sunnuntai 24. elokuuta 2014

Metsälenkillä

24.08. Käytiin eilen Simon kanssa metsätiellä lenkillä. Oltiin aiemmin menty vain hieman alkua, mutta nyt oli tarkoitus mennä tien loppuun saakka, katsomaan kuinka pitkälle tie jatkuu. Simo hirnui tuttuun tapaansa kun käännyttiin pihatieltä oikealle ja viskoi tyytymättömänä päätään. Muutoin kaveri meni rauhassa eikä enää välitä lampaista. Simo olisi halunnut jäädä seisoskelemaan naapurin hevosaitauksen kohdalle mutta patistin eteenpäin, jolloin herra taas alkoi viskoa tyytymättömänä päätään, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Ravailtiin metsätiellä rauhassa, sillä siellä ei yleensä autoja kulje. Bongailin Simon selästä samalla, näkyisikö kanttarelleja tai hyviä puolukkapaikkoja. Kuljettiin aika pitkälle kunnes vasemmalta puolen metsästä alkoi kuulua melkoinen rytinä. Se ei ollut mikään marjastaja, eikä kyllä jääty katsomaan mikä sieltä tulee. Simo käännähti ympäri ja lähti hiippailemaan pois päin. En siinä vaiheessa alkanut kouluttamaan vaan annoin mennä, sillä muistin että jos hevonen kohtaa esimerkiksi karhun, kääntyy se ympäri, hiipii hiljaa pois kunnes sopivan matkan päässä karauttaa laukkaan. Niinhän me nytkin tehtiin, tultiin melkoista vauhtia takaisin päin ja minä oikestaan nautin kunnon laukasta ja annoinkin Simon painaa ihan löysällä ohjalla. Vasta kun tultiin naapurin tilan kohdalle hiljennettiin raviin ja otin käyntiin. En tiedä mikä metsässä rymisteli, olisiko ollut hirvi vai peura, mutta parempi olla varovainen kuin jäädä katselemaan. Kun oltiin naapurin lammasaitauksen kohdalla hirnahti Simo kimakasti, ikäänkuin huutaakseen Iitulle, että hän on tulossa kotiin. Simo otti muutaman raviaskeleen, mutta pidin käynnissä, ettei viime kertainen laukkaepisodi toistu ja Simo ei opi, että heti kun koti näkyy niin rynnätään pihaan. Oli oikein mukava lenkki ja Simo kuunteli nätisti vaikka protestoi välillä päänheilutuksella.



Iitulle laitoin valjaat päälle ja kokeiltiin ohjasajoa. Tilasin oikein valjakkovaljaat viljarilta, mutta niissä kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin saapuvat. Nyt laitettiin tälläiset silavaljaat selkään. Rintaremmi toimii pikalukoilla, mutta siloissa ei ollut paikkaa mihin kiinnittää, joten laitoin mahavyöhön. Samapa tuo ohjasajossa on, saapahan vähän tuntumaa, miltä valjaat tuntuu. Iitu ei kyllä millään malttanyt keskittyä ja ohjasajomme oli suorastaan katastrofaalista räpellystä. Mehukasta ruohoa oli joka puolella ja Iitu kulki pää maassa, josta sain kiskoa sen päätä ylöspäin. Iitu peruutti ja kääntyili miten sattuu. Sitten kun saatiin yksi hyvä pätkä kuljettua suoraan niin lopetin siihen.



En malta odottaa että kaura on puitu, niin rajaan kentän sänkipellolle! Siellä päästään maastakäsittelemään ja juoksuttamaan rauhassa...jos eivät kauran korsia syö....

Ai niin, meinasin unohtaa sen tärkeimmän jutun, eli eilen Simo ja Iitu päästettiin ensimmäistä kertaa pihattoon! Pohjalla on näin alkuun turvetta kunnes lisään päälle olkipatjan. Pihattoon meneminen ja sieltä poistuminen oli helppoa, eikä hepat tuntuneet välittävän vaikka eivät aiemmin olleet olleetkaan pihatossa. Ovesta puuttuu vielä liuskat, mutta ihan hyvä että tottuvat ensin kulkemaan sinne. Simo valtasi ihan äijänä pihaton heti itselleen ja jäi oviaukkoon päivystämään, että Iitu ei tule sisälle. Kyllä Simo Iitunkin sitten lopulta päästi, kun oli tehnyt selväksi, että tämä pihatto kuuluu hänelle.



torstai 21. elokuuta 2014

Sinkoilua... (taas)

21.08. Simo on ollut aika kamala viimeaikoina. Jonkin aikaa lenkkeiltiin sen kanssa jo ihan hyvin kahdestaan, mutta nyt se on alkanut hirnua Iitun perään heti kun lähdetään pihasta. Tämä vain silloin kun käännytään oikealle pihatieltä. Kun käännytään vasemmalle niin Simo kulkee ihan normaalisti, mitä nyt vähän hidastelee.

