keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Helppo C kouluohjelman kertausta

Eilen kertailtiin Helppo C harrasteluokan ohjelmaa. Täytyy saada laukkaympyrät toimimaan ennen kuin siirrytään Helppo B K.N. Specialin harjoitteluun. Tosin keväällä vasta olisi tarkoitus alkaa Iitulla kisaamaan ja ihan nuo helpoimmat luokat ensin (ja lähinnä esteitä). Lähdetään aloittelevien ratsukoiden luokista liikkeelle ja riippuen siitä miten ne menee, aletaan nostamaan vaikeustasoa. Iitun laji on selvästi enemmän esteet kuin koulu, mutta kyllä se koulukin alkaa sieltä löytyä. Senna sai Iitusta irti hienoja pätkiä muodossa, niin että Iitu itse haki oikeinpäin (vaikka kyllä sitä sai pyytää).









Iitu on erinomainen opettaja. Jo se ei jotain tee, mitä siltä pyytää niin ei voi kuin omaa napaa tuijottaa, mitä itse tekee väärin. Iitun on hyvin tarkka istunnasta. Jos yrität saada sitä laukkaamaan ajamalla eteen ja istumalla etukenossa, kiihdyttää Iitu kiitoraviin. Mutta silloin kun rauhotat ravin, istut syvälle satulaan, nojaat taakse, valmistelet huolella ja annat laukka-avut, nostaa Iitu laukan hienosti. Asento tulee myös säilyttää laukan aikana. Eli paino taakse, istunta rento. Jos yhtään kallistuu paino eteen, loppuu laukka. On tärkeää, että istunta on kunnossa, koska eteenpäin nojaaminen hidastaa. Samoin harjoitusravi. On istuttava syvälle satulaan ja vatsalihakset tiukkana, paino persuksen päällä kuitenkin selkä ja lantio rentoina niin menee nätisti. Jos alat yhtään jännittämään pakaroilla, laskee Iitu käyntiin. Jos Iitu tuntuu missään askellajissa yhtään tahmealta tai laiskalta, johtuu se siitä, että itse jarrutat sen menoa.




Senna siis meni Iitulla ja Maiju Simolla. Itse huutelin ohjeita ja räpsin kuvia. Iitulla oli myös uusi koulusatula käytössä ja se oli hyvä. Pieni kuppi, mutta siinä pääsee lähelle hevosta ja istuu todella tiiviisti.  Iitu meni paljon paremmin kuin Simo. Kyllä Iitullakin pieni laukalta rikkominen kävi, mutta Simon meno oli aika holtitonta. Simolla ei vaan saa täyttä pääty-ympyrää laukattua. Täytyy ennakoida ja olla ajamassa eteenpäin jo ennen kuin rikkoo raviin, mutta jotenkin se lurjus onnistuu aina rikkomaan raville puolen kierroksen jälkeen.  Muutenkin kun tällä kertaa ei ollut alueella aitoja, joihin tukeutua, joutui todella ratsastamaan oikeita teitä ja Simo puski lavalla ulos tai sisään heti kun sai tilaisuuden. 









Voisinko jo lopettaa?


Lopuksi Senna ja Maiju vaihtoivat hevosia ja menivät saman ohjelman. Maiju sai ahaa-elämyksiä laukasta, kun Iitu ei nostanutkaan laukkaa, jos istui etukenossa + Iitua piti oikeasti ohjata kun sehän jatkoi muuten vaan matkaa vauhdikkaassa laukassa ja Senna ihmetteli Simon taisaistakin tasaisempaa harjoitusravia, jossa oli helppo istua. Simo taas pukitti laukannostoissa myös ilmankin raippaa. Ensin lensi perä ilmaan ja sitten nousi vasta laukka. Mutta hevosten vaihto teki hyvää! Kun menee yhdellä ja samalla tulee helposti sokeaksi omille virheilleen ja kun vaihdat hevoseen, joka on täysi vastakohta toiselle joutukiin tekemään paljon enemmän erilailla kuin mihin on tottunut. Hyvä herättelytuokio tuo oli ja täytyy joskus uusia :)

