sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Tapojen opettaminen

Ajattelin kirjoitella hevosten toisilleen opettamista tavoista ja myös tapojen opettamisesta hevoselle. Nämä havainnot perustuu siis puhtaasti omaan kokemukseen, amatöörin näkökulmaan, koska minulla ei ole hevosalan koulutusta. Sanotaan, että hevosta ei saisi inhimillistää, mutta olen huomannut että myös hevosten kesken, että  lapset matkivat aikuisia.

Simo on opettanut Iitulle kaikki huonot tapansa, mutta toisaalta opettanut myös rauhallisuutta ja suhtautumaan erilaisiin ja uusiin asioihin. Simo heiluttaa tai oikeastaan ravistaa ratsastaessa päätään, kun se ei halua tehdä jotain, ei tykkää jostain tai sitä ärsyttää. Päänheilutus on vielä sellainen suht turvallinen tapa protestoida ratsastajan kannalta ja siihen kannattaa aina reagoida jotenkin. Jos pään heiluttelu jatkuu ja Simo ärsyyntyy tosissaan, alkaa hännän viskominen ja sitten kohta lentääkin jo tavoitteellinen kierrepukki. Eli Simo hyppää ylöspäin ja laskeutuessaan heittää takaosaa kierteellä sivulle, jolloin ratsastajan on mahdotonta pysyä selässä. "Suorissa pukeissa", joita Simo toisinaan heittelee muuten vaan, pysyy helpommin selässä, vaikka ratsastaja toki niissäkin saattaa hieman horjahtaa tai menettää hetkellisesti tasapainonsa.




Iitu on oppinut Simolta tuon päänheiluttelun. Kun Iitua ärsyttää heittelee Iitu myös päätä ja alkaa viskoa hännällä. Protestipukkia Iitua ei onneksi (kop kop) ole vielä oppinut. Iitulla itsellään on tosin ehkä jo varsavuosina opittu kuopiminen. Simo kuopii ainoastaan vaatiessaan ruokaa. Iitu kuopii ratsastaessa, jos pakotan sen seisomaan paikallaan ja se haluaa edetä. Iitu kuopii myös ruokaillessaan, minkä olen todennut johtuvat siitä että Iitu on jossain määrin ahdistunut syödessään ja yrittää syödä nopeasti, jotta toinen ei tule hänen kupilleen. Simo kun on yleensä se dominoiva osapuoli, syö rennosti, vaikka hotkiikin ruokansa, jotta pääsee myös kaverin kupille. Yleensä olen erotuomarina hevosten välissä, jotta Iitu saa syödä rauhassa.


Onneksi opit on menneet perille myös hyvissä asioissa. Ennen kuin Iitun selässä oli käyty tai oli saanut satulaa selkäänsä, pidin Iitun mukana touhutessani Simon kanssa. Eli lähtiessäni ratsastamaan, laitoin Simolle varusteet tarhassa, jolloin Iitu tarkkaili vieressä. Nousin myös ratsaille, niin että Iitu oli läsnä. Ensimmäiset ratsastuskerrat harjoiteltiin liikkeelle lähtöä ja pysähtymistä kulkemalla Simon perässä.

Myös kengityksessä Iitu on ollut läsnä alusta asti. Simohan nauttii kengityksestä yli kaiken ja nukahtaa poikkeuksetta käsittelyyn. Välillä Simo on jopa huojunut pelottavan näköisesti kun vetelee sikeitä. Iitu on seurannut vieressä kun toinen nauttii käsittelystä ja uskon, että siitä on ollut apua vuolemisessa.