Olin päässyt jo maastoilun makuun, kunnes viime lauantaina mentiin Simon kanssa sellainen 7 km lenkki, jonka kuljettu ennenkin. Jostain syystä heti kun lähdettiin pihasta alkoi Simo hirnua kimakasti Iitun perään ja kulki pää korkealla. Sain sen kuitenkin eteenpäin ja vähän jopa ravattiinkin. Hirnunta loppui vasta noin kilometrin, kahden jälkeen kun päästiin asfalttitielle. Siellä Simo kulki oikein nätisti ja vaikka kuljettiin hevostilojen ohi, ei se kummemmin jäänyt tuijottamaan muita hevosia. Asfalttitie päättyi ja käädyttiin hiekkatielle, josta on kotipihaan reilu kolme kilometriä. Kun oltiin jotain 20 metriä kuljettu, kuului edessä olevasta pihasta moottorisahan ääni. Simo alkoi jännittää ja hidastella. Rohkaisin Simoa kulkemaan eteenpäin. Erään talon pihassa mies sahasi polttopuita hieman pensaikon takana. Ääni loppui vähän ennen kuin oltiin kohdalla ja oltiin ohittamassa pihaa kunnes mies heitti halot pressun päälle ja siitä kuului melkoinen pamaus. Simo pomppasi ja käännähti kannoillaan ympäri ja lähti painamaan täyttä laukkaa tulosuuntaan, asfalttitietä kohti. Itselläkin sydän hakkasi kahtasataa ja jalustinkin oli tipahtanut jalasta, mutta yllätyin, miten paljon aikaa oli toimia. Kaikki tapahtui ikäänkuin hidastetusti vaikka Simo laukkasi kovaa vauhtia ja aloin ravistella ohjia, eli nykäisin tiukalle ja päästin heti löysäksi. Näin sain Simon huomion ja Simo pysähtyikin noin 15 -20 metrin jälkeen, jolloin käänsin sen takaisin. Nyt mentiin puhisten ja tuhisten käyntiä pelottavan paikan ohi ja Simo yritti rynnätä raviin, mutta pidin sen käynnissä. Kaikki meni jo ihan hyvin ja jonkin matkan päästä nostin ravin, jotta Simo voisi rentoutua.  Simo ravaili, ei ehkä rennosti mutta jo rauhallisemmin. Sitten tultiin tutun ratsutilan kohdalle, ja edessä tien vieressä oli hevosten tarhat joiden ohi on menty useita kertoja, eikä Simo ole juuri edes vilkaissut muita. Nyt Simo iskit jarrut pohjaan ja alkoi peruuttaa kun yritin ajaa sitä eteenpäin. Ei auttanut vaikka kuinka annoin raipasta persuksille, Simo ei tuntenut iskuja. Simo peruutti ja peruutti vaikka kuinka antoi ohjaa ja ravisteli ja vaikka mitä ja peruutti lopulta ojaan, josta pomppasi ylös. En käsitä mikä sen sai kauhun valtaan, ei se ennen toisia hevosia ole pelännyt. En voinut antaa Simolle periksi, joten kysyin pihassa olevalta henkilökunnan jäseneltä, voisinko kiertää pihan kautta. Hän oli hieman nihkeänä, mutta sanoi, että nurmikolla tien vierustaa voin mennä, mutta ei saa mennä tarhojen lähelle. Sain kuin sainkin Simon etenemään tien vierustaa nurmikolla ja ohitettiin hevoset rauhassa. Loppumatkan menikin hyvin.

Luultavasti Simon ahdistunut mielen tila oli syynä vaikeuksiin. Simoa ahdisti ensin kun joutui yksin, sitten pelästyi ja joutui vielä menemään pelottavan kohdan ohi, jolloin oli jo valmiiksi säikky ja alkoi kuvitella kaikenlaista.