Hevosten vaihto

Silmänisku kameralle


Itse ratsastelen Iitulla seuraavan kerran perjantaina. Tuolloin Maiju ajaa Simolla ja ratsastelen kärryjen vieressä Iitulla, jotta Iitu taas tottuu kärryjen ääneen. Ensi viikolla jatkuu ohjasajo ja siitä edetään pikkuhiljaa.




maanantai 26. lokakuuta 2015

Uusia tuttavuuksia maastossa

Viime viikolla on touhuttu yhtä sun toista, pidätelty henkeä, kauhisteltu, voivoteltu ja päästetty helpotuksen huokauksia. Mutta aloitan tuoreimmasta, eli käytiin Pojun ja Simon kanssa lauantaina pidemmällä 15km maastolla. Kilometrien määrä ei tunnu suurelta, mutta kun aikaa meni se 3 tuntia johtuen vaikeasta ja hitaakulkuisesta maastosta, oli se pitkä. Viime kerralla kun ratsasteltiin tuolla kauempana lentokentän toisella puolen vaihdettiin numeroita uuden tuttavuuden kanssa. Reittimme siis kulkee erään hevostallin pihan läpi, jossa tapasimme tytön, joka kyseli saisiko meistä joskus maastoiluseuraa. Viestiteltiin jonkin aikaa ja lopulta löytyi kaikille sopiva ajankohta. 

Laitoin viestiä kun lähdettiin tästä meiltä. Meiltä on tuolle tallille matkaa 6 kilometriä ja tunnin verran siinä meni kun matka taittui pääosin käynnissä lukuunottamatta yhtä ravipätkää. Matkaan tallilta lähti Irish Cob ja Welsh (sektiota en muista). Se Irish Cob oli suloinen, ne on omia lemppariheppojani heti TOP 5 -listalla. Matka taittui mukavasti, vaikka Irish Cob tamma ei kovasti Simosta tykännytkään. Kävelimme erästä metsäpolkua, josta pääsi sellaiselle tielle, jossa minun tuli lenkkeiltyä Simon kanssa paljon ollessamme Majantallilla sen yhden kesän. Silloin en tiennyt tuosta metsää pitkin kulkevasta polusta ja jouduin ratsastamaan Simon meille autotietä pitkin. Ratsastelin silloin aamuyöstä toivoen, että ei menisi autoja, sillä tuo on vilkkaasti liikennöity tie ja siinä ajetaan sata lasissa.

Käännyimme samaa reittiä takaisin ja ratsukot jäivät matkan varrella omalle tallilleen, jolloin jatkoimme matkaa kotiin. Hevoset olivat selvästi kyllästyneitä tallustamiseen ja hyvä etteivät nukahtaneet pystyyn, joten kotia kohti tultiinkin selvästi vauhdikkaammin. Laukattiin oikein pitkää pätkää, varmaan kilometrin verran ja se oli hauskaa! Hevoset heräsivät ja painelivat hyväntuulisena menemään. 

Tässä vielä video päivästä;




Ja mitäs muuta viime viikolla tapahtuikaan. Iitu palaili takaisin töihin maanantaina ja silloin hypättiin esteitä. Estekorkeutta nostettiin ja hypättiin 70 cm + Iitu kokeili vielä 80 cm, mutta oli jo sen verran väsynyt, että pudotti. Itse hyppäsin siis Simolla ja Simo oli todella väsynyt. Simo ei millään jaksanut edetä, vaan pysähteli ja peruutteli. Sain ratsastaa jokaisen askeleen ja kyllä Simo ne esteet sieltä sitten hyppäsi kun pyysin, mutta ei mitenkään innokkasti.