Iitu on tosin aika hankala luonne välillä. Varmaan siksi kun on tamma. Iitu on todella kuuliainen yhtenä päivänä ja tekee kiltisti mitä pyydetään. Toisena päivänä Iitu saattaa olla kärttyinen kuin mikä ja alkaa protestoida jo kavioita putsatessa ja vetää suunsa tiukaksi viivaksi jos kuolaimia yrittää laittaa. Tuollaisena päivänä Iitu on myös ratsastaessa aika kipakka. Iitu saattaa yrittää potkia Simoa, viskoa päätään kärttyisenä, ja sattaa hyppiä ylöspäin. Tuollaisina päivinä saa ratsastaa aikalailla kieli keskellä suuta ja olla topakka. Noina päivinä Iitu saattaa myös yhtäkkiä pysähtyä alkaa jumittamaan ja peruuttaa Simon päälle. Mutta onneksi nuo tammamaiset päivät on harvinaisia! Iitu on oikein rohkea ja selväpäinen tyttö ja menee yli vaikka mistä vetisestä paikasta tai ojasta tai puunrongosta.

Iitu hurjana


Tästä tekstistä tulee oikein kunnon romaani, mutta ajatellaan sitten toistepäin, eli mitä tapoja minä opetan hevoselle. Annan keppiä tai porkkanaa sopivassa suhteessa. Hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta rangaistaan. Nykypäivänä tuntuu olevan sellainen ajattelumalli, että hevosta saa vain kehua ja palkita. Sanotaan vaikka näin, että jos olisin ainoastaan palkinnut Jyrä-Simoa kun olin sen ostanut ei varmaan oltaisi tässä pisteessä. Simo oli ihan kaamea alussa. Simo ei noteerannut ihmistä millään tavalla, karsinassa litisti seinään, taluttaessa vei ihmistä puskasta toiseen, tallasi varpaille, tuuppi ja töni. Ratsastaessa pukitti alas selästä jo alkukäynneissä, juoksuttaessa käänsi jatkuvasti etuosan keskelle, jotta juoksuttaja ei päässyt vaikuttamaan raipalla takaosaan. Simo tiesi kaikki metkut ja ne oli ilmeisesti aiemmin toimineet niin hyvin, että Simo teki mitä halusi eikä kunnioittanut ihmistä lainkaan.


Karinassa ollessa, aloin tökätä Simoa raipalla tai muulla tapilla kylkeen, joka kerta kun yritti nojautua kohti. Taluttaessa oli ketju käytössä turvan yli. Kun lähti jyräämään, tiukka nykäisy ketjusta palautti ruotuun. Käytin myös raippaa nenän edessä usein, eli sivalsin sillä ilmaa Simon edessä, jos lähti puskemaan ohi. Jos taas yritti kiilata, tökkäsin raipalla lapaan. Toki kun Simo kulki omasta tahdostaan nätisti sai tietenkin paljon kehuja. Olen kova kehumaan hevosia kun ne menevät hyvin, mikä ehkä ilmenee myös videoista, joita olen kuvannut maastosta. Aina kun menee nätisti ja tekee mitä pyydetään, kehun ja rapsuttelen.


Alussa pukittaessaan, sai Simo raipasta joka kerta ja pakotin sen töihin. Pikkuhiljaa pukittelu väheni. Sinkoilukin väheni kun pakotin Simon jatkamaan laukkaa niin pitkään että väsähti. Liinassa juoksutukseen sain arvokkaita neuvoja Mönkkösen Karoliinalta, kuinka Simon kanssa täytyy olla itse normaalia taaempana ja miten juoksutuspiiskaa käytetään. Jos pukitti liinassa niin heti välitön palaute.



Simo haastaa johtajan säännöllisesti. Tosin enää ei ole minua haastanut, joten ehkä on oppinut hyväksymään. Simo on nykyään aika nöyrä ja kutsuessani Simoa laitumelta, laukkaa Simo innokkaasti hirnuen luokseni. Ja vaikka en kuitsuisikaan Simoa, tulee se silti luo minut nähdessään. Simo on aina innokkaasti lähdössä ja mukaan ja on hyvin mustasukkainen jos otankin Iitun enkä häntä. olen oppinut huomioimaan Simon aina ensin, ennen kuin otan Iitua mukaan. Tosin ahdistavissa ja uusissa tilanteissa meillä on vielä opeteltavaa. Kun Simo menee paniikkiin se alkaa pyöriä ja pärskiä ja kiilata, eikä siinä aina rapsuttelu auta.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Iitun ratsutus jatkuu