Tässä video Danista laukkaamassa Simolla, kun oltiin samalla reitillä Simon ja Iitun kanssa lenkillä. Unohdin liittää sen aiemmin blogiini;



Lähdin sunnuntaina uudelleen lenkille tarkoituksena mennä ne pelottavat kohdat. Noh, tällä kertaahan ne eivät olleet ollenkaan pelottavia kohtia. Simo ei pelästynyt edes vaikka fasaani lähti viereisestä ojasta lentoon kun oltiin melkein kohdalla tai kun kettu rynnisti edestä karkuun tietä pitkin.

Tässä kuvaa kun harjailin Simoa ja Iitua. On niillä melkoinen koko ero ja nyt huomaa punahallakon ja ruunihallakon värienkin erot.



Toissapäivänä oli hyvin tuulinen sää. Jostain syystä tuona päivänä oli lennellyt paljon lentokoneita, pienkoneita ja hornetteja lähistöllä. En tiedä miksi silloin oli liikennettä. Myös pamauksia/laukauksia kuului silloin tällöin. Hevoset eivät kuitenkaan vaikuttaneet tavallista levottomammilta. Laitoin Simolle länkkärin selkään ja lähdin lenkille. Mentiin taas oikelle pihatieltä ja Simo alkoi heti huudella Iitun perään. Ajattelin päättäväisesti vain jatkaa kun kyllä se huutelu joskus loppuu. Simo oli todella hermostunut kun kuljettiin ja potkaisi toisella takajallallaan ilmaakin. Käänsin pienemmälle tielle ja ravattiin. Naapuritallin hevoset olivat laitumella, mutta Simo ei välittänyt niistä. Hirnui vain Iitun perään eikä vastausta kuulunut. Tällä kertaa päästiin uudelle reitille, mukavalle metsätielle. Pahaksi onneksi siellä kuului laukaukset kovaa ja Simo alkoi pysähdellä ja kääntyi takaisin ja lähti ihan käynnissä puskemaan ohjaa vastaan. Koska Simo ei saa kääntyä omasta halustaan ravistin taas ohjia ja otin sitä kuulolle. Jos kerran annan periksi niin sitten on peli menetetty. Pysähdyttiin, rauhoituttiin ja sitten alettiin ravata ja nostettiin laukka. Simohan lähti oikein innokkaasti painamaan reipasta laukkaa. Yleensä Simon laukka on sellaista löntystelyä ilman kirittäjää, että joutuu kehottamaana eteenpäin jokaisella askeleella. Okei, nyt syynä on varmaan iso mahakin ja Simo on saanut lomailla aika paljon tänä kesänä. Laukattiin naapurin hevostarhan luo ja taas Hirnuttiin Iitulle. Sitten kannustin Simon uudelleen laukkaa kun vielä oli "pikkutietä" jäljellä ja hiljensin raviin naapurin pelottavan lammasaitauksen lähellä. Liityin hiekkatielle, jossa kulkee myös autoja. Näin että oikealla kaukana oli kaksi autoa kääntymässä tälle hiekkatielle ja aloin ottamaan Simoa kiinni tarkoituksena odottaa, että autot menee ohi. Noh, Simohan siitä suivantuneena heitti kaksi pukkia ja lähti painamaan täyttä laukkaa omaa  pihaa kohti. Tässä on siis etäisyys noin 400 metriä omaan pihaan. Ensin ajattelin, että otan Simon kiinni ja käyntiin että autot pääsee ohi. Sitten ajattelin että Simo on nyt sellainen kiukuttelija, että parempi laukata alta pois, niin autot saavat ajaa rauhassa. Ajoin Simoa eteenpäin ja kun se kotipihan nähdessään alkoi hiljentää raviin kannustin sen uudelleen laukkaan. Hävetti, sillä autot tulivat nyt ihan meidän takana ja itse laukkasin keskellä tietä niiden edessä 30 km/tunnissa kun ne olisivat ajaneet 50 km/tunnissa. Autot olivat takanamme max 100 metriä, joten päästiin pois alta ja mentiin loppukäynnit pihatiellä. En ymmärrä miksi Simoa on yhtäkkiä alkanut ahdistaa jos lähdetään yksin lenkille ja miksi se kiukuttelee.

