sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sittenkin munuaisten vajaatoimintaa?

Joku saattaa ehkä muistaa kun tuossa syksymmällä epäilin Simolla niveltulehdusta. En oikein muutakaan syytä keksinyt Simon käytökseen. No ei ollut niveltulehdus. Ajattelin, että ehkä tuo ristiselkä kipuilee ja se heijastuu muuhun käytökseen, mutta selittääkö sekään sittenkään kaikkea...

Oireet, jotka listasin;

  • Kesällä aivan ihana ratsastaa, ilmojen viiletessä alkaa pukittaminen ja sinkoilu
  • Menee ratsastaessa useiksi minuuteiksi pissausasentoon, mutta mitään ei tule
  • Hankaa itseään talvella, niin että tulee kaljuja, verestäviä laikkuja
  • Maha turpoaa kuin ilmapallo, vaikka ei muuten olisi lihava
  • Karvan päällä vahamainen, tahmea kerros
  • kankea liikkuminen
  •  turvonnut maha
  • pahanhajuinen hengitys

Munuaisten vajaatoiminnan oireita; 

  • Selkä kipeytyy (etenkin ristiselkä)
  • Mieli muuttuu, kesäisin helppo käsitellä, ei säiky, talvella alkaa säikkyä tai oireilla sinkoilemalla, viemällä, pukittamalla ym.
  • kutina
  • Iho kuiva, hilseilevä, karva karheaa ja kiillotonta, hevosta silittäessä käteen jää vahamaista ainetta
  • liikkuminen jäykkää
  • mahan turvotus
  • pahanhajuinen hengitys
  • väsymys

 Otin yhteyttä Luontoäidin Hevoset Ninaan ja sainkin arvokasta apua, sekä munuaisten puhdistukseen räätälöidyn yrttisekoituksen, joka saapuu minulle ensi viikolla.

Nina kyseli minulta tietoja Simosta ja Simon ruokinnasta, kerroin että Simo saa vapaan kuivaheinän lisäksi Mineral Plus -kivennäistä, Biotiinia, auringonkukansiemeniä, MSM jauhetta ja ruusunmarjajauhetta. Ilmeisesti Mineral Plus -kivennäinen on aiheuttanut useilla asiakkailla erilaisia aineenvaihdunnallisia iho-oireita munuaisoireista maksaoireisiin sekä vatsan väänteisiin/ imeytymisongelmiin. Nina suosittelikin vaihtamaan kivennäisen St. Hippolytin Krauter mineralsiin tai Blockemel -kivennäiskiveen.

St. Hippolytin kivennäinen onkin minulle jo entuudestaan tuttu, joten laitoinkin sen heti tilaukseen.

Ensiapuna aloin loimittamaan Simoa, koska lämpö vähentää kipua ja lopetin Mineral Plus kivennäisen antamisen.

Simo jaksaa leikkiä Iitun kanssa, munuaisvaivoista huolimatta

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkaspäivien pukkimaastot

Olen ollut töiden puolesta niin kiireinen, että en ole ehtinyt iltaisin edes avaamaan konetta saati haaveilemaankaan blogin kirjoittamisesta. Onneksi olen kuitenkin ehtinyt ratsastamaan ihan mukavasti. Tämä teksti tulee vähän viiveellä kun käsittelee viikon takaisia tapahtumia, mutta tuleepahan kerrattua samalla viikon kulku.

Pakkaset ovat pyörineet kolmatta viikkoa siinä yli 20 asteen kieppeillä. Hevoset ovat olleet karmeita ratsastaa. Molemmat. Todettiin sellainen asia maastoillessa, että kumpi tahansa on takimmaisena, on sen ratsastus aivan karmeaa. Viikko sitten lauantaina tuli Senna ratsastelemaan Iitulla ja minä menin seuraksi Simolla maastoon. Senna ratsasti Iitulla edellä ja tulin perässä Simolla. Ensimmäisellä ravipätkällä alkoi Simo jo pukittaa. Simo pukitti myös käynnistä ja oli aivan kaamea ratsastaa. Ajattelin, että puretaan virkaa tutussa jyrkähkössä ylämäessä. Ajattelin, että saa nelistää oikein kunnolla ylös. Vielä mitä. Laukka alkoi valtavalla pukilla, sitten loikka eteen, pukki-loikka-pukki ja vielä muutama pukki. Simo heitti 6-7 pukkia putkeen mäessä eikä oikeastaan laukannut kun vain hölmöili. Samanlainen oli koko maastoreissu, perä lensi jatkuvasti. Ilmeisesti takimmaisena ei tarvitse keskittyä ympäristön tarkkailuun kun voi seurata kaveria ja keskittyä enemmän siihen hölmöilyyn. Simolla oli mahdollisuus nelistää niin lujaa kuin halusi, mutta Simopa vain loikki pukittaen eteenpäin. Hevoset saivat rämpiä myös metsässä, jos se olisi purkanut virtaa. Kierrettiin vajaa 10 km lenkki ja olivatkin korvia myöten hiessä kun päästiin kotiin. Saivat loimet selkään ensimmäistä kertaa tänä talvena. 











