sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lumimyrskyssä lenkillä + orastava ähky

Tuntuu, että aina kun tänne kirjoitan, ei ole kuin huonoja uutisia. Hevoset ovat olleet viimeisen viikon oikeastaan kokonaan pihatossa sisätiloissa, vaikka laitoin jo sadeloimetkin selkään, että voisivat enemmän ulkoilla. Ovat hengailleet sisällä, välillä kurkanneet mattojen välistä pihalle ja käyneet juomassa vedet ja syömässä heinät. Pakkaset ja myrskytuulet ei tunnu missään, mutta sadetta nuo inhoaa ihan kunnolla, eivätkä halua poistua suojaisesta pihatosta lainkaan sadesäällä.

Närkästyneen näköistä porukkaa



Iitu ampaisi vauhtiin



Hemuli-Iitu syöksyy hurjaa vauhtia


Viime viikolla pääsin kuitenkin liikuttamaan hevosia ihan mukavasti. Nuo joutuivat seisokelemaan tarhassa vain perjantain ja lauantain. Ilmeisesti sekin riitti.

Tänään tuli Saima taas maastoilemaan Simolla ja itse menin Iitulla mukaan. Hain hevoset normaalisti ja innokkaasti ne lähtivätkin sisälle laitettavaksi. Huuhdoin Iitun haavaa vielä, vaikka se onkin jo hyvin umpeutunut ja kuivunut, mutta jos jotain likaa on päässyt haavaan. Hyytynyttä verta siellä ainakin oli. Haava on parantunut oikein hyvin, onneksi. Laitettiin molemmille hokkibootsit jalkaan, kun ei tiedä jos jossain onkin liukasta. Simolla on käytetty myös back on trackin selän lämmitintä länkkärin patjan alla. Keli oli tuolloin tyyni, eikä luntakaan satanut. Lähdettiin pihasta ja eipä aikaakaan kun ensimmäisen aukion kohdalla alkoi puhaltaa oikein kunnon myrskytyyli ja lumi piiskasi kasvoja.

Tuuli luo aina jonkinlaista jännitysmomenttia maastoretkeen ja myös tuo parin päivän lepo. Pirteästi ja reippaasti hevoset tallusti eteenpäin ja eipä aikaakaan kun Simo esitteli jo ensimmäisiä loikkiaan. Kuljettiin metsän ja peltojen läpi lentokentän tien yli. Liikennettä ei juuri ollut. Mentiin lentokentän suoran vieressä kulkevalle hiekkatielle ja otettiin siinä vähän ravia. Simo otti vähän sivuloikkaa pari kertaan tiellä ja todettiinkin, että pohja on todella liukas parin liukastumisen jälkeen. Sitten käveltiinkin tien reunaa varovasti, kunnes käytiin ottamassa eräs tieltä pois kulkevä mäki laukkaa. Vauhtia ei juuri ollut, mutta molemmat pukitteli aivan tohkeissaan mäkeä ylös. Mäen päällä käännyttiin ja alas tultiinkin aika vauhdikasta käyntiä. Virtaa löytyi niin paljon, että emme voineet palata takaisin samaa reittiä, liukasta tien reunaa, vaan kävimme eräällä metsäpolulla kiipeilemässä mäkiä. Simo kulki edellä ja Iitu hyppäsi takana erään ojan yli, mistä Simo innostui ja hyppäsi Capriolen eli kaikilla jaloilla suoraan ilmaan potkaisten taakse. Vähän niinkuin Apassionatan mainoksessa näkyy niitä temppuhevosia. :D Eipä ole moista itselle sattunut.

