torstai 30. huhtikuuta 2015

Pihaton tyhjennystä

Lauantaina oli komea keli. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli niin lämmin, että tarkeni ilman takkia. Mikäs sen oivempi sää pihaton tyhjennykseen. Käsipelillähän sen 20m2 pihaton joutui tyhjäämään, mutta onneksi Marika lupautui avuksi. Pihatossa on sen verran pieni oviaukko, että traktorin kauha mahtuu pihattoon, mutta ei itse traktori. (olisi voinut miettiä vähän pidemmälle viime kesänä kun oviaukkoa tehtiin..)

Pihaton patja oli puolisen metriä paksu. Onneksi ei ollut noin paksu ihan joka kohdasta, sillä oli melkoisen raskasta talikoida patjaa pois. Tuo patja on ollut syyskuulta asti pihatossa. Olen ainoastaan lisännyt päälle aina uuden kerroksen olkea, pellettiä ja välillä turvettakin. Ideanahan on että patjan sisällä oleva lanta palaa lämmittäen samalla pihattoa. Ja kyllähän se toimikin talvella. Aina kun pihaton läpi kulki, kävi lämmin tuulahdus, mutta ei kuitenkaan haissut. Patjan sisällä oleva märkä olki sen sijaan haisi ja painoi..

Päästettiin ensin hevoset metsälaitumelle ruokailemaan

Ruohoa oli jo vähän ilmestynyt näkyville ja se maistui


Pihaton tyhjennystä kottikärryillä




 Ajattelin aluksi, että tyhjätään vain puolet pihatosta, mutta kun päästiin vauhtiin tyhjennettiin koko pihatto. 3 tuntia siinä tyhjennyksessä meni ja ajateltiin että onpa kätevää! Jos minulla menee keväällä 3 tuntia pihaton tyhjennyksessä kun siihen kerääntyy melkein koko vuoden kakat, säästyy huimasti aikaa verrattuna siihen, että siivoisi joka aamu karsinat.

Lopuksi lakaisimme vielä lattian. Seuraavaksi on vuorossa pihaton pesu painepesurilla ja käsittelen varmuuden vuoksi lattian vielä Virkon S:llä. Sitten laitan pohjalle kerroksen olkipellettejä, joita käytän kuivikkeena kesän ajan ja siivoilen pihattoa sitä mukaa jos joku sattuu tarpeillaan käymään. Laitumella taivasallahan nuo on koko kesän, mutta niillä on kuitenkin tarvittaessa mahdollisuus tulla viileän pihaton suojaan auringolta, sateelta ja ötököiltä.




 Siivouksen jälkeen käytiin ratsastelemassa maastossa soratiellä ja mentiin oikein vauhdikas lenkki. Simo tuntui kerrankin suorastaan kuumalta ja annoin sen mennä niin kovaa ja kauan kuin jaksoi. Nelistettiin Simon kanssa hurjaa kyytiä ja pukkejakin sateli, mutta ne olivat ennemminkin sellaisia ilopukkeja. Iitu jäi kauas taakse kun ei se pysy Simon mukana edes laukassa saati sitten kun Simo vaihtoi neliin. Yleensä kun Simo vielä ravaa, Iitu jo laukkaa, että pysyy mukana. Olipa hauskaa päästellä niin lujaa kuin lähti! :)


Yritin saada molemmat hevoset samaan kuvaan ja tulos oli tämä...



keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Putoaminen ja seuraamukset

Minua ei ole koskaan pelottanut pudota hevosen selästä. En ole jännittänyt että, mitä jos putoan? Johtunee ehkä siitä että olen pudonnut hevosen selästä lapsesta asti kymmeniä kertoja. Minulla on myös ollut aina tai ainakin tähän asti niin hyvä tuuri, että ei ole sattunut juurikaan. Mitään ei ole murtunut. Mustelmia ja kolhuja on toki tullut, mutta ei mitään vakavaa. Simolta olen pudonnut viimeksi syyskuulla ja Iitulta olin pudonnut viimeksi tammikuulla (löytyy ihan video tästä blogista kun sattui olemaan GoPro -kamera kypärässä..)..siis tiistaihin asti. Silloin meinaa tultiin ryminällä alas ja minut vietiin päivystykseen. Mitään ei tälläkään kertaa murtunut..onneksi.

