sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vuosipäivä

23.11.2014 Ostin Simon päivälleen vuosi sitten. Vieläkin muistan sen mahdottoman jännityksen kun ajettiin hakemaan Simoa Pohjanmaalta. Simolla oli tosi huonot tavat, ei meinannut saada millään koppiin ja kun minulla oli käytössä vain riimu ja riimun naru, kiskoi Simo minua perässään ympäri pihaa.Lopulta Simo saatiin koppiin ja matka tallille oli jännittävä. Simo oli hankala saada kopista pois, mutta sain silloin apua Aitotallin henkilökunnalta. Pikkuhiljaa ammattilaisten avustuksella aloin kouluttamaan Simoa ja kitkemään pahoja tapoja pois. Jos tänä päivänä laittaisi vierekkäin Simon vuosi sitten ja Simon tänään, olisi kyseessä melkein eri hevonen. Ulkoisesti koska Simo oli todella lihava ja sisäisesti, koska Simo on oppinut luottamaan ja luopumaan johtajuudestaan.







Simon kanssa en ole ehtinyt viime aikoina ratsastelemaan, kun pimeä on tullut niin aikaisin (16.00), eikä täällä ole katuvaloja. Perjantaina harjailin Simoa tunnin verran. Selvitin Simon hännän mutapaakuista, sekä harjasin jalat, joissa oli polviin asti oleva paksu mutakerros. Kengittäjä kävi myös eilen laittamassa talvirenkaat alle. Eli tilsakumit ja hokit. Hokkeja on hyvä kiristellä välillä, tai samalla kun putsaa kaviot, voi tarkastaa hokkien tilanteen.

Viimeaikoina olen keskittynyt pääasiassa Iituun. En tiedä johtuuko siitä että se on lähtemässä kuukaudeksi pois.. Iitua ei vielä kengitetty, vaan se vuoltiin. Ajattelin pitää Iitun kengättä niin kauan kuin vaan voi. Kengittäjä tosin kaivoi erään kiven kavion reunasta ja sanoi että kengättömyys on paha kun kivi voi matkata pitkälle kavion sisälle asti ja silloin täytyy aukaista koko kavio :/ Täytyy muistaa raspailla kavioita, varsinkin nyt kun Iitu osaa jo käyttäytyä kun vuollaan.



Tänää pääsin Iitun kanssa Rasmuksen mukaan naapurin kentälle. Kentälle on matkaa 2,5 km suunta, joten talutin Iitun sinne ja takaisin. Kentällä nousin selkään ja otin ravia pienissä pätkissä. Kentälle meni kuja, jonka molemmilla puolin oli outoja hevosia. Minua vähän jännitti, että mitenköhän se Iitu käyttäytyy, mutta käyttäytyi hienosti! Iitu oli ensimmäistä kertaa kentällä ja silti kuin vanha tekijä. Nousin selkään ja käveltiin kentää ympäri, sekä pujoteltiin keiloja. Otettiin myös pitkät sivut ravia ja tehtiin käynnissä ympyröitä ja voltteja. Kun Rasmus alkoi laukata kentällä, pidin Iitun kiireisenä ja kokeiltiin etuosakäännöksiä. Käännös vasemmalle onnistui hyvin, mutta oikealle oli vähän hakusessa..

 Taluttelin Iitun kotio kun ressukka oli aivan väsynyt. Matka oli Iitulle kovin pitkä ja matkojen kanssa harjoitukselle tuli kestoa kaksi tuntia, mikä on enemmän kuin koskaan ollaan yhteen menoon tehty. Kentällä ollessamme sai Iitu huilia myös kun laskeuduin selästä ja seisoskeltiin keskellä kenttää. Iitu on hieno!




tiistai 18. marraskuuta 2014

Iitun koulutus etenee

18.11.2014 Iitun ratsuttaja katosi yhtäkkiä kuin pieru saharaan. Kolme viikkoa odotin, jos hän on vaikka sairastunut, mutta mitään ei kuulunut. Siispä jatkoin itse hieman eteenpäin. Eli alettiin ravailemaan. Käytiin viikko sitten Simon ja Maijun kanssa tukkitiellä lenkillä. Siellä tehtiin taas pysähdyksiä ja käyntiin siirtymisiä. Otettiin pätkiä ravia ja siirryttiin käyntiin. Harjoitusta häiritsi hieman tuulinen keli ja ambulanssi, joka lähti lentokentältä pillit ulvoen ja valot vilkkuen. Lisäksi iso matkustajakone sattui myös nousemaan ilmaan heti kun pelottava ambulanssi oli mennyt ulisemasta. Tässä on video reissusta;