Seuraavana päivänä tuli Marika maastoon Iitun kanssa. Tällä kertaa menin itse Simolla edellä. Ajattelin, että ovat edellisenä päivänä purkaneet jo suurimmat energiat ja tämä on rento höntsäilymaasto. Ei ollut. Simo meni etummaisena ihan ok, mutta Iitu heitteli valtavia pukkeja ja hyppi ja loikki muutenkin jatkuvasti. Marikalla oli melkoisesti työtä pitää Iitu kurissa. Mentiin tuolloinkin sellainen kymmenisen kilometriä pitkä lenkki.

Viikolla tuli pari kertaa ratsasteltua. Alkuviikosta ympyrää pellolla ja loppuviikosta käytiin Maijun ja Simon kanssa maastossa. Itse menin Iitulla. Mentiin vaihteeksi eri suuntaan reitille, jolla käytiin paljon viime keväänä. Siellä  on mukava, neulaspohjainen metsätie, jolla on hyvä laukata. Ensin ravailtiin Iitu edellä ja kun oli tarkoitus laukata takaisin, vaihdettiin Simo eteen, jotta saisi mennä niin lujaa kun haluaa. Molemmat lähti ihan tykin suusta, Iitu heitti valtavat pukit alkuun ja kävin jo kaulalla. Kiskoin Iitun päätä ylös, mutta sitten Iitu alkoi laukkaamaan pää pilvissä. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saatiin hevoset kuitenkin ihan hyvin kiinni ja paluumatka sujui nätisti.

Eilen tuli muutama entinen työkaveri kylään ja lupasin, että saavat kokeilla hiihtoratsastusta. Ei muuta kuin Simo valjaisiin ja menoksi. Simo oli aika jännittynyt tiellä kulkijoista kun oltiin pellolla ja ottikin pieniä pyrähdyksiä. Katsottiin parhaaksi siirtyä pihatielle ja Simo jaksoi kärsivällisesti kiskoa perässä raahautujia. Treeni sinänsä ei ollut Simolle kovin raskas, koska oli paljon taukoja. Suksien kiinnitys oli hidasta hommaa, joten Simo ei tullut edes hikeen. Hyvää liikuntaa kyllä oli kiskoa hiihtäjiä perässä.




Simon kanssa odotellaan, että päästään liikkeelle

Pääsin itsekin kokeilemaan hiihtämistä, kun yksi urhea juoksi Simon vierellä

Oli niin paljon vaatetta päällä, että hyvä kun pääsi liikkumaan


torstai 14. tammikuuta 2016

Miten yhdistää päivätyö ja tallin pyöritys?

Siirryin uusiin työtehtäviin ja viime aikoina on ollut haasteellista löytää aikaa hevosten kanssa oleiluun ratsastuksesta puhumattakaan. Toki uusi asemani tuo taloudellista helpotusta, mutta sitä aikaa mikä työhön menee ei saa koskaan takaisin. On aivan sama, kävisinkö kerran viikossa ratsastustunnilla vai seisotanko hevosia pihatossa kun ehdin kerran viikossa ratsastamaan.

Tiedän, että tilanne korjaantuu kevään myötä kun päivät alkavat olla valoisampia, mutta siihen on vielä aikaa. Otsalamppu päässä on menty lumimyrskyssä, koska keliä tai ajankohtaa ratsastukselle ei voi valita. Se on otettava, minkä saa.

Uuden toimenkuvani myötä joudun tai ehkäpä pääsen matkustamaan enemmän ja se on aina pois hevosten kanssa vietetystä ajasta. Tälläkin hetkellä pyörähdän hevosten luona vain viemässä vettä tai ruokaa. Päivässä tulee vietettyä ehkä puolisen tuntia ja muutoin möllöttävät kaksin pihatossa. 

