tiistai 28. kesäkuuta 2016

Simon kuulumisia

Simon kanssa ollaan nyt kolmatta viikkoa ihan kahdestaan.Vaikka olen voinut omistaa kaiken aikani yhdelle hevoselle, en ole päässyt kuin muutaman kerran ratsaille. Ikävä kyllä tähän samaan hässäkkään osui työmatkoja, juhannus ja muuta hommaa. Simolla on onneksi Poju seurana ja pojat ovatkin olleet aikalailla oman onnensa nojassa laitumessa.

Iitun lähtöpäivä oli surkea. Simo hirnui pitkälle iltaan asti vähän väliä Iitun perään. Sunnuntaina Simo näytti suorastaan masentuneelta. Kyllä hevonenkin ikävöi. Simo ja Iitu ovat olleet kuin paita ja peppu. Simo on ollut alakuloinen, eikä ole mielestäni syönytkään niin paljon. Pojat seisoskelee lähinnä laitumen portilla ikäänkuin odottaen Iitua saapuvaksi. 

Maanantaina, päivä Iitu lähdön jälkeen, mentiin Simon kanssa mukavan leppoinen kärrylenkki. Simo tykkää hirmuisesti ajohommista. Kulkee iloisesti hyräillen eteenpäin ja näyttikin oikein pirteältä ja hyväntuuliselta :)



Tuolla viikolla ehdin torstaina hieman ratsastelemaan Simolla pellolla. Lähinnä taivuttelua käynnissä ja lyhyitä käynti-ravi-käynti siirtymisiä.

Sunnuntaina käytiin jo perinteeksi muodostuneella lenkillä Norpan kanssa. Piipahdimme museokoti Mummolassa pullakahvilla, josta jatkoimme matkaa uusille, upeille reiteille. Simo pääsi taas laukkaamaan hirmuista kyytiä! Olipa hauskaa! Lenkki kesti huimat kolme tuntia.



Maanantaina käytiin taas ajelemassa. Tällä kertaa eri reitillä kuin normaalisti. Metsätiellä kuljettiin jännittävien tukkipinojen välissä, mutta Simo ei pahemmin kyttäillyt. Mennä tallusti iloisena eteenpäin. Paluumatkalla saatiin vähän lisämaustetta lenkkiin kun aivan kotipihan edessä seisoi tukkirekka keskellä tietä kuormaa tekemässä. Rekka oli niin leveä, että siitä ei päässyt ohi ja tie niin kapea, että kärryillä ei päässyt kääntymään. Hetkonen siinä ihmeteltiin, että mitäs nyt. Peruutettiin vähän matkaa kärryillä, joilloin päästiin kääntymään ahtaassa tilassa niin, että Simo astui ristiin. Palattiin vähän matkaa takaisin sopivaan risteykseen ja kohta tukkirekka jo porhalsikin ohi.




"Hiittisuora"

Korkeiden tukkipinojen välissä pujottelua


O-ou, edessä on este

Mitäs nyt tehdään?


Simo seisoo aina hienosti paikallaan valjastettaessa



Tiistaina käytiin Simon ja Pojun kanssa järvellä kahlailemassa. Meidän normaali maastoreitti on tukittu niin, että sieltä ei pääse enää kulkemaan, joten jouduimme kiertämään autotien kautta. Se jos mikä oli raskas lenkki! Mentiin pelkkää käyntiä koko matka, mutta lentokentän tiellä suhahti autoja ja rekkoja jatkuvasti ohi. Lyhyeen matkaan saatii tuhlattua peräti kaksi tuntia.

Keskiviikkona ratsastelin Simon kentällä. Yritin hakea muotoon, mutta Simo oli jäykkä kuin mikä, joten keskityin taivuttelemaan ja pidin harjoituksen helppona. Hiostava, painostava ilma ei helpottanut asiaa.

Juhannuksen hepat saivatkin laiduntaa rauhassa. Maanantaina käytiin Simon kanssa taas ajelemassa. Silloin satoi melkoisesti, mutta sadetakki päälle vaan ja menoksi. Simo oli outo lenkillä. Säpsyi ihan kaikkea mahdollista ja jumitteli. Ilmeisesti pitkät vapaat olivat tuoneet ylimääräistä energiaa.


Simo skarppina nähtyään kentällä tien vieressä laukkaavia hevosia


Eilen käytiin poikien kanssa ihan vain leppoisalla kävelylenkillä. Viime ratsastuslenkki oli niin jännä, että nyt haettiin rentoa, hyvän mielen lenkkiä. Sitä se totisesti oli. Keli oli niin painostava ja hiostava, että mentiin käyntiä paria rauhalllista ravipätkää lukuunottamatta. Kun on tukalat oltavat jo muutenkin niin miksi pahentaa oloa entisestään hikitreenillä.


