lauantai 25. helmikuuta 2017

Hevonen on terve kun se leikkii

Hevosten viikon kohokohta on aina se kun avaan tarhasta laitumelle vievän portin. Koko porukka kasaantuu portille odottamaan ja sillä hetkellä kun sen avaan, syöksyy kolmikko täyttä laukkaa kohti laidunta. Ensimmäiset minuutit menee piehtaroidessa, loikkiessa, pukittaessa ja laukatessa laidunta ympäri. Onneksi nyt on ollut niin pitkään lunta, että hevosia on voinut pitää hyvin laitumessa. Kun kurakelit alkavat, pysyvät hevoset pohjustetussa tarhassa. Vielä on pari kuukautta aikaa rallitella laitumessa, ennen kuin se jää rauhassa ruohoa kasvamaan kesää varten.

Iitulla ja Blendalla on hirmu hauskat leikit, Simo yleensä tallustelee tai hölkkäilee perässä, mutta myös Simo intoutuu joinakin päivinä oikein kunnon laukkaan :) 

Tässä muutamia kuvia kaverien toilailuista;

(pahoittelut laadusta, pitkällä valotusajalla tulisi parempia, mutta sitten se kuvaushetki menikin jo ohi..)

Kaverukset kytiksellä portilla arvojärjestyksessä.

Iitu varmistaa, että Blenda pysyy jonossa omalla paikallaan


Hurja-Iitu tulee!


Kyllä Blendakin osaa hurjistua


Tytöt riehuu ja Simo säästelee voimiaan











Iitu lentää!



Jokin kiinnostaa tiellä

Ja menoks!






Välillä pitää vähän puhallella

Simo esittelee oppimaansa

Whii! Blenda loikkaa




Tuulitukka-Simo


Lihaksikas Simo

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Simon läpiratsastus vol 3

Simo oli eilen kolmatta kertaa Suvin käsittelyssä. Maneesilla olikin tänään reippaasti porukkaa. Alussa Simon lisäksi oli kolme hevosta. Yksi oli se tuttu kenttähevonen hurjastelumaastosta ja Simon kilpailuvietti kohosi. Keskittyminen oli koetuksella kun Simo kulutti aikaansa kyttäilyyn ja harkitsi kovasti kaverin perään syöksymistä. Porukkaan alkoi tulla lisää maneesiin ja olikohan siellä lopulta kahdeksan ratsukkoa samaan aikaan.. Se helpotti Simon keskittymistä, kun enää ei ehtinyt vilkuilemaan jokaista ratsukkoa.

Simo meni jo huomattavasti pidempää pätkää muodossa kuin viikko sitten ja mikä hienointa, oikea laukka alkaa pikkuhiljaa sujua :) Itse kävin keskiviikkona Simolla maastossa ja laukattiin pitkähkö suora kokonaan oikeaa laukkaa. Simo nosti oikean laukan heti pyynnöstä ja jaksoi ylläpitää sen loppuun asti. Olen todella tyytyväinen edistykseen.


Ostin Horzen alennusmyynneistä punaisen kouluhuovan ja ompelin siihen Norjan lipun tyyppisen kuvion, koska olen jo tovin haaveillut sellaisesta satulahuovasta. Koulumallina niitä ei ole löytynyt. Simo sai maneesilla kehuja huovastaan ja muutenkin perinteiset "Onpa söpö" hihkaukset. Hyvin tuntui kaikki isot hevoset suhtautuvan Simoon, eikä kukaan saanut sen kummempaa kohtausta. Simo lähinnä kiinnosti ja moni lähtikin uteliaana kohti Simoa tutkimaan omituista ilmestystä.





lauantai 11. helmikuuta 2017

Luottamus rakentuu pikkuhiljaa

Kirjoittelin juuri siitä, kuinka alku on ollut aika haasteellista Blendan kanssa. Tänään hakiessani Blendan yksin talliin hoitotoimenpiteitä ja varustusta varten oivalsin, että Blenda seuraa minua rauhassa sisälle ja osaa jo rentoutua harjauksessa. Blenda seisoi hiljaa paikallaan melko pitkään kun harjailin sitä ja nautti kun rapsuttelin etujalkojen välistä. Välillä Blenda vaati huomioita kuopimalla, mutta jätin sen silloin huomiotta. Satulan ja suitsien laittaminenkin sujuu helposti ja rauhassa.