Tänään käytiin Iitun ja Simon kanssa maastossa, mutta mentiin toiseen suuntaan lähes Ratsutila Tanilalle asti ja ennen sitä käännyttiin metsäpolulle. Matkalla polulle, ohitsemme meni yhteensä 5 autoa, mutta Iitua ei häirinnyt liikenne ollenkaan. Polulla oli puiden juuria ja kiviä, myös pieniä mäkiä ylös ja alas. Polku teki erittäin hyvää Iitun tasapainolle. Polulta löytyi myös mutaisia ja märkiä kohtia, joita Iitun piti pysähtyä nuuskimaan ja tutkimaan. Iitu tutki hetken aikaa turpa maassa, mistä uskaltaa mennä yli, mutta meni kuin menikin yli ja rauhassa. Kun metsäpolku vaihtui neulaspohjaiseksi metsätieksi, ravattiin hetki kunnes tuli taloja näkyviin. Silloin käännyttiin takaisin ja Maijun oli tarkoitus nostaa Simolla rento, rauhallinen laukka ja meidän ravata Iitun kanssa perässä. Kun Simo nosti laukan, heitti Iitu kunnon pukit, jolloin hieman horjahdin selässä ja lähti laukkaamaan. Iitu vaihtoi laukan välillä neliksi mennen oikein matalaksi. Laukka saatiin onneksi kiinni ja pysyin kyydissä mukana. Loput metsäpolusta Iitu olikin melkoisen energinen ja mm. hyppäsi vesiesteen. Olin jälleen skarppina ja kevyessä istunnassa hyppy sujui oikein hyvin :) Paluumatkalla ravattiin vielä pätkä tiellä, jonka jälkeen tulin selästä alas ja talutin Iitun kotio. Iitu ressukka puhisi matkalla kotio. Näillä lenkeillä sitä kuntoa kasvatetaan. Tietenkin lenkit pitää pitää suht lyhyinä, koska keväällä neljä vuotta täyttävää tammaa ei voi ratsastaa kuten aikuista.



Siitä päästiinkin Iitun viikko-ohjelmaan. Kirjoitusten perusteella voisi kuvitella, että vain ratsastelen hurjaa kyytiä maastossa. Asia ei ole ihan niin. Toki kirjoittelen maastoreissuista enemmän koska ne ovat jännittäviä ja tapahtumarikkaita toisin kuin pihassa tapahtuva ympyrän kiertäminen. Iitun viikkoon sisältyy siis yksi lenkki maastossa, jolla kasvatetaan kuntoa ja kehitetään tasapainoa. Lisäksi maastakäsittelen Iitua eli väistätän. Lisäksi pyrin myös juoksuttamaan Iitua kerran viikossa. Tosin käteni takia se ei ole hetkeen onnistunut. Mikäli peltokenttä olisi kelvollinen, ratsastelisin pellolla voltteja. Eli Iitua liikutetaan tai sen kanssa tehdään harjoituksia 3-4 kertaa viikossa. Joskus harvemminkin jos minulla on töitä, siten että en ehdi valoisalla liikuttamaan hevosia.

Alustavasti voin paljastaa, että Iitu pääsee tammikuun alusta ihan ammattilaisen ratsutukseen maneesitallille. Iitu on poissa kuukauden, tulee kova ikävä :( En uskalla edes ajatella, miten rikki Simo on, koska Iitu on niin tärkeä Simolle. Jos Simo jää tarhaan kun touhuan jotain Iitun kanssa, hirnuu se murheellisesti Iitun perään. Jännittää myös, mitä tapahtuu kun Iitu tulee takaisin. Kyllä hevosen pitäisi muistaa laumansa jäsenet, vaikka olisikin poissa.