Tiistaina Maiju tuli hinkkaamaan Simolla koulua ja annoin ohjeita. Simo ressukka oli niin väsynyt, että joutui taas pumppaamaan ja Simo pysähteli ja peruutteli. Muutoin kyllä taipui ympyrällä nätisti molempiin suuntiin. Keskiviikko oli rauhallinen päivä kun Simo pääsi alkeisiin, eli toisin sanoen huomasi kokemattoman ratsastajan eikä liikkunut mihinkään. Tuolloin Simo myös steppasi paikoillaan siirrellen painoaan jalalta toiselle.

Tuo alkuviikko sai minut huolestumaan ja epäilemään kaviokuumetta. Kaviot olivat lämpimät kaikilla, Simolla eniten. Muuten kaviokuumeen merkkejä ei kyllä ollut. Paino oli normaalisti kaikilla jaloilla, eikä ympyrällä meneminenkään tuottanut haasteita. Päätin seurata vielä tilannetta.



Ryntäiden rapsuttelu menossa hikilenkin jäljiltä


Torstaina mentiinkin tarkoituksella maastoon Iitun ja Simon kanssa ja menin itse Iitulla. Halusin testata Iitun uutta koulusatulaa maastossa samalla. Eihän sieltä satulasta päässyt edes ylös. Kuppi on niin syvä etten päässyt keventäessäkään ylös kunnolla + jalustimet olisi ehkä voineet olla vähän lyhyemmällä maastoa ajatellen. Noh energiaa ja intoa riitti ainakin molemmilla, eikä todellakaan ollut merkkiäkään mistään sairauksista. Kyllä se sairaus on vaan pään sisällä, että "kentällä" kehän kiertäminen ei vaan kiinnosta. Otettiin mukavat ja vauhdikkaat laukkapätkät vaikka satoikin kaatamalla. En tiedä miten olisin tuossakaan satulassa istunut laukassa. Hitaassa laukassa istuin suorana penkissä ja se toimi hyvin, kun askel nopeentui en tiedä että miten olisin ollut. Syvästä kupista ei päässyt kunnolla kevyeen istuntaan + jalat oli jotenkin kamalan takana, joten puolittain istuin puolittain seisoin vauhdissa mukana. Iitun uusi kuolain, muotoiltu D-kolmpala toimi kyllä hyvin. Iitu on siitä kiva, että vaikka se menee kuinka hurjaa vauhtia niin antaa kinni, eikä lähde kisailemaan. Jos toinen tulee rinnalle, lyö Iitu jarrut päälle, eikä lähde kisaamaan. Mikä mainio tamma!

Tänään onkin vuorossa taas Helppo C -ohjelman harjoittelua. Senna ja Maiju ratsastaa, minä huutelen ohjeita ja kuvaan

maanantai 19. lokakuuta 2015

Märkä pieru ja mäkitreeniä

Jaahas ja eipä aikaakaan kun taas tuli jotain mystistä vaivaa eteen. Iitulla on jonkin aikaa tullut märkiä pieruja. Kakka on normaalia, ei vetistä. Mutta esimerkiksi kavioita putsatessa kun nostaa takajalkaa ja Iitu pieraisee, tulvahtaa sieltä märkää nestettä. On meinaa ollut pari läheltä piti tilannetta kun kurapaska valuu olkapään vierestä maahan. No okei, ehkä tuo oli vähän liioiteltu, muutama tippa sieltä on tullut.

Vaikka muita oireita ei ole ollut, ruokahalu ja muut on normaaleja, päätin silti antaa 5 päivän psyllium -kuurin. Nyt on menossa päivä 3. Märkiä pieruja ei ole enää ainakaan tarhassa tullut, mutta tänään selviää kavoita puhdistaessa tuleeko silloin. Iitu saa poniannostuksen psylliumia 1,5 litraan vettä + melassisiirappiin turvotettuna. Lisäksi Iitu saa kivennäiset. Pari päivää vielä syötän ja sitten lopetan. Saattaapi olla, että suolistoon /mahalaukkuun on kertynyt savea, koska Iitun suurta herkkua ovat juuret ja se on aina kaluamassa jos jonkinlaista ruohontynkää tai juurta.