No kuinka sellainen putoaminen sitten tapahtui? Oltiin käyty Maijun kanssa maanantaina 7 km käyntilenkki, joka oli ollut niin jännittävä, että hevoset olivat väsyneitä vielä tiistainakin. Mentiin sitten tuonne lähistöllä olevalle metsätielle, jonne on päästy menemään vasta ihan pari viikkoa sitten kun Iitu sai lenkkarit. Metsätiellä on suht kova pohja. Pohjana on kovaksi painautunut soratie, joten aiemmin ei ole ollut juuri asiaa sinne. Hevoset oli todella väsyneen oloisia ja kun nostettiin laukka ylämäkeen, oli se todella hitaan ja raskaan oloista. Käveltiin sitten pieni lenkki ihan metsäpolulla ja tultiin takaisin soratielle. Iitu päästeli uupuneita ääniä. Iitulla on jännä tapa vaikertaa kun se on väsynyt. Ääntä ei voi kuvailla huokaukseksi vaan se on pitkähkö valitus..Kuulostaa vähän muumilaakson möröltä :D

Noh Iitu vaikeroi ja kiemurteli niin sanoin Maijulle, että menkää vaan Simon kanssa omaan tahtiin edeltä kun Simo oli sen verran kärsimätön odottelija. Tallustelin Iitun kanssa kaikessa rauhassa pitkillä ohjilla. Tulimme jyrkähköön alamäkeen, jonka jälkeen nousee heti jyrkähkö ylämäki, eli välissä on pieni notko. Kun olimme Iitun kanssa puolivälissä alamäkeä, oli Simo jo ylämäessä ja ravasi sitä raskaan näköisesti ylös kun ei ollut kaverilla intoa tai voimia. Iitu alkoi stepata vähän alamäessä, mutta pidin Iitun käynnissä. Alhaalla ajattelin että ravataan tuo Simo kiinni ja yhä löysällä ohjalla pyysin raviin. Mutta Iitupa kiihdytti ravista neliin, jolloin nojasin kevyessä istunnassa eteen helpottaakseni Iitun nousua. Neli oli todella epätasaista menoa ja yhtäkkiä pää katosi edestä. Aloin kelata ohjia ja yritin kiskoa päätä ylös kun tuli ensimmäinen pukki, joka sai minut horjahtamaan. Sitten tuli heti perään toinen pukki, jolloin huojuin satulassa yhä yrittäen kiskoa päätä ylös ja kolmas pukki, jolloin liuin kaulan yli eteenpäin kädet yhä ohjissa.

Tömähdin pää edellä maahan siten, että ensin tärähti kypärä ja sitten tömähdin vasemmalle lonkalle kovalle soralle. Suitset lähti kokonaan päästä kun ne jäivät käsiin, jolloin Iitu oli täysin vapaana, mutta onneksi vuoniksille tuttuun tapaan pysähtyi viereen odottamaan. Sain vain päästettyä suustani jonkin sortin parahduksen ja Maiju tuli Simon kanssa paikalle. Iitu oli vapaana ollessaan hyödyntänyt tilaisuutensa ja söi ojasta ruohoa. Maatessani maassa Simo tuli huolissaan katsomaan minua ja puhalsi naamaani (ainakin sellainen ilme oli kaverilla) En pystynyt nousemaan ylös, joten yritin raahautua ojaan, jossa oli pehmeää. Maiju heitti ohjat Iitun kaulan ympärille ja alkoi laittamaan suitsia. Itse en pystynyt nousemaan ylös joten makasin maassa. Meidän oli pakko päästä pois metsästä ja Maiju ei olisi millään saanut talutettua molempia kotiin autotietä pitkin, joten tarrasin maatessani jalustimeen ja vedin itseni käsillä pystyyn. Koko vasen kylkin oli niin kipeä, että asennon muutos teki tuskaa ja kirosin ja purin vaan hammasta ja kyyneleet virtasi poskilla.