maanantai 17. marraskuuta 2014

Mörkö nimeltä maneesi

17.11.2014 Viikko sitten käytiin Simon kanssa kokeilemassa ensimmäistä kertaa Ratsutila Tanilan maneesia. Elina ja Rasmus olivat myös mukana. Simoa jännitti ihan mahdottomasti. Se puhisi ja pärski. Katsoin parhaaksi taluttaa Simoa muutaman kierroksen maneesia ympäri. Tutkittiin kaikki peilit tarkkaan ja ihmeteltiin peilissä näkyvää hevosta. Simo ihaili itseään peilistä oikein pitkään. Otettiin kevyttä ravia ja Simo aloitti sinkoilun. Simo saattoi yhtäkkiä kulmassa laskea päänsä alas, pukittaa pari kertaa ja lähteä laukkaamaan matalana. Simo toisti pukkisarjoja muutamaan otteeseen eri kohdissa maneesia ja lopulta oli niin väsynyt ryntäilystään että ei meinannut jaksaa edes ravata. Kävin pari kertaa jo kaulalla isoimpien pukkien aikana. Kyllä Simo taisi reissun päätteeksi onneksi ymmärtää, että ei se maneesi olekaan niin kamala paikka.






Tänään osallistuimme Ida Toiviaisen valmennukseen. Ida tuli varta vasten pitämään valmennusta mulle ja Elinalle. (Elina oli järjestänyt sekä maneesin, että valmennuksen) Maneesikaan ei jännittänyt enää ja Simo teki hienoja etuosakäännöksiä sekä takaosakäännöksiä niin käynnissä kuin ravissa. (Tehtiin ekaa kertaa ravissa ja mietin, että miksi ei ole ennen tehty kun ne sujui tosi hyvin) Simolta oli jopa aika ajoin pientä peräänantoakin nähtävissä, kaula kaartui ja peppu nousi. Suukin vaahtosi, mitä en ole ennen Simolla huomannut. Itse sain vinkkejä siihen, että täytyy pitää alkaselkä rentona ja itse asiassa tuntui paremmalta mennä liikkeen mukana kun rentoutin alaselän. Myös ohjaa annoin reilusti ja toimin ihan pienillä merkeillä. Simo pysyi uralla kerrankin pelkällä sisäpohkeella, eikä vaatinut niin suurta asetusta sisäohjalla kuin olen ennen käyttänyt. Tuli tosi hyvä fiilis. Simo ressukalla tosin loppui kunto kun ravattiin pitkään pehmeällä hiekalla. Simo puuskutti ja huohotti niin paljon ravien jälkeen, että laukat jouduttiin jättämään ensi kertaan. Simo käyttäytyi hienosti eikä kertaakaan pukittanut tai sinkoillut maneesissa. Olen tosi ylpeä Simosta! :)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lännenratsastukseen tutustumiskurssi

15.11.2014 Tänään osallistuin Lilli Vanhatalon pitämälle Lännenratsastukseen tutustumiskurssille Aitotallilla. Kurssi alkoi aamulla klo 10 ja jatkui noin neljään asti, eli koko päivä meni mielenkiintoisissa merkeissä. Alussa joimme kahvit ja kerroimme vähän itsestämme. Siinä juteltiin kaikenlaisesta hevosen käsittelystä ja Lilli kertoi kokemuksiaan. Oli hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Kahvien jälkeen mentiin hevosten kanssa kentälle maastakäsittelemään naruriimut päässä. Minä sain hevoseksi ihanan Vappu-Marikin. (Ympäri käydään yhteen tullaan, sillä palatessani jällleen hevosen selkään pitkän tauon jälkeen, oli juuri Vappu se, jonka selässä tätiratsastajan ura aukeni)






Maastakäsittelyssä opeteltiin kääntämään päätä ja "pivotteja" maastakäsin. Vuonohevosilla on sellainen ongelma, että ne taivuttavat helposti kaulaansa leuka/poski edellä. Kun pitäisi kääntää kunnolla päätä. Vappuhan teki hienosti ja toimi molemmilta puolilta yhtä hyvin. :)

