perjantai 27. maaliskuuta 2015

Iitun opetusta

Käytiin keskivikkona Maijun ja Simon kanssa maastossa. Mentiin Iitun kanssa edellä ja Iitu meni etummaisena hienosti! Kovemmassa vauhdissa tosin vaihdettiin Simo edelle, koska Simo menee paljon kovempaa kuin Iitu + jos tuleekin sellainen tilanne että Iitulle ei löydy jarrua, niin Simo pysähtyy aina. Kiivettiin metsässä eräs aika jyrkkä mäki ylös alas ja haettiin sillä tasapainoa, sekä vahvistettiin selkää ja lihaksia. Mentiin muutenkin mutkittelevaa metsäpolkua, jossa oli paljon nousuja ja laskuja ja piti keskittyä, mihin jalkansa laittaa.

Iitu oli oikein esimerkillinen johtohevonen. Hankalat ja kosteat paikat Iitu nuuhki ja tutki tarkkaan, ennen kuin valitsi reitin. Iitu ei ryntäillyt, vaan meni maltillisesti ja valppaasti eteenpäin. Välillä Iitu säpähti takaa tulevia ääniä kun Simo kompuroi tai Simon kengät kilahteli kiviin. Sai mennä lähes koko lenkin pitkällä ohjalla. (ravissa ja laukassa ohjat oli lyhyenä yllätysten varalta). Itsekin osasin olla tällä kertaa rento ja ohjata Iitua ihan pienillä merkeillä. Pohjetta ei tarvinnut juuri lainkaan. Merkiksi riittää kun sulkee ja avaa nyrkkejä, mikä aiheuttaa pientä nykimistä suun pielissä. Iitu kuuntelee kyllä nätisti kun ei ole kiimoissaan. Simolle teki myös hyvää kulkea rennosti rauhallista tahtia Iitun perässä niin ei kaahota menemään edellä. Simo kun harppoo hirmuista kyytiä maaperästä huolimatta. Iitu alkoi jo paluumatkalla väsähtää joten Simo kulki edellä. Loppusuoralla laukattiin ja Simolla oli niin paljon virtaa että painoi kaukana edellä hirmuista vauhtia, eikä pysytty edes nelissä mukana. Simo yritti kiskoa päätään alas ja pukitti muutamaan kertaan pieniä pukkeja onneksi. Maiju ansiokkaasti kiskoi päätä ylös laukassa ja pysyi hienosti tasapainoissa. Loppukäynnit mentiin läheisessä metsässä ja Iitu meni taas etummaisena kun Simo vaan kaahotti eteenpäin eikä katsonut jalkoihinsa kun meni vähän matkaa edellä.



Nyt tilasin Iitulle ne bootsit. Huomasin että Iitu arkoo jalkojaan tiellä selvästi ja yrittää ojan pientareelle. Tuo on hiekkatie, mutta hiekka on painautunut melko kovaksi, joten mennään nyt hissukseen kunnes bootsit tulee. (Toivottavasti ensi viikolla! :) )


Otin kaiken irti siitä, että Maiju tuli kahtenä peräkkäisenä päivänä ratstamaan Simolla ja suostuttelin avukseni Iitun ajo-opetuksessa. Yksin kun on ollut vähän hankalaa ohjasajaa ja totuttaa takana tuleviin ääniin. Ohjasajoin ensin pari kierrosta Iitun kanssa ja sitten otettiin "aisat" eli aidan seipäät mukaan. Maiju vaihtoi ohjaksiin ja minä toi aisan Iitun lähelle. Iitu sai ensin nuuhkia ja maistella aisaa ja asetin aisan Iitun kylkeä vasten. Ei reaktiota, hyvä. Sitten tehtiin niin että kävelin Maijun takana kun hän ohjasajoi ja vetelin aisaa maata pitkin, josta kuului meteliä. Siirryin yhä lähemmäs Iitua vetäen aisaa perässäni ja lopulta kävelin Iitun vierellä vetäen aisaa ja pidin aisaa Iitun kyljessä kiinni. Iitulla kyllä korvat pyöri välillä kuin viipperät, mutta pysyi rentona. Sama tehtiin myös toiselle puolelle. Laitoin myös vuorotellen aisan kevyesti roikkumaan silavaljaista ja heiluttelin aisaa Iitun kyljessä. Lopeteltiin tuohon kun Iitu oli hyvällä tuulella eikä pidä liikaa ahnehtia :) Täytyy tehdä sama harjoitus seuraavalla kerralla + vetää aisoja molemmilla puolilla. Iitu oli tosin hieman malttamaton ja pyöri ja peruutteli leivän toivossa, jota minulla oli pussi mukana tiukkojen paikkojen varalla. Täytyy seuraavalla kerralla jättää herkut pois niin ei mene huomio niihin.





