torstai 29. joulukuuta 2016

Lauman järjestys

Olen päässyt todistamaan jo useampia muutoksia lauman kokoonpanossa. Uuden hevosen liittyminen laumaan on aina jännittävä hetki. Yleensä menee muutama päivä, että lauman järjestys on päätetty ja kaikki ovat rauhoittuneet. Joskus järjestys on selvä heti ensikohtaamisesta, kuten silloin kun Iitu muutti minulle Simon seurauksi. Päästettiin tarhaan, jolloin haistelivat toisiaan, kuului yksi vinkaisu ja siitä lähtien ovat olleet kuin paita ja peppu. 

Simo on lempeä johtaja. Simon ei tarvitse juuri komentaa tai potkia, yleensä pelkkä läsnäolo saa toisen siirtymään tai sitten korvien luimistus. Simo huolehtii aina lauman heikoimmasta, pitää sille seuraa, rapsuttelee ja antaa syödä samalta heinäkasalta. Simo toimii myös erotuomarina lauman riitapukareiden välissä ja pitää tarkoituksella tappelijat erossa toisistaan. Hiljainen kunnioitus vallitsee lauman keskuudessa jo toiset väistävät Simon edestä.

Joulun aika oli aika raskasta kun Blenda tuli. Iitu ja Blenda tappelivat jatkuvasti ja Simo joutuikin keskittymään paljon siihen, että piti tammat erossa toisistaan. Tiistaina oli ensimmäistä kertaa rauha maassa ja Iitu ja Blenda jopa söivät samasta heinälaatikosta. Kai ne totes, että ei tuo ole täältä poiskaan lähtemässä, niin paras vaan tulla juttuun. Tiistaina kaikki kolme olivat myös ensimmäistä kertaa samaan aikaan sisällä. Blenda ei ole aiemmin uskaltanut tulla sisälle asti, joten hoitotilanteissa olen jättänyt tallin ja pihaton välisen oven auki, jolloin Blenda on päässyt hengailemaan oviaukkoon ja seurailemaan hommia.

Ollaan myös käyty pari kertaa lenkillä Simon ja Iitun kanssa niin, että Blenda on jäänyt yksin siksi aikaa ja ihan hienosti on tuntunut pärjäävän. Hirnuu iloisesti kun tullaan takaisin pihaan lenkin jälkeen. Eilen päästin porukan jaloittelemaan laitumelle ja Blenda oli varsin tohkeissaan ja innoistuikin kirmailemaan edes takas.

Ihan luottavaisin mielin olen nyt. Vuoden vaihde vähän jännittää, että miten tämä kokoonpano suhtautuu ilotulitteisiin, mutta jäänee nähtäväksi.

Paita&peppu samalla vesikupilla


Kaikki ekaa kertaa samaan aikaan tallissa puunattavana

Jäisellä laitumella. Simo tyttöjen välissä.


perjantai 23. joulukuuta 2016

Kolmas vuonohevonen

Tänään Simolle ja Iitulle tuli aikainen joululahja kun Idan omistama Solsikkens Blenda muutti meille ylläpitoon. Olen pitkään pyöritellyt ajatusta kolmannesta seuraponista, alunperin mietin shettistä tai muuta pikkuponia, jonka elämän tehtävä olisi olla lähinnä oloneuvoksena, mutta sattumalta Blenda etsi ylläpitokotia kevyeen käyttöön/oleiluun ja täytti kriteerit oikeastaan täydellisesti.

Blendan tehtävä on siis pitää seuraa Simolle ja Iitulle ainakin näin alkuun. Riippuen Blendan voinnista, voidaan kevyet metsäköpöttelyt ottaa mukaan, mutta sillä ei ole kiirettä. Olen tuskaillut lihavien ponien kanssa koko tämän loppuvuoden niin Blendan myötä toivottavasti alkavat liikkua enemmän ja laihtuvat siinä samalla.