Maasta käsittelyn jälkeen pidettiin ruokatauko ja hevoset saivat päiväheinät. Kun oli syöty, heitin kotoa tuomani Western -satulan Vapun selkään ja vaidoin naruohjat suitsiin. Satula oli hieman liian leveä Vapulle, mutta ei keikkunut kuitenkaan pahasti. Leveyden huomasi vasta selässä kun satula keikkasi jatkuvasti jommalle kummalle kyljelle. Keikkuvasta satulasta huolimatta saatiin harjoitukset hoidettua. Ensin piti pysähtyä sanomalla "whouuu" ja Vappuhan hoksasi sen heti. Vappu pysähtyi jopa ravista kuin seinään kun sanoin "whouu". Vappu teki hienosti myös "pivotit" molempiin suuntiin. Eli ohjaa vedettiin kevyesti sivulle, eli hevonen asetettiin sivulle ja sisäpohkeella annettiin painetta taakse, jolloin hevonen kääntyi astumalla takajalat ristiin. Ravi sujui ihan hyvin, mutta laukannosto oli vaikeaa. Laukka piti nostaa voltin jälkeen ja kun olin vain ehtinyt asettaa jalat laukkapohkeiden paikkaan, enkä siis antanut laukkapohkeita, ennakoi Vappu ja pysähtyi kuin seinään. Se on Vapun uusi jekku. Kun pitäisi laukata, kieltäydytään tekemästä mitään. Western ratsastuksessa ei käytetä raippaa, joten en voinut napauttaa hereille. Annoin löysää ohjaa ja naputin pohkeita, jolloin Vappu heräsi ja päästiin laukkapätkät molempiin suuntiin.













Päivä oli hyvin opettavainen ja aionkin hyödyntää vinkit heti huomenna. Eli tiedossa on maastakäsittelyä Iitun ja myös Simon kanssa.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ensilumi tuli ja melkein suli

9.11.2014 Ihanaa! Ensilumi satoi ja sitä tuli polveen asti. Ei meinannut ratsatussaappaatkaan riittää kun kahlasin hangessa. Hevoset saivat pyöröpaalin tarhaan ja siitä kelpaakin mutustaa heinää. Olen syöttänyt pikkupaaleja, koska olen yrittänyt säännöstellä lihomisen pelossa. Varsinkin Simon kohdalla joka oli suoraan sanottuna läski kun ostin sen. Nyt on tullut lavat ja selkäranka esille jo, mutta mahaa löytyy vieläkin. Välillä kaveri näyttää kuin tiineeltä tammalta. Kaikki syövät sulassa sovussa heinäpaalista. Laitoin paalin ympärille kuormaverkot, koska nailonisista slowfeeding verkoista ei ollut mihinkään. Jo kaksi nailonista slowfeeding verkkoa on purtu poikki. Ei siis poljettu jalkoihin vaan purtu. Noh, vaikka kuormaverkot olikin vankkaa tekoa on nekin tuhottu ja tähään paalista on enää kasa jäljellä, jonka päällä hevoset seisovat ja nukkuvat.


Kävin keskiviikkona lääkärissä ja minulla on kuulemma löysä olkapää, joka saattaa pienimmästäkin rasituksesta pudota uudestaan. Sain särkylääkkeitä, mutta kättä ei paketoitu, sillä sitä pitää liikuttaa, jotta olkapää ei "kiteydy" ja juutu paikalleen. Lääkäri kielsi kaiken painavan nostamisen ja kantamisen, myöskään ei saa kurkotella. Keskiviikkona on taas kontrollikäynti ja katsotaan menenkö ortopedille. Noh ehkä ihan hyvä, koska eilen olka meni sujoiltaan kun ravistin kättä ja tänään kun heilutin kättäni kävellessä.

Sitten iloisempiin uutisiin;



Sain syntymäpäivälahjaksi GoPro Hero3 -kameran ja siihen kypärään kiinnitettävän hihnan. Pitihän sitä käydä heti lauantaina testaamassa, olkapäästä viis. Laitoin länkkärin selkään, joten sen kiristys ei rasittanut kättä ja sain hoidettua satuloinnin pääasiassa vasurilla. Ensin menin Simolla kahlaamaan metsään. Lenkki on menty monta kertaa ja vain 5 km, mutta kun hanki oli sen verran korkea, että joutui nostelemaan jalkoja, oli kaveri aivan hiessä ja puuskutti. Otettiinkin vain pieni laukkapätkä ja käveltiin oikein pitkän loppukäynnit. Simo kyllä taas yllätti lenkin aikana, sillä käännyimme kääntöpaikalla ja jatkoin löysin ohjin kun Simo yhtäkkiä otti sivuloikkaa, heitti pari pukkia ja lähti laukkaamaan. Sain kuitenkin sen pian kiinni. Tässä videolla näkyy tuo episodi, mutta koska kamera oli säädetty liian ylös, pukit eivät ihan ehkä välity videon läpi.