Ehtii Simo välillä vähän venyttelemääkin


Simo kyllä muutenkin esitteli kaikki temppunsa tuolla lenkillä. Tuli sivuloikkaa, hyppyjä ylös ja perinteiset pukit. Iitu oli vähän hillitympi, mutta kyllä sielläkin perä lensi pariin otteeseen kun oli vaan niin hauskaa. Metsän jälkeen Saima soitti erään läheisen ravitallin pitäjälle, että voitaisiinko oikaista heidän radan poikki kun tie on niin liukas. No sinne päästiin ja nämä kaksi kahjoa lähes tanssi metsän läpi radan päähän. Pohja oli hyvä, joten sitten todettiin, että antaa mennä niin ehkä loppuu hölmöily. No eipä nuo tietenkään menneet kun olisi saanut vaikka nelistää. Molemmat meni mahdottoman hidasta laukkaa. Suoran päässä huomattiin, että Iitu oli hukannut tossunsa. Ei muuta kuin takasin ja sieltähän se tossu löytyi suoran alkupäästä. Laitoin tossun jalkaan ja meno jatkui kotia kohti, nyt jo vähän vauhdikkaammin. Kesken matkan Iitu pysähtyi tuijottamaan läheisen laitumen reunassa seisovaa tummaa, isoa hevosta. Pyysin Iitua jatkamaan matkaa ja jonkin aikaa mentiin aika vauhdilla sivuttain ja Simon saavutettuamme mentiinkin kotiin jotain piaffen tapaista jonkin matkaa kun Iitu oli ihan varma, että iso hevonen seuraa meitä. Kyllä nuo sitten lopulta rauhoittui, mutta mitenkään rennoksi ei paluumatkaakaan voi kutsua kun lumimyrsky loi omat olosuhteensa. Ehjin nahoin selvittiin reippaiden hevosten kanssa ihan kotipihaan asti. Vaikka joku ääliö mersulla ajoi vastaan ja veti käkkärikäännöksen mutkan takaa liukuen meitä kohti sivuttaen. Tyyppi sai suoristettua autonsa juuri ajoissa, mutta katsoin sitä pahasti. 

Pihassa molemmat saivat perinteiset lenkin jälkeiset porkkanat ja mutustivat ne innolla. Sisällä otettiin varusteet pois ja harjattiin hevosia hieman, ennen kuin heitettiin kuivatusloimet hikisten hevosten niskaan. Simo jostain syystä ei millään malttanut pysyä paikallaan vaan kääntyili joka suuntaan. Annoin ruokakipot ja Iitu kävi ahnaasti ruokansa kimppuun. Simo ei suostunut syömään ollenkaan ruokaa. Ajattelin, että ehkä naru on liian tiukalla eikä Simo yletä syömään, mutta ei. Ei suostunut syömään.  Simo joka ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä ja syö tiensä läpi vaikka mistä. Ei kelvannut ruoka, ei porkkana ei melassivesi. Päästin Simon irti ja ajattelin, josko se söisi pihatossa. Simo painelikin pihatosta ulos, kävi kakalla vessassa (toinen pihattokatos) ja palasi takaisin talliin. Vieläkään ei ruoka silti kelvannut. Kun yritin juottaa melassivettä, alkoi Simo irvistellä ja nosteli ylähuultaan. Simo ei koskaan irvistä. Jo siitä kun ruoka ei maistunut, tiesin, että nyt Simo on kipeä. Hain kuumemittarin ja mittasin lämmön. Lämpö oli normaali. Kokeilin antaa ihan pelkkää melassisiirappia kauhasta, mutta ei kelvannut. Simo vain irvisti. Tutkittiin jo suutakin, mutta ei siellä mitään näkynyt. Todettiin, että jos Simo ei suostu syömään eikä juomaan, yritetään väkisin.

Hain 60ml ruutan ja täytin sen melassivedellä, jotta sitten väkisin puserrettiin Simon suuhun. Annettiin noin kolme ruuttaa kun Simo päästi oikein pitkän pierun ja alkoikin syömään. Simo myös joi nyt koko melassiveden tyhjäksi. Porkkanatkin meni parempiin suihin. Mitähän ihmettä.. Todettiin, että Simolle on varmaan vaan kertynyt niin paljon kaasua elimistöön kun on hengaillut nämä sadesäät vallan pihaton suojissa. Lenkillä kiipeiltiin paljon metsässä ylä- ja alamäkiä, jolloin tavara lähti liikkeelle ja Simo tekikin kolmet kakat lenkin aikana.

Jäin seuraamaan tilannetta ja juotin Simolle vielä pari ämpärillistä melassivettä, jotka Simo joi ahnaasti ja taas piereskeli. Kävin juuri vartti sitten katsomassa Simon vointia ja juottamassa taas pari ämpärillistä melassivettä. Simo joi ämpärit tyhjilleen ja jaksoi lähteä ajamaan Iituakin takaa kun Iitu tuli norkoilemaan ämpärin lähelle, eli luojan kiitos näyttäisi oleman paranemaan päin. Laitoin yöksi oikein paljon vettä vielä tarhaan juotavaksi.

