tiistai 30. syyskuuta 2014

Tutustuminen etenee

30.09. Kaikki kolme olivat viime yön pihatossa. Kiljuntaa ja potkimista aiheutti lähinnä hienien jako, mutta muuten on ollut rauhallista. Simo ja Iitu ovat kahdestaan kuin paita ja peppu ja Rasmus on hieman kauempana yksikseen.



Aamulla kun vein aamuheinät, heitin heinät kolmeen kasaan, erilleen toisistaan. Heti kun lähestyin heinien kanssa, alkoivat Iitu ja Rasmus potkia toisiaan ja kiljua, kunnes Simo meni väliin suojelemaan Iitua. Rasmus jäi sitten syömään yhdestä kasasta ja Simo ja Iitu syöivät yhdessä samasta kasasta, jonka jälkeen siirtyivät yhdessä toiselle kasalle. Jännä juttu kun silloin kun Iitu ja Simo oli kaksin kirjoittelinkin siitä kuinka Simo ei päästä Iitua samalle kasalle tai rohmuaa sen ruuat.



Eilisestä ratsastuksesta ei tullut mitään. Jo harjatessa tallissa Simo pyöri levottomana. Sain kuitenkin varusteet selkään ja ajattelin ratsastella pihassa ja pelloilla, jotta säilyy näköyhteys kavereihin. No Iituhan alkoi hädissään hirnua Simon perään ja laukkasi hirmuista kyytiä aidan viertä huudelleen Simolle. Simo taas pelästyi että mikä on hätänä ja kirmaili miten sattuu. Oli tosi vaikea saada kuulolle ja Simo vain juoksi alta pois. Ehdin ehkä 10 min ratsastella kun totesin että ei tule mitään ja Simo on vaarallinen tuossa mielentilassa niin ei tiellekkään voi lähteä. Laitoin sitten Simon takaisin tarhaan ja Simo syöksyi suojelemaan Iitua ja olikin koko illan Iitun ja Rasmuksen välissä. Kävi vähän sääliksi Rasmusta kun se joutui olemaan yksikseen.. Annoin iltaheinät kolmeen heinäverkkoon erilleen toisistaan ja hevoset rauhoittuivat syömään. Hevoset myös söivät kivennäiset nätisti omista kulhoistaan. En tiedä mistä johtuu se että minut nähdessään alka kuhina ja pyöriminen ja kukaan ei tiedä miten päin olla. Ehkä yhdistävät meikäläisen ruokaan. Noh seurailen tilannetta. Tänään hepat ovat olleet koko päivän laitumella tien toisella puolella.





maanantai 29. syyskuuta 2014

Lauman uusi jäsen

29.09. Eilen pihattoomme Simon ja Iitun kaveriksi muutti Nigards Rasmus. Ajattelin että Rasmus on selvä johtaja, kun on ollut niin pitkään ori, mutta Simohan se johtajan paikkaa pitää..ainakin toistaiseksi.

Tässä kaverit tutustuvat, muutamia kiljahduksia kuului illan mittaan ja vähän potkittiin, mutta yö oli rauhallinen.


Jätettiin pojat yöksi pellolle, jossa oli tarpeeksi tilaa väistää toista. Iitu oli yön pihattotarhassa, jotta ei joutunut tappeluun mukaan. Iitu sai kerrankin syödä heinänsä rauhassa, ilman että Simo on tunkemassa kulholle tai häätämässä heinäkasalta. Simo tunki sitten vaihteeksi Rasmuksen apajille;


Rasmus ei häätänyt Simoa pois, mutta ei toisaalta lähtenyt karkuunkaan. Aamulla pojat olivat vierekkäin pellon reunassa kun menin antamaan heiniä. Päästin Iitun samalla pellolle kavereiden luo. Iitu ryntäsin heti heinäkasalle, jolloin Simo näykkäsi ja hääti Iitun pois. Rasmus tuli potkimaan ja kiljumaan hetkeksi, kunnes tilanne rauhoittui ja jokainen löysi oman heinäkasansa. Simo tietenkin söi keskimmäisellä kasalla pitäen silmällä Iitua ja Rasmusta.

Simo vahti kovasti tammaansa, eikä päästänyt sitä Rasmuksen lähelle. Välillä kolmikko kulki possujunassa pellon laitoja ympäri, Simo paimentaen muita.


