänään Hööksiltä oliviikuolaimen, joka ei nipistä suunpieliä). Simo kuitenkin lopetti suun aukomisen ja menimme käyntiä varovasti. Simo yritti portin kohdalla puskea ulos ja kääntäessäni päätä sisään tuli tehtyä vahingossa avotaivutuskin. Menimme käyntiä pari kierrosta ja vaihdoimme suuntaa ja mentiin sama juttu toiseen suuntaan. Kaikki sujui hyvin ja päätin lopettaa kun molemmilla oli vielä hyvä mieli.



Simo on ollut yksin tarhassa ja tänään totutimme Simoa uuteen mahdolliseen tarhakaveriin, tammaan, jota kutsutaan Kanaksi. (tosi kaunis ruunikko tyttö) Päästimme hevoset kentälle vapaaksi nuuhkimaan toisiaan. Simo oli innoissaan uudesta kaverista, mutta tamma ei ollut ihan yhtä innokas ja potki ilmaa ja kiljui Simon tullessa lähelle. (takajalkoihin oli laitettu bootsit, jotta Simo ei saa hokista ja vahingoilta vältytään). Simo ihmetteli kaverin käytöstä ja meni muina miehinä järsimään läheistä tukkipinoa. Tamma katseli Simoa uteliaana ja lopulta lähestyi itse Simoa. Simo kääntyi tammaa kohti ja tamma kiljaisi pari kertaa ja potki etujalallaan, mutta Simo ei hätkähtänyt, vaan odotti rauhassa että toinen ruhoittuu. Kohta ne jo nuuhkivatkin ja hieroivat turpia yhteen. Annoimme hevosten tutkia jonkin aikaa ja kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut, otimme hevoset kiinni ja veimme ne toistaiseksi omiin tarhoihin. Viikon päästä päästetään hevoset taas tutustumaan toisiinsa ja ehkä sen jälkeen ne voi päästä jo samaan tarhaan jos kaikki menee hyvin.