Pojat poseeraa kauniisti

Kunnes paikalle syöksyy Rymy-Iitu!

Lika-Iitu ja Simo

Iitu on ollut lomaviikkonsa aikana aika rauhaton ja keksinyt jos jonkinlaista metkua. Sitä on selvästi turhauttanut kun sitä ei ole otettu mukaan, eikä ole päässyt kunnolla purkamaan enrgiaa. Lauantaina koko porukka pääsi viettämään vapaapäivää laitumelle ja Iitu painoikin monta kierrosta neliä ympäri laidunta ja kaikki kolme menivät pukkilaukkaa jonkin aikaa. Oli hauskaa katsella kaverusten leikkiä.

Iitu palaa tällä viikolla takaisin töihin. En viitsi seisottaa sitä enempää, otetaan vaikka kuukauden tai parin päästä sitten uusi lomaviikko.

Viime viikolla tuli sattuneesta syystä touhuttua aika paljon Simon kanssa. Tai no, itse kävin kerran ajelemassa ja kerran ratsastamassa kevyesti. Pidin Maijulle ja Simolle maanantaina koulutunnin, jolla hinkattiin ympyrää, ympyrää ja ympyrää kaikissa askellajeissa + taivuteltiin myös. Simo meni muutamia ihan onnistuneita pätkiä koottua käyntiä, mutta heti kun askellaji vaihtui raviin, nousi pää korkeammalle, selkä meni notkolle ja ikäänkuin valahti pitkäksi pötköksi. Ravissa piti tehdä paljon tehtäviä, jotta pysyi kuulolla ja yritti edes vähän.

Tiistaina Simo pääsi maastoon Pojun omistajan ja hänen kaverinsa kanssa. Keskiviikkona ajettiin Simolla. Tällä kertaa mentiin oikein kunnon mäkitreeniä ja se oli aika raskasta Simolle. Eli Simo kiskoi kärryjä ylämäkeen ja alamäkeen ja mentiin noin kuuden kilometrin lenkki. Välillä helpotin Simon taakkaa ja hyppäsin pois kärryiltä. Simo oli todella hikinen lenkin jälkeen ja aivan poikki. ei muuta kuin back on track selkään siksi aikaa kun kuivui sisällä ja sai pöperöt.



Kuvakulmasta huolimatta tässä kiskotaan ylämäkeen. Siksi etupainoisuus ja takana roikkuvat aisat.



Olen kokeillit vähä erilaisia valjastustapoja, jotta löytyisi Simolle se optimaalisin tuntuma. Toissa kerralla osuin ihan nappiin, mutta nyt meni toinen vetoliina aisan takaa, mikä selvästi haittasi suoritusta. Huomasin sen vasta lenkin loppupuolella :( On tärkeää, että Simo kiskoo kärryjä ryntäillä, ei selällä. Kärryissä on vetokarttu, joka myötäilee hevosen rintakehän liikettä vetoliinojen kanssa. Vetokarttu heiluu hevosen tahdissa, Aiemmin olen valjastanut nuo kärryt ehkä hieman liian tiukalle kun Simo on vetänyt niitä enemmänkin selällään. Mutta oppia ikä kaikki ja kaikenlaista pitää kokeilla ennen kuin löytyy se oikea. Simo on kuitenkin aina iloisesti kulkenut kärryjen edessä mitään protestoimatta. Ajaminen on kyllä Simon lempparilaji. Silloin Simo ei kyttäile vaan hyrisee tyytyväisenä tallustaessaan eteenpäin.