Iitun harjoituksen jälkeen laittoi Maiju Simon kuntoon ja lähdettiin lenkille. Minä menin pyörällä mukaan, jotta päästiin vähän vauhdikkaammin etenemään. Tehtiin sellaista harjoitusta alkulämmittelyn jälkeen, että ravista suoraan pysähdykseen ja pysähdyksestä suoraan raviin. Simolla oli vähän taidot ruosteessa kun meinasi liukua käynnissä eteenpäin muutaman askeleen. Saatiin kuitenkin muutama ihan kohtuullinen siirtyminen. Lenkillä ei mitään ihmeellistä ollut, paitsi Simo oli todella laiska ja viimeisellä laukkasuoralla hyppi lähes tasajalkaa.  Poljin hirmuista vauhtia pyörällä rinnalla ja näin mitä Simo teki. Simo yritti jatkuvasti kiskoa päätään alas ja kun pää olisi mennyt alas olisi sieltä varmasti tullut pukki. Maiju kiskoi kuitenkin hienosti päätä ylös. Simo laukkasi jotenkin oudosti sivuttain ja lopetti laukan tasapompuilla, eli hyppi kaikella neljällä jalalla lopuksi muutaman pompun. Näytti kyllä koomiselta! Ehkä Simoa kenkutti kun edellisenä päivänä oli aika vauhdikas lenkki. Kaveri oli kuitenkin oikein tyytyväinen kun päästiin kotiin :)





maanantai 23. maaliskuuta 2015

Hyvä päivä

Sää tänään on karmea kuin mikä. Siitä huolimatta liikutin molemmat. Iitu ja Simo on olleet oikeastaan koko ajan yhdessä siitä asti kun Iitu palasi kotiin. Olen toki talutellut niitä erikseen pihapiirissä, siten että on menty jonnekkin metsän tai talon taakse toiselta piiloon. Reaktio on ollut aina sama, hirnuntaa, hörinää ja tarhaan jäävä laukkaa ympäri tarhaa kunnes toinen tulee takaisin.

Tänään oli tarkoitus ottaa Iitu ensin käsittelyyn, mutta avatessani pihaton oven, oli Simo ensimmäisenä vastassa ja lähti seuraamaan minua, joten en raaskinut olla ottamatta sitä ensin. Laitoin Simolle varusteet ja pidin pihaton ovea auki. Oviaukossa on köysi estämässä Iitua rynnimästä sisälle. Iituhan laukkasi pihattoon ja ulos ja pihatossa sisällä heitti korkeat pukit muutamaan otteeseen ja kun oli tarpeeksi riehunut jäi oviaukkoon mattojen väliin kurkkimaan pihalle.

Simon kanssa kuljettiin pihatietä ristiin rastiin ja Simo vaikutti aika energiseltä, mutta keskityttiin kuunteluun ja otettiin vain muutama lyhyt hölkkäpätkä pihatiellä. Iitu laukkasi aidan viertä hirmuista vauhtia ja pelkäsin jo että koska liukastuu kurassa. Simo on oppinut äänikomennot niin hienosti että kun sanoin ravissa prrr.. pysähtyi kaveri kuin seinään! Minulla oli löysät ohjat ja länkkäri, joka esti minua onneksi notkahtamasta eteenpäin. Tarkoitus oli sanoa käyntiin, mutta ajatuksissani pyysinkin pysähdystä, ja whum! Siihen pysähtyi suoraan ravista! Simostahan tulee mainio western -heppa! :) 


Kokeilin myös Iitulle huvikseni western satulaa ja ajattelin että Iituhan hukkuu siihen. Yllättäen satula ei ollutkaan niin iso kuin luulin, eikä edes keikkunut. Sain satulaan myös takavyön kiinni, mikä ei ole koskaan mahtunut Simolle! Lyhyemmän vyön tuohon voisi kyllä vaihtaa, kun nykyinen neopreeni vyö tulee aika ylös.