Toisaalta olisi ollut helpotus, jos Rasmus olisi ottanut johtajan paikan. Simo on huomattavasti helpompi käsitellä, kun sillä ei ole johtajan paineita. Tilanne tosin saattaa muuttua kun Rasmus kotiutuu. Tänään pitäisi lähteä Simon kanssa lenkille ja silloin Iitu ja Rasmus jäävät kaksin, saa nähdä miten Simo suhtautuu, voi olla että mennään lenkki aika rivakkaa vauhtia ;)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Talli valmistui ja pakkaset tuli

24.09. Iitulla on kunto kasvanut huimasti. Kuukausi sitten käytiin 7 km lenkki, jota Iitu ei jaksanut loppuun asti. Se laahusti silloin todella hitaasti ja kun kotiin oli enää reilu kilometri, jäi Iitu lepuuttamaan jalkaansa, eikä jaksanut liikkua. Nyt mentiin tuo sama lenkki ja Iitu jaksoi hienosti! Iitu jopa laukkasi pari suoraa ja itse pingoin vieressä niin lujaa kun pääsin. Iitun laukka oli hallittua ja kaunista ja se hidastaa kun sanon että prrrrr,seiiiiis! Iitu kuuntelee hienosti ääniapuja :) Nyt minulla onkin ratsuttaja hakusessa, joka opettaisi Iitulle varsinaiset avut. Haluan että Iitu on herkkä avuille, eikä pohkeita tarvitse antaa liikaa tai suusta kiskoa. (Simo osaa olla välillä todella kovasuinen ja puskee vaan kuolainta vastaan..) Iitu kipitti reippaasti Simon perässä.










Mentiin tuolloin lenkillä vuohien ohi, mutta kumpikaan ei reagoinut. Tosin mentiin tällä kertaa eri suuntaan kuin viimeksi... Simo kanssa on ollut oikein mukavaa. Se laukkaa pehmeää ja halittua laukkaa autotiellä ja metsässä sitten painetaan täysillä..joskus vähän liiankin lujaa. Jos Iitulla on kunto kasvanut niin on kyllä Simollakin. Nyt jaksetaan laukata hurjaa kyytiä 1,5 kilometriäkin. Vajaa vuosi sitten kun Simon ostin se oli todella rapakuntoinen, ei jaksanut nostaa laukka tai jos nosti niin laukkasi kaksi, kolme loikkaa ja laski raviin. Nyt pingotaan hurjaa kyytiä metsäteitä pitkin.








Kaivelin arkistosta vanhoja kuvia ja Simosta löytyi kuva alkuajoilta;



Simoon noissa kuvissa hirmuinen pullukka. Lihasta ei ole lainkaan, mutta mahaa sitäkin enemmän. 


Tässä kuva helmikuulta;



Tässä on pari kuvaa kesältä;






tiistai 9. syyskuuta 2014

Uusia tuulia

09.09.2014 Simon kiukuttelut ovat ohitse ja kaveri on taas hassu isensä. Iitu sai satulan, jota on pidetty selässä muutama kerta, kärryt ja valjakkovaljaat tuli postissa, mutta en ole ottanut niitä vielä käyttöön. Eilen eräs nainen kävi tutustumassa pihattoomme ja tiluksiimme, kun hän toisi erään vanhemman vuonohevosruunan Simon ja Iitun kaveriksi. Silloin olisi aina seuraa, vaikka toisen ottaisi pois pihatosta. Kerron myöhemmin lisää, mikäli niin käy että tämä ruuna tulee kaveriksi, on meinaa melkoisen kuuluisa kaveri kyseessä ;)


Löysin Iitulle netistä edullisesti satulan. Satula on aiemmin ollut issikalla käytössä ja sopi suoraan, mahakkaaseen selkään, jossa ei ole säkää, eli juuri Iitulle! :) Istuin on vain 16'5" koska Iitulla on tosi lyhyt selkä... mietin vaan että mitenköhän oma persus mahtuu satulaan.. Tässä kuvassa sovitun Iitulle satulaa ja uusia, pienempiä 12,5 cm HappyMouth -kuolaimia. Hassua että Iitulla on niin pieni suu, kun 14,5 cm on Simolle liian pieni ja nipistää monessa kuolainmallissa... En sijoittanut ensisatulaan paljon siitä syystä, että Iitun selän malli tulee varmasti muuttumaan kun ikää ja lihaksia kertyy. Iitu on kulkenut satula selässä liinassa ja eilen käytiin yhdessä Simon ja Maijun kanssa maastossa, noin 4 km lenkki satula selässä. Minä siis talutin Iitua. Iitu on siitä hassu että kun sille laittaa satulan tai valjaat selkään, se käyttäytyy ikäänkuin sillä olisi aina ollutkin jotain selässä. Ei tullut pukittelua kun sai satulan selkään. Vyön kiristämisestä se ei ymmärrettävästikään tykkää, mutta kiristelenkin reiän kerrallaan hitaasti ja puuhailen välissä muuta, jotta ei olisi niin epämiellyttävää.