Nousin tänään selkään vasta kun Blenda pysyi paikoillaan ja palkitsin Blendan leivällä heti kun olin päässyt selkään ja Blenda seista tönötti hiljaa paikallaan. Blenda lähti liikkeelle vasta kun pyysin. Koska meillä ei ollut tänään seuraa ja Blenda oli rento en halunnut mennä maastoon jännittymään, vaan ratsastelin ristiin rastiin pellolla. Mentiin vain käyntiä tänään, mutta pointti onkin saada rentoa käyntiä. Ilman jännitystä ja hössötystä. Pitkällä ohjalla sai mennä tänään heti alusta asti. Blenda oli rento ja pärisi tyytyväisenä. Heti kun otin ohjaa tuntumalla, pyöristyi Blenda oitis. Ai kun ihanaa! Oli tosi mukava ratsastella ja Blenda oli rento koko sen puolisen tuntia kun pellolla kuljeskeltiin. Hyvällä mielellä tuli myös sisälle talliin ja odotti kärsivällisesti kun riisuin varusteet. Sain myös tänään trimmattua harjankin.

Viimein Blenda on alkanut luottaa minuun. Ehkä se on todennut, että kun nuo kaveritkin tuota ihmistä tottelee niin kaippa minäkin voin. Tuli tosi hyvä fiilis :)




Itsensä haastaminen ja pelko

Hankittuani kolmannen hevosen tänne meille, on arki ollut melkoisen haasteellista. Hommat ei sinänsä lisääntyneet (paitsi hevosten liikutus), mutta tarkoitan nyt oman itseni haastamista. Blendan kanssa ei ole ollut mikään helpoin alku, mutta olen koittanut antaa aikaa ja yrittänyt olla kärsivällinen, mutta jämäkkä.

Iitu ja Blenda eivät tulleet alussa yhtään juttuun vaan kiusasivat toisiaan. Potkivat toisiaan, purivat toisiaan ja ajoivat toisiaan takaa. Tapaninpäivänä hain Iitua tarhasta ja Blenda potkaisi minua reiteen. Olen yleensä hyvin huolellinen touhutessani hevosten kanssa ja mietin ja harkitsen siirtojani tarkkaan. Mutta tuolloin Blenda ilmaantui tyhjästä. Blenda oli toisessa päässä tarhaa kun otin Iitua, mutta lähtiessäni taluttamaan, laukkasi Blenda paikalle, potkaisi Iitua kohti ja osui tietenkin suoraan meikäläisen reiteen. Pahus, että poltteli. Tuloksena oli reisilihaksen repeämä, melkoinen turvotus ja reisi aivan musta, kunnes muuttui punaiseksi mustelman pikkuhiljaa hälvetessä. Kuukausi tuossa meni vähän varovammin liikkuessa. Ratsastukseen tuo vamma ei vaikuttanut, sillä harvemmin siinä tulee reisilihasta jännitettyä. Mutta kävellessä irtonainen lihas hyllyi inhottavasti.

Tuli ihan flashbackki niihin aikoihin kun ostin Simon ja otin samat käsittelykeinot käyttöön. Jämäkkä käsittely, eikä saa tulla minun tilaan. Blenda kun on kovin seurallinen ja aina hamuamassa herkkuja. Alussa en saanut Blendaa lainkaan hoitotilaan, kun se pelkäsi Iitua ja Simoa. Pikkuhiljaa otin Blendan sisälle hengailemaan hoitaessani toisia. Heti alussa yritin ottaa Blendan yksin hoitotilaan, mutta Blenda vain hyppi ja pyöri ja oli aika vauhkona, ettei siitä oikein tullut mitään. Nyt ollaan onneksi jo siinä pisteessä, että hoitotoimenpiteet onnistuu yksinkin.

Blenda on myös hyvin vireä tapaus verrattuna Iituun ja Simoon, jotka hoitaessa vetelevät sikeitä ja eivätkä tee elettäkään edes varustettaessa. Sitten on tämä yksi viipperä, joka hyörii ja pyörii ja kaivaa kiinaan ja kiipeilee puomin taakse, kietoutuu tolppaan ja vaikka mitä ihmeellistä. Ei se sinänsä haittaa, kun kaveri on vaan energinen, mutta on tuossakin alkanut osoittaa rauhoittumisen merkkejä.

Ratsastus olikin ihan oma taiteenlajinsa. Simo ja Iitu on kuitenkin suht rauhallisia niin Blenda olikin aivan eri maata. Selkäännoustessa ei pysynyt paikallaan, vaan pyöri ja peruutteli ja ryntäili. Pikkuhiljaa ollaan saatu ihan onnistuneita selkään nousuja niin, että Blenda on malttanut olla paikallaan kun nousen selkään ja pysyy paikallaan kun palkitsen selästä porkkanalla. Täytyy pikkuhiljaa jättää namipalkinto pois, ettei ala aina odottaa ja turhaudu sitten kun ei saakkaan. 