Tässä videon meidän lenkistä;



Lenkin jälkeen ratsastin vielä Iitulla. Iitun kanssa aloitettiin ravailemaan viime viikolla ja se on sujunut ihan hyvin. Nyt neiti oli kovin innoissaan hangesta ja nosti laukan ja heitti melkoisia pukkeja. Onneksi olen tottunut Simon kyydissä vaikka millaisiin pukkeihin ja sinkoiluihin niin pysyin hyvin selässä. Se nyt olisi puuttunut että olisin tippunut ja Iitu olisi hoksannut, että sillä pääsee ratsastajasta eroon.


Tänään kaveruksilla oli vapaapäivä, huomenna mennään taas maastoon Simon ja Iitun kanssa kun Maiju tulee ratsastamaan Simolla. Maiju onneksi laittaa Iitun minulle kuntoon niin riittä kun vain nousen selkään. Ratsastan aina niin kevyellä ohjasotteella, että käsi ei rasitu. Tiistaina mennäänkin Elinan ja Rasmuksen kanssa Tanilan maneesiin. Vähän jännittää sillä Simo on ollut viimeksi maneesissa joskus reilu pari vuotta sitten ja painanut pukkilaukkaa kauhuissaan ympäri maneesia.. Täytyy laittaa ruvaliivi päälle, sillä melko varmasti mätkähdän jossain pukissa selästä maahan kun en osaa varautua.

Tässä vielä video meidän tilan hepoista :)


tiistai 4. marraskuuta 2014

Rodeo + sijoiltaan mennyt olkapää

4.11.2014 Juupa juu, kävin sitten viime viikon keskiviikkona ratsastelemassa Simolla myrskystä huolimatta. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli hurjasti. Simo oli jo melkoinen tärpästikkeli kun lähdettiin pihasta. Mentiin sellaisen peltoaukean läpi, jossa tuuli reippaasti ja sade piiskasi kasvoja. Ravailin Simolla metsätiellä ja Simo heitti pikku pukit ja nosti laukan. Otin Simon rauhallisesti kiinni ja jatkoimme hölkässä. Alkoi jo hämärtää ja aloitin loppukäynnit. Oltiin suunnilleen puolen kilometrin päästä kotoa ja liityttiin pikkutieltä isommalle hiekkatielle. Takaa alkoi kuulua räminää ja mutkan takaa tuli iso musta pickup hirmuista vauhtia pitkät päällä. Autossa oli pitkät valot myös katolla. Simohan vallan pelästyi moista ilmestystä, aloitti rodeon heittäen useita pukkeja peräjälkeen ja ihme että pysyin selässä. Pukkisarjan jälkeen Simo lähti nelistämään kotia kohti. Sain sen kyllä onneksi kiinni kun oli jonkin aikaa laukattu. Simo ressukka puhisi ja tärisi niin käveltiin aika pitkään pihaa ristiin rastiin.

Torstaina ratsastelin Iitulla yksin ja ihan hyvin meni. Mentiin pihatietä edes takas ja käytiin pellolla. Alussa Iitu touhotti niin että ei ymmärtänyt pysähtyä, mutta sitten se hoksasi mitä halusin. Pysähdyttiin, otettiin käyntiä ja käännyttiin molempiin suuntiin. Pari askelta raviakin tuli vahingossa kun Iitu innostui mutta hiljensi käyntiin kun pyysin.