Tänään on tarkoitus koota kärryjä ja ohjasajaa Iitulla valjakkovaljailla. Laitan kuvia seuraavalla kerralla (ehkä).

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kaamea maastolenkki

3.09. Simo on jostainihme syystä kiukutellut jo pari päivää. Eilen se suuttui minulle kun harjailin ja rapsuttelin kentällä vain Iitua enkä ollenkaan sitä. Kun olin Iitun harjaillut menin Simon luo ja aloin putsaamaan kavioita, niin eipä kaveri nostanutkaan jalkojaan tai jos sain vaivalla jalan ylös, riuhtaisi Simo sen ja astui sivulle. Tätä tanssia kesti jonkin aikaa kunnes häädin Simon pois ja palasin rapsuttelemaan Iitua. Simo tuli heti takaisin ja yritti tulla hamuaan huulillaan paitaani mutta maiskautin ja häädin sen taas pois. Sitten otin Iitun mukaani ja lähdin pois kentältä. Simo jäi hirnumaan perään, koska sekin olis halunnut mukaan. Koska se oli käyttäytynyt huonosti annoin sen meuhkata ja keskityin Iituun. Sitten kävin hakemassa laitumelta harjat ja Simo jo tunki päätään syliini kun halusi mukaan, mutta jätin sen kokonaan huomiotta ja lähdin pois. Annoin Simon jonkin aika meuhkata ja touhusin kaikenlaista lähistöllä, mutta en ottanut sitä kiinni. Lopulta otin riimun narun käteeni ja Simo työnsikin jo päänsä, jotta kiinnittäisin narun ja seisoi kärsivällisesti paikallaan kun avasin portin ja käskin sen liikkeelle. Eilen en siis ratsastanut lainkaan, vaan annoin hevosten laiduntaa kentällä. "Kenttä" on siis sänkipellolle rajattu suuri suorakulman muotoinen alue.

Tänään ajattelin käydä Simon kanssa vähän pidemmällä, vauhdikkaammalla lenkillä kun kaverini tulee huomenna ratsastamaan sitä, ettei se ole ihan mahdoton. Simo heittäytyi kavioiden putsausvaiheessa taas vaikeaksi, mutta sain joten kuten kaviot putsattua. Laitoin länkkärin selkään ja olympiat suuhun. Simo onneksi avaa suunsa pyytämättä niin ei tarvitse sentään sen kanssa temppuilla. Lähdettiin lenkille ja Simo jäi jumittamaan keskelle tietä kun sitä ei huvittanut lähteä. Sai ihan kunnolla ajaa eteenpäin ja silloinkin liikkui tahmeasti. Siispä nostin ravin ja yhtäkkiä Simo hyppäsi valtavalla loikalla vasemmalle, niin että melkein tipuin satulasta. Onneksi oli länkkäri, koska siinä on niin syvä istuin, että ei helpolla tipu vaikka vähän horjahtaa. Matkan varrella huomasin että Simoa pelottaa pihlajat. Niihin on yhtäkkiä tullut punaisia marjoja ihan varoittamatta. Simolla riitti virtaa ja ravailtiinkin pitkät pätkät ja suorat laukattiin. Mentiin pitkästä aikaa asfalttitielle, tarkoituksena kiertää tuttu lenkki eri suuntaan kuin mitä ennen on kuljettu. Matka sujui hyvin pihlajanmarjoista huolimatta vaikka Simo jäikin jumittamaan yhdelle sillalle ja jouduin ajamaan sitä eteenpäin. Oltiin ehkä puolivälissä asfalttitiellä kun Simo yhtäkkiä seisahtui paikolleen ja tuhisi ja pärski sieraimet suurina ja sen silmät pyöri päässä. Reaktio johtui toisella puolella tietä, edessä olevista vuohista. Aitauksessa tien vieressä oli kolme todella isoa, pitkäsarvista vuohta. Katsoin parhaimmaksi tulla alas satulasta ja taluttaa Simo ohi. Simo ei kuullut tai nähnyt muuta kuin vuohet, se alkoi pärskiä ja puhista. Sitten se alkoi pyöriä ympäri ja auto tuli juuri takaa päin. Yritin kääntää Simon paluusuuntaan ja taluttaa sen levennykselle. Silloin Simo lähti painamaan kuin jyrä,riuhtaisi itsensä irti ja kaatoi minut samalla asfalttiin. Se lähti ravaamaan pää ylhäällä ja juoksi vastaantulleen auton ohi. Autossa ollut nainen avasi ikkunan ja kysyi tarvitsenko apua, totesin että ei kyllä pärjään, hevonen pelästyi vuohia ja nyt juoksen sen kiinni ennen kuin menee auton alle. Simo ei onneksi ravannut kuin 20 metriä kunnes kääntyi läheisen hevostallin pihaan, josta sain sen kiinni. Simo oli vieläkin ihan tuohtunut eikä nähnyt tai kuullut mitään. Lähdin taluttamaan sitä paluusuuntaan ja se vain puhisi kun oli niin kiihtynyt. Pari terävää nykäisyä ohjista palautti sen huomion ja talutin sitä niin kauan kunnes se oli rauhoittunut, jolloin nousin takaisin selkään. Paluumatka kotitallille sujui hyvin.


