perjantai 29. marraskuuta 2013

28.11.2013

Tänään osallistuttiin Simon kanssa maasta käsin tunnille. Tein suitsiin sellaisen muutoksen, että otin turpahihnan kokonaan irti, kun en nähnyt sille tarvetta ellei Simo yritä aukoa suutaan. Laitoin ketjun kiinni deltaan ja lähdin kentälle. Opettaja kehotti minua vaihtamaan ketjun kiinni kuolaimeen, koska Simo on sellainen ryntäilijä. Kun Simo lähtee puskemaan ohi nykäisen voimakkaasti ketjusta ylöspäin ja hevosen pysähtyessä hellitän heti painetta. Tämä sujui aika hyvin.

Simolla on paha tapa hieroa ja kyhnyttää päätään ihmistä varten ja aina kun pysähdyttiin se alkoi tunkea päätään syliin. Tällöin minua ohjeistettiin kääntämään pää lempeällä, mutta päättäväisellä käden liikkeellä poispäin. Jos tämä ei tehoa, täytyy ottaa kovemmat keinot käyttöön, esimerkiksi raippa, mutta yritän välttää sitä.

Talutin Simoa taas sekä vasemmalta, että oikealta puolelta. Harjoittelimme pysähdyksiä ilman kyhnytystä. Kun pysähdykset sujuivat, harjoittelimme pohkeenväistöä painamalla toisella kädellä pohkeen kohdalta samalla kun toinen käsi pitää suitsista kiinni. Heti kun hevonen liikahti paine lakkasi ja hevosta kehuttiin.

Tarkoitus oli kuitenkin, että takaosa liikkuun siten, että jalat astuvat ristiin. Painoin raippaa kylkeen samalla maiskuttaen ja jos Simo ei liikahtanut napautin raipalla, jolloin takaosa liikkui. Simo pian huomasi, että pelkkä raipan kosketus pyytää liikkeelle. Tätä samaa liikettä toisteltiin molemmilta puolilta ja lopuksia käveltiin vielä pari kierrosta reippaasti, siten että minä johdan ja Simo kulkee vähän takana.

Kengittäjä kävi vuolemassa ja viilaamassa Simon kaviot tiistaina ja totesi, että kenkiä ei vielä uskalla laittaa. Löysin netistä kokoa 3 olevat Easycaren easy grib bootsit, joiden pitäisi sopia Simolle. Bootsit olivat vähän käytetty, joten sain ne suht edullisesti. Vielä pitäisi toinen pari jostain löytää, mutta kokeillaan nyt eka nämä kaksi, jos edes sopivat Simolle.


Otin kuvan Simon pörröisestä harjasta, joka pitäisi viikonloppuna leikata vähän nätimmäksi.

maanantai 25. marraskuuta 2013

25.11.2013

Kun menin tänään tallille Simo odottelikin jo sisällä. Kaveri oli rauhoittunut ja mutusti tyytyväisenä heinää.  Hain harjat ja tällä kertaa Simoa ei tarvinnut sitoa kiinni vaan Simo söi kiltisti heinää kun harjailin sitä ja antoi ottaa nätisti kaviot. Simon kaviot on sen verran huonossa kunnossa, että kenkiä ei voi vielä ajatella. Kokeilimme bootseja jalkaan ja Simo ihmetteli kovasti, mitkä tossut tuli jalkoihin.