Tavallaan oli onni onnettomuudessa, että lähdettiin tänään lenkille ja että olosuhteiden pakosta jouduimme menemään kinttupolulle kiipeilemään ylös alas.

Nytpä tiedän olla jatkossa viisaampi ja myös sadesäällä pakottaa nuo hevoset ulos pihatosta perinteisen tunnin lenkin lisäksi. Huomenna käydään Simon kanssa ajamassa ihan käyntilenkki ja juotan taas paljon vettä. Jos kaikki on ok huomenna aamulla ja päivä menee hyvin, eikä uusia ähkyn merkkejä ole ilmaantunut, aloitan psyllium -kuurin ihan varuiksi. Simolla ei ole ollut koskaan ähkyä, joten tämän kyllä yllätti ja pelästytti. 

Nyt en uskalla sanoa, että oliskohan nämä vastoinkäymiset ollet tässä kun viimeksi niin kirjoitin ja nyt kävi näin. Paras olla ihan hiljaa vaan ja toivoa parasta.
 Lenkistä tulee myöhemmin videoo, kunhan saan käytyä sen läpi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ensimmäinen kouluvalmennus piikityksen jälkeen

Kolmatta viikkoa on vierähtänyt siitä kun käytiin Simon kanssa klinikalla. Olen käynyt Simon kanssa kävelylenkeillä niin ratsain, ajaen kuin taluttaen ja viikko sitten alettiin ottamaan ensimmäisiä ravipätkiä suorilla. Eilen lähdettiin aamuvirkkuina seitsemältä maneesille. Matkaa on reilu kilometri, joten siinä talutellessa saa hyvän lämmittelyn myös itselle ja tulee alkuverkka hoidettua samalla.

Kävelymatkalla maneesille tulin ajatelleeksi tavoitteitani ratsastajana. Mihin oikein tähtään? Nyt kun Simo on kunnossa eikä ratsastusta rajoita mikään, olisi kiva päästä koulukisoihin räpeltämään Helppo C läpi. Simossa olisi kapasiteettia pidemmällekin, mutta ratsastajan taidot loppuvat. B:kin ehkä vielä menisi, mutta siihen se jää. 

Maneesilla aloitettiin ihan siirtymisistä. Reipasta käyntiä, pysähdys ja reippaasti käyntiin. Väliin otettiin muutama peruutus kun Simo tuntui hiippailevan pysähdykseen. Tehtiin myös väistöjä keskihalkaisijalta molemmille sivuille. Oikealle meni hyvin, mutta vasemmalle tehtäessä Simo tuntui unohtaneen, että miten niitä takajalkoja liikutetaan. Simo ei reagoinut pohkeeseen eikä raippaan. Parin onnistuneen väistön jälkeen jätettiin vasenpuoli rauhaan ja tehtiin oikealle vielä pari ennen ravisiirtymisiä. (Oikealle Simo otti ihan sidepassia paikaltaan ) Ensin Simo piti ihan vain saada ravaamaan eteen ja reagoimaan apuihin. Simo paineli sitä perus hölkkää, joten aloin herätellä Simoa reippaaseen raviin. Siinäkin oli työtä, kun Simo tarjosi laukkaa.. Laukassa oli vaan se ongelma, että Simo kokosi itsensä ihan äärimmilleen, jolloin vauhti hidastui entisestään. Kyllä se reipas ravi sieltä sitten muutaman raipalla muistutuksen jälkeen löytyi.

Ravissa tehtiin isot, 15m ympyrät molempiin päihin. Simon piti taipua, mutta ei kuitenkaan liian pientä ympyrää, jotta vauhti säilyi. Minulla oli tällä kertaa pelkkä oliivikolmipala suussa, mutta siitä  huolimatta Simo ei puskenut enää lavalla keskelle niin kuin ennen. Itse vaan istuin ihan mutkalla, joten omaan istuntaan sai keskittyä ihan tosissaan.