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ei näyttelyitä tänä kesänä

Talvella vielä kirjoittelin, kuinka Simo pitää saada hyvää kuntoon, että päästään pyörähtämään Hippoksen kehässä ja rotunäyttelyssä. No keväällä selvisi, että vähäisen osallistujamäärän vuoksi niitä ei järjestetäkään. Tänä kesänä järjestetään kyllä kaikenlaisia Match Show'ta, mutta ei niillä ole mitään arvoa hevoselle, joten emme niihin osallistu. 

Toki tuollaisiin osallistuminen toisi harjoitusta ja esiintymisvarmuutta niin itselle kuin hevoselle ja noissa on aina ihan kivoja palkintoja, mutta ei siitä tule merkintää minnekkään. Rotunäyttelystä ja Hippoksen kehästä tulee arviointi hevosen tietoihin, joka taas vaikuttaa hevosen arvoon. Jatkossa on esimerkiksi helpompi myydä kun on näyttöjä. Kun tamma on ollut arvosteltavana, tietää minkälaista oria etsii jalostuksen kannalta. 

Tänä kesänä olisi päässyt Iitulla osallistumaan jo mestiksiin, helppoihin luokkiin, mutta tuo astutuskuvio jyräsi kisasuunnitelmat. Toisaalta, elämä on valintoja. Tehdään nyt varsa, kisata ehtii myöhemminkin. Enkä tiedä, haluanko viedä 5 vuotiasta vielä kisaamaan. Haluan, että harrastaminen ja työskentely on mielekästä, ilman ylimääräisiä stressitekijöitä. 

Kirjoittelen Simon kuulumisista kohta erikseen, mutta Iitu voi toivon mukaan paksusti. Tasan viikon päästä Iitu ultrataan ja jos on tiine, pääsee Iitu kotiin! :)







(ylläolevat kuvat viime kesältä)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Iitun astutus

Snif! Tänään vietiin Iitu Trollgutenin luo. Iitu ei ole koskaan näyttänyt minkäänlaista kiimaa, joten yritin saada kiiman käyntiin syöttämällä yrttisekoitusta, jonka pitäisi vauhdittaa kiiman alkua. Matka taittui hitaasti kun tuolla meidän ajoreitillä oli juuri Pirkan pyöräily menossa Näsijärven ympäri. Onneksi en ajanut itse. Oli aika karmeaa vetää traileria perässä mäkistä ja mutkikasta tietä. Ja pyöräilijät ajoivat keskellä tietä tehden ohituksen mahdottomaksi. Perille päästiin ehjin nahoin onneksi.

Iitu käyttäytyi tosi mallikkaasti, ei riehunut tai hätääntynyt. Sain talutettua Iitun ongelmitta laitumeen ja päästin irti. Sinne ne ampaisivat heti täyttä laukkaa ympäri laidunta. Iitu monotti ihan kunnolla ja kiljui. Kuitenkin pissaili jatkuvasti, joten kyllä sillä sittenkin kiima oli. Eipä aikaakaan kun Iitunkin neitsyys vietiin kun Rolle hyppäsi selkään. Melkoinen kissa ja hiiri leikki jatkui vielä kun lähdimme kotio. 

Olen pitänyt aina Iitua "Pikku-Iituna" minun vauvana ja pienenä tammana. Ei Iitu olekaan pieni kun pääsi oman kokoistensa pariin. Mörssäri-Simon vieressä kyllä kuka tahansa näyttää pieneltä.

Sain napattua muutamia kuvia, tosin kaukaa kun ei minulla ole kamerassa minkäänlaista kunnon objektiivia, mutta tässä on jotain;








Upea Trollguten








Hahaa, mitkä ilmeet :'D

Simo ressukka on hirnunut koko päivän Iitun perään jäätyään yksin Pojun kanssa. :'(

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Uusi lenkkikaveri Norppa

Saatiin Simon kanssa uusi lenkkikaveri. Tai uusi ja uusi, ollaanhan me jo kuukauden päivät lenkkeilty. Ratsutila Tanilaan muutti lämppäri nimeltä Norppa ja yksi omistajistaan kaipasi maastoseuraa ja jotakuta näyttämään reittejä. No sovittiin, että tulevat tästä meidän pihan läpi ja lähdetään näyttämään lähitienoota Simon kanssa. Simo ja norppa tulivat hienosti juttuun ja olivat turvat yhdessä nuuhkuttamassa toisiaan heti kun tilaisuus tuli.