Torstaina kävin itse ratsastelemassa Simolla palauttavan ja kevyen lenkin. Menin peltojen ympäri ja samalla tuli Simolle sitä yksin oloa. Simo on jännä. Kun sitä taluttaa tai kulkee muutoin itse edellä, se seuraa mielellään. Kun olet selässä niin ei kulje millään. Nytkin oli alkukankeuksia kun jumitteli vaan ja kyseli että onks pakko? Pienen patistelun jälkeen Simo lähti liikkeelle ja vähän kyttäili. Oli selvästi valppaampi kuin silloin kun kuljetaan kaverin kanssa. Kyllä Simolla meinasi yksi ryntäys tulla kun käännyttiin pellon päässä pihaa kohti, mutta olin skarppina ja estin ryntäyksen viemällä Simon huomion. Edellispäivän kärrylenkki painoi vielä, eikä Simo jaksanut kuin muutaman hölkkäpätkän. Oli tärkeää edes kävellä raskaan mäkitreenin jälkeen, ettei lihakset jumahda. Palauttava, rauhallinen, rento lenkki oli juuri se mitä kaivattiin ja alkujännityksen jälkeen Simo kyllä rentoutuikin mukavasti. 




Tänään hypätään, jihaa!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Välineurheilua?

Sana välineurheilu tulvahti mieleeni kun järjestelin eilen varustehuonetta. En pidä itseäni varsinaisesti välineurheilijana, sillä minulla ei ole juuri merkkivälineitä, vaan kaikki on käytettyjä tai alekorin löytöjä. (Paitsi viikonloppuna ostamani Back on Track -selänlämmitin Simolle..)

Tosin kun aloin laskea, paljonko minulla onkaan varusteita jo pelkästään Iitulle, tuli mieleeni, että vähemmälläkin voisi pärjätä. Löysin Iitulle viimeinkin jo jonkin aikaa etsimäni koulusatulan. Iitulla on niin lyhyt selkä, että etsinnässä oli 16" penkki ja sen piti olla leveä myös. Myös edullinen hinta oli kriteeri, koska neljävuotiaan selkä ei varmasti ole löytänyt vielä lopullista muotoaan. En voinut uskoa, millainen tuuri kävi kun löysin käytettynä uskomattoman pehmeän ja mukavan koulupenkin ja kauppaan sisältyi Showmasterin kouluhuopa, Stübbenin kouluvyö ja jalustinhihnat !

Iitulla on nyt Piab Elegant -merkkinen koulusatula käytössä. Istuin olisi melkein voinut olla jopa 16,5", sille olisi ollut vielä tilaa selässä ja oma persus olisi ehkä paremmin istunut penkkiin. Ei sillä että tämäkään huono on. Kun istuu tiiviissä kupissa niin ei ainakaan pääse liikkumaan. Satulassa oli muutama kosmeettinen virhe ja siksi se onkin tällä hetkellä suutarilla paikattavana. Iitulla on nyt kahden viikon loma, joten korjauksellakaan ei ole kiirettä.



Testasin satulaa Iitulla kaikissa askellajeissa, eikä Iitu reagoinut satulaan. Satulasta ei myöskään tullut jälkeä, kaaren alla on hyvin tilaa, eikä satula pyöri. Satulassa oli todella hyvä istua kun sai istua syvällä ja lähellä hevosta. Laukka oli ihanaa, mutta Iitun pompottavaa harjoitusravia ei tämä satula kyllä parantanut. 

Mutta sitten takaisin aiheeseen. Iitulta löytyy  yleissatula, koulusatula, länkkäri, neljät suitset, 8 satulahuopaa, 3 fleeceloimea kuivatukseen (1 edustuskäyttöön, kaksi kotona käytettäväksi, talvella myös päällekäin), 7 riimua, 2 jännesuojat, 4 hivutussuojat, pintelit, kuljetussuojat, 4 kpl bootseja, 5 kuolaimet, ratsastusloimi, heijastinloimi...

Simolta löytyy yleissatula, länkkäri, 3 suitset, 4 kuolaimet, 3 fleeceloimea, 2 heijastinloimea, 1 ratsastusloimi, 1 toppaloimi, 1 verkkoloimi, 7 satulahuopaa, 6 kpl bootseja, 6 riimua, pintelit, kuljetussuojat, 

Lisäksi on vielä valjakkovaljaat, ohjat ja valjakkosuitset yhteiskäytössä.