Laukkaa otettiinkin sitten isolla alalla jättäen kulmat loiviksi. Simo heitti parin pukin sarjan heti alkuun kun pyysin laukkaa, mutta laukkasi sitten reippaasti ja isosti. Sai istua aika rauhassa, mitä nyt käteni heilui kun Simon pää painoi tonnin ja jouduin sitä kannattelemaan ja nykimään ylös. Laukka jatkui hienosti ja reippaasti ja aina kun Simo yritti laskea raviin, muistutus pohkeella ja jatkui. 

Laukka onnistui molempiin suuntiin ja Simo ei nostanut _kertaakaan_ väärää laukkaa! Ihan mahtavaa! :) Laukka oli isoa ja reipasta ja joutui pikemminkin vähän pidättämään kuin ajamaan eteen. Tykkäsin kovasti!

Laukan jälkeen ravailtiin vielä vähän reipasta ravia ja lopeteltiin. Oliivikolmipala toimi hyvin ja Simo pysyi käsissä. Sydneyn uusi koulusatula oli oikein hyvä istua. Missään ei oikeastaan ole moittimista.

Hikinen Simo

Joko lähdetään?
Smurffi -Simo valmiina kotimatkaan
Laitoin GoPro -kameran maneesin laidalle vähän huonoon paikkaan ja valoon, mutta kyllä siitä videosta jotain selvää saa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Onnettomuus tarhassa

Tällä hetkellä mietin, että mitähän vielä sattuu. Nyt on lyhyessä ajassa ollut Iitun kaksosvarsojen luominen ja Simon klinikkakäynti niin eipä tietenkään jääneet harmit ja kulut siihen vaan Iitulle oli käynyt tänään onnettomuus tarhassa. 

Itse olin ollut päivän poissa kotoa ja töiden jälkeen oli tarkoitus lähteä ratsastelemaan. Hevoset tuli normaalisti sisälle, mutta hoitaessa huomattiin, että Iitun takajalat on veressä. Samalla huomattiin, että mahan alta tiputtaa verta. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että nivusissa on haava. Aloin puhdistamaan haavaa desinfiointiaineella, jolloin hieman levitin haavaa ja huomasin, että se onkin tosi iso ja haavan sisältä näkyy kudoksia syvälle asti. Ei ihan kotikonstit auta. Kello oli 15.20, joten ei muuta kuin soitto päivystävälle eläinlääkärille.

Puolisen tuntia odoteltiin eläinlääkäriä ja Iitu ei onneksi vaikuttanut hirmu kipeältä. Eläinlääkäri tutki haavan pintapuolisesti, jonka jälkeen rauhoitti Iitun ja työnsi sormet haavaan. Eläinlääkärin sormet upposivat kokonaan haavan sisälle, mutta haava oli onneksi suora pistohaava ja melko siisti. Kudosnestettä haava vuosi jo, joten haavaa ei voinut tikata. Eläinlääkäri huuhtoi haavaa suolaliuoksella muutamaan otteeseen, jonka jälkeen antoi Iitulle penisiliinipiikit suoraan lihakseen. Eläinlääkäri ehdotti, että jatkaisin piikittelyä itse, mutta tultiin siihen tulokseen, että kokeillaan ensin suun kautta Sulfaa, josko se auttaisi. Lisäksi sain varuiksi kipulääkettä, jota voin antaa vain siinä tapauksessa, että Iitu vaikuttaa kivuliaalta tai haluttomalta syömään. Muutoin kipulääke hidastaa paranemisprosessia.

Haavaa tulee huuhtoa kaksi kertaa päivässä ja sulfaa annetaan kaksitoista mitallista kaksi kertaa päivässä. Iitu ei muuten anna yhtään huuhtoa haavaa, vaan potki kun yritin. Täytyy huomenaaamulla kokeilla hämätä Iitua ruualla samalla kun puhdistan haavaa.

Iitu on ilmeisesti päivällä riekkunut tarhassa niin, että on joko osunut tai kaatunut keppiin, joka onkin uponnut nivusista läpi. Täytyy viikonloppuna kerätä kaikki risut ja kepit tarhasta. Niitä on ollut siellä hevosten pureskeltavana ja ajanvietteenä.

Iitu unten mailla





Näillä mennään viikko

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ontumatutkimuksissa klinikalla

Eilen lastattiin molemmat hevoset autoon ja huristeltiin Teivoon klinikalle. Simo on ollut jo pidemmän aikaa jäykkä ja selvästi arkonut toisinaan oikeaa takapolvea, joten halusin selvittää mistä johtuu. Luulen, että Simoa ei ole koko sen elämän aikana millään tavalla tutkittu, ennen kuin Simo tuli minulle. Iitu tuli mukaan seuraponiksi ja seuraa totisesti kaivattiin. Heti kun kaveri katosi näköpiiristä tuli paniikki.