Norppa on ex-ravuri. joten ravi oli lennokasta ja vauhdikasta. Simokin pääsi tikkaamaan ihan täysiä mukana. Simohan ravaa paljon mieluummin kuin laukkaa, joten lenkkiseura oli täydellistä. Päästään menemään pidempiä ja vauhdikkaampia lenkkejä ilman, että tarvitsee jarrutella ja odotella hitaampia, ihanaa! Tuota Simo juuri tarvitsee. Otettiin lenkkeilystä ihan tapa ja käydään sunnuntaiaamuisin lenkillä yhdessä. 


Uittopaikalla tutustumassa

Simo ja Norppa



Tässä video viimeisimmältä lenkiltä;




torstai 9. kesäkuuta 2016

Estehuumaa Iitun kanssa

Voi juku! Nämä viime viikot ovat olleet Iitun kanssa ihan huippuja kun ollaan päästy harrastamaan Iitun lempiasiaa, eli hyppäämään. Olen itsekin taas innostunut esteistä kun Iitu tekee hyppäämisen niin helpoksi. Haluan kuitenkin hioa tekniikan kuntoon ennen kuin siirrytään korkeampiin esteisiin. Nuo 50-60 cm riittää toistaiseksi. Ollaan hypätty yksittäistä estettä tai kahta peräkkäistä estettä ennenkin, mutta nyt aloitin rataesteet myös. 

Iitu -neiti poseeraa
Meidän neljän esteen "rata"



Pituushyppyä

Tyylillä, vaan ei taidolla




Laitoin GoPron kentän reunalla olevaan tolppaan kiinni ja se kuvasi hyppyjä. Tässä video;





Iitu hurjana kreppiotsiksen kanssa

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kuluneen kahden viikon ratsastukset

Löydettiin pari viikkoa sitten aivan ihana uusi maastoreitti. Okei, tuolle reitille pääseminen on hieman hankalaa kun pitää ylittää yksi märkä paikka, missä virtaa puro ja tien alussa on inhottavan terävää soraa, mutta sen jälkeen; Ihanaa koivukujaa pitkän matkaa. Aivan täydellinen laukkatie! Tuohon kun saisi pari pientä maastoestettä...


Juttutuokio


Koivukuja

Likomärkänä sateessa ja Iitu ojentaa säärtä

Molemmat hevoset on olleet aivan mahtavia ratsastaa. Iitun kanssa on käyty ihan kahdestaankin maastossa, mutta kaikista hauskinta on ollut hyppääminen. Iitulla on aivan uskomattoman pehmeä hyppy! Alussa en millään osannut olla oikein hypyssä, yritin itse liikaa, vein Iitua väkisin esteelle ja yritin saada yli. Tällöin olin joko liian ajoissa hypyssä tai liian myöhässä. Nyt olen oppinut olemaan kyydissä rennosti niin, että annan Iitun mennä ja vain matkustan mukana. Olen harjoitellut niin, että en nojaa kovasti eteen hypyssä, vaan istun normaalisti suorassa ja katson kauas eteen. Iitun hyppy on niin miellyttävä ja ilmava, että voin huoletta antaa vain mennä.



Totesin Iitun turparemmin tarpeettomaksi, joten se lensi varustelaatikkoon, eikä tule takaisin, ellei Iitu ala hankalaksi. Muotoiltu kolmipalakuolain tuntuu istuvan hyvin  suuhun, mikä lopetti suun aukomisen verrattuna perus nivelkuolaimeen. Ainoa ongelma D-kuolaimen kanssa on ohjat, joita saa aina taluttamisen jälkeen korjailla kun tuppaavat kierähtämään kuolaimen etupuolelle.












Hyppäämisen ja vaihtelevien maastolenkkien lisäksi ollaan käyty myös kahlailemassa järvellä. En voi käsittää miten aloitin aikoinaan ratsastuksen ilman satulaa ja painoin hurjaa laukkaa poneilla tuulihousut jalassa ja hyppäsinkin vielä. Nyt aikuisiällä tuntuu olevan törkeän huono tasapaino ilman satulaa, enkä löydä sopivaa asentoa esimerkiksi ravissa. Kaikkeen tottuu onneksi ja paluumatka järveltä sujui huomattavasti helpommin jo. Itse olin Simolla liikkeellä ja Simolla on onneksi aivan täydellinen selkä istua, Simolla on hyvä säkä ja isot lavat, joten selässä on selkeä kuoppa, missä istua. Iitu onkin selältään sellainen pyöreä pötkylä ja sieltä liukuu tosi helposti pois.

Laitan myöhemmin videota lenkistä ilman satulaa ja meidän uudesta lenkkikaverista.