Toiviaisen Ida kävi tänään taas pitkästä aikaa ratsuttamassa Iitua. Viimeksihän Iitu asusti helmikuun Vahannassa Idan valmennuksessa..Ennen kuin alan selostamaan ratsutusta niin pakko mainostaa, että kun Ida näki Simo laitumella, hän totesi, että "Onpa Simo hyvässä kunnossa! Nih! Eli ei meitä ehkä nauretakkaan rotunäyttelystä pihalle. Simolla on ihan mukavasti lihasta ja mahakin on kutistunut + Simon valtteja lienee iso koko ja upea ravi (kunhan esittäjän kunto vaan kestää juosta mukana..) Simo myös pullistellessaan toisille hevosille kasvaa muutaman sentin ja esiintyy tosi ryhdikkäästi.




Kaatosateet ovat pilanneet meidän kentän. Muta nousee purun alta kun kentällä menee niin kenttä on poissa pelistä jonkin aikaa. Tänään Ida kuitenkin aloitti kentällä, kun ajattelin että kyllä voin tärkeään tarkoitukseen sen verran uhrata. Lanataan sitten traktorilla ja odotellaan, että kuivuu ennen kuin mennään kentälle. Ida meni ympyröitä käynnissä, kulmia, pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä.






Kerroin, että Iitusta on tullut melkoinen jäärä, haluaa vain tehdä kivoja juttuja ja kentällähän on ihan tyhmää, joten jumittaa paljon. Iitu myös esitteli Simolta oppimaansa protestitemppua, pään heiluttelua. Kun sitä ärsyttää, viskoo Iitu päätään, mutta Idapa antoi välittömän palautteen moisesta hölmöilystä. Itse olen maastossa vain ratsastanut eteenpäin Iitua kun aloittaa pään viskomisen, Ida yllätti napauttamalla raipalla ja Iitu uskoi. Kuulemma myös jostain kumman syystä nojasi käsiin. Minähän en siitä tiedä kun menen pitkällä tai puolipitkällä ohjalla, jolloin Iitu kannattelee itse päätään.

Ida meni sitten pihatielle ravailemaan Iitun kanssa, jossa menivät oikein hienoa ravia ja tekivät väistöjä. Itse olen liian pehmo Iitulle. Iitun sairastelu on saanut aikaan sen, että säälin Iitua. Ajattelen, että voi raukkaa kun se ei jaksa, huilataan hetki. Iitu on oppinut siihen, että jos se esittää "väsynyttä" niin pääsee helpommalla. No ei mene enää minullakaan läpi tuo touhu, nyt tiukka asenne käyttöön. ..mutta kun se on sellainen mamman mussukka ja ihan lellivauva.




Ida vähän ihmetteli kuolainvalintaani. (D-kuolain kuparirollereilla), mutta se on ihan siitä syystä, että maastossa saa kiinni ja Iitu imeskelee kuparia. Kuten jo sanoin niin ratsastan löysällä ohjalla, samaan tapaan kuin Simon kanssa, jolla on olympiat. Kokeilin kerran maastossa Iitulla kolmipalaniveltä ja se oli karmeaa. Iitu ei kuunnellut yhtään, en saanut sitä kiinni ja yhdessä alamäessä meinasi käydä köpelösti.Enkä halua kiskoa suusta, pienten merkkien pitää riittää. Tietty Iitulle voisi kokeilla sidepulleja, josko toimisi niillä :)


Simo rapsuttelee ja Iitu näyttää myrtsiltä

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Järvellä

Tässä video viime viikon kahlausreissusta. Jos viikonloppuna kelit hellii, niin heitetään satulat jorpakkoon ja uidaan tai ratsastetaan järveen :)