Simo meni ojan pohjalle seisomaan, joten sain hilattua itseni ojan pientareelta selkään. En millään saanut vasempaa lonkkaa liikkumaan, joten oli melkoista räpiköintiä yrittää saada jalat molemmille puolille hevosta. Satulaan nousin ns. "väärältä" puolelta kun vasenta jalkaa ei saanut taivutettua. Noh selkään kuitenkin pääsin ja Maiju nousi sitten Iitun selkään. Hilasin itseni Simon selkään siksi, että Simolla on niin pehmeät liikkeet. Simon käynti ja ravi on kuin pumpulissa istuisi eikä pompota yhtään. Iitulla taas peppu heiluu niin paljon että siinä selässä olisi tärähdellyt. Lähdettiin kävelemään kotia kohti ja edettiin ihan hyvin kunnes päästiin naapurin ravitallin luo. Eräällä laitumella oli irtojuoksutus menossa ja Simo ihan jännittyi kun suomenhevosruuna heitteli isoja pukkeja ja laukkasi melkoista kyytiä. Iitu alkoi tanssahdella takana.

Maiju tuli alas selästä taluttamaan Iitua ja piti Samalla Simostakin kiinni kun kuljettiin tuon laitumen ohi. Talutuksesta huolimatta Simo oli jännittynyt ja otti muutamia raviaskelia, jolloin jouduin itse pitämään Simoa myös ja jännittämään lihaksia. Kun oltiin tuo kohta ohitettu ja jatkettiin ratsain matkaa, nojasin jo ihan Simon kaulalla kun kipu kyljessä ja lonkassa oli karmea. En lopulta pystynyt olemaan enää selässä, vaan minun oli pakko pudottautua alas. Soitin mieheni hakemaan Iitun kun oltiin muutaman sadan metrin päässä kotoa ja Maiju talutti Simon. En pystynyt nostamaan vasenta jalkaa juuri lainkaan, mutta jotenkin jalkaa raahaten sain nilkutettua kotiin asti ja siitä sitten lähdettiin suoraan päivystykseen. Onneksi lonkka ei vaikuttanut murtuneelta, mutta lihas oli revähtänyt, koska en pystynyt istumaan lainkaan ja kun yritin mennä seisaaltaan suoraan maakamaan sängylle oli se äärimmäisen tuskaista. Eilen kävin vielä aamulla röntgenissä ja ei ollut murtumaa (huh) Viikon sairasloman sain koska ei vasen puoli kestä istumista tai kyykistelyä tai nostelua niin nyt otetaan vappu rauhassa.

(kuvia ei sattuneesta syystä tuosta lenkistä ollut muita kuin Terveyskeskuksen aulasta...)

Onneksi minulla oli kypärä päässä, koska päähän tuli kova tälli ja minulla oli myös turvaliivi päällä. Tosin turvaliivihän ei suojaa alaselkää tai lonkkaa, joten siitä ei ollut mitään hyötyä. Kuitenkin aion myös jatkossa ratsastaa turvaliivi päällä, jos satun tippumaan niin voi sekin pelastaa hengen tai estää halvaantumasta!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Sain idean kirjoittaa ensimmäisen niin sanotun "mielipidepostauksen" kun minulta kysyttiin, että millä rahoitan tämän hevosharrastukseni. Yleisesti taitaa vallita sellainen luulo, että hevosharrastus on mahdottoman kallis harrastus eikä siihen ole kaikilla varaa. Okei, jos asuisin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, voisi tilanne olla toinen jos ei olisi omaa tilaa, missä pitää hevosia. Täällä maalla selviää kuitenkin aika edullisesti.