Luulen että Iitu on helpottunut niistä yksinäisistä hetkistä, koska ei se hirnu Simon perään tai edes vastaa Simolle. Simo tunkee muutenkin kokoajan Iitun omaan tilaan, eikä anna edes syödä rauhassa. Otetaan esimerkkinä se, että Simo on syömässä heinää. Toisella puolella tarhaa Iitu alkaa nuolla suolakiveä. Simo tulee heti nuolemaan suolakiveä ja häätää Iitun pois. Vaikka sillä ei olisi ollut mitään tarvetta nuolla suolakiveä. Toinen hyvä esimerkki on kun tuodaan uusi pyöröpaali tarhaan. Simo valtaa koko paalin. Kun Iitu syö paalin toiselta puolen heinää, kiertää Simo paalin ympäri ja häätää pois. Sitten Iitu menee sille puolelle missä Simo ensin söi. Ja Simo kiertää taas paalin ja häätää pois. Tätä jatkuu jonkin aikaa kunnes "parhaat palat" on syöty. Tai siis Simon mielestä muutama hyvä korsi päältä on syöty. Käydäänkin Iitun kanssa välillä ihan rauhassa syömässä herkullista ruohoa, niin että Simo jää tarhaan huutamaan perään. :)



perjantai 15. elokuuta 2014

Iitun selässä

15.08. Tänään käytiin Iitun selässä. Ensiksi seisoskelin jakkaralla Iitun vieressä ja rapsuttelin sitä, jotta se ei hätkähtänyt kun olin korkeammalla kuin se. Sitten nojailin Iitua vasten. Stten menin mahalleni makaamaan poikittain sen selkään, jalat vieläkin jakkaralla, jotta koko paino ei heti tuntunut selässä. Lopulta nostin jalatkin penkiltä ja makasin mahallani jo siten, että jalat olivat molemmin puolin Iitua, mutta olin vielä matalana. Iitua kehuttiin ja rapsuteltiin koko aika, mutta se keskittyi lähinnä syömään ruohoa. Kohottauduin hitaasti istumisasentoon ja istuin Iitun selässä kun Iitu oli paikallaan. Otimme muutaman askeleen eteenpäin, eikä Iitua tuntunut haittaavan paino selässä. Sitten laskeuduin hitaasti alas selästä ja Marika toisti saman kuvion. Kun Marika istui selässä, ohitse kulkevalla tiellä ajoi lujaa vauhtia rekka vesilätäköstä ja Iitu hieman pelästyi. Iitu kuitenkin vain hätkähti, eikä hypännyt pystyyn tai pukittanut. Marika istui vielä selässä niin kauan, että Iitu oli rauhoittunut, jolloin laskeutui hitaasti selästä ja Iitu sai kehuja.

Keskiviikkona kävimme 7 km lenkin Simon ja Iitun kanssa, siten että eräs Suomessa käymässä ollut saksalainen tyttö ratsasti Simolla ja minä talutin Iitua. Mentiin autotien laitaa, varmaan 2,5 kilomteriä eikä kumpaakaan haitannut vaikka ohi huristi autoja. Jännin asia oli trampoliinit ja tuulimyllyt. Vuonimaiseen tyyliin kumpikin kyttäsi pitkään ja saattoi pysähtyä, mutta ei sen kummempaa. Iitu ressukka oli aivan väsynyt kun oli enää kilometri kotio ja pysähtyi tien laitaan ja alkoi lepuuttaa jalkaa. Jouduin maanittelemaan ja houkuttelemaan vaikka kuinka pitkään että sain sen liikkeelle.

Torstaina eräs lapsuudenaikainen ystäväni tuli ratsastamaan Simolla ja minä taas talutin Iitua. Tällä kertaa mentiin vain noin 4 km lenkki, mutta Iitu taisi olla väsy edellispäivän pitkästä lenkistä. Se jäi taas tien reunaan lepuuttaan jalkaa.

Tänään käytiin ehkä kahden kilometrin lenkki. Tällä kertaa ratsastin itse simolla Western -tyyliin ja Marika talutti Iitua. Iitu ressu teki taas puolivälissä sen että jäi seisomaan tielle.  Kun lähdin Simon kanssa ravailemaan, alkoi Iitukin ravata perässä. Käytiin lopuksi kiipeilemässä vielä yksi aika jyrkkä mäki metsässä ja tultiin se alas. Simo on käyttäytynyt hienosti myös vieraiden kanssa, olen oikein tyytyväinen! :)




keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ensimmäinen lenkki uudessa kodissa