Olen hamstrannut tavaraa ajatuksella "jos joskus tarvis". Pointti tässä jutussa on se, että vähemmälläkin pärjää. Toisaalta viisastuin kesällä, että ei kannata heti lähteä myymään tarpeettomia halvalla kun tarve saattaa yllättää vuoden päästä, jolloin joutuu ostamaan saman tavaran kalliilla.


lauantai 10. lokakuuta 2015

Ukkoa morjestamassa

Eilen aamusta hevoset ruokittuani lähdin ajelemaan Ylöjärvelle. Menin tapaamaan entistä hoitohevostani, suomenhevosta nimeltä Ukko. Ukkoa ratsastin juuri ennen kuin Simon ostin. Jos sitä nyt ratsastukseksi voi kutsua. Ainakin opin paljon Ukolta silloin. Ukosta oli pitänyt tulla ravuri, mutta siitä tulikin ratsu ja silloin Ukkoa oli juuri koulutettu ratsuksi. Avut Ukko ymmärsi, ravi ja laukka nousi hienosti, mutta minun ja Ukon meno oli melkoista kaahotusta. Usein tuli turbovaihde niin ravissa kuin laukassa ja jarrut oli hukassa. Oli muutama läheltä piti tilanne juurikin jarrujen puuttumisen vuoksi.

Katselin ensin kun Ukon omistaja ratsasti Ukolla, miltä meno nykyään näyttää ja kiipesin myös itse ratsaille. Olipas hauska vertailla entiseen. Oli kuin olisi aivan eri hevosen selkään kiivennyt. Toki, ravurin omaisesti oikeaan kierrokseen on vaikeampi mennä, mutta ne askeleet! Jopa harjoitusravi oli pehmeää. Hieman enemmän sain tehdä harjoitusravissa kuin Simon selässä, mutta Ukon harjoitusravi oli aivan unelmaa verrattuna Iituun. Tein käynnissä ympyröitä ja ravailin myös ympyröitä niin kevyessä ravissa kuin harjoitusravissa. Käynnissä oli hauska huomata, kuinka Ukko alkoi itse hakea muotoa samaan tapaan kuin Iitu. Muutama onnistunut pätkä tai askel sieltä löytyikin;



Jonkin aikaa ravailtuani, aloin valmistella laukkaa ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen piti oikein kysyä Ukon omistajalta, että laukkasiko se. Oli niin pehmeää menoa, että aivan kuin pumpulissa istuisi. Ei pompottanut yhtään. Hevonen lipui tasaisesti ja suoraan. Kokeilin vielä uudestaan ja myös toiseen suuntaan laukan nostoa, niin tällä kertaa sain paremman noston, nimittäin laukka kirjaimellisesti nousi. Laukka oli ylöspäin ponnistavaa, erittäin miellyttävää ja tämäkin niin tasaista menoa, että ei tärähtänyt yhtään. Ukko myös liikkui itse. Simolla saa jokaikisen askeleen ratsastaa eteen hitaassa laukassa ja toinen vaihtoehto on neli. Mutta Ukolla, wow! Ukko laukkasi itse ja kulmaan tultaessa vähän kyseli, että josko voisi lopettaa, mutta kannustin eteenpäin. Laukattiin siis pitkäsivu, lyhyt sivu ja vielä osa pitkää sivua. Ihanaa! Voi veljet olisin voinut laukata vaikka kuinka, mutta Ukko alkoi väsähtää niin otin loppuravit pitkällä ohjalla ja käyntiä ennen kuin kokonaan lopeteltiin.



