Sänkkäriesteitä!

Meillä on useampi sänkkäri käytössä. On tasaista maata ja mäkistä maata. Yksi sänkkäri on rajattu koulukentäksi, toisella hypitään esteitä. Esteiden hyppäämistä ikävä kyllä rajoittaa kelit. Jos yhtään tulee vettä ei ole mitään asiaa hyppäämään. Maa on liukas ja kurainen ja voisi sattua pahasti.

Eilen hypättiin Sennan kanssa esteitä. Senna hyppäsi Iitulla ja minä Simolla. Yritän sitkeästi hypätä Simolla, koska se näyttää jossain määrin tykkäävän esteistä. Ollaan oltu vaan karmean huono parivaljakko kun itse en pääse hyppyihin mukaan, olen edellä tai jäljessä. Simolla taas on tapana jarruttaa juuri ennen estettä tai jopa pysähtyä ja sitten loikata yli. Joudun paljon maiskuttamaan ja nyt raipalla pari kertaa napautin ponnistusvaiheessa. Ääntä saa myös käyttää reilusti. Eilinen meni mukavasti. Jäi tosi hyvä fiilis.

Meillä oli kolme estettä, joita hypättiin n. 60cm "ratana". Aloiteltiin ristikolla. Mentiin se molemmista suunnista. Se oli aivan liian pieni este, kun ei näitä liiemmin kiinnostanut hypätä sitä. Sitten otettiin "tuolieste", joka mentiin jo paljon innokkaammin. Vaikeutta lisättiin ja hypättiin ensin ristikko ja sitten tuoli heti putkeen. Nuokin sujui yllättävän hyvin. Mitä yhden kerran Simo sekosi jaloissaan eikä tiennyt olisiko ravannut vai laukannut ja juoksi suoraan esteen läpi. Saatiin kuitenkin sen jälkeen pari onnistunutta sarjaa. Hypättiin sitten vielä kolmatta estettä erikseen, kunnes yhdistettiin kaikki kolme. Ensin ristikko, kaarros oikealle, pysty, jonka jälkeen loiva kaarros oikealle, vauhtia ja tuolieste. Simokin meni hienosti koko sarjan! 

Iitu vasta yllättikin. Iitu innostuu niin paljon esteistä, että lähtee matalaan kiitoon, joten sitä joutuu aika paljon jarruttamaan, että pysyy paketti kasassa ja takaosa alla. Iitu kuitenkin hyppää ilmavasti ja innokkaasti.

Ensimmäistä kertaa muistin laittaa kypäräkameran päähän esteille, joten tässä materiaalia;

Tässä myös kuva lentävästä Simosta;

Tänään kävi eläinlääkäri raspaamassa ja rokottamassa. Iitulla on vielä pari maitohammasta, jotka vaihtuvat pian. Hieman löytyi piikkejä takahampaista, jotka olivat rikkoneet poskea. Simolla oli oikein priimat hampaat, ei tarvinut raspailla juuri ollenkaan. Rokotukset annettiin molemmille nyt samaan aikaan, joten taas vuoden päästä rokotellaan. Kyselin myös Simon kyljessä olevasta patista ja epäilyni osui oikeaan; rasvapattihan se. Saattaa olla myös puremajärki, jolloin veren purkauma on kovettunut patiksi, mutta todennäköisesti rasvapatti, joka ehkä poistuu aikanaan, mutta ei ole haitaksi. Hevoset saavat nyt pari päivää lepäillä.

Torstaina laitetaan Simo taas pitkästä aikaa kärryjen eteen (jos mahtuu paisuneen mahansa kanssa). Lauantaina on tiedossa maasto Pojun kanssa ja sunnuntaina käy tytöt ratsastelemassa Simolla ja Iitulla. Sitten Iitulla alkaakin kahden viikon syysloma. Tuona aikana en käsittele Iitua juuri lainkaan, mitä nyt kaviot tarkistan ja saatan tarvittaessa harjata. Muutoin Iitu saa kahden viikon hengähdystauon, jolloin voi lepuuttaa aivojaan. Nuorille on tärkeää pitää välillä mietintätaukoja ja Iitu on vaikuttanut siltä että ratsastus on välillä tympinyt, joten saa olla rauhassa. Loman jälkeen alan taas ohjasajaa Iitua ja jatketaan sitä ajokoulutusta, mihin keväällä jäätiin. Jos saisi kärryt perään niin se tekisi todella hyvää ryntäille ja selälle.