Otin Iitun pihalle, kiristelin vielä vyöt ja nousin selkään. Iitu taas hyöri ja pyöri alkuunsa ennen kuin malttoi rauhoittua. Nousen selkään vasta kun Iitu on rauhallinen. Kun Iitu on vihdoin paikallaan, odottaa se kyllä nätisti kun nousen selkään ja lähtee liikkelle vasta merkistä. Mentiin Iitun kanssa myös edes takas pihatiellä ja otettiin pysähdyksiä. Iitullakaan ei juuri tarvinnut apuja ja ihan kevyet merkit ohjilla saivat kääntymään tai pysähtymään. Kun lähdettiin käynnistä liikkeelle tapahtui se ilman pohjetta, kevyellä maiskauksella. Otettiin Iitun kanssa pari pikkupätkää ravia ja kun Iitulla alkoi tahti kiihtyä kevyestä hölkästä vauhdikkaasti tikkaavaan raviin pyysin sen käyntiin, tehtiin muutama rento käännös ja lopettelin. 



Turpiskin meni vinoon satulavöiden kiristyshässäkässä..



Tämän päiväinen harjoitus oli molemmille kevyt ja helppo ja päättyi hyvällä mielellä. Aina ei tarvitse mennä hikilenkkiä vaan kun mielentila on oikea, voi keskittyä rauhassa tekemiseen ja oppimiseen. Tuli taas sitä yksin oloakin harjoiteltua. Tänään Iitu oli oikein mukava käsitellä! Tosin johtui varmaan siitä että se päästeli höyryt pihalle sillä aikaa kun ratsastin Simoa.

Kengitys ja vaikeuksia

Otsikosta huolimatta kengitys ja vaikeudet ei liity toisiinsa. Tänään Simo kengitettiin ja laitettiin pienet hokit vielä kenkiin. Kengät oli niin hyvässä kunnossa että laitettiin kolmatta kertaa samat (tosin kenkiä joutui levittämään..) Mennään niin pehmeillä pohjilla, että kengät ei juurikaan kulu + hokit nostavat vielä kenkiä lisää maan pinnasta. Simo nautti tapansa mukaan kengityksestä. Simolla on kaviot päässeet kuivumaan tässä parin viikon aikana, joten täytyy taas aloittaa kavioiden rasvaus ja tarvittaessa kostutus.

Simo odottelee kengittäjää ja Iitu kurkkii pihaton ikkunasta ulos



Rakennekuva takaviistosta saa takapuolen näyttämään isolta, mutta Simo on jo melkoinen lihaskimppu eikä maha roiku.



Iitun kaviot vuoltiin ja Iitu oli muuten ihan nätisti, mutta puraisi kengittäjää takamukseen! On neiti alkanut kukkoilla.. Iitulle ei kenkiä laiteta. Kovia pohjia varten tilaan Iitulle lenkkarit. Simolla on Cavallon Simple Bootsit kokoa 4 ja 5, jotka on aivan liian isot Iitulle.  Siispä tilaan Iitulle koon 1 Simplet (kunhan seuraava palkkapäivä koittaa..) Minulla on ollut myös easy care easy bootseja, mutta olen tykästynyt noihin helppoihin Cavallon tarrabootseihin. Ne on helppo laittaa ja irrottaa, eivätkä oikean kokoiset bootsit irtoa jalasta edes kovassakaan menossa.

Neiti valppaana ennen vuolua


Harjaa pyrin trimmaamaan parin viikon välein. Pidän sen lyhyenä, jotta se ei lässähdä ja kaadu. Lisäksi muoto on helpompi pitää kaarevana. Näyttelyharjaa ajatellen Iitulla voisi olla hieman pidempi, mutta Simolla saa olla ihan lyhyt paksun kaulan takia.

Tässä kuvassa muotoilu sään osalta kesken, mutta saa jotain näkemystä harjan lyhyydestä.


