tiistai 29. joulukuuta 2015

Tammikuun kuntokuuri

Havahduin eilen siihen, että Simo ja Iitu ovat lihoneet aivan järkyttävästi joulukuun aikana. Joulukuulla en juuri päässyt liikuttamaan säiden ja työtilanteen takia, joten möllöttivät vain tarhassa syömässä. Simolla on aina ollut sivupömppis, mutta maha ei sentään ole roikkunut. Nyt roikkuu ja Iitullakin roikkuu. Tammikuun tavoitteena on saada -20 kg pois Simolta ja kymmenisen kiloa Iitulta. Täytyy alkaa seuraamaan painomitan kanssa viikottain, vaikka sen tulos hieman heittääkin paksusta talviturkista johtuen.

Eilen ryhdyin toimenpiteisiin ja jätin soijan pois ruokavaliosta, Ei tarvita yhtään rasvaa lisää, vaikka soija onkin ollut kavioiden kannalta tärkeässä asemassa ja sillä on ollut tarkoitus kasvattaa myös Iitulle lihasta. Tosin tällä hetkellä ei ole mitään järkeä antaa yhtään ylimääräisiä rasvoja tai energiaa kun liikkuvat niin vähän.

Hevosten kunto on romahtanut kuukaudessa. Käytiin perinteisessä Tapaninpäivän maastossa ja Simo alkoi puuskuttaa jo pienen ravipätkän jälkeen. Laukassakin sai oikein pyytää eteen kun jokainen askel tuntui niin raskaalta ja kankealta. Ei tullut pukkejakaan. Lenkki oli pituudeltaan vain 6 km, mutta Simo oli lenkin jälkeen korvia ja turpaa myöten hiessä. Iitukin hikosi hieman, mutta lähinnä ryntäistä. Simo jaksaa vain lyllertää ison mahansa kanssa. Heinästä en voi vähentää, koska se on lämmönlähde pihattohevosilla, eikä muutenkaan saisi laihduttaa ruokaa vähentämällä vaan liikuttamalla.

Nyt aloitetaan kunnon rakennus niin sanotusti nollasta. Kiipeilylenkkejä vaan metsässä ja pitkiä käyntilenkkejä alkuun. Sitten voidaan alkaa nostamaan vauhtia. Aloitan tämän kuntokuurin uuden vuoden jälkeen. Saa nähdä kuinka paljon pystyn liikuttamaan, mutta ainakin positiivista on, että päivät alkavat taas valostua ja pitenevät kevättä kohti mentäessä. Valo tekee ihmeitä. Eilen ratsasteltiin pilkkopimeässä pellolla otsalamppu päässä ristiin rastiin, eikä hirveästi voinut tehdä mitään. Peltokin tuntui paikoitellen inhottavalta kavioiden pohjiin kun maa oli kokkareinen ja jäinen.

Ympäristö antaa omat haasteensa liikutukseen, mutta mikään ei estä esimerkiksi talutuslenkkejä, vaikka ei muuta pääsisi harrastamaankaan.

Simo möhömahoineen

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulun toivotus

Näiden lumettomien jouluisten kuvien myötä haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua!

Tonttu-Simo
Marika & Iitu



Photobomb by Simo



Iitu ihailee auringonlaskua


Katse kaukaisuuteen


Simo poseeraa



Rauhallisuus



Pikku -Iitu <3





Simo odottelee Iitua




Tontut jonossa

Lopuksi nousin itsekin vielä Iitun selkään. Iitu on sitä mieltä että nyt vois jo lopettaa..

Hauskaa Joulua!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Talvisia kuvia

Irtojuoksutin hevosia viikko sitten sunnuntaina kun oli satanut lunta ja sain ihan kivoja kuvia. Valo on vaan törkeän huono kuvissa jos ei aurinko paista. Luulisi, että valkea lumihanki lisäisi valoa, mutta ei..

Noh, tässä kuitenkin jotain;

En tiedä oikein, että mitä Simo tässä yritti, varmaan jotain rollkuria Simon tyyliin



Fiksun näköstä porukkaa



Nätti Iitu









Simo loikkaa ojan yli

Ve-nyy!



Iitu ampaisi perään


Tarvitsen pidemmän putken, sillä zoomaus tekee kuvista rakeisia ja muutoin ovat todella kaukaa..