Laitoin suitset, deltan ja liinan kiinni ja menimme kentälle jatkamaan eilisiä harjoituksia. Koko kentällä olikin tunti menossa, joten meille jäin vain pieni pääty, jossa harjoitella. Simon keskittymiskykyä haittasi ohi kulkevat lajitoverit, mutta pysäytykset löytyivät molemmilta puolilta. Teimme molemmat puolet läpi ja taas kun sujuin hyvin lopetimme harjoituksen. Simo odotti aika nätisti kun avasin kentältä vievän portin. Portin viereisessä tarhassa olevat shettikset veivät Simon huomioin ja portin sulkeminen ei sujunut niin tyylikkäästi.  Itseäni hieman jännitti kulkea talliin, kun muistelin millainen tappelu oli saada eilen Simo sisään. Simo kuitenkin meni ovesta kuin vanha tekijä. Vein Simon karsinaan ja otin suitset pois. Jätin bootsit vielä siksi aikaa jalkaan kun pesin kuolaimet. Simo ihmetteli aluksi bootseja, mutta ei lopulta tuntunut huomaavan niitä. Bootsit menevät heti ostoslistalle. Vein Simon lähtiessäni tarhaan. Tallin ovesta kuljettiin hienosti ja Simo odotti nätisti kun avasin portin tarhaan. Kun päästiin tarhan sisäpuolelle ja olin sulkemassa porttia, Simo yhtäkkiä nykäisi ja ryntäsi heinäkasalle. Jäin ihan toiseksi, mutta vetäisin Simon tiukasti mukaani porttia sulkemaan ja portin suljettuani otin riimuin pois ja annoin Simolle luvan mennä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

24.11.2013

Tänään menin aamusta tallille katsomaan, miten Simon ensimmäinen yö on sujunut. Kuulemma Simo oli viettänyt yöllä aikaa sisällä ja ei tullut toimeen seinänaapurin kanssa, joten laitoja oli potkittu. Aamulla Simo oli omassa tarhassaan ja nuuhki viereisessä tarhassa olevaa shettisoria, joka ei ollenkaan tuntunut tykkäävän tulokkaan tutustumisyrityksistä. Otin riimun ja narun mukaan ja menin hakemaan Simoa tarhasta. Simo antoi nätisti kiinni eikä yrittänyt karkuun, mutta kun pääsimme portista ulos alkoi ryntäily ja pyöriminen. Riimu ja naru olikin yhtä tyhjän kanssa ja sainkin tallinomistajalta (joka ystävällisesti tuli auttamaan minua) vinkin, että kannattaa kokeilla ketjua, koska silloin hevonen ei voi vetää samalla tavalla. Kun Simo rauhoittui, vietiin sen talliin, jossa se alkoi heti hirnua kovaan ääneen.

Tallin muut asukkaat eivät olleet moksiskaan oudosta hirnujasta. Simo pyöri ja ryntäili ympäriinsä karsinassaan, pärski ja hirnui. Vein Simolle heinää, jotta se rauhoittuisi, mutta pyöriminen jatkui. Sidoin hevosen kiinni, jotta sen saisi harjattua, mutta silloin alkoi kiilaaminen. Hevonen ei ikäänkuin noteerannut ollenkaan, että ihminen on vieressä ja yritti kiilata ja litistää. Sain jälleen kerran arvokkaita neuvoja ja otin raipan toisen pään käyttöön. Kun Simo alkoin kiilata, tökkäsin raipan toisella päällä kylkeen ja hellitin heti kun hevonen pysähtyi. Sitten harjailin normaalisti ja taas kun hevonen alkoi kiilata, tökkäsin lapaan ja kiilaus loppui. Simo lopetti pyörimisen ja hieman rauhoittui, jolloin harjauskin onnistui. Välillä piti kuitenkin hirnahdella. Jatkoimme tätä paikan näyttämistä melko pitkään, mutta kaviot Simo antoi ottaa nätisti. (Nosti jopa takajalkaa valmiiksi). Koska kaviot ovat hieman huonossa kunnossa, laitoin niihin kaviorasvaa ja annoin Simon nuuhkaista outoa mönjää. Ilmeisesti Simo olisi halunnut maistaa kaviorasvaa, koska tuntui olevan kovasti ihmeissään.