Käytiin muuten taas viime viikolla, tiistaina maastoilemassa. Hevoset oli kovin väsyneitä todennäköisesti lämpimästä säästä johtuen niin mentiin lähinnä käyntiä ja vähän hölkättiin. Iitu on todella hidas käveleen. Iitu menee pikkuisia poniaskeleita ja jää kauas Simosta. Joudun ravaamaan Simo kiinni jatkuvasti tai Simon täytyy pysähtyä odottamaan. Simo harppoo reipasta, matkaavoittavaa, isoa hevosen käyntiä. Kotiinpäin tultaessa Iitu taas mateli, jolloin komensin sitä pohkeesta eteenpäin kuitenkin säilyttäen samalla tuntuman, jotta neiti ei ryntää vauhdilla eteenpäin. Sitten kävi kummallinen juttu! Iitulla nousi ja pyöristyi selkä, ihan kuin olisi kakkaamassa, mutta meni pää alhalla käyntiä eteenpäin. Iitu haki itsensä vahingossa muotoon! :O  Iitua ei ole lainkaan haettu muotoon kun on niin nuori vielä että hoksaa kyllä itse kun on sen aika ja siellä meni ihan yhtäkkiä! Marikakin sanoi viikko sitten lauantaina, että Iitu yrittää hakea itseään muotoon välillä. Jännä tunne!





Sitten niistä vaikeuksista. Torstaina mentiin Simon kanssa pitkästä aikaa kärrytteleen, josta kaveri nautti täysin rinnoin ja kulki iloisesti hyräillen eteenpäin. (kyllä, hyräillen, hyväntuulinen hevonen hyräilee ja Simo muutenkin juttelee todella paljon. Minä puhun Simolle ääneen, Simo vastaa elein ja ilmein.) Nyt kun sanoin tuon niin joku pitää varmaan pöpinä, mutta kun on saman hevosen kanssa jatkuvasti oppii sitä lukemaan. Vähän niinkuin opiskelisi uutta kieltä, kun sitä opettelee pitkään, oppii sanoja ja lauseita, Jotkut ihmiset osaa tietty keskustella hevosen kuin hevosen kanssa ensinäkemältä, mutta minun täytyy viettää aikaa, jotta opin mitä mikäkin ele tarkoittaa eri hevosilla.

No nyt eksyin ohi aiheen, mutta siis vaikeudet koskee Iitua. Iitu on ihan kamala kakara taas. Tai no ei enää kakara, teini. Otettiin Iitu kärryjen perään kuten on usein ennenkin tehty. Enää neiti ei tyytynytkään tulemaan perässä vaan Iitu hyppi ja loikki ja pukitti kärryjen perässä ja yritti rynniä rinnalle. (Naru on sen verran lyhyt että ei pääse viereen, onneksi) Iitu otti yhtäkkiä ihme pyrähdyksiä kärryjen perässä ja aina niin kärsivällisellä Simollakin alkoi jo hermo mennä. Oli pakko irroittaa Iitu kärryjen perästä ja taluttaa sitä. Noh Iitulla oli vain riimu naruineen päässä ja se alkoi yhtäkkiä taluttaessani sitä pukitella ja potkia ja loikkia pystyyn. Sain komentaa ihan kunnolla mikä oli aika kehno yritys riimulla ja lyhyellä narulla. Olisi ehdottomasti pitänyt olla suitset talutukseen. Käännyttiin takaisin kotiin ja kuljin Iitun kanssa Simon edellä. Pihatiellä Iitu yhtäkkiä potkaisi Simoa. Iitu ei ole koskaan uskaltanut potkaista Simoa! En tiedä hakeeko hän johtajan paikkaa ja siksi kiukuttelee, mutta minäpä laitoin Iitulle varusteet päälle ja kipusin selkään. Laitoin Iitun töihin kun kerran on sitä sikailuenergiaa niin sitten mennään.  Pistin Iitun kulkemaan eteenpäin ja tuulisilla aukeilla sieltä tuli muutama loikka ja pukki, mutta pyysin eteen ja pidin pään ylhäällä. Mentiin vain lyhyt, rauhallinen pätkä Simo kärryjen perässä, mutta niin kauan kun hölmöili, teki töitä ja kun alkoi käyttäytyä, pääsi kotiin.