Olen aina ollut säästäjä. Kun olen ollut töissä olen aina pistänyt palkasta siivun säästöön. Näillä säästöillä ostin ensimmäisen oman hevoseni, Simon, kohta pari vuotta sitten. Asuin tuolloin Tampereella, kapungissa ja Simo asui Tampereen Teiskossa Aitotallilla täysihoidossa ensimmäiset puolisen vuotta. Olisin viihtynyt Aitotallilla pidempään, mutta ostimme avomieheni kanssa oman maatilan Tampereen lähistöltä ja matka Aitotallille kävi todella pitkäksi. Maatilalta löytyi vanha kivijalkanavetta, jonka päädyssä oli talli. Tuo koko rakennus oli kuitenkin toiminut viime ajat kanalana, joten siellä oli melkoinen laittaminen tarpeen. 



Muutimme tähän tilalle vuosi sitten ja tallia aloimme kunnostaa viime kesänä. Minulla on tuolla aiemmin kirjoitus tallin kunnostamisesta, jos jotakuta kiinnostaa vilkaista. Alusta asti oli selvää, että käytetään navettarakennusta pihattona. Itse kannatan ehdottomasti niin luonnonmukaista hevosen hoitoa kuin vain on mahdollista. Pihatossa hevosella on vapaus valita, onko sisällä vai ulkona. Pihatosta ja tarhasta löytyy myös erinäisiä virikkeitä hevoselle, esimerkiksi mäkiä, notkoja, kiviä ja puita, joihin voi hangata itseään. Suosin myös vapaata heinää ja stressitöntä elämää. Tosin vapaata heinää ei aina voi pitää kun sillä lihoo nopeasti. Sitten ratkaisuiksi löytyy kuitenkin slowfeeding verkkoja ja toisinaan on viikkoja kun annan heinää pieniä määriä muutaman kerran päivässä. Toisaalta olen pannut merkille, että hevoset syövät hitaammin ja rauhallisemmin eivätkä edes paljoa silloin kun heinää on jatkuvasti saatavilla. Kun annan heinää erikseen, höristään jo portilla ja ahmitaan hirmuisella kiireellä ja siirrytään kaverin kasalle ja kytätään taas että koska tulee lisää heinää.



Koska hevosta ei voi pitää yksin, enkä löytänyt kesällä Simolle tarhakaveria, ostin toisenkin hevosen, Iitun. Iitu oli edullisempi kuin Simo, koska oli vasta kolmevuotias. Tammat on muuten usein kalliimpia kuin ruunat. Kuitenkin Iitulle tuli sitten äkkiä tonni hintaan lisää ammattiratsuttajan myötä ja työ jatkuu edelleen keväällä, eli loppupeleissä olisi tullut ehkä edullisemmaksi ostaa hieman vanhempi jo koulutettu hevonen. Simosta maksoin 4000 euroa, mikä on aika normaalihinta vuonohevosruunalle, jolla ei ole erityisempiä meriittejä tai kilpailukokemusta. Orivarsoja saa jopa 1500-2000 eurolla ja kolmevuotiaasta Iitusta maksoin 2500 euroa.



Mutta kuluthan eivät jääneet siihen hevosen ostohintaan. Vakuutukset ovat vajaan tonnin vuodessa yhteensä. Kengitys on 6-8 viikon välein n. 130-150€ /kerta. Tallivuokraa voi joutua maksamaan 400-800 euroa. Tosin tallivuokra yleensä sisältää ruuan ja veden + hevonen viedään puolestasi ulos ja sisälle ja karsina siivotaan. Tällä hetkellä minun ei tarvitse maksaa tallivuokraa, mutta heinät maksoi ja vesi. Laskin tosin että vesi maksaa viitisen euroa kuussa, joten se ei kalliiksi tule. Heinät ostetaan yleensä kerralla heinäkuussa ellei sitten onnistu solmimaan sellaista diiliä, että heinää toimitetaan pienissä erissä ympäri vuoden. Usein myyjällä on kuitenkin kiire saada lato tyhjäksi ja lisää tilaa. Me onneksi saatiin viime vuonna osa heinästä omasta pellosta ja siinäkin säästi jo yli 500 euroa. Osa heinästä ostettiin ja siihen meni samat 500 euroa. Tänä vuonna meillä kuitenkin tulee kaikki heinä omasta pellosta.