maanantai 1. syyskuuta 2014

Huono ajatus

1.09. Joku olis voinut sanoa nuo sanat mulle tänään kun sain mielestäni hyvän idean. Joku olis voinut nykästä hihasta ja sanoa että älä vaan kokeile..mutta kun se joku puuttui ja itse olin tollo. Elikkäs viikonloppuna puitiin pellot ja eilen kyhäsin sänkipellolle kentän itselleni. Tarkoitus oli että voisin mennä siinä vähän koulua ja hypätä esteitä kun muutoin ollaan Simon kanssa 100% maastossa.



Tänään sain kuningasidean, että otampa Iitun mukaan kentälle kun ratsastelen Simolla niin sekin näkee vähän mitä tehdään ja oppii. Noh alussa meni ihan ok kun menin käyntiä, Iitu vähän ravaili ja ryntäili ympärillä, mutta ei sen kummempaa. Sitten nostin ravin ja ehdin kevennellä pikkupätkän kun takaa kuuluu kunnon ryntäys TYRYNTRYNTRYN ja Iitu painaa pukkilaukkaaohi ja innostaa Simon samanlaiseen menoon. Pysyin selässä aika monta pukkia, mutta turvajalustin petti, jalka polkaisi tyhjää ja tömähdin komeassa kaaressa maahan. Simo onneksi pysähtyi heti kun tipuin. Vähän selkä tärähti, mutta nousin hammasta purren ylös. Otin satulan pois ja hain länkkärin tilalle. Otin juoksutusraipan käteeni ja aloin vähän irtojuoksuttaa kaveruksia.



Iitunhan ei missään nimessä pidä oppia, että pukittamalla pääsee pois töistä. Ei tarvinnut kuin maiskuttaa ja vähän huitaista raipalla ilmaa niin molemmat ampaisi hirmuiseen laukkaan ja Iitu esitti kunnon rodeon. Simo ei enää pukittanut, mutta laukkasi hirmuista kyytiä. Iitu näytti ihan arabilta laukatessaan häntä koholla. Muutaman kierroksen ne painoi ennen kuin kunto loppui. Sitten satuloin Simon ja otin sen pois kentältä. Iitu jäi kentälle kun suljin portin ja nousin ratsaille. Ratsasteltiin Simon kanssa ympäröivillä pelloilla ihan käyntiä, jotta Simolla syke tasaantuu. Kun käännyttiin takaisin Iitua kohti, Simo yritti ryöstää, mutta pidätin ja se tyytyi kävelemään rennosti kohti kenttää. Päästin Simon Iitun kanssa vielä kentälle ja saivat ravailla vielä hetken.



Huhuh! Huomenna täytyy ottaa Simo yksin kentälle ja katsoa sujuuko paremmin. Tilasin Iitulle satulan ja sen pitäisi tulla tällä viikolla postista. Kun se tulee laitan sen selkään mikäli on sopiva ja juoksutan Iitua liinassa nyt kun on tila, missä juoksuttaa.