Iitukin on viime aikoina riehunut tarhassa kun pitäisi päästä purkamaan energiaa. Siellä se painaa pukkilaukkaa ympäriinsä, käy välillä härnäämässä Simoa ja syöksyy karkuun.

Yritän parantaa huonoa omaatuntoani näillä pakkasilla. "Ei olisi muutenkaan päässyt juuri liikuttamaan kun on kovat pakkaset". "Syökööt nyt heinää ja pysytelkööt lämpiminä". Keväämmällä sitten..



Simon kuntokuurikin on alkanut vähän kehnonlaisesti kun heti kun päätin aloittaa kuntoutuksen niin tuli nämä 30 asteen pakkaset.. Se nyt ei varsinaisesti ole mikään syy, mutta rajoittaa harrastusta. Hevoset on olleet aika energisia ja lumimyrsky on tuonut lisää virtaa. Onneksi viikonloppuna pääsen molempina päivinä liikuttamaan. Simon kanssa on tarkoitus tarpoa hangessa ja Iitun kanssa ottaa hankilaukkaa. Sunnuntaina mennään maastoon kun Marika tulee ratsastamaan Iitulla.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Pakkanen yllätti suomalaiset

Olen kurkkuani myöten täynnä sitä kun jokaisella foorumilla päivitellään pakkaslukemia. Tuntuu olevan suomalaisten kansantauti se valittaminen. Valitetaan kun on sateista ja pimeää ja toivotaan pakkasta. Kun pakkasta on, on sitäkin liikaa. Kesälläkin on liian kuuma ja aurinko paistaa liian kirkkaasti. Ja sitähän minäkin tässä nyt teen... valitan valittamisesta.

Joka ikinen hevosharrastajien kanava facebookissa huutaa siitä, että pärjääkö ne ponit nyt varmasti pihatossa? Loimitatko vai etkö? Mites juomavesi, sehän jäätyy pakkasella? Samat niksit jaetaan jo viidettäkymmenettä kertaa. Etusivu täyttyy pakkasmittareiden kuvista. Millainen patja pitää hevoset lämpimänä vai pitääkö ollenkaan? Voiko pakkasella ratsastaa? Millainen uusavuttomien ihmisten yhteiskunta tästä on tullut. Miten porukka pärjäsi ennen facebookkia sun muita keskustelufoorumeita.




Voin tähän väliin todeta, että meillä pärjätään vallan mainiosti. Turkki senkuin tuuhentuu ja otsis + ripset jäätyy, mutta eivät ole moksiskaan. Heinää on tarjolla 24/7, jotta pysyvät lämpiminä. Pihatossa on olkipatja, jolla on mukava pötkötellä. Kannan ulos kuumaa vettä parin tunnin välein (paitsi en tietenkään yöllä) joka pitää juomaveden sulana. Virtaa tuntuu riittävän. Ollaan käyty kävelylenkeillä pakkasmetsässä ja voi kun osaisin kuvailla sitä tunnelmaa;


Metsä on ihan hiljainen. Edes linnut eivät laula. Jäiset puunrungot paukkuvat pakkasessa, joskus kovempaa, joskus hiljempaa. Ainoa ääni mikä kuuluu on lumi, joka narskuu hevosten kavioiden alla. On rauhallista. Hevoset ovat skarppeina, mutta rentoina. Mieli tekisi mennä lujempaa, mutta kinttupolulla ei voi mennä kuin käyntiä. Hevoset ovat elementissään. Aurinko paistaa pilvien raosta tarjoten punaista valoa metsään. Auringon laskiessa koko metsä vaihtaa väriä siniseen.




Ihmisillä ne tuskaiset olot on. Varpaat ja sormet jäätyvät ja kuumenevat vuoronperään kunnes menee tunto. Hengitys kastelee kaulahuivin kunnes huivin on aivan kova koppura. Naamaa nipistelee. Kuitenkin raikas ja puhdas ilma, sekä ympäristön kauneus ja rauha voittavat kurjat puolet.




maanantai 4. tammikuuta 2016

Orin valinta

Ehdin tuossa jo mainita, että ensi kesänä olisi astutus edessä. Olin ajoissa ja varasin tänään paikan Iitulle. Kyseessä on ori, jota olin ihaillut rakenteensa puolesta jo pidempään, mutta pelkäsin sen olevan liian läheistä sukua Iitulle.

