keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Viikon kuulumiset

Viikko sitten oltiin tosiaan Iitun kanssa yksityistunnilla Niihaman maneesilla. Senna tuli tuolloin touhuamaan Simon kanssa, koska Simoa ei voi jättää yksin niin tarvitsee edes ihmisseuraa pitämään ajatukset kiireisenä. Torstaina keskityttiin kokonaan Simoon ja lähdettiin Maijun kanssa kärrylenkille. Keskiviikon ahdistuneisuuden huomasi Simosta, koska ei ollut ihan niin rento kuin yleensä kärrytellessä. Mentiin vähän lyhyempi lenkki, kun Simolla ei hirveästi ollut virtaa. 







Perjantaina käytiinkin sitten pidemmällä maastolenkillä Pitkäperjantain kunniaksi. Lähdettiin lenkille jo kahdeksan jälkeen ja itse menin Iitulla. Iitu ei kyllä ole mikään aamuvirkku. Neiti nukkui koko hoitamisen ja varustamisen ajan ja venytteli kuin kissa kun oltiin lähdössä. Molemmat oli jokseenkin tahmeita menomatkalla ja eipä takasinkaan kovin lujaa laukattu. Muutoin oli ihan hyvä lenkki, ei tullut mitään kommelluksia. Mitä nyt tukkirekka pysähtyi tien laitaan ja alkoi purkamaan lastia lenkin loppupuolella. Ratsastin Iitulla ensimmäisenä. Iitu katseli tukkirekkaa ohitustilanteessa, mutta pysyi rentona. Pidin ohjat aika tiukalla yhtäkkisen pössähdyksen varalta. Simo sen sijaan oli takana aivan hyperventiloimassa. Kaveri tuhisi ja puhisi ja tanssi sivuttain ja hypähteli. Iitu ei Simosta hermostunut ja Simokin rauhoittui kun tukkirekka oli ohitettu.



Launtain ja sunnuntain hevoset saivat vapaata, koska keskityin itse remontoimaan makuuhuonetta. Maanataina Marika tuli taas ratsastamaan Iitulla ja itse menin Simolla. Mentiin lentokentän ohi sen takana menevälle hiekkatielle. Siellä ravailtiin ja laukkailtiin. Hevoset oli oikein rentoja ja vaikka vauhtia löytyi, oli se hallittua. Iitukaan ei enää pukita. Ilmeisesti pakkaspäivien pöllöenergiat on kulutettu ja pukittelu lakkasi. Simokaan ei menomatkalla pukittanut ja ehdin jo kehua Simoa. Takaisinpäin vaihdettiin Iitu eteen, koska se jää takana niin paljon jälkeen. Ravailtiin ja nostettiin pitkällä lentokentän suoralla laukka. Laukka vaihtuikin heti neliksi. Simo heitti oikein kunnon pukin alkuun ja lähti sitten painamaan tuhatta ja sataa Iitun perään. Sports Tracker mittasi nopeudeksi 42km/h..tiedä sitten kuinka tarkka se on.. Hevoset antoivat nätisti kiinni ja jonkin aikaa kuljettuamme huomasimme, että Simon vasemmasta etusesta puuttuu kokonaan tossu. Ei voi olla mahdollista, koska tossut oli tarrojen lisäksi kiinni mukana tulevilla klipseillä ja eivät ole aiemmin irroneet edes mudassa,umpihangessa tai soisessa maaperässä. Simo ei edes ollut astunut mitenkään erikoisesti, joten en ollut huomannut aiemmin, että tossu puuttuu. Tultiin siihen tulokseen, että tossun on pakko ollut irrota sillä nelisuoralla, todennäköisesti siinä pukissa. 




Kun oltiin päästetty hevoset takaisin pihattoon, lähdettiin etsimään tossua. Suoralla näkyy ihan selkeästi säteen jälki, jolloin tossu on ollut jo irti. Tossujen pohjien jäljet näkyivät suoran alussa, joten irtoamiskohta on tiedossa. Ikävä kyllä siinä kohtaa on ojat tulvineet molemmin puolin tietä ja vedet levinneet pellolle, joten tossu on todennäköisesti kovassa vauhdissa irrottuaan lentänyt sitten ojan pohjalle ja tulee mahdollisesti näkyviin vasta kun vedet laskee. Toinen vaihtoehto on, että tossu on irronnut keskelle tietä ja joku ohikulkija on poiminut sen kyytiinsä tai viskannut pois tieltä. Kaikella logiikalla kyllä yleensa tavarat nostetaan tien reunaan kepinnokkaan tai jonkin kiven päälle, josta on hyvin nähtävillä.. Noh ei auta kuin mennä etsimään muutaman päivän välein, josko näkyisi.