Muista kuulumisista sen verran, että Simo ja Iitu sai vuokraajat. Tulin siihen tulokseen, että minulla ei yksinkertaisesti riitä aika liikuttamaan tarpeeksi molempia, koska kotona on niin paljon muita töitä, joita en voi lykätä. Siispä laitoin facebookkiin ilmoituksen vuokraajasta. Sieltähän ilmoitus poiki pari reipasta tyttöä;





Inka ja Eva käyvät kerran viikossa ratsastelemassa. Inkan mietteitä ratsastuskerrasta voi seurata hänen pitämässään blogissa; http://inkahorses.blogspot.fi/

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kahlaamassa

Eilen käytiin Simon ja Iitun kanssa ensimmäistä kertaa järvellä. Kun oltiin viime kesänä Simon kanssa Majantallilla, yritin saada Simoa tallin pihassa olevaan uittolampeen, mutta ei tullut mitään. Simo ei kerta kaikkiaan halunnut kastella jalkojaan. Nyt jännitti että saakohan edes veden rajaan Simoa.

Reitti järvelle vie joko lentokentän ohi "isoa tietä" tai sitten teiden välistä voi oikaista metsän ja pellon reunaa, joka tosin mutkittelee ja tuo lisäkilometrejä, mutta on turvallisempi. Tämä oli nyt kolmas kerta kun mentiin peltoreittiä ja Simo on kahtena edellisenä kertana ollut aivan kaamea. Olen ratsastanut Iitun kanssa edellä ja Simo on hölmöillyt takana niin paljon, että Iituakin on ärsyttänyt. Tällä kertaa ei tosin tuullut, joten Simo oli suht rento. Kovalla tuulella kaveri tanssii sivuttain ja ottaa äkillisä ryntäyksiä, mistä edellä kulkeva Iitu ei tykkää yhtään. Iitua kiukutti alussa kun en antanut sen napsia herkkuja matkan varrelta ja neiti viskoi kärttyisenä päätään ja häntäänsä ja sitä tuntui ärsyttävän niin heinä kuin ötökätkin.




Lopulta Iitu tyyntyi, ja edettiin suht rentona. Pahaksi onneksi lentokentälle laskeutui muutama Hawk aivan viereen. Hawk ei pidä ihan niin kovaa melua kuin Hornetti, mutta pitää reilusti kovempaa meteliä kuin suihkukone. Kello oli puoli neljä ja silloin lentokentän vieressä oli melkoinen liikenne ja autot ajoivat 80-100 km/h lentokentän suoralla. Jouduttiin kulkemaan viitisenkymmentä metriä tien laitaa kun järven rantaan menevän tien risteys ei valitettavasti ole kohdakkain kahden muun risteyksen kanssa, josta pääsemme ylittämään tien. Ylitys meni hyvin, vaikka autot ajoikin turhan lujaa ja liian läheltä.

Rannassa annettiin heppojen mutustaa hetki ruohoa, jotta rentoutuvat. Lähdin ensimmäisen taluttamaan Iitua järveen. Iitu pärski ja nuuhki tarkaan rannan törmää. Iitu myös haisteli ja maisteli pohjaa, että uskaltaako siitä mennä. Kahlasin edeltä järveen niin pitkälle kun saappaissani pääsin ja Iitun uskaltautui sitten melomaan. Oli hauska katsoa Iitun leikkiä kun neiti kuopi ihan innoissaan vettä ja roiskutti myös minun päälleni!





 Kun Iitu oli aikansa telminyt, annoin ohjat Maijulle ja otin Simon. Simokin tuli kiinnostuneena veden rajaan ja maisteli ja kuopsutteli myös vettä. Oli hauska nähdä Simonkin leikkivän! :) Maiju kapusi vielä Simon kyytiin ja otin Iitun veteen, jolloin Simo suostui menemään järveen myös ratsastaja selässään. Polvia syvemmälle ei uskallettu mennä kun oli kuitenkin varusteet päällä.



Heti kun kelit lämpenee, täytyy mennä ilman satulaa uikkarit päällä uittamaan hevosia.