Tässä Hippoksen sivuilta bongattuja kriteerejä orin valintaa varten;

Alkava siitostamma kannattaa astuttaa hyvät jälkeläisnäytöt omistavalla oriilla, mutta vanhan tamman voi astuttaa myös nuorella oriilla, jolla on hyvä rakenne ja hyvät suoritukset (menestynyt ikäluokkakilpailuissa).

1. Luetteloi tamman hyvät ja huonot puolet
  • mikäli tamma on kantakirjassa, tutki lisäksi kantakirja-arvostelu jos tammalla on esimerkiksi jaloista 6 pistettä, valitse ori, jolla jalkapisteet ovat vähintään 8
  • korjaa tamman huonot puolet oriin hyvillä ominaisuuksilla


 2. Tutki sukutauluja ja valitse joukko sopivansukuisia oriita
  • vältä sukusiitos  (ei samaa hevosta kolmessa lähipolvessa tai toisessa ja neljännessä polvessa tai lähempänä)
  • ota huomioon sukujen yhteensopivuus: ”

Sukutauluja tutkittaessa on päähuomio kiinnitettävä lähipolviin, koska varsa saa emältään ja isältään 50% geeneistään, kultakin isovanhemmaltaan 25% geeneistään ja jokaiselta kolmannen polven esivanhemmalta 12,5% geeneistään.

3. Tunne tammasi

  • jos tamman suvussa on ylivireyttä, oriin on annettava sopivasti varmuutta
  • oriin tulisi tuoda varsaan jotakin uutta, mitä ei ole tammassa


4. ”Näe etukäteen” tuleva varsa

  • mitä paremmin tuntee tammansa ja oriin ominaisuudet useassa sukupolvessa, sitä paremmin pystyy ennakoimaan tulevan varsan  

5. Valitse saavutuksiltaan, rakenteeltaan ja luonteeltaan sopivin ori.

6. Jos jäljelle jää kaksi tasavertaista oritta, valitse se, jolla on parempi tiinehdyttämiskyky ja tammalle parempi hoito.


Iituahan ei ole vielä kantakirjattu, koska mielestäni ei ole mitään järkeä kantakirjata tammaa, jonka kehitys on vielä kesken. Kantakirjauksen aika on myöhemmin, todennäköisesti vasta viiden vuoden kuluttua.

Ori, jonka valitsin on kaikenlisäksi aika lähellä, joten ei tarvitsella ajella kopin kanssa toiselle puolelle Suomea. Iitu astutaan laitumella, mikäli mahdollista. Kesäkuun alussa todennäköisesti matkustetaan orin luokse. (Simon kohtalo on vielä auki, otanko mukaan vai saanko sille seuraa..)

Tietoja orista löytyy http://www.trollguten.fi/

Kuva Hippoksen sivuilta http://www.hippos.fi/files/9228/Trollguten.jpg


Rakennekuva Iitusta, olipas vaikeaa löytää rakennekuvaa kun sellaista ei ole koskaan otettu..

Iitu on +140 cm korkea, ei ole hetkeen mitattu. Itse olen 170cm pitkä.

Valitettavasti kovin kookasta varsasta tuskin tulee, mutta oi jos nuo vahvat jalat ja kaula periytyisi. Varsa toivottavasti perii Trollgutenin vaalean harjan. Kuulostaa kovin pinnalliselta ja vähän tyhmältä, mutta minua on aina häirinnyt Iitun tumma otsatukka. Simolla on nätti valkoinen otsatukka, jossa tumma viiva keskellä, mutta Iitulla valkoisia jouhia on kovin vähän. Iitulla on kuitenkin siro ja kaunis feminiinen pää ja nätti rakenne, joten otsiksen väri on aika mitätön seikka.