Ei paljon tarvii arvuutella kumpi on kumpi meinaa toi Simon pötsi.. *köh köh*


Alunperin minun on ollut tarkoitus astuttaa Iitu uudelleen Trollgutenilla ensi kesänä ja Simoahan ei tietenkään olisi voinut jättää yksin siksi aikaa, joten nyt on seuraa. Toisaalta on olemassa myös sellainenkin mahdollisuus, että Blenda astutetaan ja Iitua ei ainakaan vielä. Blenda on todistetusti varsonut onnistuneesti ja kasvattanut upean varsan. Iitun lokakuinen luominen jäi mietityttämään, entä jos astutan ja taas käy niin? Sitten lykkääntyy taas vuodella eteenpäin. Iitun pitäisi myös jo pikkuhiljaa päästä kesällä muutamiin kisoihin ja näyttelyyn. Mutta kaikki ajallaan. Eletään nyt vaan tässä hetkessä ja nautitaan siitä :)


Olipa muuten hauska seurata tuon kolmikon tutustumista laitumella. Kaikki kolme ovat aivan eri mallia!  Simo on on vankka ja paksuraajainen möllykkä, Iitu on kevyempirakenteinen, hyvin neliömäinen, tiivis paketti ja Blenda on todella hoikka, siro, pitkäraajainen ja -selkäinen tapaus. Blenda ei muuten korkeudessa montaa senttiä Simolle häviä, olisiko 146cm säkäkorkeudeltaan.. Täytyy mittailla kunhan asettuu ja päästään hoitotoimiin. 



Kuvat on aika surkeita kun yritin jotain puhelimella räpsiä. Muutenkin keli on harmaa ja kurainen niin eipä niitä nättejä kuvia muutenkaan tule. Otan koko porukasta kuvia kunhan maa on saanut valkean peitteen taas. Sitä odotellessa..

Simo piti koko ajan Iitun ja Blendan erossa toisistaan.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pitää olla pikkasen pläski?

Simon painon kanssa on aina ollut melkoista jojoilua. Kun Simo reilu kolme vuotta sitten minulle tuli, oli Simo äärimmäisen lihava ja lihakseton. Kovalla ja sitkeällä työllä sain laihdettua Simon jonkinmoiseen näyttelykuntoon. 

Siinä vaiheessa kun painomitan pituus ei riitä on jo syytä huolestua. Jos Simo tuosta enää kiloakaan lihoo, ollaan juuri siinä pisteessä. Mitta meinaa näyttää tällä hetkellä 600 kg. Yli sata kiloa enemmän kuin pitäisi. Juu, ei noihin painomittoihin ole luottamista, mutta kyllä se suuntaa antaa ja laihtumisen huomaa sen avulla kyllä jos ei paljaalla silmällä näe. 

Tämä kuva on eilen otettu. Sivusta ei ole niin paha kuin edestä.


Miten Simo on nyt paisunut kuin pullatakina? Loppukesästä Simo oli ihan ok kunnossa ja treenattiin ahkerasti koulua 1-2 kertaa viikossa ja siihen vielä maastoreissut ja kärrylenkit päälle. Lihominen alkoi oikeastaan klinikkakäynnistä ja ne parhaat hankikelit jouduin vain kävelyttämään Simoa parisen viikkoa. Tuon jälkeen pohjat on olleet niin vaihtelevassa ja huonossakin kunnossa, että lenkit ovat olleet käyntilenkkejä. Kyllä Simo niissäkin hikoaa ja käyntilenkkien pitäisikin olla paras apu painon pudotukseen ja kunnon nostatukseen. Mutta kun se reilu tunti päivässä ei riitä jos kaveri möllöttää heinälaatikon vieressä tai pihaton sisällä loput 22h vuorokaudesta..

Iitu ja Iitun pörrötukka.


Heinän määrää ei voi vähentää pihattohevosilla, mutta väkirehut on minimissään. Simo saa ehkä puoli desiä kauraa päivässä jos sitäkään, kunhan on jotain johon voin sekoittaa lisäravinteet. (MSM, ruusunmarja, biotiini, sinkki ja E-vitamiini..)

Jos tulisi edes lunta niin, että pääsisi pellolle hankitreeniin, alkaisi kilot karista. Ollaan kiipeilty ahkerasti mäkiä kinttupoluilla, joten jalkoja ainakin joutuu nostelemaan jo siellä.