13.08. Eilen käytiin Simon kanssa ensimmäinen lenkki uudessa kodissa. Lenkkiä ei oltu pituudella pilattu, vain vajaat 5 km, mutta vauhtia löytyi. Vauhdilla en tarkoita nyt että painelimme neliä koko matkan. Vaan ravailtiin ja laukattiin edeten tasaisesti eteenpäin. Muutama auto ohitti, mutta Simohan ei autoista välitä. Hieman sitä kyllä jännitti, mitä tulee seuraavan mutkan takaa. Postilaatikoita piti vähän kytätä ja samoin toisten pihoihin, jos ihmisiä oli pihatöissä. Vastaan tuli yksi ratsukkokin ja Simo oikein liioitellusti seisahtui kun huomasin ruunikon  puoliverisen/lämppärin lähestyvän. Ohi mentiin nätisti eikä kumpikaan hevosista ollut minään. Sitten seuraavan mutkan takaa tulikin ratsutila näkyville. Ratsutilan kentällä oli paljon ratsastajia treenaamassa, olisikohan ollut tunti menossa. Simo kyttäsi muita, pysähtyi kohdalla ja pärskähti kovaan ääneen. Sitten jatkettiin matkaa. Ratsutilan jälkeen käännyimme purutetulle ratsastuspolulle. Joka oli melkoisen pehmeässä  kunnossa. Simo sai oikein haastetta etenemiseen ja kun nostettiin laukka, meinattiin mennä molemmat ympäri kun pohja upotti sen verran. Sitten ravailtiin se muutaman sadan metrin pätkä purutetun osuuden loppuun ja palattiin takaisin tielle kotiinpäin. Lenkki sujui hienosti ja Simo kengitettiinkin juuri ennen lenkkiä niin testattiin uudet monot samalla. Vaikutti että Simon oli hetken hankala kävellä kengillä tiellä, kun se on ollut kengättä melkein koko kesän ja ollaan käytetty vain tossuja jaloissa. Iitukin oli nätisti yksin tarhassa sen puolituntisen kun olimme lenkillä. Simo vaikutti oikein tyytyväiseltä kun pääsi pois pihasta. Simon kavion laatu on parantunut huimasti! Kesällä pesin Simon kaviot vedellä melkein joka päivä ja laitoin päälle kaviorasvaa, jotta pysyivät kosteina. Nyt syötän jatkuvasti biotiinia molemmille.






Iitu on käyttäytynyt oikein mallikkaasti. Vähän jännitti kun kengittäjä vuoli Iitun kaviot, mutta hyvinhän sekin sujui. Iitua vähän jännitti seistä kolmella jalalla niin pitkään, mutta antoi kuitenkin kaikki jalat nätisti kepin nokkaan raspattavaksi. Iitua on myös mukava taluttaa kun se kulkee nätisti vierellä, eikä yritä rynniä edelle niin kuin Simo tekee, eikä Iitu mene puskasta puskaan. Simoa saa aina olla nykimässä narusta kun se yrittää kiilata ohi. Hassua, että Simo on maasta käsin aina puskemassa ohi, mutta kun olen ratsailla niin se tottelee ja menee sellaisiinkin paikkoihin, mihin ei haluaisi.


Iitua pitäisi alkaa ohjasajamaan, kunhan tilaamani silakompletti ohjineen saapuu. Tein muuten uskomattoman hyvän löydön! Löysin Kodin Terrasta Finntackin nahkaiset silavaljaat tarjouskorista 100 eurolla! (sisälsi silat, nahkaisen tekkelin, kumisen vatsavyön, häntäremmin) FinnTackin nahkavarusteet ovat aina todella kalliita. Samalla ostin nahkaisen rintaremmin -50%, eli 15 eurolla. Kunhan Hevarilta tilaamani tuotteet saapuvat postista, on meillä sitten kahdet silavaljaat. Toiset ajo-ohjat pitäisi vielä löytää.






keskiviikko 6. elokuuta 2014

Lenkkeilyä ja madotusta

6.08.2014

Marika tuli eilen katsomaan Iitua ja Simoa. Harjailtiin hevoset ja laitettiin molemmille suitset. Iitu sai simon vanhat Applemouth kolmiosaiset nivel -kuolaimet ja cob koon suitset. Huomattiin että 14.5 on liian suuri kuolain iitulle ja minulla ei ole 13,5 kuin olympiat. Siispä tilasin tänään netistä 13,5 nivelet. Iitu antoi nätisti laittaa suitset ja suitsien päälle laitettiin vielä riimu, koska kuolain oli isohko. Simo suorastaan työnsi päänsä suitsiin kun oli niin innokas lähtemään lenkille. Lähettiin kävelemään tielle ilman satulaa. Minä ratsastin Simolla ja Marika talutti Iitua perässä. Kuljettiin lampaiden ohi, jolloin Simo jäykistyi ja jäi paikalleen eikä suostunut liikkumaan eteenpäin. Silloin Marika meni Iitun kanssa ohi ja Iitu ei ollut moksiskaan lampaista. Iitu käveli nätisti ja reippaasti. Ei haitannut vaikka muutama autokin ajoi meidän ohi ahtaalla hiekkatiellä. Käytiin vain 30 minuutin lenkki ja tultiin takaisin pihaan. Kun päästiin takaisin, madotimme Simon ja Iitun. Simo ei millään olisi avannut suutaan, mutta Iitu otti läkkeen kiltisti ja laittoi huulen tötterölle hassusti kun se maistui eikoiselle :D