Eilen käytiin Sennan ja Iitun kanssa palauttavalla maastolenkillä. Simo oli ihan super. Iitu siellä takana jotain häsläsi kun peltoaukealla tuli kova tuulen puuska, mutta Simo vain mennä tallusti hyvän tuulisena. Mentiin tuohon meidän viereiselle hiekkatielle, joka oli todella pehmeässä kunnossa niin pääsi jopa Simollakin ilman tossuja. Vauhti oli rentoa ja rauhallista ja Simon laukka oli todella hidasta, sai oikein ajaa eteen kun viimeaikoina on yleensä tullut se pukki ja neli perään. Ihan mukavaa vaihteeksi näinkin. Vaikka laukka tuntui työläältä ja kankealta niin Simolle kuin itselleni niin se antoi mahdollisuuden kerätä Simoa kasaan. Eilinen oli oikein hyvän mielen lenkki.





Tällä viikolla on suunnitelmissa liikuttaa vielä ke,to,pe ja viikonlopun saavat vapaata, koska olen itse Hevoset -messuilla Tampereen messukeskuksessa. Nähdään siellä!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Centered Riding tunnilla Iitun kanssa

Eilen tarjoutui oiva tilaisuus osallistua Christel Vihman pitämälle Centered Riding -tunnille Niihaman maneesilla. Poju omistajineen oli menossa ja me päästiin Iitun kanssa samalla kyydillä. Miksi  menin Iitulla enkä Simolla? Iitu on todella herkkä ja Iitun kanssa on tärkeää, että istunta ja kehonkäyttö on oikein. Samalla Iitu sai myös kokemusta matkustamisesta, maneesista ja muista hevosista tulevia kisoja ajatellen.


Ajokeli oli aivan surkea. Saatiin se kevään viimeinen (?) lumimyrsky juuri eiliselle illalle. Myöhästyttiin valkusta ja soitin Christelille matkalta, että nyt kestää. Onneksi Iitu lastautuu kuin unelma. Kävelee kiltisti perässä koppiin, eikä kyseenalaista. Iitu myös matkustaa nätisti eikä potki. Ajoimme ison maneesin taakse ja talutimme hevoset päätymaneesiin. Siellä oli meidän lisäksi 6-7 ratsukkoa omissa valmennuksissaan. Iitu vähän ihmetteli isoja lämppäreitä/puoliverisiä, mutta oli melko rauhallinen. Minulla on tapana taluttaa alussa maneesia ympäri, jotta voimme rauhassa tutkia kaikki paikat niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Jäätiin oven viereiseen päätyyn tunnille.




Ensimmäisenä selkään noustuani Christel korjasi asentoni. Minulla oli koulusatula ja jalustimeni olivat liian pitkät ja jalat eivät päässeet joustamaan kunnolla. Jalustimia lyhennettiin yhdellä reiällä ja rentoutin jalat. Minulla on pari huonoa tapaa; painan kantapäitä alas, mikä jännittää jalat ja puristan pakaroilla, jolloin pakarat ja nivuset jäykistyvät. Cristel huomasi nuo heti. Ensin mentiinkin käyntiä rentona liikkeen mukana seuraten liikettä ja hieman väistätettiin takaosaa ympyrällä. Iitu sai heti alussa kehuja siitä kuinka järkevä ja rauhallinen on viisivuotiaaksi tammaksi ja varsinkin kun ei ole juuri matkustettu tai oltu maneesilla. 

Aloimme ottamaan siirtymisiä käynti-kevyt ravi -käynti. Sain heti palautetta siitä kun puristan pakaroita keventäessä ja myös ponnistan liikaa jalustimilta. Tällöin myös nivuset jäykistyy. Piti oikein keskittyä rentoutumaan ja joustamaan keventäessä. Joustavuus näkyi heti Iitun liikkeissä. Nopea, tikkaava ravi rauhoittui. Tätä harjoitusta tehtiin molempiin kierroksiin. Lopuksi tehtiin vielä siirtymisiä käynti -harjoitusravi-käynti. Tarkoituksena oli mennä ihan vaan noin kahdeksan askelta harjoitusravia ja ottaa käyntiin. Jos jatkoi pidempään, alkoi Iitu kiihdyttää ja ravi pompottaa, jolloin hyllyin ja hytkyin kyydissä vaikka olinkin rentona. 