(tekstin kuvat on videolta napattuja, joten siksi laatu on huono. Liitän videon Iitun ja Simon vesileikeistä heti kunhan saan ladattua sen youtubeen..)


Ainiin! Kirjoittelin viikko sitten siitä kamalasta ratsastuslenkistä Simon kanssa ja ihmettelin kun ei tullut mitään reaktiota vaikka kiskoin ohjia joka suuntaan. Syykin selvisi. Simolla oli ohjat isoissa renkaissa,eli pelkät nivelet suussa. Simolla on niin kova suu, että nivelellä tai oliivilla ei ole mitään vaikutusta tiukan paikan tullen. Siksi pidän maastossa olympiaa, koska siinä on se vääntö ja kun siitä nykäsee, hevonen pysähtyy. En yleensä ratsastele itse Simolla tai jos menen niin oliivilla tai kaulanarulla. Nyt laitoin tottumuksesta maastoon olympiat enkä sen kummemmin miettinyt. En tiennyt, että ohjat olikin laitettu isoihin renkaisiin (joo, kyllä siinä vaiheessa luulisi huomaavan kun laittaa suitsia kiinni, mutta se homma menee niin liukuhihnalla..) niin en sitten vaihtanut ohjien paikkaa. Simolla ohjia pidetään keskimmäisissä renkaissa ja kerran oli jopa alimmissa kun ratsastin Simon meille viime kesänä lentokentän ohi ja tultiin uuteen paikkaan. Yleensä Simolla mennään maastossa aika löysällä ohjalla, eikä kuolainta varsinaisesti käytetä.

Huh! Tavallaan oli helpotus, nyt uskallan lähteä uudestaan kokeilemaan yksin ratsastusta kun ohjat on oikeassa kohtaa.



Niin ja Iitullakin jatkuu ratsutus. Toiviaisen Ida tulee joku päivä ensi viikolla ratsuttamaan. Toivottavasti hän saa Iitulle motivaatiota kenttätyöskentelyyn. Iitu kun ei vaan kiinnosta mennä kentällä tai autotiellä. Iitu alkaa silloin laahustaa tai jää paikalleen. Eilen maastossa Iitu käveli oikein rivakkaa vauhtia metsätiellä ja niityllä, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kovassa seurassa

Tänään julkistettiin Teivon rotunäyttelyn osallistujat. Simo ja Iitu on kovassa seurassa, mutta täytyyhän jonkun se jumbosijakin saada :D

Simon kanssa samassa luokassa kisaavat;

(nimestä klikkaamalla pääsee sukupostiin, jossa kuvia)






(ori,jolla aion Iitun astuttaa, mutta ei astu tänä kesänä)




Ylläolevasta joukosta löytyy kantakirjaoreja ja ovat niittäneet menestystä kisoissa mm. vuonohevosten koulumestarit, estemestarit, kokeneita näyttelykonkareita, BIS voittajia..

                                                          ..ja sitten on meidän kaasupallo;
Tämä kuva otettu eilen ja tuore ruoho on tehnyt tehtävänsä..
Ryntäät ja peppu on ok eikä maha toiku, mutta takaa maha pullottaa.




Tämä kuva on maaliskuulta.

Kuvista ei välttämättä välity, mutta kyllä näyttelyssä erottuu joukosta. Simo tai minä ei olla koskaan oltu näyttelyssä, eli olisi ehkä kannattanut hakea kokemusta josta match showsta, mutta niitä ei lähistöltä löytynyt, niin näillä mennään. Ilmoitin kuitenkin vain rotunäyttelyyn, koska ruunan voi ilmoittaa ainoastaan kerran elämässään Hippoksen kehään ja Simo ei ole siinä kunnossa, että lähtisin sinne suoraan. Eli jos joku sattuu tulemaan Teivoon 11.07. niin Simo on se jättimäinen möhkäle ja minä se taluttaja joka vie väärään suuntaan :D

Iitukin osallistuu näyttelyyn, mutta se on sentään ihan sopusuhtainen ja sulautuu joukkoon :)

Iitun kanssa samaan luokkaan osallistuu;








Tulstruplunds Ida


Tammoista tiedän vain Vapun, joka on oikea kaunotar! Kyllä Iitukin on aika kovassa seurassa. Iitu oli vieläpä mennyt hankaamaan laitumella olevaan mäntyyn harjansa ihan piloille :( Lyhensin harjaa, josko sillä saisi pelastettua, mutta vaihdoin vielä varmuuden vuoksi nuo eri laitumelle, jossa ei ole puita.