Vinkki, jos on sopiva yhdistelmä hakusessa, niin sukupostista löytyy Dream Pedigree- toiminto. Tuonne voi kirjoittaa orin ja tamman nimet ja katsoa, löytyykö suvusta samoja hevosia. Dream Pedigree toiminto laskee Suomenhevosille sukusiitosasteen, mutta vuoniksille valitettavasti ei;

http://www.sukuposti.net/hevonen/dreampedigree


Mietin yhtä juttua.. tietääkö Iitu olevansa tamma? Iitu on aina ollut vaan ruunien kanssa ja Iitulla on ollut kunnon taisteluleikit menossa, eikä ole koskaan näyttänyt kovin vahvasti kiimaa. (Paitsi pissailemalla..) Jännittää vähän miten Iitu suhtautuu oriin, alkaako leikkimään vai antaako.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kaamea Iitu ja uuden vuoden kuulumiset

Otsikkokin kertonee jo kaiken tämän päivän ratsastuksesta.. Tiedätkö sen tunteen kun hevonen jotain säikähtää ja sen jälkeen ei mikään enää onnistu, hevonen jää valmiustilaan ja säikkyy kaikkea muutakin mahdollista jopa jo entuudestaan tuttua. Ratsastelin Iitulla tänään laitumella tossut jalassa, mutta pohja oli niin kehno, että en mennyt kuin yhden kierroksen käyntiä ja tulin pois. Iitu oli oikein rento. Otin Iitun sitten tarhan portista ulos pihatielle ja samaan aikaan talon isäntä heitti ovesta rapisevia jätesäkkejä pihalle ja siitäkön Iitu sai slaagin. Mustat rapisevat jätesäkit olivat olevinaan kovin pelottavia ja Iitu hyppäsi pystyyn ja alkoi pyöriä ja lokkia hermostuneena. Taluttelin Iitua edes takas tarhan edessä, jotta rauhoittuisi.

Sitten Iitu pelästyi tiellä kulkevia naapureita. Talutin Iitun lähemmäs tietä katsomaan, että tuttuja ihmisiä siellä menee. Iitu viskoi pätään, loikki ja hyppi pystyyn. Naapurit jäivät jutulle ja Iitu ehti jo rauhoittua. Taluttelin Iitun takaisin tallin lähelle ja nousin selkään. Iitu oli nätisti paikallaan selkään nousussa, ihme kyllä. Kun lähdin pihatietä pitkin pellolle päin oli Iitu jatkuvassa valmiustilassa. Sellainen tikittävä aikapommi kun hevonen kulkee pää ylhäällä, selkä notkolla, jalat valmiina pinkaisemaan pakoon pienestäkin äänestä.

Iitu oli pellollakin rauhaton, eikä meinannut pysyä käsissä vaan yritti ravata alta. Siispä aloin menemään käynnissä ympyröitä. Menin ympyrällä molempiin suuntiin. Kun Iitu oli rento, suurensin ympyrää, mutta kun alkoi taas painaa ohjille ja juosta alta niin pienensin ympyrää. Iitu ei noteerannut lainkaan pidätteitä, joten pienensin ympyrää volttiin asti. Iitu otti vähän laukkaloikkaakin, tosin ei pienellä voltilla päässyt etenemään. Kun rauhoittui, suurensin ympyrää ja aloin menemään kahdeksikkoa. Kun käynti oli pitkää, pyysin ravia ja taas mentiin. Iitu tikkasi hirmuista kyytiä ja kurvaili kahdeksikolla, joten taas pienensin ympyröitä. Sain käyntiin ja jatkettiin kiemurauralla peltoa reunasta reunaan. Iitu alkoi siinäkin hätääntyä kun lähestyttiin pihaa, jolloin otin taas ympyrälle. Tällä kertaa tein kahdeksikkoa siten, että liikuttiin kokoajan lähemmäs pihaa.

Iitu tuntui rentoutuneen, joten annoin ohjaa. Yhtäkkiä Iitu syöksähti eteenpäin laukaten muutaman askeleen, mutta sain kiinni. Jatkoin niin kuin ei mitään olis tapahtunut kunnes Iitu alkoi loikkia sivuttain paikallaan ja otti laukkahyppyä ja pukitti. Otin Iitun oikein tiukalle voltille, jossa pyörittiin jonkin aikaa. Kun rauhoittui, suurensin ympyrää ja mentiin hetki käyntiä nätisti. Kun Iitu oli taas rento ohjasin pihatielle, jossa taas jännittyi. Mentiin lähes sivuttain pihatietä pitkin kunnes päästiin traktorihallin ohi, jolloin Iitu huokasi syvään, laski päänsä ja rentoutui kokonaan. Silloin annoin kunnon pitkät ohjat, käveltiin tallille ja lopeteltiin.

