sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kortisonikuuria viitisen päivää takana

Huomenna aamusta tulee tasan 5 päivää kortisonikuurin aloituksesta. Iitu on saanut aamuin illoin 10 tablettia kortisonia. Olen sekoittanut tabletit pieneen määrään elovena-puuroa, jolloin menee helposti alas. Aamulla annan vielä 10 tablettia ja illalla siirrytäänkin jo 5 tablettiin. 5 tablettia annetaan aamuin illoin viikon ajan. Viikon kuluttua annosta vähennetään taas ja silloin annetaan enää aamuisin 5 tablettia. Olen seuraillut Iitun lämpöä päivittäin ja lämpö on vaihdellut 37,4 -37,7 välillä, eli ei mittavaa muutosta. Lämpö ei myöskään ole noususuunnassa, vaikka noista lukemista voisi niin päätellä. Eilen lämpö oli 37,4 ja tänään oli 37,7. Mutta saa nähdä mihin suuntaan kehittyy.

Iitu oli tänään liinassa juoksuttaessa kovin uupuneen ja haluttoman oloinen. Teki toki niin kuin pyydettiin, nosti laukat nätisti ym, mutta ei ollut energinen. Askelkin oli vähän laahustava. Laitumellakin Iitu näkyy usein nukkumassa. Toisaalta, niin pötköttää Simokin. Kumma juttu kun ei näiden kelienkään luulisi veteläksi vetävän.. Vielä ollaan kuitenkin reilusti alle 20 astetta.

Lenkeillä kortisonikuurin tehoa on hieman huomannut. Iitu nostaa ravin tai laukan jopa itse ja menee vauhdikkaasti. Tosin Iitu edelleen pysähtelee puuskuttamaan tasaisin väliajoin niin että koko satula hytkyy. On Iitu kuitenkin ollut maastossa hieman innokkaampi aiempaa verrattuna. Lauantain maastolenkillä jopa pukitti moneen kertaan laukassa ja vaihtoi neliksi. 

Bootsien suhteen olen alkanut miettiä, että nuo Simplet ei välttämättä olekaan Iitun kaviolle se sopivin malli. Toki Iitulla on pyöreät kaviot, mutta kun etu ja takakaviot tuntuu olevan eri paria. Etusiin tossut istuu hyvin, mutta takana voisi melkeimpä olla kokoa pienemmät. Lisäksi liikkeet tuntuu jotenkin epäpuhtailta. Niin kuin juoksisi kumpparit jalassa.. Tiistain maastolenkillä mennään pehmeälle metsätielle laukkaamaan, joten en laita silloin lainkaan tossuja ja vertaan, miltä meno tuntuu ilman tossuja ja tossujen kanssa.

Naapuri on päästänyt lampaat taas kesälaitumille ja käytiin Simon kanssa ihmettelemässä. Viime kesänä Simo vähän jännitti lampaita, mutta nyt ei juurikaan jaksanut kiinnostua. Aidan vieressä ollut ruoho kiinnosti enemmän. Lampaat taas juoksivat kauhuissaan aitauksen toiseen päähän pakoon keltaista mörköä. Siellä katseli kaula pitkällä Simoa eikä uskaltaneet liikkua mihinkään. Koska Simo ei ragoinut lampaisiin, ratsastettiin seuraavana päivänä Simon ja Iitun kanssa siitä ohi. Lampailla oli taas saman reaktio; pakoon keltaisia hirviöitä! Iitu vähän tuijotteli lampaita, mutta ei puhissut.


Simo näyttää pitkää naamaa

Ruoho on vihreämpää aidan tällä puolella. Lampaat tuijottaa skarppeina.