Kun sain hoitotoimenpiteet tehtyä, hain suitset ja juoksutusliinan. Simo otti nätisti kuolaimet suuhun, mutta heilutteli kärsimättömänä päätään kun kiristin remmejä. Laitoin deltan ja liinan kiinni, otin raipan käteen ja lähdin ulos. Pysähdyimme tarkoituksella tallin ovella, sillä Simolla on tapana ryntäillä.  Pääsimme suht rauhallisesti ovesta ulos ja lähdimme kohti kenttää. Matkalla piti ihmetellä lajitovereita ja kävely meinasi mennä vallan ihmettelyksi, mutta pysäytin välillä ja muistutin kuka määrää. Menimme kentälle harjoittelemaan talutusta ja pysähdyksiä. Sain jälleen arvokkaita neuvoja hevosen käsittelyyn. Simo yritti rynnätä edelle kun sitä talutti, mutta kun viuhtoi raipalla ilmaa nenän edessä, osasi se pysyä takana.

Harjoittelimme pysäytyksiä ensin niin, että talutin ensin vasemmalta puolen ja äänikomennoilla nykäisin hieman narusta ja pysähdyttiin. Simo kuitenkin yritti hangata päätään ja vaistomaisesti hain tasapainoa hevosen hinkatessa päätään ottamalla askeleen taakse, mikä olin heti virhe, koska hevonen pääsi pomottamaan minua. Nyt harjoiteltiin sitä, kun Simo yrittää hangata päätään tai muuten vaan tuuppia astun heti vastaan ja heilutan käsiä, narua tai jotain niin että se on hevonen, joka joutuu ottamaan askeleen taaksepäin, enkä minä. Taas jatkettiin talutusta ja laskevalla äänikomennolla "JAAaa seis." Hevonen pysähtyi. Simo oppi, jopa olemaan paikalla ilman narun painetta, eikä enää joutunut kiskaisemaan narusta kun pysähdyttiin. Sitten kokeiltiin samaa siten, että talutin oikealta puolelta. Taas alkoi kaikki alusta ja sama kuvio toistui.

Sitten lisättiin mukaan "kohde". Käsi osoitti jotain kohdettä, esimerkiksi tolppaa, tynnyriä tai tötteröä ja lähdettiin määrätietoisesti sitä kohti. Kun hevonen tuli esineen luo ja pysähtyi haistelemaan, palkittiin kehuin. Kentälle tuli myös toinen hevonen harjoittelemaan maasta käsin työskentelyä ennen ratsastusta. Toinen hevonen meni puomeja ja kokeiltiin Simon kanssakin, miten puomien yli kulkeminen sujuu ja hienostihan se sujui. Sitten jatkettiin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä ja tällä välin puomit nostettiin vähän korkeammalle niin, että hevonen joutuu nostamaan jalkojaan korkealle. (auttoi myös selkälihasten jumitukseen) Mentiin Simon kanssa kerran myös näiden korkeiden puomien yli ja hienostihan se onnistui. Päätin päättää harjoittelun siihen kun yhteistyö tuntui vihdoinkin sujuvan.

Lähdimme tallia kohti ja olin menossa normaalisti sisälle, kun Simo yhtäkkiä riuhtaisi itsensä taaksepäin eikä suostunut menemään talliin. Yhtäkkiä alkoi hirmunen pyöriminen ja puuskutus ja pimeä tallin ovi oli kovin pelottava. Yritettiin hakea taas kuka se pomo on ja yritin rauhoittaa, mutta tilanne vain paheni. Simo oli päättänyt, että pimeästä, "ahtaasta" tallin ovesta hän ei mene. Onneksi kentällä ollut hevonen ratsastajineen tuli avuksi ja meni edeltä talliin. Simo meni nätisti kaverin perässä. Palkitsin Simon namilla kun päästiin ovesta sisään. Käytävällä käännyttiin ympäri ja mentiin takaisin ulos. Simo ei kuitenkaan vieläkään suostunut menemään edeltä ja toinen hevonen meni taas edeltä ja mentiin sen perässä sisälle ja palkitsin Simon taas kun päästiin ovesta sisään. Taas käännyttiin ympäri ja mentiin ulos. Tällä kertaa Simo meni määrätietoisesti itse ovea kohti ja mentiin Simon kanssa hienosti sisään ja karsinaan asti.  Karsinassa alkoi taas hirnunta kun olin ottanut suitset pois, joka kuitenkin loppui kun vein Simolle kasan heinää eteen. Simo sai jäädä sisälle mutustamaan heinää, ennen kuin tallihenkilökunta veisi sen ulos.