Sain trailerinkin jo vuokrattua tuolle päivälle ja nyt jännätään! Hihii, taitaa omistajalla mennä pupu pöksyyn :P

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Vauhdikas viikko

Kulunut viikko on ollut ohjelmaa täynnä ja vauhtiakin löytyi ainakin maanantaista. Maanantaina kävin naapurissa vaihtokaupoilla ja ajattelin, että hoidanpa Simonkin liikutuksen siinä samalla. Laitoin länkkärin selkään, satulalaukun satulaan ja laukkuun jalustinhihnat ja satulahuovan, jotka lupasin naapurin suokkiruunalle. Olin viimeksi käynyt Simon kanssa kaksin lenkillä helmikuulla kun Iitu oli ratsustuksessa. Heti kun lähdettiin pihasta alkoi Simo jumittamaan ja sain maiskuttaa ja nakuttaa pohkeella eteenpäin.  Pidin ohjat tuntumalla siten, että ei päässyt kääntymään ympäri. Edettiin askel kerrallaan eteenpäin, kunnes takaa tuli auto. Huomioni herpaantui hetkeksi kun takaa tuli auto ja käännyin katsomaan. Silloin Simo kääntyi ympäri ja lähti nelistämään pihaan. Vedin vuoronperään ohjista, otin yhtä ohjaa kiinni, vedin ylös eikä mitään reaktiota. Pihatiellä sain kiinni ja Simo huohotti paniikissa. Sille on tullut niin valtava eroahdistus taas, että menee paniikkiin jos jää yksin.




Siinä tilanteessa en voinut luovuttaa vaan raippaa käyttämällä sain Simon ympäri ja pakotin raviin. Eteenpäin liikutaan, aivan sama missä askellajissa. No sitten ravattiinkin naapuritallille saakka enemmän ja vähemmän hallitusti. Simo tanssi vielä naapurin pihassakin kun tulin alas selästä ja laitoin Simon tarhaan hetkeksi. Vaihdettiin huopia ja jätin jalustinhihnat kokeiluun. Lähdettiin Simon kanssa tanssien pihasta ja pakotin Simon kääntymään metsätielle. Kaveri oli niin hädissään että oli pakko mennä purkamaan paineita. Metsätiellä laukattiinkin sitten lujaa ja suht hallitusti. Käännyttiin kääntöpaikalla ja ravattiin takaisin. Simopa ei suostunutkaan laskemaan ravia vaan kun aloin hidastella niin vaihtoi laukaksi. Siellä sitten rymisteltiin naapuritallin ohi ja laukattiin toisen naapurin lammasaitaukselle asti, jossa sain Simon kiinni ja rauhoittumaan. Käveltiin rauhassa kotia kohti, kunnes mutkan takaa tuli mustapakettiauto, joka heitti soraa ja jarrutti meidät nähdessään Siitähän Simo sai lopullisesti vettä myllyyn ja lähti nelistämään kotia kohti. Hävetti kun auto tuli takana. Kuskilla oli onneksi sen verran järkeä, että ajoi hitaasti ja piti ison välin. Simolla alkoi ennen kotia vauhti hyytyä, mutta pakotin Simon eteenpäin, jotta päästään tieltä pois ja ennen kaikkea että minä määrään tahdin. Jos haluaa lujaa niin sittenhän mennään lujaa. Pihatiellä vielä ravailin edes takas, niin Simohan nosti siinäkin laukan ja rymisteli tarhan portille Iitun luo. Otin Simon kentälle ja ravasin vaikka kuinka monta kierrosta ympyrällä molempiin suuntiin. Kun Simo vaikutti rauhoittuneen laskin käyntiin. Voi sitä puuskutusta ja puhinaa! Simo oli aivan hiestä ja märkä ja puuskutti niin paljon, että ihan tärisi. Sitten käveltiin kentällä edes takaisin niin kauan kuin hengitys tasaantui. 