Tänään nauratti mustasukkainen Simo ihan mahdottomasti. Simo on sitä mieltä, että minä olen hänen ihminen ja minun pitää ottaa hänet sisälle, rapsutella ja harjata vain häntä. Tänään otinkin Iitun sisälle ja jätin Simon pihattoon. Simo oli oikein tuohtunut, että hän haluaa myös. Siinä vaiheessa kun laitoin Iitulle kuolaimia ja Iitu pureskeli kuuluvasti, niin Simo syöksyi oviaukossa olevan köyden ali talliin. Häädin Simon pois ja lähdettiin Iitun kanssa vaiheessa olevalle kentälle. Heti kun kadottiin näkyvistä talon taakse, alkoi Simo hirnua. Kun Simo näki, että mentiin pellolle, laukkasi se hirnuen ja höristen aidan viereeen. Simo seistä möllötti aidan vieressä koko sen ajan kun juoksutin Iitua. Uusi kenttä toimii aika hyvin. Kentästä on siis vasta 1/3 tehty ja aidatkin puuttuu vielä ympäriltä, mutta halusin kokeilla pohjaa. Pehmeähän se on ja joustava, joten hevoselle raskaampi kuin kova alusta, mutta ei onneksi hävinnyt jalkojen alta kun Iitu ravasi ja laukkasi. Lopuksi taluttelin Iitua vielä pihatiellä ja Simo hirnui taas perään kun ei nähnyt. 



Iitu ei ihan hallinnut rakennekuvassa poseerausta kun mamma kiinnosti enemmän. Simo kyttää taustalla silmä kovana.
Melkein, mutta pää vielä ylemmäksi.


Mikäs siellä on kädessä?
Olisiko herkkuja tarjolla?
Kato kun mä tallaan ihan just liinan päälle..




Kun mentiin talliin, syöksyi Simo Iitun vierelle seisomaan ja tökkimään päällä Iitua. Oli jotenkin hellyyttävän näköistä. Simo osoitti ikäänkuin, että "en päästä sinua pois, vaan olen tässä". Kun olin antanut Iitulle lääkkeet, laskin sen irti pihattoon ja kaverukset alkoivat oitis rapsutella toisiaan. Simo kuitenkin tuli oviaukkoon möllöttämään, että enkö ota häntä ollenkaan mukaan. Jonkin aikaa Simo siinä kerjäsi huomiota, kunnes molemmat ampaisivat kujaa pitkin laitumelle.


Laitumella kaverin kanssa on ihanaa;











Kevyehkö "vaellus"

Viime viikonloppuna sää suosi, joten lähdettiin Maijun ja Simon kanssa vaellukselle. Tarkoitus oli kulkea ihan Iitun jaksamisen mukaan, pääasiassa käyntiä. Laitettiin molemmille länkkärit selkään, riimut päähän ja riimunnarut sidottiin kaulalle, jotta hevosen saa näppärästi puuhun kiinni. Simon satulaan laitettiin lisäksi satulalaukut joihin vesipullot, eväät, kaviokoukku, tossu ym muuta tarpeellista.





Alussa Iitu lähti oikein innokkaasti ja vauhdikkaasti matkaan. Iitu kyllä yritti kovasti kääntyä naapurin tallia kohti, mutta sain sitten kuitenkin sen menemään haluttuun suuntaan. Pyörätie ihmetytti Iitua, jota mentiin pikku pätkä ennen kuin päästiin ison tien yli. Lentokentän vierustaa taluteltiin kilometrin verran, koska autot ajavat siinä todella kovaa, oli hevonen tiellä tai ei. Liikenteen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta jonkin matkan päässä olevalla tallilla on tien vieressä laidun, jolla laiduntava lämppäriruuna/ori laittoi kunnon shown pystyy. Painoi himuista neliä, pukitti ja sitten ravasi oikein korkeaa ravuriravia. Iitu alkoi tanssahdella talutuksessa ja Simo yritti mennä uhittelemaan. Saatiin kuitenkin suht rauhallisesti ohitettua ja päästiin taas tien yli hiekkatielle, jolla noustiinkin selkään.

Hiekkatie mutkitteli kauniissa järvimaisemassa ja tien varrella oli useita kesämökkejä, Tien loppupäässä kuljimme yhden hevostilan pihan läpi ja pihassa laiduntavat hevoset tosissaan riemastuivat vuonikset nähdessään. Jatkettiin muina miehinä ohi ja sitten päästiin kääntymään pitkälle metsätielle, jossa on erinomaisia laukkasuoria ja mäkiä. Simo ravasi mäkeä ylös, mutta Iitu ressukka ei jaksanut koko mäkeä joten lampsittiin sen kanssa perästä. Kun Simo hävisi taukopaikalle päin, valpastui Iitu mutta käveltiin silti nätisti.