Iitu on ollut jotenkin todella hermoheikko paluunsa jälkeen. Säpsähtelee ihan jokapäiväisiä, arkisia asioita. Tallissa kusee alleen, jos joutuu olemaan yksin harjattavana. Muutenkin tekee protestipissoja, vaikka Simo olisi vieressä satuloitavana, niin jos Iitu ei halua olla sisällä varustettavana, kakkaa ja pissaa alleen. Viimeksi kun olin harjan saanut leikattua ja Iitu oli ollut ihan rento niin kun traktori alkoi päristä ulkopuolella, alkoi Iitu hyöriä levottomana ja kusaisi alleen ja väänsi kolmet kakat. Siimo torkkui ihan lungisti vieressä ja leikkailin kaikessa rauhassa sen harjaa ja neiti sai kohtauksen samaan aikaan ilman mitään syytä. Tai no syy oli traktorin pärinä pihassa, ihan normaali, arkinen jokapäiväinen asia. Veikkaan että tuo no nyt jonkinlaista protestointia/esittämistä. Ei auta kun taas siedättää ääniin ja toimenpiteisiin. Simo on ollut hyvä opettaja, koska on niin rauhallinen ja hyväntuulinen kaveri.

Pakko tunnustaa, että en oikein tule Iitun kanssa juttuun. Simon kanssa on todella hauskaa, meillä on syvä luottamus ja ymmärretään toisiamme. Iitu taas on ihan ihme tapaus ja vaikka kuinka yritän olla kärsivällinen ja ymmärtää, on hermot koetuksella. Tietty on niitäkin hetkiä, jolloin Iitun kanssa on oikein mukavaa, mutta viime aikoina Iitu on ollut todella raskas. Energiaa saavat purkaa kyllä halutessaan joko ihan tarhassa ja olen myös irtojuoksuttanut heitä pellolla jolloin pääsevät painaman hurjaa kyytiä. Hoen itselleni että Iitussa on potentiaalia vaikka mihin, koita nyt jaksaa. Simonkin kanssa kun vain kärsivällisesti jaksoin jatkaa, tuli pukittelevasta jyrääjästä/sinkoilijasta ihan huippuhyvä tyyppi ja paras kaveri.

Eilen kävi hauska juttu kun siivosin tallia. Yhtäkkiä Simon pää tuli kakkaluukusta sisään. Oli kaveri murtautunut lantalaan ja utelias kun on, työntää päänsä joka paikkaan.






Iitu tuli myös pällistelemään, että mitä se Simo oikein tekee


tiistai 17. maaliskuuta 2015

On "rankkaa" olla hevonen

Tänään lintujen laulaessa ja auringon vielä lämmittäessä jäin päivän lopuksi vielä seuraamaan hevosten puuhia. Yleensä kun menen hevosten luo alkaa hörinä ja pyöriminen, mutta sitten kun siinä jonkin aikaa on ja ne toteaa, että höh, ei se nyt tuonutkaan ruokaa.. niin tottuvat läsnäoloon ja jatkavat omia touhujaan. Viime viikolla lähes aina kun olen mennyt katsomaan hevosia, on molemmat maanneet maassa auringossa. Erikoista että molemmat pötköttää samaan aikaan. Yleensä aina yksi hevonen pitää laumassa vahtia kuin muut nukkuu. Mutta mukavaa että kokevat olonsa niin turvalliseksi, että voivat molemmat pötköttää rauhassa! :)







Iitu sai uuden ratsastajan lauantaina! Suoraan sanottuna, olen aika huono ratsastamaan Iitulla. Iitu toimii täysin eri lailla kuin Simo ja menee aina hetki kun hoksaan että ai tän kanssa piti tehdä näin.. Iitu on äärimmäisen herkkä ja toimii lähes olemattomilla avuilla. Minä taas olen aina tottunut ratsastamaan eteen kun olen mennyt enimmäkseen laiskoilla hevosilla (pääasiassa Simolla..) Ratsastan Iitulla edelleen kerran tai pari viikossa ja Marika käy ratsastamassa kerran viikossa silloin kun ehtii. Menin itse Simolla edeltä ja Iitu toimi hienosti Marikalla. Totteli pienimpiäkin apuja ja piti välimatkan Simoon, eikä hätääntynyt, vaikka oltiin Simon kanssa välillä aika kaukana. Itse touhuan Iitun kanssa sitten enemmän muuta, kun voisi olla aika tylsää jos aina ratsastetaan. Iitu on kuitenkin vasta neljä niin haluan pitää työnteon monipuolisena ja mielekkäänä.