Norjan vuonohevonen alkuperäisrotuna käyttää hyvin ravinnon hyödyksi, eli syövät vain heinää ja kivennäistä. Lisäksi hevosille on himalajan suolakivi. Kivennäissäkki maksaa 25 € ja ostan säkin kolmen kuukauden välein sunnilleen. Eläinlääkäri käy kerran, pari vuodessa rokottamassa ja raspaamassa. Yksi käynti on noin 200 €. En käytä lainkaan merkkivaruisteita. Mielestäni on sulaa hulluutta maksaa 200 € merkkisuitsista ja kun 20 euron tarjoussuitsilla pärjää aivan hyvin. Sama koskee satuloita. Jos vaan sopiva satula löytyy niin mitä edullisempi sen parempi. Ostamani satulat ovat maksaneet kaikki 60 € - 300 €, joten niissäkin on päästy toistaiseksi halvalla. Tosin jos sellainen tilanne tulee, että selkään ei sovi muuta kuin se merkkisatula niin sitten sellainen täytyy ostaa. Loimet, riimut, narut, harjat ym. ostan kaikki tarjouskoreista, alennuksista ja hyödynnän paljon hevostarvikeliikkeiden loppuunmyyntiä.



Myös omat vaatteet on lähes poikkeuksetta tarjouskamaa, ratsastushousuja minulla on neljät ja kaikki maksaneet 20-60 euroa, 50 e kypärä, muutama raippa, jodhpurit ja sappaat 10 €- 60 €, niitäkin löytyy  neljä paria eli jokaiseen käyttötarkoitukseen.

Jos haluaa käydä tunneilla, niin mitä lähempänä jonkin kaupungin keskustaa paikka on, sitä kalliimpia on tunnit. Syrjäisemmille talleille kestää kauemmin bussilla ja tarvitsee toisinaan omaakin autoa, mutta tunnit ovat edullisia ja ryhmät pieniä. Itse suosin pienempiä talleja kuin suuria laitoksia.



Tällä hetkellä eletään kädestä suuhun, sillä kaikki palkka mikä tulee, myös menee. Lähinnä tilan kunnostamiseen. Tällä hetkellä on tuotu paljon mursketta pihaan, jolla on päällystetty pihatietä ja tarhan pohjustus on käynnissä samaisella kalliomurskeella. Tarhaan on rakenteilla myös toinen pihatto / katos. Mutta nämä ovat usein sellaisia kertaluontoisia hommia, mitä ei seuraavana vuonna ole edessä. Myös kenttä on työlistalla tälle kesälle, mutta se ei ole niin tärkeä kuin saada piha kuntoon. Maastomopoja nuo minun hevoset lähinnä on.

Eksyin vähän raiteilta, mutta tämän jutun pointti oli että ei hevosharrastuksen tarvitse välttämättä olla kallis. Lapsena riitti kun omisti kypärän ja kumisaappaat. Paiskin tallilla töitä, siivosin karsinoita, ruokin eläimiä ja palkkioksi pääsin hoitamaan poneja ja ratsastamaan. Sillä, mitä on päällä ei ole merkitystä kunhan on kypärä ja turvalliset jalkineet.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Maneesilla

Viimein sain aikaiseksi leikata ja julkaista parin viikon takaisen maneesivideon. Meillä on täällä maalla niin törkeän hidas ADSL (teoreettinen nopeus (8M/1M) eli upload on todella aikaa vievää touhua. Noh, nyt video löytyy youtubesta. Laitoin vaihteeksi GoPron maneesin laidalle kuvaamaan menoa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt laittaa toiselle puolelle, koska ikkunoista tulviva valo häikäisee melkoisesti. Videolla kuuluu lintujen ääniä, jotka lentelivät maneesissa ja omaa höpötystäni, mistä ei kannata välittää. Sain 45 min harjoituksen puristettua 7 minuuttiin, mutta saa siitä vähän kuvaa, mitä kaikkea touhuttiin.