Taukopaikalla sidottiin hevoset puuhun ja annettiin niiden levätä. Istahdettiin itse nuotiopaikalle evästauolle. Oli ihanaa! Linnut lauloi ja aurinko lämmitti. Kun oli tauko pidetty, noustiin ratsaille ja käytiin syöttämässä hevosia ja käännyttiin takaisin. Tultiin taukopaikalla siihen tulokseen että Iitu ei jaksa niin palataan kotiin. Kotiinpäin Iitu kävelikin oikein reippaasti ja hienosti. :)





Lenkin pituus oli vain 12 km yhteensä, mutta koska menimme pääasiassa käyntiä ja talutimme, sekä pidimme taukoja, tuli lenkille kestoa kolmisen tuntia. En malta odottaa että Iitu on taas kunnossa niin päästään vauhdikkaallekin lenkille. Se metsätie oli hurjan hyvä kun on pitkää suoraa, eikä juurikaan autoja kulje :) Ensi kerralla voidaan ehkä käydä jo pitemmälläkin. Toki talutusta ja taukoja on edelleen mukana.





tiistai 26. toukokuuta 2015

Helpotus

Viimeksi kirjoittelin ongelmista saada Iitu tähystykseen Teivon klinikalle. Ongelmat järjestyikin kun sain paikalle eläinlääkärin, joka pystyy tähystämään paikan päällä. Helpotus sinänsä, että paljon pelätty puhkuri ei ollut kyseessä..

Iitu on oireillut viime aikoina enemmän. Iitu yskähtelee silloin tällöin jopa laitumella ollessaan. Lenkille lähdettäessä Iitu on ollut alussa reipas, mutta väsähtää nopeasti ja lenkin aikana toisinaan pysähtyy huilaamaan ja vetämään henkeä.

Iitu oli oikein rauhallinen tähystettäessä. Iitu ei oikein tykännyt kun laitettiin huulipuristin ja hieman riuhtoi päätään, samoin kun tungettiin putkea sieraimesta sisään, mutta rauhoittui ja pian vain olla möllötti paikallaan. Pientä ärtymystä näkyi kurkun päässä, mutta ei juurikaan merkittävää. Syvemmältä löytyikin syy väsymykseen ja yskimiseen. Iitun kurkussa oli paksua harmahtavaa limaa, joka ei millään meinannut irrota. Diagnoosi on pitkittynyt keuhkoputken tulehdus, joka on saanut alkunsa jostain ja kuivahko heinä on pitkittänyt tulehdusta.

Iitulle määrättiin kolmen viikon kortisonikuuri ja laiduntamista vihreällä. Vahvempaa kortisonia annetaan ensin aamuin illoin viikon ajan. Myös lämpö tulee mitata päivittäin ja seurata vaihteluiden varalta. Toisella viikolla annetaan miedompaa lääkettä aamuin illoin ja kolmantena viikkona annetaan aamuisin. Kyselin eläinlääkäriltä että joutuuko lepoon ja eläinlääkäri sanoi, että pitää ehdottomasti liikuttaa, sillä liikuttaessa lima irtoaa ja Iitu yskii sen pois. Sovittiin että soittelen 1,5 viikon päästä mikä on tilanne. Ja mikäli lämpö alkaa nousta on kortisonikuuri lopetettava heti.

Olen helpotttunut, että kyse ei ollut puhkurista. Olisi voineet mennä varsomishaaveet myttyyn, nimittäin Iitu olisi tarkoitus astuttaa ensi kesänä. Täytyy tehdä niin että laitan Iitun vihreälle laitumelle ja jätän Simon tähän kalutulle laitumelle. Silloin Iitu saa syödä rauhassa vihreää, eikä Simo hotki kaikkea. Kuitenkin ovat edelleen lähekkäin, tosin eivät pääse rapsuttelemaan toisiaan. 

Muutenkin oli hyvä että ei tarvinnut lähteä klinikalle kun Iitu oli kotona tutussa ympäristössä suht rento ja Simo hätääntyi jo kun suljin pihaton oven. Simo hirnui ulkoa Iitulle ja hörisi kovasti kun päästin Iitun pihattoon.