Alan olla jo neuvoton.. Niin kauan kun on pakkasta, ei voi vähentää heinää. Olen myös avannut tarhasta toisen puoliskon käyttöön, jotta on isompi liikkumisala. Viikonloput on myös laidun käytössä, jota ainakin Iitu on hyödyntänyt kovasti.

Myös Iitu on lihonut melkoisesti painomitan mukaan, sillä paino näyttää lähes 500 kg. Iitulla kyllä kävi se onnettomuus tarhassa, joten jouduttiin Iitunkin kanssa olemaan hissuksiin pari viikkoa. Pyrin liikuttamaan hevosia olosuhteiden mukaan joka päivä, mutta se ei tunnu riittävän..

Luotan siihen, että viiden päivän päästä saapuva joululahja laittaa hevosille niin sanotusti vipinää punttiin ja ihan omaehtoinen liikunta lisääntyy, mutta siitä lisää tuonnempana :)


Samasta havusta on kiva syödä.


torstai 15. joulukuuta 2016

Viime lauantain kouluvalmennusfarssi Simolla

Käydään noin kerran, pari kuussa kouluvalmennuksessa läheisellä maneesilla. Viime lauantaina osallistuin valmennukseen jälleen itse Simolla ja Senna oli Iitulla myös mukana. Edellinen valmennuskerta kaksistaan Simon kanssa meni oikein hyvin, vaikka maneesin katto rätisi ja paukkui silloisessa myrskyssä.




Matka maneesille sujui rennoissa merkeissä. Maneesille mennessämme siellä oli toinen ratsukko, mutta sekään ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Käynnissä Simo oli oikein rento, mutta kun aloimme lämmittelemään ravissa, juoksi Simo lähes kokoajan alta. Aina kun tunnilla on mukana joku emmekä ole Simon kanssa kahdestaan, ottaa Simo toisesta vähän liikaakin vetoapua. Pysyimme tarkoituksella vastakkaisella puolella maneesia Iituun nähden niin silti Simo spurttaili Iitun perässä yrittäen kuroa välimatkaa kiinni. Tein Simon kanssa ympyröitä ja voltteja, mutta taivuttelu tuossa vauhdissa oli aika hankalaa. Opettaja näki parhaaksi, että otamme muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin, jotta saadaan Simon energiaa purettua ja Simo kuulolle.

Vahoista tavoista pois oppiminen on yllättävän hankalaa. Monta vuotta harjoittelin pitämään käsiä ylhäällä, jotta Simo ei pääse pukittamaan. Nyt minun on ollut opeteltava pitämään käsiä alhaalla kun kädet nousevat helposti ylös laukatessa. Tehtiin ihan niinkin rautalankamallilla, että painoin käsiä kaulaa vasten pitäen ohjanpaineen tällöin tasaisena, eikä Simo päässyt tuosta asennosta pukittamaan. Tuo toimii niin kauan kun ei tule mitään yllättävää ja muistan siihen keskittyä. Ihan hyvin ja rauhallisesti alkoi sujumaan tuo laukka lopulta.

Laukkapätkän jälkeen otettiin ravissa pääty-ympyrät ja taivuteltiin kunnolla. Tämän jälkeen tehtiin pituushalkaisijalla pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Oikealle oli taas helpompaa, mutta tällä kertaa myös vasemmalle onnistui lopulta ihan hyvin. 

Muutaman pohkeenväistön jälkeen aloitettiin laukkatehtävät. Tehtiin päätyyn ensin ravissa 10 metrin voltti, jolloin C kirjaimesta nostettiin laukka ja mentiin laukkaa pääty-ympyrällä. Simo oli ravissa alkuun kiireinen, mutta tein useamman voltin, jollain sain rauhoitettua. Laukan nostossa olikin sitten kumma juttu... Aina kun annoin laukkapohkeet, meni Simo jonkinlaiseen paniikkiin ja ampaisin kuin tykin suusta. Tämä tapahtui muutaman kerran ja Simo oppii jo parin kerran järkeen ennakoimaan ja alkoi ryöstää laukkaan C.n kohdalla jo ennen kuin edes pyysin. Vauhti oli aika haipakkaa ja ei ihan ehkä ollut mopo hallinnassa. Yritin hämätä Simoa muuttamalla laukkakohtaa, aloitinkin laukan pääty-ympyrän vastakkaiselta puolelta, jolloin Simo ei osannut ennakoida ja se rentouttukin vähän.