Minähän en ole Iitua vielä kertaakaan ratsastanut tarkoituksella muotoon. Taipua sen toki pitää, mutta on niin nuori vielä että saa odottaa muotoon hakemisen kanssa. Ammattiratsuttaja voi siitä sitten jatkaa taas keväällä :) Kyllä, eli yhteistyö jatkuu kunhan saadaan edes jonkinmoinen kenttä tai alue tähän omaan pihaan missä mennä.

Maneesilla mentiin ympyröitä molempiin kierroksiin niin käynnissä kuin ravissa, väistätettiin pituushalkaisijalla molempiin suuntiin ja tein laukan nostot. Lopuksi vielä vaihdettiin hevosia niin, että Maiju pääsi ekaa kertaa kokeilemaan Iitua ja minä hinkkasin Simon kanssa vielä ympyrää loppuraveissa. Simoa ei kyllä yhtään kiinnostanut olla maneesissa. Se on maastomopo eikä siitä muuksi muutu.

Tässä kuitenkin video maneesilta;


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kiimakiukkua ja tolppien lyömistä

Iitu on alkanut taas hyöriä ja pyöriä. Marika kävi lauantaina auttamassa minua lyömään aidan tolppia maahan ja kävimme myös ratsastelemassa. Iitu yritti potkia Simoa useita kertoja lenkin aikana vaikka ei edes oltu ihan perässä kiinni. Iitu myös pyöri kokoajan hoitaessa ja Marikan oli hankalaa päästä edes selkään kun neiti steppasi ja peruutti ja pyöri. Yleensä jos Iitu ei malta seista aloillaan, auttaa väistättäminen. Nousen itse aina selkään vasta kun Iitu pysyy paikallaan. Pyöritään sitten vaikka vartti siinä maassa ja väistetään jalkoja ristiin ja peruutellaan jos ei muuten osaa käyttäytyä. Marika pääsi kuitenkin pienen säätämisen jälkeen selkään ja aloitettiin lenkki kiipeilyllä, josko se purkaisi suurimmat virrat pois.


Ajattelin kokeilla Simolla pitkästä aikaa oliiveja ja huh huh! Kun on Olympiat, pienikin liike riittää, mutta noilla oliiveilla ei tuntunut kuulevan tai tuntevan mitään niin sai reilusti nykiä ja päästää ohjaa ja taas nykiä ja päästää. Simo myös pukitti laukan nostossa oikein innoissaan, mutta meni muuten hyvin. Kerrankin Simolta löytyi ihan kunnolla menohaluja. Lenkki oli melkoista sählinkiä kun Iitulla oli hirmuinen tohina päällä, mutta päästiin kuitenkin lenkki läpi suht vähillä kommelluksilla.


Niin perjantai kuin sunnuntaikin meni aika lailla laitumen aidan kimpussa. Olen lyönyt toista sataa tolppaa maahan ja ruuvaillut rengaseristimiä tolppiin. Hevosethan pääsee vasta toukokuun lopulla laitumeen kun on jo kunnon ruoho, mutta keväällä on niin paljon muuta ohjelmaa, että minulla ei ole aikaa aidata myöhemmin.







Maanantain auringon suosiessa sain aitauksen viimein lähes valmiiksi. Sain eristimet ruuvattua ja vedin myös nauhan aitauksen ympärille. Enää pitää aidata ojat laitumen sisällä, jotka jakavat laitumen kolmeen lohkoon ja sähkötolpan ympäristö, mutta virta kiertää jo :)

Tästä peltoterassilta voin katsella laiduntavia hevosia.