Raportoin tänne, että miten hoito tehoaa :)

Tässä vielä kuvia uupuneesta Iitusta;












lauantai 23. toukokuuta 2015

Harmin paikka

Eläinlääkäri käväisi torstaina rokottamassa Iitun ja pyysin samalla kuuntelemaan keuhkot kun Iitu on yskähdellyt silloin tällöin. Luulin ensin että tie tai heinä pöllyää kun Iitu yskäisi, mutta Iitu on yskinyt myös esimerkiksi rasituksessa ja sateella käynnissä, laitumella, sisällä oikeastaan ilman mitään syytä. Keuhkoista ei kuulunut mitään rohinaa, mutta eläinlääkäri pisti merkille, että Iitu hengittää kovasti mahallaan, mikä on aina huono merkki. Kerroin myös että Iitu on ollut jotenkin väsynyt lenkillä. Ei oikein jaksa laukata ja olen pannut yskimisen ja väsymisen merkille vasta nyt keväällä. Kyselin että voiko olla pölyallergiaa ja eläinlääkäri sanoi että hänellä on ollut nyt ihan viime viikkoina monia hevosia, jotka reagoi siitepölyyn. Eläinlääkäri otti kuitenkin vielä verikokeen ihan varmuuden vuoksi.

Perjantaina eläinlääkäri sitten soitteli, että tulehdusarvot oli normaalit. Ehdin huokaista helpotuksesta..mutta! Eläinlääkäri ei suoraan voi määrätä mitään lääkitystä kun ei tiedä mikä siellä on ilman tarkempaa tutkimusta. Eläinlääkäri ohjasi Iitun Teivoon klinikalle tähystykseen josko siellä näkyisi jotain. Sokkona ei kuulemma kannata aloittaa kortisoonikuuria kun siinä on kaviokuumeriski..

Tottakai haluan, että Iitu tutkitaan, mutta on vähän mutkia matkassa;
a) minulla ei ole traileria
b) minulla ei ole pikku e:tä
c) ei ole autoa, joka jaksaisi vetää traileria
d) Simo jäisi yksin > stressi > ripuli

Kävin naapurin ravitallilla kyläilemässä ja samalla purkamassa sydäntäni. Heidän tuttunsa kautta voisi ehkä saada koppia vuokrattua lähistöltä. Huh, kohta a ratkaistu, ainakin melkein. Kohta b eli kuski on myös työn alla ja mahdollisesti tiedossa. Kohta C järjestynee myös. Mutta entäs Simo? Jätänkö sen yksin laitumelle? Vai vuokraanko kahden hevosen kopin ja Simo matkustaa seurana. Ei siinäkään mitään järkeä ole. Simo stressaisi viimeistään klinikalla kun Iitu otetaan pois kopista ja Simo ei pääse > taas yksi kurja koppikokemus Simolle. On hankalaa kun on vain kaksi hevosta kun yhtä ei voi ottaa pois ilman toista! Ratkaisu kohtaan d on että Simo jää yksin laitumelle. Täytyy vaan toivoa että pysyy langoissa ja rauhoittuu.

Heti kun on yhtään ylimääräistä rahaa..elii varmaan vuoden päästä kun on talo saatu kunnostettua niin ajan kyllä pikku e:n. Ei kortittomuus/kopittomuus ennen haitannut kun hevonen oli täysihoidossa ja tallilta löytyi aina joku kortillinen ja koppi lainaan.. Kun kortti löytyy, alan säästämään jotain perus kahden hevosen traileria varten. Sitten pääsee ehkä osallistumaan tapahtumiin ja valmennuksiin hevosten kanssa :)

Ainiin, tein Agrimarketista ihan huippulöydön! Kärpäspannat ja näihin ei tarvita lainkaan riimua :) Kiinnitetään tarralla, joten hevonen saa halutessaan sen irti, eikä tartu kiinni vaarallisesti. Laitoin molemmille eilen pannat ja aamulla Iitulla ei ollutkaan enää pantaa.. Iitu oli hinkannut päätään pihaton seinään niin että panta oli lähtenyt.