Kovin kummoista liikuntaa ei tullut harrastettua, mutta Iitu oli sellaisessa valmiustilassa, että ei tullut mieleenkään yrittää nostaa laukkaa. (plus pohja on kehno) Se olisi ollut neliä ja pukkilaukkaa varmaan pihaan asti. Iitulla on menty viimeksi viikko sitten maanantaina ja silloinkin käyntiä pellolla nelisenkymmentä minuuttia. Iitu on ratsastettu viimeksi hikeen Tapaninpäivänä, joten ei ihmekään jos virtaa riitti. Uuden vuoden jälkeen ratsastelu on muutenkin aika jännittävää, kun hevoset ovat herkkiä äänille.

Simoa kävin ratsastamassa eilen pellolla ja se oli oikein rentoa käyntiä pitkällä ohjalla. Ei paljon torstain raketit häirinneet. Muutoinkin uuden vuoden aatto meni oikein rauhallisesti. Nuo ovat tottuneet laukauksiin, koska lähistöllä on varuskunnan ampumaradat ja tässä lähistöllä on metsästettykin paljon syksyn mittaan. Korkeintaan nostivat päätään heinäkasasta kun metsän takana välähti. 



Eilen oli kaunis pakkaspäivä pellolla kävelylle
Simo oli rento ja hyväntuulinen
Nyt alkoi projekti Simon laihdutus. Joulukuun aikana on kertynyt aivan järkyttävä maha ja se on saatava pois alkaen nyt heti!
Iitu kurkkaa, että missä ruoka viipyy

Ihan ei mahdu karjakeittiöön vaikka mieli tekisi (tosin noin vuosi sitten löysin aamulla molemmat tästä ahtaasta tilasta ryöstöretkeltä...)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Kulunut vuosi kuvina

Tähän voisi kirjoittaa kliseisesti, että kulunut vuosi toi kaikenlaista elämään ja opetti yhtä sun toista, mutta kulunut vuosi oli suoraan sanottuna hemmetin raskas ja onneksi on ohi. Tässä kuitenkin yhteenvetona vuoden tapahtumat hevosrintamalla.

Tammikuu

Tammikuulla aloin ratsastamaan Iitua enemmän ja myös juoksutus liinassa alkoi sujua. Simon kanssa tuli käytyä lenkillä kärryillä ja ilman. Ei oikein mitään ihmeempiä jäänyt mieleen tuosta kuusta.

Heti uuden vuoden aaton jälkeen ei kannata lähteä ratsastelemaan. Hevosella saattaa olla mielipide..
Sininen hetki tammikuulla


Helmikuu

Iitu oli koko kuukauden ratsutuksessa Vahannassa. Simon seurana oli helmikuun ajan Vahannasta eläkkeelle jäänyt tuntiponi Maija. Simo ja Maija tuli ihan hyvin juttuun ja Iitu oppi hienosti ratsuksi ja kulkemaan herkästi. Ikävä kyllä Iitusta tuli myös todella säikky tuona aikana.

Iitu lähdössä matkaan


Simo ja Maija

Iitu sai ulkokarsinan Vahannassa





Maaliskuu

Iitu palasi kotiin ja oli alkuun todella energinen ratsastaa, mutta säikkyi kaikkia mahdollisia ääniä. Jopa pihapiirissa usein pärisevä traktori sai Iitun paniikkiin. Maaliskuu meni siis lähinnä totuttaessa normaaliin ääniin ja liikenteeseen.


Ohjasajoa Iitun kanssa
Maaliskuun aurinko lämmittää

Simo kurkkaa "kakkaluukusta" talliin, että tuleeko puhdasta


Kengitys ja harjan trimmaus
Simon länkkäri Iitulla kokeilussa (oli liian iso)
Simon duckface

Iitu kurkkaa pihatosta


Huhtikuu

Iitu oli todella väsynyt, eikä jaksanut kunnolla edes maastossa ja usein nukkui tarhassa. Iitu sai hetken lepäillä ja seurailin tilannetta. Simon kanssa meni mukavasti.

Iitu sai uuden satulan maastoiluun

Simolla oli välillä niin paljon energiaa, että piti juoksuttaa ennen maastolenkkejä

Simon kanssa metsässä kävelyllä

Kipeä ja uupunut Iitu huhtikuulla


Toukokuu

Iitulla todettiin pitkittynyt keuhkoputken tulehdus ja Iitu sai kortisonikuurin. Hevoset määrättiin vihreälle, joten laidunkausi alkoi jo toukokuun puolivälissä. Iitu parantui ja molemmat alkoivat laihtua laiduntamisen myötä kun tuli enemmän liikuntaa.