Täytyy aloittaa Simon kanssa harjoitukset alusta. Tuota kaveria ei uskoisi samaksi, jonka kanssa kävin viime kesänä kahdestaan parinkymmenen kilometrin lenkkejä! Taluttaen kaikki on hyvin. Simo tulee vaikka minne eikä lainkaan jännitä vaan kulkee nätisti rinnalla. Heti kun Simolla ei ole ketään johtamassa ja olen selässä, tulee hätä kun Simo ei halua mennä yksin. Nyt vaan kahdestaan lenkkejä ensin ihan lähistöllä ja sitten vaan pidemmälle. 






Tiistaina ratsastelin Iitulla kentällä. Iitulla ei ollut lainkaan voimia. Mennä laahusti vain eteenpäin ja vaikutti jotenkin masentuneelta ja väsyneeltä. Päätin juoksuttaa Iitua ja kyllä se ravasi, mutta ei energisesti. Kävin vielä lopuksi lähimetsässä kävelyllä ja Iitu piristyi heti. Käyntiin tuli vauhtia ja pääkin nousi ylös. Kierrettiin tässä tilan vieressä pieni lenkki kaksistaan. Iitu on siitä mukava kun se menee yksinkin eikä yhtään stressaa tai ole ahdistunut.  Kun olin Iitun liikuttanut, otin Simon kentälle ja ravailin ilman satulaa. Tällä kertaa oli suitset päässä kun siitä on tovi kun olen viimeksi ravannut ilman satulaa. Simon meni ihan kivasti ja juoksutin Simoakin tovin liinassa.








Keskiviikkona tuli työkaveri sisarensa kanssa kylään ja ratsastivat kentällä. Iitu meni hienosti aloittelijalla. Tarkoitus oli ensin laittaa Simon selkään, mutta kun Iitu on ollut niin jähmeä ja Simoa joutuu tosissaan ratsastamaan niin päätinkin antaa Iitun. Ihan hyvä päätös oli. Opettelivat ensin pysähtymistä ja ottivat sitten pari ravipätkääkin kun muistui mieleen miten siellä hevosen selässä ollaan. Molemmat toimivat oikein nätisti :)










Torstaina tuli Maiju ja mentiin pitkästä aikaa tukkitielle ratsastelemaan. Iitu oli tosi väsy, ei oikein jaksanut edes ravailla, joten köpöteltiin sitten metsäpoluilla. Kuitenkin sitten kotipihassa Iitu ravaili laitumella heti sinne päästyään, oikein innokkaasti. Iitulla vaan yksinkertaisesti ei taida olla motivaatiota työntekoon. Iitua selvästi kiukuttaa eikä sitä huvita ratsastus, vaikka olen yrittänyt pitää liikunnan monipuolisena. On menty kentällä, juoksutettu, kuljettu maastossa, käyty uusilla reiteillä, mutta ei mikään tunnu piristävän. Mietin, että kaipaako Iitu enemmän hevosseuraa, laumaa. Silloin kun Rasmus asui täällä, Iitu oli kovinkin energinen ja jopa kuumakin käsitellä.




Loppuviikko menikin sitten talutuslenkeillä kun oli ensimmäiset "helteet". Hevosetkin viihtyivät aika lailla pihaton suojissa. Iitulla alkoi juuri Histec -kuuri. Saa nähdä, miten vaikuttaa. Jos alkaa väsyä entisestään, täytyy ottaa eläinlääkäriin yhteyttä.