Kerran Iitu pelästyi jotain harjoituksen aikana maneesin oven raossa ja ampaisi laukkaan, mutta antoi nätisti kiinni. Minä myös herkästi istun liikkeen takana kun pitäisi istua päällä, sain senkin nyt korjattua. Iitun etenemistä haittaa jos on yhtään painopiste liian edessä, joten olen nojannut liioitellustikin taakse, jotta saan lisää vauhtia Iituun. Tuo asennon korjaus auttoi ja pelkästään rentoutuneella istunnalla ja keskivartalon käytöllä, alkoi Iitu pyöristyä selästään vaikka en pyytänyt muotoon.





On se vaan ihmeellistä, että miten jo tutut tiedossa olevat viat eivät vaan omatoimisesti korjaannu vaan siihen tarvitaan jokin ulkopuolinen kertomaan niistä! Ja olin aivan ällistynyt, että heti kun nousin satulaan ja ennen kuin ehdin edes liikkumaan, oli Christel kartoittanut virheeni. Aion ehdottomasti osallistua hänen tunneilleen myös jatkossa ja suosittelen lämpimästi kaikille. Kunhan saadaan kenttä valmiiksi, pyydän hänet tänne meille kotiin pitämään tuntia.

Tajusin myös miten olenkaan kaivannut ohjattua ratsastusta. Keskittyminen niin itsellä kuin hevosella on ihan eri luokkaa kuin silloin kun humputtelen yksin. Iitu ressukka vaan väsähti matkustamisesta ja oudosta ympäristöstä, joten kävi jo tunnin puolivälissä tahmeaksi. Mitä useammin päästään matkustamaan ja outoihin paikkoihin niin sitä premmin alkaa Iitukin jaksaa kun ei tarvitse niin jännittää. 



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Heppatytön tavoitteet

Mikään ei riitä pätee myös hevosmaailmassa. Aloin ajattelemaan, että aina pitää saavuttaa jotain lisää. Mietin myös, mitkä oli tavoitteeni hevosten suhteen, ennen kuin olin päässyt edes tekemisiin hevosten kanssa. Kokosin pienen listan etapeista. Aloitan siitä kun olin lapsi;

1. Päästä näkemään hevosia, koska olin nähnyt hevosia lähinnä kirjoissa tai TV:ssä.
2. Päästä koskemaan hevosia, koska pelkkä läheltä näkeminen ei riitä.
3. Päästä tallille töihin, jotaa voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lähellä hevosia.
4. Saada hoitaa hevosta, koska pelkkä hevosten katselu tai rapsuttelu ei riitä.
5. Saada hoitohevonen, jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa hevosen kanssa.
6. Päästä hevosen selkään, koska hoitaminen ei riitä.
7. Päästä ratsastamaan, koska pelkkä selässä istuminen ei riitä.
8. Opetella ratsastamaan, koska pelkkä selässä pysyminen ja mukana hytkyminen ei riitä.
9. Opetella ratsastamaan lisää, jotta voi mennä vähän kovempaa kuin käyntiä.
10. Päästä ratsastusleirille opettelemaan lisää, koska ei mahdollisuutta ratsastustunteihin.
11. Päästä ratsastustunneille, koska pelkkä leiri ei riitä.

Tässä välissä tuli teini-ikä ja hevosharrastus jäi tauolle, kiinnostus hevosiin jäi kuitenkin pinnan alle kytemään ja myös hevosista haaveilu jatkui.

12. Päästä edes satunnaisesti ratsastamaan (en päässyt juurikaan)

Tässä välissä tuli täysi-ikäisyys ja muutama vuosi kului, kunnes elämäntilanne vakiintui (opiskelut päättyi, sain säännölllisen työpaikan ja pahin biletysvaihe meni ohi)

13. Päästä takaisin hevosten kanssa tekemisiin.
14. Päästä ratsastustunneille
15. Päästä ratsastamaan myös itsenäisesti
16. Hankkia hoitohevonen /vuokrahevonen /ylläpitoon
17. Hankkia oma hevonen
18. Kehittyä oman hevosen kanssa
19. Haaveilla omasta hevosesta omassa pihassa
20. Ostaa maatalo, jossa talli tai pientä laittoa valmis talli /pihatto tai rakentaa oma talli
21. Ostaa toinen hevonen, koska hevonen ei tietenkään voi olla yksin.
21. Koska kaksi omaa hevosta ja oma talli ei riitä, haaveilla omasta varsasta
22. Astuttaa oma hevonen ja odottaa varsaa
23. Haaveilla kasvatuksesta
24. Ostaa lisää hevosia

En  tiedä mihin tässä vielä päädytään tai koska tulee raja vastaan. Jo kahdenkin kanssa on kädet täynnä töitä, mutta mikään ei riitä.

