sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lokakuun kuulumiset

Syys-lokakuun vaihde meni suurimmaksi osaksi työmatkoilla, joten hevosten liikutuksesta vastasivat pääosin Senna ja Maiju. Simoa liikutettiin kuitenkin joka päivä, joten aina kotona ollessani kävin joko ratsastamassa tai taluttelemassa Simoa.




Ilmojen kylmeneminen nosti myös Simon vanhat vaivat pintaan. Simo ei ole pukitellut niin paljon kuin aiempina syksyinä, mutta alkoi pukittaa laukannostoissa, mikä viittasi taas jumeihin. Simon oikea takapolvi on ollut epäpuhdas, joten kun eläinlääkäri kävi rokottamassa ja raspaamassa hampaat, kysäisin häneltä, miten tuota voisi tutkia. Eläinlääkäri suositteli viemään Teivoon klinikalle ontumatutkimuksiin ja sinne ollaankin menossa nyt keskiviikkona. Todennäköisesti oikea takapolvi piikitetään, mutta tutkitaan nyt, onko muuallakin vikaa.


Iitu unten mailla   


Iitu on eläinlääkärin mukaan oikein hyvässä kunnossa, mutta Simo tuomittiin lihavaksi. Simo onkin nyt kuukauden päivät saanut 6 kiloa heinää päivässä ja Simoa on liikutettu lähes joka päivä lukuunottamatta viime viikkoa. Sinänsä huvitti, että onneksi tämä eläinlääkäri ei nähnyt Simoa viime talvena meinaa tällä hetkellä Simo on huomattavasti hoikemmassa kunnossa.



Välipalalla




Ensimmäiset lumihiutaleet




.
Iitu on ollut pirun pahalla päällä viimeajat. Ensin mietin, että johtuuko se luomisen jälkeisestä hormonitoiminnasta, mutta sitten hoksasin, että Iitua yksinkertaisesti nyppii työnteko. Sinänsä ei ole mikään ihme kun ollaan käyty viikottain koulutreeneissä reilu 2 kuukautta. Iitu on parissa kuukaudessa edistynyt huimasti. Oppinut peruuttamaan, harjaantunut pohkeenväistöissä ja notkistunut selvästi. Iitu on alkanut myös hiljalleen myötäämään paineelle ja hakeutumaan muotoon. Yhtäkkiä Iitulle alkoi olla kaikki todella vastenmielistä. Jopa maastolenkit, joissa Iitu on aina innostunut. Iitua joutui ajamaan hirveästi eteen jokaikisessä askellajissa, jopa Iitun perusilme tarhassa muuttui kärttyiseksi. Iitu turhautui kun ei ole leikkikaveria ja yritti saada jopa minua leikkimään siivotessani tarhaa. Iitu alkoi myös kavioita putsatessa kuopimaan jaloilla ja alkoi näykkiä. Siispä tuumasin, että Iitu saa tuumaustauon, jolloin en ollenkaan käsittele sitä. Iitulla on ollut nyt viikko taukoa ratsastuksesta. Saa nähdä, miten on vaikuttanut kun Iitun selkään noustaan viikon päästä.

Nyt kun Simo ja Iitu on olleet kaksin on tullut selväksi, että Iitu tarvitsee leikkikaverin. Jonkun joka jaksaa riehua ja rellestää Iitun kanssa. Poju oli niin hyvä leikkikaveri Iitulle ja nuo tohelot painoivat menemään ympäriinsä. Simo lähinnä syö ja lepää, eikä innostu Iitun leikeistä. Pieni korvien luimistus karkoittaa Iitun kyllä kauemmaksi. Iitu on ikäänkuin taantunut teiniasteelle ja käyttäytyy tällä hetkellä samalla tavalla kuin pahimmillaan 3-4 vuotiaana.

Noh antaa nyt huilata ja sitten alkaa ratsastus ja maastakäsittely. Simon klinikkakäynnin jälkeen olen viisaampi tulevaisuuden suunnitelmista.


Syyskuun kuulumiset

Näin lokakuun viimeisinä päivinä on hyvä kerrata, mitä syksy on pitänyt sisällään. Tajusin yhtäkkiä, että varsinaisia kuulumisia olen päivittänyt syyskuun puolivälissä ja kaikenlaista on tapahtunut sen jälkeen. Elo-syyskuun vaihteessa aloiteltiin tosiaan säännölliset koulutunnit tiistaisin Simolla ja Iitulla. Itse menin vuoroviikoin molemmilla.

Anu ja Marika kävivät ratsastelemassa 17.9 ja silloin Anu pääsi kokeilemaan, miten Simo on kuin uusi hevonen kraniosakraalihoidon, laserin ja säännöllisen koulutreenin myötä. Marika meni tuolloin Iitulla. Itse verkkasin Iitun ja hyppäsin pari pientä estettä. Lopuksi laukkasin Simolla.
 

Simo

Kevyttä ravia Iitulla




60cm





Iitu on saanut palautetta myös kouluvalkuissa siitä, kun on jäykkä kuin rautakanki. Simo on todella notkea, hieman jumissa, mutta lihasten lämmetessä notkistuu. Iitu taas painaa niska jäykkänä kuin seipään niellyt eikä myötää sitten yhtään. Eikä taivukkaan. Koulutunnit ovat pitäneetkin hyvin paljon taivuttelua ja väistöjä sisällään.













Marika ja Iitu hyppää




Simo venyttää kaulaa










En tiedä mitä Simo tekee turpa ryntäissä tässä kuvassa, mutta varmaan viskoo päätä. Kuvasta kuitenkin näkyy hyvin tuo pelhamien alaohja, joka roikkuu lähinnä löysänä mukana. Käytössä on kaksi ohjaa, joista ylimmällä ratsastetaan ja alimmainen kulkee mukana norsujarruna tiukan paikan varalta.















Venyttelyä laukkojen lopuksi



Ilmeilyä





Syyskuussa käytiin myös viimeisellä maastolenkillä Simon kesäkaverin, Norpan kanssa. Enpä tuolloin tiennyt, että lenkki jäi viimeiseksi. Vain pari päivää lenkin jälkeen Norppa lopetettiin niskassaolevan nikamavian vuoksi.





Huhtikuussa ostamani Scootit tulivat myös tiensä päähän. Niistä oli yksinkertaisesti kulunut pohja ihan puhki. 6 kuukautta kuulostaa todella lyhyeltä eliniältä bootseille, mutta tarkemmin ajateltuna me on käytetty niitä Simon kanssa viitenä päivänä viikossa vaihtelevissa maastoissa. On rämmitty märissä, mutaisissa paikoissa. Kuljettu asfaltilla ja sorateillä joten sinänsä ei ihme jos pohjat kului puhki.


Poju ja Tofa muuttivat pois meiltä syyskuun lopulla, koska Iitu kiusasi Tofaa tiineysshormonimyrskyssään.







 Simon kanssa on tehty vähän kärryhommia. Minulla ei ole kuin valjakkovaljaat ja -kärryt, joten kuormia on jouduttu vetämään niillä. Kuormat tosin eivät ole kovin raskaita olleet, eikä kärryyn mitään mahdukkaan. Esteet kerättiin pois pellolta ja vietiin muutama heinäseiväs pellon päähän.  Simo tykkää oikeastaan kaikesta ajohommiin liittyvästä, joten se oli mukavaa vaihtelua arkeen.