Olen iloinen, että Iitusta ja Simosta on tullut niin hyviä kavereita. Toinen pitää vahtia kun toinen nukkuu ja välillä rapsutellaan toisen säkää.


Iitu

03.08.2014
Nummen Iitun Tiltu muutti meille lauantaina 2.08. Iitu on kolmevuotias vuonohevostamma. Iitu on utelias ja kiltti, mutta olen parin päivän aikana kun se on minulla ollut huomannut vähän pahoja tapoja. Esimerkiksi kun harjaan Iitua, alkaa se kalvamaan ja näykkimään jalkaani. Johtunee varsamaisesta käytöksestä. Kiellän tietysti heti. Toiseksi Iitu ei jostain syystä nosta helposti takajalkojaan. Se ei ilmeisesti osaa seistä kolmella jalalla, koska meinaa kaatua kun yritän putsata takakavioita.




Kyselin edelliseltä omistajalta, mitä Iitun kanssa on tehty. Sitä on kuulemma ohjasajettu ja sen selässä on käyty siten, että on menty käyntiä ja toinen on taluttanut. Iitu ei ole yrittänyt pukittaa tai muuta. Kokeilin mitä Iitu tuumaa siitä kun sille laittaa satulahuovan selkään, ei ollut moksiskaan. Sitten kiinnitin huovan vyöllä selkään ja annoin sen kulkea siten jonkin aikaa laitumella ympäriinsä. Seuraavana päivänä kokeilin pelkkää satulaa (ilman vyötä ja huopaa), miten se sopii selkään. Iitulla on hassu selkä kun se on ihan suora eikä ole ollenkaan säkää. Simon selässä on selkeästi erottuvat lavat ja heti niiden takana sellainen pieni notko, johon satula löytää paikkansa.











Kaikki harjoitukset olen tehnyt ensin Simolla niin että Iitu on seurannut vierestä ja sitten Iitulla. Simo on selkeä johtaja, sillä se syö ja juo ensin. Se myös harjataan ensin, sillä kun harjailen Iitua tarhassa, häätää Simo Iitun pois ja tulee itse harjan alle harjattavaksi. Simo on myös sitä mieltä, että olen sen ihminen. Jos menen rapsuttelemaan Iitua, Simo häätää Iitun pois ja tunkee päänsä rapsuteltavaksi.









Vaikka Simo komentaakin Iitua aika rankalla kädellä, tulee sille hätä jos Iitu katoaa näkyvistä. Olen yrittänyt talutella molempia eri aikoihin pieniä lenkkejä pihan ympäri. Aluksi pysyimme molempien kanssa koko ajan näköetäisyydellä tarhaan. Talutin ensin Simoa ja kun otin Simon pois tarhasta, alkoi Iitu höristä ja laukata ympäri tarhaa. Kun otin Iitun pois tarhasta, alkoi Simo hirnua kimakasti perään.

Eilen talutin molempia siten että mentiin hetkeksi puiden taakse piiloon, pois näkyvistä. Iitu edelleen ravaili ympäri tarhaa, mutta käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin Simo. Kun otin Iitun pois tarhasta alkoi Simo hirnua taas kimakasti perään. Meillä pärisee pihassa milloin mikäkin traktori tai muu kone, niin mukavaa että hevoset eivät ole moksiskaan :) Päinvastoin, ne tulevat uteliaina aidan viereen kurkkimaan.




On mielenkiintoista seurata Iitun kehitystä, raportoin siitä lisää jatkossa. Ai niin, Iitu oli todella nuhjuisen näköinen kun se minulle tuotiin. Oli kuulemma viettänyt loppuajan kasvattajalla kuusikossa ja oli siellä hangannut harjansa ja häntänsä ihan piloille. Myös karva oli ihan pihkassa, jota ei muuten ole helppo saada irti vaikka olen kuinka jynssännyt!