Perjantaina oli vapaapäivä ja lauantaina ratsastin ensin Iitulla pellolla samoja juttuja ja hyvin meni. Simolla ajattelin mennä keskiviikon pelottavan "mörkölenkin". Maa oli jäässä, niin Simo liukasteli aika paljon ja vauhti jouduttiin pitämään minimissä. Simo käveli rennosti pitkällä ohjalla kunne yhtäkkiä jähmettyi ja pää nousi ylös kuin kirahvilla. Syykin selvisi kun metsästä rämpi ihmisiä keltaiset huomioliivit päällään. Jatkettiin sitten matkaa. Simo vaikutti hermostuneelta ja huomasin että aivan meidän päältä lensi todella matalalla kaksi isoa joutsenta. Itsellä sydän hyppäsi kurkkuun ja pulssi hakkasi kahtasataa, jaiks! Joutsenet onneksi vain laskeutuivat läheiselle pellolle ja kun nousimme mäkeä ylös, kävi ilmi että pellolla oli kymmenkunta joutsenta kaakattamassa äänekkäästi ja Simo otti pari kertaa u-käännöksen, mutta sain sen onneksi käännettyä takaisin ja jatkettiin matkaa. Seuraava kammotus oli kirkkaan punainen henkilöauto, joka oli pysäköity metsätielle ja moottorisaha joka metelöi aivan tien vieressä, kuitenkin sen verran piilossa että ei näkynyt tielle. Käytiin silti kääntöpaikalla ja tultiin takaisin. Käyntikin oli välillä vähän hankalaa kun kengät luistivat jäällä. Päästiin kuitenkin tällä kertaa rauhassa kotio asti. Kun olin Simon harjaillut, päästin kaverukset pellolle laukkailemaan. Ne olivat oikein innoissaan ja painoivatkin pierupukkilaukkaa ympäriinsä, jopa Rasmus innostui leikkimään ja heitteli kunnon pukit. Kun hevoset riehuivat pellolla, siivosin pihaton ja tein uuden olkipatjan.. se tosin ei kauaa kestänyt sillä sunnuntaina olki oli jo syöty. Jouduin laittamaan yhden paketin turvetta kuivikkeeksi vanhojen pahnojen päälle, koska uudet oli syöty.





Sunnuntaina hevoset huilivat kun satoi muutenkin kaatamalla. Maanantaina ratsastin Iitulla. Olin kiristämässä satulavyötä pihassa kun olkapääni meni sijoiltaan. Sattui aivan älyttömästi ja ähisin jonkin aikaa kaksin kerroin. Pallonivel muljahti kuopastaan ja putosi eteenpäin. Iituhan hätääntyi tietenkin että mikä tuli kun huohotin vieressä. Oikea käteni oli aivan lötkö, en saanut sitä liikutettua. Vasemmalla kädellä pidin ohjista kiinni kun Iitu pyöri ympärilläni ja yritin samalla kaivaa kännykkää taskusta soittaakseni apua. Jotenkin siinä hässäkän keskellä sain olkani rusautettua paikalleen. Kaikesta huolimatta kiipesin selkään ja köpöttelin hetken aikaa edes takas.


Viime yö oli aika tuskainen, särkylääke ei auttanut ja jos unissaan kääntyi tai nosti kättä, heräsin särkyyn. Tänään onneksi tuli Maiju ratsastamaan Simolla ja laittoi Iitun valmiiksi minulle niin minun ei tarvinnut kuin nousta selkään. Lähdettiin ensimmäistä kertaa ratsain maastoon ja ratsastettiin muutama sata metriä autotietä, jossa yksi matkailuauto meni ohi ja roiskutti vielä lätäköstäkin vettä, mutta Iitua ei haitannut ollenkaan. Lenkki meni ihan hyvin vaikka aukealla tuulikin ja Iitu otti pieniä ravipyrähdyksiä. Iitulla kuitenkin loppui voimat vajaan 2 km jälkeen, joten käännyyttiin takaisin. Tallille tultaessa Iitu riiputti päätään ja kiemurteli tien reunaa kun oli niin väsy. Hienosti tyttö meni! :) Huomenna menen itse lääkäriin näyttämään olkapäätä ja toivon saavani vahvat lääkkeet ja josko olkapää teipattaisiin vaikka kinestesia teipillä oikeaan asentoon, koska ei tule kysymykseenkään pitää minkäänlaista taukoa ratsutuksesta kun on niin hyvin edistytty.