Kentän ja estekaluston puuttuessa pitää soveltaa

perjantai 18. maaliskuuta 2016

2 viikkoa odotusta



Tänään postitellessani messurannekkeita arvonnan voittajille tulin ajatelleeksi, että messuihin on enää 14 päivää aikaa! Voi juku, odotan niitä kovasti. Tällaisena tarjoushaukkana etenkin sitä tarjousten ja tavaran määrää! Hevosille on hirmu hauska shoppailla, itselle ei niinkään. Olen tehnyt vähän ostoslistaa messuille, tosin tänään kun käväisin Kaviolan loppuunmyynnissä ostoslista hieman lyheni.. (ostin Hackamoret ja HKM 80cm kouluvyön Simolle) ja HKM ratsastushousut itselleni (jotka olisin ostanut joka tapauksessa messuilta). (Kannattaa muuten ehdottomasti käväistä jos asut Tampereen seudulla! Nahkasaappaita, ratsastushousuja, kisatakkeja ja hevosten varusteita puoleen hintaan. Kaviolan pöytä löytyy myös messuilta!).



Messuilta aion ostaa, mikäli on tajontaa;
  • 14,5 cm pelhamit Simolle (suora tai nivel)
  • Sadeloimi Simolle
  • Xtra Full suitset Simolle (paksuilla hihnoilla)
  • tai uusi ruskea otsapanta vanhoihin suitsiin
  • 110 cm muotoiltu nahkainen satulavyö ilman joustoja
  • 120cm muotoiltu satulavyö joustoilla
  • Suojat Iitulle (kaikki 4 samaa väriä, nyt liikaa eripari suojia)
  • riimunnaruja (ihan kerttiskamaa)
  • Chia de Gracian tai Fortinutin yrittisekoitus hengitysteille
  • Hobuloven heppanameja
Ohjelmassa kiinnostaa

La 2.04.
  • Esteratsastusklinikka klo 9.15 -10.15
  • Rotuesittely 11.00-12.00
  • Eettiset hevosmiestaidot 13.00 -14.00 
  • Esteratsastuskilpailut 13.30-15.30
  • Islanninhevoset ja askellajiratsastuksen mestarit areenalla 16.00-16.30
  • EQCode Valjakkoajo 17.45-18.30 (mukana upea Gnist Varde)
Su 3.04. 

  • Norjanvuonohevosten päätön historia 10.15-10.30
  • Corral Barrel Race 10.30 - 10.45
  • Marko Björsin kouluratsastusklinikka 11.00-12.00
Kannattaa tsekata myös näytteilleasettajat, josko sieltä löytyisi sinun suosikki hevostarvikeliike. Muistakaas piipahtaa myös Suomen Vuonohevosyhdistyksen ständillä kuulemassa lisää vuoniksista! 


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kevättä rinnassa -paljon kuvia

No nyt tulee kuvia enemmän kuin laki sallii. Tuli meinaa kuvattua hevosia parina päivänä laitumessa kun päästin ne jaloitteleen. Irtojuoksutus liikutustapana sopii hyvin kiireisen tai laiskan ihmisen elämään. Ongelmana tosin, että nuorethan riehuu itsensä ihan hikeen ja Simo vain kököttää paikallaan jos ei sitä käy erikseen patistamassa.

1. Kumpi voittaa?

2. Paju maistuu näillä keleillä

3.

4. Iitu paimentaa Pojua

5.


6. Laukkaa

7. Hyppy ojan yli
8. Simo patsastelee

9.
10.


11. Iitu nakertaa

12.

13.

14.

15.

16.

17. Iitu kulkee hienosti

18.

19.

20. Äkkiä poikien luo!


21. Kaverukset

22. Iitu nauttii lumesta

23.

24. Hups!

25.

26.


27. Iitu riehuu taas!

28.

29.

30. Simo pötköttää, mutta Iitulla riittää virtaa

31.

32.

33.

34.

35. Tämä kuva kuvaa hyvin meininkiä täällä meillä. Teinit riehuu ja Simo möllöttää

36. Välillä Simokin innostuu irrottelemaan

37. Iitu rakastaa erilaisten esteiden hyppäämistä

38.

39. Loikka!

40.

41.

42.

43.

Kuvia tulikin napsittua aika hurjasti ja mielestäni löytyy useita hauskoja otoksia.

Mikä oli sinun lempparikuva tai kuvat? :)