Ensimmäinen päivä laitumella
Simo nauttii kengityksestä

Iitu tutkii kärryjä
Kärpäspannat testissä
Kauniita maisemia maastossa


Evästauolla  
Pötköttelyä laitumella






Lampaat pelkää Simoa
Iitun juoksutusta liinassa

Rapsuttelua pihatossa ötököiltä suojassa


Kesäkuu

Kesäkuulla puunattiin ja laihdutettiin molempia, jotta olisivat kuukauden päästä priimakunnossa. Käytiin pidempiä maastolenkkejä ja järvellä kahlailemassa.


Käytiin Simon kanssa vierailulla naapuritallilla
Väliaikainen purukenttä toimi ihan hyvin alkukesästä ennen kuin sateet alkoi


Maastoilua kesällä
Juhannusyönä




Heinäkuu

Kesän tai oikeastaan koko vuoden kohokohta oli Teivossa järjestetty Vuonohevosten rotunäyttely, jossa Simo yllätti kaikki. Iitu ressukka väsähti ennen omaa luokkaansa, mutta pärjäsi silti ihan hyvin. Simon kaviot meni todella huonoon kuntoon kesällä, kengät tippuivat märästä maasta ja ei yksinkertaisesti ollut kaviota jäljellä, mihin kengän olisi saanut kiinni. Simon kanssa siirryttiin myös lopullisesti kengättömyyteen.


Iitu painelee laitumella

Irtohypytystä laitumella, vuorossa Simo
Simon kanssa tutustumassa Teivoon

Molemmat saivat II -palkinnon

Poseerattiin Simon kanssa lopuksi vielä kameroille



Elokuu

Elokuulla aloitettiin hyppäämään isompia esteitä niin Iitulla kuin Simollakin. Simon ja Iitun seuraksi muutti Poju -niminen suomenhevonen.











Iitun ja Pojun leikkejä




Syyskuu

Syyskuulla alettiin hiomaan enemmän koulua ja mentiin läpi Helppo C:n harrasteluokan kouluohjelmaa sänkkärillä.










Simon mielipide koulutuuppauksesta

Nyt lähtee ratsastaja, tai ei sittenkään.. Mokoma oli kuin liimattu satulaan


Simon ja Pojun kanssa vaelluksella




Lokakuu

Lokakuulla jatkettiin kouluratsastusta ja hypättiin vielä muutamat esteet. Iitu alkoi yhtäkkiä hakemaan itseään muotoon ilman mitään apuvälineitä!

Iitu sai oman koulusatulan











Kohta lentää turvalleen..

tai ei sittenkään kun löytyi se oikea asento




Ajolenkillä

Marraskuu

Marraskuulla oli todella kurja keli kun satoi päivästä toiseen ja mutaa oli joka puolella. Ei päässyt pellolle ja maastoonkin vain silloin tällöin viikonloppuisin lähinnä kun oli valoisaa. Lihominen alkoi hevosilla ja myös kunto alkoi laskea liikutuksen puutteesta. Ensilumi satoi kumminkin ja kesti kokonaiset kaksi tai kolme päivää...

Karmea maasto marraskuun alussa


Heinän syönti on paljon mukavampaa laatikosta

Ohjasajo jatkui



Lentävä Iitu










Joulukuu

Joulukuulla hevoset vaan söi ja lihoi, mutta tulipa käytyä jouluajelulla, vaikka lunta ei ollutkaan ja keli ei ollut mikään jouluinen.






Nyt kun katselin näitä kuvia läpi ja muistelin mennyttä vuotta, oli kaikista kuukausista parhain ehdottomasti Toukokuu. Toukokuu on hevosharrastuksen kannalta paras kuukausi. Silloin on valoisaa ja näkee ratsastella myöhäänkin. Toukokuussa on myös tarpeeksi viileää, jotta hevoset ei läkähdy ja jaksavat vielä liikkuakin. Luontokin on kauneimmillaan.


Tänä vuonna on edessa astutus mikäli sopiva ori löytyy, Iitun on tarkoitus aloittaa vihdoinkin kisaaminen hakeakseen kokemusta ja kyllä vuonismestiksiinkin mennään johonkin helppoon luokkaan Iitun kanssa pyörähtämään.