Kiitos Ukolle ja omistajalleen kivasta aamusta! (ja kuvista)

torstai 8. lokakuuta 2015

Kengättömät hevoset -vouhotus

Joskus ärsyttää. Viimeaikoina olen huomannut ärsyyntyväni lähes päivittäin. Ärsytyskynnys on hyvin matala ja pikkuasiatkin saa aikaan kiehuntaa nupin sisällä. Ärsytyksen ultimaatinen huipentuma ovat FB:n hevostaitoryhmät ja keskusteluryhmät. En ole aikoihin viitsinyt lukea niistä mitään ja syy miksi yleensä roikun ryhmissä on hevostarvikkeiden, esimerkiksi bootsien edullisempi hankinta ja niksit, joilla helpottaa elämää. 

Näistä ryhmistä löytyy aina absoluuttinen totuus ja vain yksi tapa on se ainoa oikea eli jokaisen oma mielipide. 

Miksi otsikoin tämän purnaustekstin kengättömät hevoset? Jotenkin minua on alkanut nyppiä tapa, jolla kengättömyyden puolesta vouhotetaan. Kyllä, omat hevoseni ovat myös kengättömiä, mutta kyllä niillä tarpeen mukaan voi kengätkin olla. Haluan suosia kengättömyyttä ja mieluummin niin, mutta jos hevosella on oikeasti niin kehnot kaviot, että vaikka kuinka hoitaisi ja toivoisi kengättömyyttä, ei se vaan onnistu. Mieluummin ajatellaan hevosen parasta ja kengitetään tarvittaessa kuin vain pidetään tiukasti omista näkemyksistä kiinni. 

Iitu saa olla kengättä vaikka koko elämänsä, jos se vaan on mahdollista. Simon kanssa on kokeiltu aiemmin kengättömyyttä, mutta kun hevonen on koko ikänsä ollut kengässä niin kärsi siitä niin paljon, että laitettiin vuosi sitten kengät takaisin. Nyt kokeillaan taas kengättömyyttä. Kuukausihan oli kuin kävelyä tulisilla hiilillä kun Simo arkoi kavioitaan, mutta ei ollut kaviota jäljellä, johon laittaa kenkä, vaikka kuinka säälitti toisen arkominen. Onneksi ollaan päästy pahimman ohi. Tarhassa ja pellolla saavat olla kengättä, mutta kun lähetään maastoon, on meillä aina bootsit käytössä. Eilen kokeilin bootseja ekaa kertaa ajossa ja hyvin toimi :)

Syksyn tullen tuntuu jokaisella foorumilla olevan pakollinen loimitus-, heinän ruokinta- ja veden jäätymisen estäminen -keskustelu meneillään. Asiallinen keskustelu on ok ja muiden näkemysten hyväksyminen, sekä sen ymmärtäminen että ei ole yhtä ainota tapaa toimia. Mustavalkoista näkemystä en ymmärrä, siis sitä, että tämä tapa on oikein kaikki muut väärin eikä suostuta avartamaan omaa näkemystä. Yksi viimeaikojen vouhotuksen aihe on kuolaimettomuus. Sekin toimii yhdellä eikä välttämättä toisella. 

Olen soveltanut yrityselämässä oppimaani ajattelumallia "kokeillaan tätä tapaa toimia ja jos ei toimi niin kokeillaan jotain muuta tapaa toimia" myös hevosten kanssa. Poimin vinkkejä sieltä täältä ja testaan käytännössä omien hevosten kanssa, jotkin asiat toimii, jotkin ei.

Loppuun vielä pakollinen kuvituskuva viime syksyltä;

Tästäkin varmaan joku pahoittaa mielensä kun "Iix, hevonen on lähellä jäistä ruohoa!!"

tiistai 6. lokakuuta 2015

Sänkkäriesteitä!

Meillä on useampi sänkkäri käytössä. On tasaista maata ja mäkistä maata. Yksi sänkkäri on rajattu koulukentäksi, toisella hypitään esteitä. Esteiden hyppäämistä ikävä kyllä rajoittaa kelit. Jos yhtään tulee vettä ei ole mitään asiaa hyppäämään. Maa on liukas ja kurainen ja voisi sattua pahasti.

