maanantai 27. marraskuuta 2017

Kehitys ratsastajana

Viimeisimmän kouluvalmennuksen jälkeen aloin pohtimaan omaa kehitystäni ratsastajana. Pari vuotta junnasin paikoillani kun lähinnä maastoilin ja kävin hyvin satunnaisesti tunneilla. Vuosi sitten elokuulla aloitin taas säännölliset valmentautumiset koulussa. Pientä kehitystä alkoi tapahtumaan, mutta suurin harppaus tapahtui tämän vuoden maaliskuulla, jolloin viimein oivalsin, miten ratsatetaan hevonen (Simo) pyöreäksi. Sanoisin, että kehityskaari on tuon jälkeen ollut melkoinen, kun oivalsin yhden perusasian, aloin oivaltamaan paljon lisää asioita myös ihan omatoimisessa ratsastuksessa. En tiedä mikä lukko aivoista aukesi osteopaatin avaamien lonkkien lisäksi, mutta kropan lisäksi myös aivot alkoi raksuttaa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin.



Blendan kanssa kesällä

Simon kanssa keväällä, mutta missä sylissä ne kädet majailee?!




Paljon on vielä tekemistä, nimittäin kädet vispaa ja jalat heiluu, vasen lonkka on ulospäin kiero, mistä johtuu, että vasemman jalan varpaat sojottaa ulospäin. Alan taas käymään osteopaatilla, joka viimeksi teki lonkille ihmeitä ja sai lantiotani suoristettua niin, että varpaat osoitti eteen eikä sivuille.

Myös Simo ja Iitu ovat tulleet melkoisen kehityskaaren keväästä, kun kumpikin kulkee nyt pyöreässä muodossa käyttäen selkäänsä oikein. Ollaan kehitytty samaa tahtia :) Vielä kun pääsisi valmentautumaan useammin kuin kerran kuussa, mutta onneksi tulee käytyä edes silloin. Olisi ihanaa jos olisi oma kenttä pihassa ja voisi treenata ihan niin paljon kuin vaan jaksaa. Onneksi maastossakin voi jonkin verran harjoitella kouluvalkussa tehtyjä asioita.

Harmi kun lähes koskaan ei ole kuvaaja paikalla kuin pitäisi, mutta onneksi videosta saa pieniä kuvia napattua. Tässä Simo kesäkuulla



Olin lauantaina pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa Iitulla. Meillä oli ihan yksityisvalkku, eli kentällä ei ollut ketään muita. Joutui tosissaan tekemään töitä ja etenkin vatsalihakset ovat olleet kaksi päivää niin kipeät, että ei pystynyt edes tallin lattiaa lakaisemaan.  Mutta mikä erinomainen valmennus olikaan! Iitu kulkee pyöreässä muodossa käynnissä ja ravissa oikeastaan pelkällä ulko-ohjan tuella ja tiiviillä istunnalla. Välillä pitää sisäohjalla pitää pientä väpätystä jos meinaa nostaa päänsä ja levähtää, mutta lähinnä riittää kun on ohjat käsissä tuntumalla. Iitu oli mukavan pehmeä ja energinen ratsastaa. Eteenpäinpyrkimystä oli niin paljon, että jo pelkkä vatsalihasten hellittäminen aiheutti lisäyksen ja Iitu tarjosi itse ahkerasti laukkaa.

Valmennuksessa päästiin ihan kunnolla töihinkin kun laukattiin Iitun kanssa ainakin 30 kierrosta ympyrällä. Puoli ympyrää mentiin rauhallista laukkaa, puoli ympyrää lisäystä tai oikeastaan tempo vaihtui kovemmaksi, en tiedä oikein millä sitä kuvailisi. Jos Iitu jotain osaa niin hienot lisäykset, ravissakin on selkeä ero ja laukassa kunhan vain saa ajoissa kiinni vauhdin kiihdyttyä. Iitu on niskastaan jäykkä kuin rautakanki laukassa. Ei anna myöten sitten yhtään eikä taivukkaan. Sain todella paljon houkutella sisäohjasta, että alkoi myötäämään ja taipumaan. Ensimmäistä kertaa onnistuin siinä Iitulla ja hienoja pätkiä Iitu meni!

Nyt vaan työstämään entistä ahkerammin laukkaa. Siinä on myös itsellä eniten töitä, kun olen tottunut joko ratsastamaan eteenpäin ja työntämään hevosta laukassa tai matkustelemaan hiljaa, jos laukka on kerrankin kulkenut hevosen omasta halustaan, että ei vaan vahingossa pudota raville. Nyt kun hidastin laukan tahtia, meinasi Iitukin rikkoa raville ja taisi olla Iitullekin uutta, että laukka voi olla vauhdikasta-rauhallista-vauhdikasta-rauhallista. Todella hyvää treeniä tuo oli niin minulle kuin Iitulle. Toivottavasti päästään harjoittelemaan lisää.