Vietiin nuo ensiksi klinikalla viereisiin karsinoihin, mutta nämähän ei ole mitään karsinaeläimiä. Asiaa pahensi vielä se kun eivät nähneet toisiaan ja hirnuivatkin jatkuvasti toisilleen. Iitulla meni täysin kuppi nurin karsinassa ja alkoi hyppyä pystyyn, mitä en ole Iitulta ennen nähnyt. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pieni vuononeiti hyppii säälittävästi pystyyn isossa karsinassa, että näkisi laitojen yli, herättää se hieman hilpeyttä kanssaeläjissä.

Odoteltiin töppöset jalassa klinikalla omaa vuoroa


Tunnin odottelun jälkeen vietiin Simo ensiksi tutkimushuoneeseen, jossa eläinlääkäri tunnusteli lihaksiston läpi ja kyseli historiasta. Kerroin, että vuonna 2009 tuotu ruotsista ja siitä elämästä ei ole mitään tietoa, mutta viimeisenä ruotsissa oleilin jonkun papan pihankoristeena ja sitten oli kiertolaisena nelisen vuotta useissa paikoissa ja on ollut nyt tasan kolme vuotta minulla.

Iitu oli yksi kiusankappale!


Alkututkimuksen jälkeen mentiiin pihalle, jossa talutin Simoa ensin suoralla käyntiä ja ravia. Sitten juoksutin ympyrällä käyntiä ja ravia molempiin suuntiin. Iitu oli pihalla mukana hengailemassa, mutta tylsistyi niin kovin, että päätti piehtaroida. Liinassa juoksutuksen jälkeen eläinlääkäri taivutti ensin etujalat ja sitten takajalat. Juostiin Simon kanssa ihan hiki päässä klinikan edessä.

Simo ja päiväkännit


Eläinlääkäri totesi juurikin sen oikean takajalan epäpuhtaaksi, mutta myös vasemmassa oli sanomista ja kehotti suoraan röntgeniin. Mentiin taas karsinaan odottelemaan ja Simo rauhoitettiin ennen röntgeniä. Rötngenissä pääsin avustamaan ja pitelemään kasetteja. Kuvia otettiin noin 12 kpl takajaloista. Simo pääsi hetkeksi karsinaan selviämään, ennen kuin mentiin taas tutkimushuoneeseen piikitystä varten. Simolta klipattiin jaloista kohdat, jotka piikitettiin. Hyvä ettei mennyt klipperi tukkoon tuon pörröturkin kanssa. Piikitys sujui ongelmitta ja sitten päästiinkin jo lähtemään kassan kautta kotia kohti. 

Simo tokkurassa odottelemassa piikitystä



Mitä siellä tutkimuksessa sitten löytyi?

Oikean takajalan kinner kohtalaisesti täyttynyt ja molempien takajalkojen polvet lievästi täyttyneet. Selkä satulan kohdalta lihasköyhä ja selkälinja tippunut. Röntgen kuvista löytyi irtokappale oikean takalajan vuohisen alta. Oikean takajalan vuohisnivelen etupuolella terävöitymistä. Molempien takajalkojen polvissa uudisluumuodostusta. Molempien takajalkojen polvi- ja vuohisnivel piikitettiin. Lisäksi myös oikea kintere sekä sisä, että ulkopuolelta.






Simo sai 10 päivää Metacam kuuria ja hoito-ohjeeksi kävelytystä tunti päivässä parin viikon ajan, jonka jälkeen voi alkaa hiljalleen ottaa kevyitä ravipätkiä mukaan liikuntaan. Ensin työskentelyä vain suorilla urilla ja asteittain mukaan myös ympyrä ja kaarretyöskentely. 

Minun täytyy löytää Simolle taas uusi satula. Yritän löytää suoraan Supremen 16"5- 17" koulusatulaa xxw leveydellä (missään ei myydä.. löytyy vain xw, joka liian kapea). Kesällä sopinut satula ei sovi enää kun kiloja on kertynyt.