Eilen hypättiin Sennan kanssa esteitä. Senna hyppäsi Iitulla ja minä Simolla. Yritän sitkeästi hypätä Simolla, koska se näyttää jossain määrin tykkäävän esteistä. Ollaan oltu vaan karmean huono parivaljakko kun itse en pääse hyppyihin mukaan, olen edellä tai jäljessä. Simolla taas on tapana jarruttaa juuri ennen estettä tai jopa pysähtyä ja sitten loikata yli. Joudun paljon maiskuttamaan ja nyt raipalla pari kertaa napautin ponnistusvaiheessa. Ääntä saa myös käyttää reilusti. Eilinen meni mukavasti. Jäi tosi hyvä fiilis.

Meillä oli kolme estettä, joita hypättiin n. 60cm "ratana". Aloiteltiin ristikolla. Mentiin se molemmista suunnista. Se oli aivan liian pieni este, kun ei näitä liiemmin kiinnostanut hypätä sitä. Sitten otettiin "tuolieste", joka mentiin jo paljon innokkaammin. Vaikeutta lisättiin ja hypättiin ensin ristikko ja sitten tuoli heti putkeen. Nuokin sujui yllättävän hyvin. Mitä yhden kerran Simo sekosi jaloissaan eikä tiennyt olisiko ravannut vai laukannut ja juoksi suoraan esteen läpi. Saatiin kuitenkin sen jälkeen pari onnistunutta sarjaa. Hypättiin sitten vielä kolmatta estettä erikseen, kunnes yhdistettiin kaikki kolme. Ensin ristikko, kaarros oikealle, pysty, jonka jälkeen loiva kaarros oikealle, vauhtia ja tuolieste. Simokin meni hienosti koko sarjan! 

Iitu vasta yllättikin. Iitu innostuu niin paljon esteistä, että lähtee matalaan kiitoon, joten sitä joutuu aika paljon jarruttamaan, että pysyy paketti kasassa ja takaosa alla. Iitu kuitenkin hyppää ilmavasti ja innokkaasti.

Ensimmäistä kertaa muistin laittaa kypäräkameran päähän esteille, joten tässä materiaalia;


Tässä myös kuva lentävästä Simosta;



Tänään kävi eläinlääkäri raspaamassa ja rokottamassa. Iitulla on vielä pari maitohammasta, jotka vaihtuvat pian. Hieman löytyi piikkejä takahampaista, jotka olivat rikkoneet poskea. Simolla oli oikein priimat hampaat, ei tarvinut raspailla juuri ollenkaan. Rokotukset annettiin molemmille nyt samaan aikaan, joten taas vuoden päästä rokotellaan. Kyselin myös Simon kyljessä olevasta patista ja epäilyni osui oikeaan; rasvapattihan se. Saattaa olla myös puremajärki, jolloin veren purkauma on kovettunut patiksi, mutta todennäköisesti rasvapatti, joka ehkä poistuu aikanaan, mutta ei ole haitaksi. Hevoset saavat nyt pari päivää lepäillä.

Torstaina laitetaan Simo taas pitkästä aikaa kärryjen eteen (jos mahtuu paisuneen mahansa kanssa). Lauantaina on tiedossa maasto Pojun kanssa ja sunnuntaina käy tytöt ratsastelemassa Simolla ja Iitulla. Sitten Iitulla alkaakin kahden viikon syysloma. Tuona aikana en käsittele Iitua juuri lainkaan, mitä nyt kaviot tarkistan ja saatan tarvittaessa harjata. Muutoin Iitu saa kahden viikon hengähdystauon, jolloin voi lepuuttaa aivojaan. Nuorille on tärkeää pitää välillä mietintätaukoja ja Iitu on vaikuttanut siltä että ratsastus on välillä tympinyt, joten saa olla rauhassa. Loman jälkeen alan taas ohjasajaa Iitua ja jatketaan sitä ajokoulutusta, mihin keväällä jäätiin. Jos saisi kärryt perään niin se tekisi todella hyvää ryntäille ja selälle.