"Kenttä" on vielä aika surkeassa jamassa.. Voin kertoa että kun pikkukottarillinen kerrallaan työnnät purua pellolle, ei homma hirveästi edisty. Viime päivinä on tuullutkin niin kovasti että ei ole päässyt levittämään purua. Aitaa en ole vielä tähän alkanut lyömään kun jos nyt ensin saisi tuon purun levitettyä. Kävin tänään kyllä taluttelemassa Simoa purun päällä ja tampattiin oikein moneen kertaan. Hyvin jousti eikä lähtenyt matkaan :)


Hevoset kulkevat laitumelta kujaa pitkin pihatolle.


 Maa kulkureitillä on aivan tampattu. En ole päästänyt hevosia vielä tuonne kujalle ja ensimmäinen lohko on vasta käytössä. Nuo ahmatit söi laitumen viikossa!


Nyt jännitetään, miten käy Iitun klinikka käynnin kanssa. Huomenna kuitenkin mennän vähän pidemmälle maastolenkille uusiin maisemiin. Tarpeen mukaan palataan takaisin riippuen Iitun voinnista. Tänään neiti on painanut koko päivän täyttä laukkaa edes takaisin laitumella. Ei ole kyllä väsy painanut vauhdissa. Enkä ole kuullut Iitun yskivän koko päivänä.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Rento kärrylenkki

Eilen paistoi aurinko ja linnut lauloi, joten mikäs sen mukavampaa kuin lähteä kavereiden kanssa kärrylenkille. Marika tuli ratsastamaan Iitulla ja Anun kanssa istuttiin Simon kärryillä. Simo tykkää ihan tosissaan kärryttelystä ja tuhisee tyytyväisenä kun mennään.

Heti alussa panin merkille että jo muutaman päivän laiduntaminen on tehnyt tehtävänsä ja maha on taas kasvanut. Aisat saatiin juuri ja juuri kiinni. Mietin jo että täytyy vaihtaa satula selkään ja minä taluttelen Simoa kun Anu on ratsailla. Sääli että mitkään aisojen jatkopalatkaan eivät tuo lisäleveyttä. Pituuden puolesta aisat on ihan ok, mutta leveyden puolesta tekee tiukkaa. Ei auta kuin alkaa taas reenaan Simon kanssa ahkerasti. Myös cob -koon valjaat ovat Simolle hiukan piukeat. Mahavyö ja mäkivyö on ihan ok, mutta rintaremmi on löysimmälläkin aikas lyhyehkö.

Kärryt saatiin kiinnitettyä ja lähdettiin lenkille. Iitu sai kulkea edellä, jotta tottuu kärryjen ääniin. Ei neitiä näyttänyt haittaavan, mutta Simon menoa haittasi, joten vaihdettiin Simon kanssa edelle. Kärryillä Simo ei juurikaan kyttäile samaan tapaan kuin ratsailla.

Anulla oli kypäräkamera päässä ja lenkiltä tuli näin kiva videon pätkä;


Lenkki sujui oikein hyvin vaikka Simo vähän isottelikin säikylle lämppärille/puoliveriselle. Hevonen oli pihassa tien reunassa ja pelästyi kahta vuonohevoshirviöö + kärryjä. Simo oikein kasvoi silmissä ja tuhisi ja mahtaili oudolle hevoselle. Simo oli jo menossa katsomaan uutta tuttavuutta, mutta sain sen nopealla liikkeellä onneksi pysymään tiellä :)

Simo on toisinaan melko koominen. Yksi ilta meidän tilan ohi meni tiellä hevonen ja Iitu oli tien reunassa nostelemassa häntäänsä ja loikkimassa. Simo oli tuolloin syömässä toisella puolella laidunta, mutta nähdessään Iitun esityksen vieraalle hevoselle tuli Simo lujaa laukkaa aidan viereen ja Iitun ja oudon hevosen väliin. Simo tuli näyttämään että Iitu on hänen tammansa ja oudolla hevosella ei ole mitään asiaa lähelle.



Lenkillä rämisteltiin useaan kertaan kärryillä Iitun takana ja vierellä, mutta ei Iitu ollut moksiskaan. Pihassa Iitu pääsi vielä haistelemaan ja maistelemaan kärryjä.





Aletaan varmaan Simon kanssa käymään talutuslenkkejä, että pötsi vähän kutistuu, jotta saa jatkossa aisat päälle.