Toiseen suuntaan oli sama juttu, aina kun mentiin päätyyn, jännittyi Simo selkeästi ja ampaisi kuin ohjus matkaan, välillä pukittaen, välillä pää taivaissa rynnäten. Tein oikein monia voltteja ravissa ja ympyrälläkin otin ravia pitkään, jotta Simo ei panikoisi ja ennakoisi. Jotenkin saatiin Simoa siinä rauhoitettua onneksi. Kun mentiin kevyttä ravia rennosti lopuksi, nosti Simo siinäkin laukkaa ja lähti yhtäkkiä ryöstämään keskelle maneesia. Olipahan kummallista! Simo vaikutti jotenkin tosi ahdistuneelta ja jännittyneeltä kun vauhtia lisättiin. Ei hirmu onnistunut fiilis jäänyt viime kerrasta. Tuli melkoinen deja vu kolmen vuoden takaiseen kun terrorisoitiin Aitotallin tunteja :D Simo on tuosta ajasta kyllä rauhoittunut, joten oli äärimmäisen outoa, että tällä kertaa tarjoili moisen shown.





Tämä viikko onkin mennyt työmatkoilla pääosin. Maanantaina kuitenkin ehdin käymään Simon kanssa maastossa kuutamoratsastuksella ja tuolloin Simo oli ihan rento vaikka mentiin illan pimeydessä metsäteillä ihan kahdestaan. Tänään olikin vuorossa ajolenkki, joista Simo nauttii aina täysin rinnoin :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Jouluajelulla

Käytiin viikko sitten jo perinteeksi muodostuneella jouluajelulla Simon ja Iitun kanssa. Luntakin oli vielä, joten maisema oli mukavan valkoinen ja jouluinen. Itse olin flunssassa, mutta laitoin vaan paljon vaatetta päälle ja istuin kärryjen kyydissä Anun ajaessa Simoa. Marika ratsasteli Iitulla mukana.

Iitukaan ei ole enää mikään pikku-Iitu, kääntyhän neiti jo 6 vuotiaaksi vuoden vaihteessa :)


Löytyiskö nameja?

Simo sitten rakastaa kärryttelyä, vielä enemmän kuin mastoilua. Kaveri on aina aina innokas ja hyväntuulinen ja päristelee tyytyväisenä mennessään. Iitulla on taas tullut jokin murrosikä, kun on alkanut testaamaan rajojaan. Näykkii takkia ja hihaa ja on muutenkin kuriton kakara. Joka paikka pitää tutkia ja hiplata ja maistella ja joka paikkaan pitää tunkea. Ei pysy sitten hetkeäkään paikallaan. Pitäisi myös leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Iitu tarjoili jos jonkinlaista pikkupukkia innokkaana kärryjen takana tullessaan.

Aurinko paistoi kirkkaasti metsän takaa ja kulkuset kilisi kauniisti. Vaihdettiin Iitu edelle yhteen ylämäkeen, jotta Marika voisi laukata mäen. Ajateltiin ravailla Simon kanssa takana. Simo oli kuitenkin niin innoissaan, että perinteisen ravuri-tikkauksen sijaan nostikin laukan. Nuo valjakkokärryt on oikeasti ihan köpöttelykärryt, ei ole tilaa venyttää askelta sitten yhtään, mutta niin se Simo vaan paineli laukkaa oikein vauhdikkaasti ja innokkaasti.

Tonttu-Simo





Kaunis Iitu














Kotimatkalla vastaan tuli hevonen, joka oli varsin pöyristynyt norjalaisten vuonoeläinten pörröisestä ja punaisesta ulkomuodosta kilisevien kulkusten pahentaessa tilannetta entisestään. Jännäkakka tuli ja ohitustilanteessa pieni loikka, mutta odotimme paikallaan, joten pääsivät turvallisesti jatkamaan matkaa. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava lenkki. Kyllä mieli lepäsi kauniissa kelissä kulkusten helistessä.

Tässä video lenkiltä;