Kuvia en tästä päivästä saanut, sillä meno oli niin vauhdikasta ja aikataulu tiukka, että en ehtinyt kuvailla.
23.11.2013

Tänään ostin ensimmäisen hevoseni. Simo on 14 vuotias ruuna, rodultaan (Norjan)vuonohevonen. Simo on raamikas kaveri (sk. 150 -155 cm) ja jykevä rungoltaan (ei ponimainen). Simo on päättänyt jo ensikohtaamisesta, että hän on pomo. Simo antoi nätisti ottaa kinni laitumelta kun saavuimme trailerilla hakemaan hevosta uuteen talliin. Taluttaminen onkin ihan eri juttu, Simolla kun on paha tapa rynnätä talliin ihmisestä välittämättä. Sain Simon kulkemaan kuitenkin yllättävän nätisti ja ryntäilyltä vältyttiin..(vielä). Simo on nätisti karsinassa ja kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat ongelmitta. Hieman Simoa ihmetytti kun käärin pinteleitä ja niitä piti nuuhkia ja hangata päällä. Sitten mentiin ulos tallista traileria kohti ja kaikki sujui toistaiseksi hyvin. Simoa vähän mietitytti traileri ja annoinkin sen nuuhkia ramppia ja pidin narun löysällä, jotta Simosta ei tuntuisi siltä, että se pakotetaan menemään koppiin. Yritimme houkutella herkuilla (porkkanalla ja tutulla rehukipolla) ja saimmekin etujalat jo rampille, mutta silloin iski jarrut päälle ja Simo päätti että sisälle ei mennä edes herkkujen toivossa. Jonkin aika seisottiin puoliksi rampilla ja yritettiin houkutella sisälle, kunnes Simo tempaisi itsensä pois ja ramppi rämisi kovasti kavioiden alla.

Simo vauhkoontui vallan ja veti minua perässään ympäri pihaa. Kengät luistivat lumessa ja tuntui kun olisi sukset jalassa kun hevonen kiskoi. Saatiin talon isäntä auttamaan, joka otti hevosesta kiinni ja riuhotuminen ja tempoilu jatkui, vähän peräkin nousi ilmaan. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että viedään hevonen talliin ja traileri aivan tallin oveen kiinni, jolloin ei ole muita vaihtoehtoja kuin mennä traileriin, jotta pääseen pois tallista. Tällä tavoin saatiin hevonen sisälle koppiin ja luukut kiinni.

Matka uudelle tallille alkoi ja menomatkalla etenkin risteyksissä, joissa piti pysähtyä, koppi heilui melkoisesti. Perille päästiin kuitenkin ja sitten olikin uusi pulma; hermostunut hevonen piti saada ulos kopista. Onneksi saatiin ammattilaiset apuun ja rauhallinen poni trailerin ulkopuolelle, jolloin trailerista päästiin ongelmitta ulos. (Simolla oli suitset päässä ja liina talutusta varten). Simo vietiin suoraan tarhaan, jossa se nuuhki innoissaan uusia hajuja ja ihmetteli vireisissä aitauksissa olevia lajitovereitaan. Simo sai syödäkseen heinää ja parin innokkaan pyrähdyksen jälkeen näytti rauhoittuneen.

Kuvassa yritetään houkutella Simoa traileriin kaura-astian avulla. ( Mittasuhteet hieman vääristyneet, sillä hevonen seisoo takana ja itse olen rampilla edempänä)