Lauantaina laitettiin myös uusi turpis. Vähän joutuu tekemään lisää reikiä kun ei ihan istunut. Kuolaimia Iitu mutusti tyytyväisen oloisena :)






 

Tänään taas ohjaajoin Iitua ja otin ohjelmistoon myös äänet takaa. Kävelin ensin ihan vaan perässä jutellen samalla Iitulle ja sitten aloin laahata jalkoja ja potkia soraa, josta tuli ääntä. (Meille tuli pihatielle suodatinkangas ja uusi kerros soraa, koska tie oli aivan kuravelliä..) Iitu ei onneksi juurikaan välittänyt. Korvat kääntyili kyllä mutta muutoin jatkettiin eteenpäin. Mentiin vartin verran käyntiä edes takas pihatiellä. Iitu päästeli samoja väsyneitä ääniä kuin yleensä lenkin päätteeksi. Taisi lämmin ilma vaikuttaa asiaan.




Iitun jälkeen taluttelin Simoa suitset päässä pihatiellä ja metsässä. Simo on aika kamala taluttaa suitset päässä kun lähtee jyräämään ohitse tai puskee hirmuista vauhtia kättä vasten. Riimun kanssa Simo tosin on aika kiva taluttaa. En tiedä miksi sitten kun laittaa suitset alkaa sellainen jyrääminen. Noh tuota nätisti kulkemista me nyt harjoitellaan. Väistätin Simoa myös maasta käsin molempiin suuntiin niin että Simo astui takajaloilla ristiin.

Simo malttoi kuitenkin poseerata näin nätisti;





Huomaa maha! Missä se on? On tehnyt pihattoelämä ja säännöllinen liikutus tehtävänsä vaikka onkin ollut toisinaan vapaalla heinällä. Nyt annan taas 3 x päivässä heinää kun on lämpimät kelit. Nuo muuten tykkäävät pikkupaaleihin pakatusta kuivasta heinästä paljon enemmän kuin pyöröpaalissa olevasta, muoviin pakatusta esikuivatetusta heinästä.

Nyt kun karvaa lähtee niin nuo hankaa itseään ihan mahdottomasti puihin ja kaikkeen mihin nyt voi rapsuttaa. On vaivalla kasvatettu otsatukka kohta ihan pilalla. Täytynee letittää se kiinni, josko säilyisi. Ja sama juttu hännässä, tyvi on pelkkää lyhyttä jouhea kun rapsuttelevat oikein antaumuksella. Harjalla ei niin väliä ole vaikka ovat senkin hanganneet kun sen pitääkin olla lyhyt ja muotoilen sitä jatkuvasti. Tässä vielä kaverukset tarhassa ja rapsuttelemassa itseään;



Simo löysi hyvä paikan hinkata peppuaan. Oikein nauratti kun kaveri hinkkasi itseään huulet tötteröllä kun nautti niin paljon. Näytti ihan kamelilta!




Tällä viikolla käydään vähän maastolenkeillä ja pidetään välipäiviä. Sunnuntaina tuleekin kengittäjä kengittämään Simon ja vuolemaan Iitun. Iitua en laita vieläkään kenkään kun sillä on niin hyvät kaviot. Pyrin pitämään mahdollisimman pitkään kengättä. Simo on pakko pitää kengässä toistaiseksi ettei kaviot murene. Simolla on kyllä kavionlaatu parantunut huomattavasti oikea kengityksen ja ruokavalion myötä. Kavio pidetään kesäisin kosteana ja lisäksi syötän molemmille biotiinia. Kengittäjä sanoi, että tällä kertaa Simolle saa laittaa jo kokoa 5 olevat kengät! (ostaessani Simon koko oli 3 ja kaviot murentuneet) Melkoiset lapiot nuo Simon jalat. Iitun kengänkoko olisi ehkä 1... Muutoin en ole vielä päättänyt, lyödäänkö jo kesäkenkään. Olisi ehkä liian optimistista, mutta hokeilla Simo kompuroi ihan mahdottomasta. Ellei sitten laita jotain nurmihokin tyyppistä pientä hokkia...noh täytyy kysellä kengittäjältä :)