Äkkiä Simon luo












Kuvia olisi vaikka kuinka, mutta ehkä laitan lisää myöhemmin :) Eilen rämmin tuolla pellolla hangessa ja kun aamulla heräsin ei ollut tippaakaan lunta. Se siitä joulusta.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Olet mitä syöt

Vanha kunnon sanonta pätee ilmeisesti myös hevosiin. Tuossa kuukauden päivät sitten kirjoittelin Simon kompuroinnista ja mahdollisesta nivelrikosta. Jäi mysteeriksi, oliko sittenkään kyse nivelrikosta, sillä Metacam -kuuri ei vaikuttanut mitenkään. Aloitin kuitenkin varuiksi syöttämään MSM;ää. Ja pari viikkoa sen jälkeen sain neuvoja naapuritallin asiantuntijalta, jonka omalla ravurilla on nivelrikkoa ja hän on perehtynyt kaikkiin mahdollisiin valmisteisiin.

Tarkoitus oli ostaa Agrimarketista Racing MSM jauhetta, mutta hylly oli tyhjä. Onneksi vierestä löytyy Tokmanni, josta ostin purkin Pharman MSM jauhetta.

Naapurilta sain vinkin, että perus MSM jauheista ei ole mihinkään ja suosittelikin tilaamaan Aviformin Suppleaze Goldia (löytyy mm. www.hepola.net) Tuo tuote ei sisällä lainkaan täyteaineita, joten et maksa tyhjästä.


Hierojaa en ole vieläkään saanut tilattua, sillä hevosen tulee olla kuiva, jotta hieronta onnistuu. Sadesäällä se on pihattohevosten kanssa helpommin sanottu kuin tehty. Nuo kun jostain kumman syystä tykkäävät seisoa myös kaatosateessa vaikka sisällekin pääsisi.

Kuitenkin olen huomannut Simon liikkeissä selvän eron. Simo jopa vapaasta halustaan leikkii ja irrottelee enemmän. Ennen sai irtojuoksutuksessakin pyytää, että laukkasi ja silloinkin tuli vain pukkilaukkaa. Sunnuntaina päästin hevoset laitumelle ja irtojuoksutin samalla. Simo painoi oikein kunnon neliä useaan otteeseen ja lähti omasta halustaan. Iitu oli aivan onnessaan kuin kerrankin Simo leikki ja Iitu heitteli oikein kunnon riemupukkeja paikallaan ja yksi pukki osui vahingossa Simoa peppuun kun neiti oli niin tohkeissaan. Simo siitä vähän hermostui, että alkaako Iitu haastamaan ja monotti vähän korvat luimussa. Sain hauskoja kuvia menosta, joten julkaisen niitäkin kohtapuoliin.

Lisäksi Simo saa Chia de Gracian ruusunmarjajauhetta. (tämä tuoksuu niin herkulliselle, että oli pakko maistaa.. Niin ja ensi kesänä meikäläisen löytää ruusupuskista.)


Ainiin ja ylläolevien erikoisvalmisteiden lisäksi Simo saa soijarouhetta, biotiinia, Mineral Plus kivennäistä ja puoli desiä auringonkukan siemeniä. Olen siis omien periaatteideni vastaisesti (Vähemmän on enemmän) sortunut jos jonkinlaiseen purnukkaan...mutta ei haittaa jos niistä on oikeasti hyötyä!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Pikavisiitti blogiexpossa & pelottava maasto Iitun kanssa

Käväisin heti aamusta Blogiexpossa, koska se niin sopivasti tuossa muutaman kilometrin päässä järjestettiin. Tila oli pieni ja ihmisiä paikalla vain kourallinen. (ei, en odottanut mitään Hevoset -messujen tyyppistä mestarillista suoritusta, mutta vähän enemmän). Kuuntelin pari luentoa ja tein hankintoja. Myyntipisteitä oli vain muutama ja mukaani tarttui vain Chia de Gracian ruusunmarjajauhetta. Sain kyllä erinomaisia vinkkejä tuohon ruusunmarjan syöttöön. Sitä annetaan pari ruokalusikallista päivässä ja ruusunmarja tehostaa MSM:n toimintaa. Rikki imeytyy C-vitamiinin kanssa paremmin. Koska paikalla ei ollut juuri ketään niin ei huvittanut jäädä kovin pitkäksi aikaa. Jotenkin tuo ahdas tila oli ahdistava. Olisin halunnut kaikessa rauhassa kierrellä pisteitä, mutta ne olivat samassa tilassa kuin esiintymislava, joten ei ollut mahdollisuutta kiertää pisteillä ohjelman aikana. Kuitenkin hatun nosto hyvästä yrityksestä ja toivottavasti saavat ensi vuonna laajennettua tapahtumaa ja saavat enemmän näytteilleasettajia ja hieman isommat tilat käyttöön.