Vanhat kentän jämät (oikealla) purin pois, jotta maan saa pienennettyä ja tasattua.



Eilen oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että Iitukin pötkötti koko päivän ottaen aurinkoa. Iitulle tuli eilen vihdoinkin oikean kokoiset tossut ja niitäkin käytiin metsätiellä testaamassa. Tarkoitus oli kokeilla pikku pätkä jokaisessa askellajissa, mutta nuohan innostuivat nelistämään oikein kunnolla. Oli hirmu hauskaa ja hepat oli tyytyväisiä :)






Iitu ja tossut


Näihin vielä säärystimet mukaan niin istuvat vieläkin paremmin.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Treenisuunnitelmat pipariksi + Hevoset 2015

No niin meni sitten tämän viikon treenisuunnitelmat pipariksi.. Torstai-iltana oli nimittäin sähköyhtiö kaivanut lähistöllä vesijohdon poikki ja juomaveteen oli päässyt kuravettä. Join vettä torstai-iltana ja sairastuin sunnuntaina rajuun oksennustautiin ja kuumeeseen. En kyllä kenellekkään toivo sellaista. Vasta tänään olo ei ole ollut enää niin hutera että olen päässyt sängystä ylös ja käväisin myös ruokakaupassa.

Onneksi Maiju kävi eilen juoksuttamassa ja ratsastelemassa Simolla. Ei pitkään, mutta kuitenkin hikeen asti. Sai Simo edes silloin liikuntaa. Iitukin sai samalla liikuntaa kun ryntäili tarhassa hirmuista laukkaa joka suuntaan hirnuen Simon perään.

Mutta siis... Lauantaina kävin tietenkin tuossa Hevoset messuilla kun ne järjestettiin ihan tässä meidän vieressä. Olisin melkein päässyt ratsastamallakin sinne mutta ei nyt kuitenkaan. Nyt joku varmaan miettii että miksi minä en sitten vienyt hevosiani näytille, mutta Simo on liian lihava, vaikka saattaakin olla Suomen ainoa työhevostyyppinen vuonohevonen. Tai jos jossain joku on niin on hyvin pimennossa + Simo ei olisi ollenkaan osannut käyttäytyä, enkä voi viedä vain toista. Tuollainen tapahtuma on hevoselle äärimmäisen stressaava ja kyllä niillä hevosilla, mitä messuilla näkyy on rautaiset hermot ja ovat kyllä hyvin tottuneet erilaisiin tapahtumiin. (Paitsi tietenkin Aitotallin ihana PH, joka oli ensimmäistä kertaa edustamassa, Hieno PH! ^^) Harmitti kun en sunnuntaina sairastumisen vuoksi päässytkään messuille vaikka lippukin löytyi.

Lauantaina oltiin Maijun kanssa jo heti yhdeksältä oven takana odottamassa ja vietiin kirjaimellisesti parhaat päältä. Horzella oli nahkariimuja 10 eurolla, josta ostinkin yhden Full -kokoisen riimun. Valitettavasti ei ollut X-tra Full kokoisia nahkariimuja, joten Simo ei saanut riimua. Löysin Iitulle myös pony -koon suojat takasiin viidellä eurolla :) Siihen ne hyvät löydöt sitten jäikin. Olin aika pettynyt messujen tarjontaan tänä vuonna. Kaikkialla myytiin ratsastushousuja, satulahuopia ja kenkiä... Niitä mitä lähdin messuilta etsimään ei sitten löytynytkään. Nahkariimun ja suojien lisäksi mukaan tarttui sangollinen nameja, himalaja -kivi ja Vuonohevosyhdistyksen logolla varustettu kisahuopa;




Mielestäni messujen kohokohta on joka vuosi ollut rotuesittely. Seurattiin myös Kenttäratsastusklinikka ja löydettiinkin hyvät paikat korkealta katsomosta. Klinikka oli todella mielenkiintoinen ja varsinkin Sanna Siltakorven ratsastama nuori hevonen kiinnosti kovasti. (johtunee siitä että Iitun kanssa pitäisi aloittaa pikkuhiljaa esteisiin tutustuminen..) Rotuesittelyn aloitti upea friisiläinen, joka tosin veti paremman shown viime vuonna. En tosin tiedä oliko sama, mutta viime vuonna liike oli enemmän kuin tanssia ja olikohan mukana peräti laukanvaihdot joka askeleella. Nyt oli kuitenkin kaunis musiikki mukana, mikä teki esityksestä hienon.