Blenda on ratsain kyllä mielettömän hienosti koulutettu! Kulkee muodossa kun vaan ottaa ohjat tuntumalle, upeaa työtä kerrassaan. En ole päässyt moisia hienouksia Simon ja Iitun kanssa kokemaan. Blenda on hyvin virkeä ratsastaa ja jo käyntikin on tosi reipasta. Alussa koin parit kauhun hetket kun Blenda ei antanutkaan kiinni ravista, mutta pikkuhiljaa olen oppinut, miten se hidastaa. Käynti on sen verran kiireistä ja jännittynyttä maastoon lähdettäessä, että olen lähinnä keskittynyt saamaan rentoa käyntiä. Yleensä ohjan voi heittää pitkäksi kun alkuhössötys on ohi ja Blenda kulkee rennosti eteenpäin. 

Pahin pelko ratsastuksessa on itselleni se kun hevonen ei pysähdy ja huomaan matkustavani selässä hevosen laukatessa hurjaa kyytiä eteenpäin. Siksi haastan itseni joka ikinen kerta ratsastamaan Blendalla maastossa ensimmäisenä. En voi sanoa nauttivani noista kerroista, mutta jokainen kerta on aina hieman helpompi ja pelko helpottaa hiljalleen. Minä alan rentoutua ja Blenda alkaa rentoutua seurassani.

Viime sunnuntaina käytiin kunnon laukkamaastossa koko porukalla ja koin pari jännitysmomenttia siinäkin lenkissä. Tarkoitus oli laukata eräs mäki ylös ja hidastaa mäen päällä, mutta Blendahan laittoikin pökköä pesään mäen päällä ja laukattiin eräs loiva alamäkikin, pitkin mutkikasta metsätietä ja yksi terävä neulansilmämutka laukassa. Hetken taas jo elämä vilisi silmissä, mutta mutkan jälkeen huomasin Blendan kuuntelevan apujani ja pystyin vaikuttamaan laukan tahtiin hidastaen sitä ja sain lopulta ravin  kautta käyntiin.

Blenda on kyllä siinä ihana, että se ei pukita. Kun opin elämään vauhdikkuuden kanssa, tulee yhteisistä lenkeistä varmasti mukavia. Blenda on aina innokkaana lähdössä hommiin ja työmotivaatio on ihan uskomaton. Blenda yrittää aina parhaansa :)

Tässä video viime sunnuntain hurjasta lenkistä;


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Simon läpiratsastus vol2

Simo pääsi eilen toista kertaa Suvin käsittelyyn maneesilla. Viimeksi kun menin itse Simolla koulutunnilla huomasin selvän eron vain yhden käsittelykerran jälkeen. Simo oli paljon taipuisampi ja myötäsi enemmän. Tälläkin kertaa kyllä huomasi, että oli Simolla jäänyt viime kerrasta jotain oppeja mieleen ja tällä kertaa Simo jaksoi mennä pitempään paketissa. Manesiin sattui samaan aikaan ne kaksi kenttähevosta, joiden kanssa oltiin viikko takaperin hurjassa laukkamaastossa, mutta eipä niitä nyt enää tuntunut jännittävän. Eikä Simokaan hölmöillyt tai ottanut äkkilähtöjä. Oikeastaan oli aika rento ja nyt pääsi tekemään onnistuneita laukannostojakin.


Vien Simon vielä ensi lauantaina läpiratsastukseen ja viikon päästä nousenkin itse taas ratsaille koulutunnilla. On kyllä jännä nähdä miltä tuntuu. Satula vaan tuppaa herkästi valumaan eteen mahan takia, täytyy vaihtaa Iitun muotoiltuun kouluvyöhön, jonka pitäisi pitää satula paremmin oikeassa kohdassa.Tällä kertaa välissä oli myös karvaromaani, joka vähän esti liukumista. Mahakas hevonen on vaan hankala kun satula menee väkisin kainaloon, vaikka Simolta suuret lavat ja selkeä kuoppa satulalle löytyykin..  Onneksi talvimaha on huvennut hyvää tahtia pois.

Hieroja minun täytyy Simolle varata niin saisi jumeja auki, jotka aiheuttavat vinoutta. Ensi viikolla olen työmatkoilla, mutta josko seuraavalla. Kranioo en halua kun Simo tuli viimeksikin niin kipeäksi, että kahteen viikkoon ei oikein voinut tehdä mitään muuta kuin talutella ja kärrytellä.