Yksi syy pikavisiittiin oli se, että minun oli saatava molemmat hevoset liikutettua ennen kolmea. Laitoin bootseihin jo hokit ja lähdin Iitun kanssa kahdestaan maastoon. Ei olla pitkään aikaan käyty tukkitiellä, joten suuntasin sinne. Iitu oli karmea. (johtunee varmaan viikon lomasta osittain..) Ei olisi halunnut lähteä pihasta ja käänteli jatkuvasti päätään kotia kohti ja muutenkin kiemurteli ja yritti kääntyä kotiin. Heitti myös paljon päätään ihan ylös ja alas ja heitti pikku pukkia käynnissä. Tienreunassa ollut pölykapseli oli aivan karmea ja Iitu otti oikein kunnon sivuloikkaa sen kohdalla ja tanssi hetken paikallaan. Käynti oli jännittynyttä, pää ylhäällä, selkä notkolla jatkuvassa valmiustilassa. Iitu tanssi käynnissä ja välillä mentiin ihan sivuttain. 

Päästiin pois autotieltä metsätielle, jolloin otin ravia. Iitu ravasi nätisti, kunnes yhtäkkiä Iitu nosti pään ihan ylös, peräpää laski alas ja whoosh Iitu syöksyi eteenpäin. Onneksi vain muutaman askeleen. Otin käyntiin ja Iitu sinkoili vielä käynnistäkin pariin otteeseen. Ylämäkeen otin laukkaa, joka ihme kyllä oli mukavan hallittua. Laukan jälkeen ravattiin jonkin aikaa jolloin otin uudelleen laukkaa. Vauhti ei onneksi kiihtynyt liikaa. Otin käyntiin ja Iitu alkoi jo kulkea alhaalla joten annoin löysää ohjaa. Menin käyntiä rauhassa kunnes yhtäkkiä Iitu loikkasi sivulle ja kääntyi laukassa paluusuuntaan. Sain Iitun onneksi kiinni ja käänsin takaisin. Iitu puhisi ja tuhisi ja hypähteli ja tanssi paikallaan. Odoteltiin siinä jonkin aikaa kunnes käänsin rauhallisesti takaisin. Sitten kävi hassu juttu. Iitu ei halunnut mennä kotiin päin. Alkoi vain peruuttaa eikä suostunut menemään kumpaankaan suuntaan. Pyysin kuitenkin uudelleen ja silloin lähdettiin kotia kohti. Mentiin aika pitkään käyntiä kunnes ennen autotietä pyysin erääseen ylämäkeen rauhallista laukkaa ja se sujuikin ihan hyvin. Loput matkasta meni rennosti ja Iitu sai rauhassa pärskiä.




Kyllä Simon kanssa on kymmenen kertaa mukavampaa kulkea, vaikka Simolla onkin omat metkunsa ja kyllä sekin osaa alta juosta jos oikein hätääntyy. Toki sain Iitun kiinni kun se hölmöili, mutta Iitu tuntui ylireagoivan kaikkeen mahdolliseen. Simo oli hirmu onnellinen kun päästiin pihaan, mutta pysyi heinälaatikolla kunnes kutsuin sitä sisälle. Silloin se ravasi iloisesti höristen luokseni. Laitoin Simolle riimun päähän, valjaat selkään ja vein pihalle. Laitoin Simon seisomaan kärryjen eteen ja se seisoin nätisti vapaana paikallaan kun kiinnitin kärryt. Sitten lähdin kulkemaan riimun naru kädessäni ja Simo seurasi nätisti perässä. Haettiin pellolta estepuomit ja tuolit suojaan. Simo sai syödä pellolta vihreää kun kasasin kuormaa. Paluumatkalla otin vielä muutaman olkipaalin kyytiin kun mentiin takaisin tallille. Sitten kävi hassu juttu. Simo ei olisikaan halunnut vielä lopettaa, ei halunnut tulla talliin vaikka siellä odotti herkullinen ruoka. (ruokin hevoset aina liikutuksen jälkeen ja ovat jo oppineet, että kun pyydän ne talliin niin saavat pöperöt) Jonkin aikaa Simo siinä möllötti että "Onko pakko?" ja sitten mentiin sisälle, jossa Simo mutusti ruokansa ruusunmarjalla höystettynä tyytyväisenä.  Että rakastan tuota kaveria <3 Simon kanssa on aina mukava touhuta kaikkea. :)