Suomenhevoset kaahottivat edes takas areenalla ja siellä oli upea, voikko suokki johon ihastuin heti. Suokeilla ei tosin vaikuttanut hirveästi olevan logiikkaa ohjelmassa, kunhan ryntäili edes takas. Tai saattoi olla että vauhdikkuus oli harkittua.







Sitten tulikin ne vuonikset! Ihanat Usvaniityn Midnattsprinsesse ja Gnist Varde. On siinä upea pari ja kyllä kelpaa edustaa rotua! Esityksessä oli hyvä musiikki (sama kuin viime vuonna) joka sopii vuoniksille täydellisesti ja esitys näytti harkitulta. Näytti että oli tarkkaan mietityt reitit eikä vain sinkoiltu edes takas. (oikei, oma lehmä ojassa kun on vuonikset kyseessä..)









Sitten tuli poneja areenalle, en kaikista napannut kuvaa, mutta shettikset oli ihan parhaita. Varsinkin se mustavalkoinen tuittupää, joka alkoi monottamaan taluttajaansa. Ihana pikku riiviö!



Areenalla näkyi myös upea, rautias Russ-tamma. Olen luullut että kaikki russit on ruunikkoja, mutta tämä oli upea! (Tosin näin kyllä jo viime kesänä ollessani katsomassa Iitua myös iihania, vaalempia russeja...)



Esittelyssä oli myös montaa erikokoista Welshiä ja valkoisen orin muistin viime vuodesta kun se laittoi jo silloin pienen shown pystyyn.







Rotuesittelyn kruunasi upea Shirehevonen. Sellaisen kyytiin kun joskus pääsisi!






Rotuesittelyn jälkeen kävin moikkaamassa pikaisesti muita Vuonisihmisiä ja blogienpitäjiä, mutta tapaamisen keskeytti Dressage meets Western, jota olin odottanut kovasti ja täysin unohtanut! Onneksi ei menetetty paljoa, esitys oli upea! Esityksen jälkeen kierrettiin vielä kojut, mutta kaikki hyvät tuotteet oli jo menneet joten lähdettiin sitten kotiin. Olisin kovasti halunnut nähdä turnajaiset mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Harmitti kun esimerkiksi K-maatalouden osasto puuttui kokonaan, mistä löysin viime vuonna hienon violetin fleece -loimen ja satulahuovan Simolle..

Kun pääsin kotiin, oli niin hieno keli, että lähdettiin Simon kanssa metsäkävelylle. Kävely tosin tyssäsi lyhyeen kun oli kaatunut puu meidän polun päälle, eikä sitä päässyt kiertämään tai ylittämään.Juuri tuon puun alta ratsastettiin viime viikon myrskyissä ja sanoin Maijulle että tuo varmaan kaatuu pian. Onneksi ei sentään meidän päälle, huh!





Kävin kurkkaamassa tietysti myös Nessoa karsinassaan ja moikkaamassa Aitotallin porukkaa. Nesso suhtautui ainakin siinä vaiheessa kovin tyynesti töllistelijöihin, mutta onhan Nesso jo konkari messuilla ;)

Vaikka messuilta ei kaikkea toivomaani löytynytkään niin löysin kuitenkin K-maataloudesta turvajalustimet yhteensä 25 euroa ja kaksi ketjunarua tuplaketjuilla 10 eurolla kappale! Jes! :)