torstai 30. heinäkuuta 2015

Kantapään kautta

Eilen kirjoittelin ongelmista ratsastuksessa, nyt kirjoittelen ratsastajan ongelmista.

Olen todennut, että itse varmasti pahennan hevosten toispuoleisuutta. Selässäni on skolioosi, joten selkäranka on kiero kuin mikä, mikä näkyy vasemmalla puolella esimerkiksi sillä että vasemman jalan varpaat sojottaa aina poikkeuksetta ulos. Vaikka kuinka käännän niitä sisään niin ei auta. Täytyy kääntää lantio vinoon oikealle, jotta vasen puoli suoristuu ja asento on todella hankala ylläpitää satulassa.

Oikea jalka ja varpaat on suorassa, mutta vasen on miten sattuu, mikä näkyy hyvin esimerkiksi tässä kuvassa;

Kuvassa varpaat sojottaa ulos ja kädet lepää säällä käsivarret suorana.


Kädet, ne kädet! Puskaratsastajilla helposti unohtuu käsien asento. Käden lepäävät hevosen sään päällä ja käsivarret ovat enemmän suorat kuin koukussa. Onneksi olen havahtunut tähän ja tietoisesti korjaan myös maastossa välillä nyrkkejä pystyyn, kyynärpäitä koukkuun ja kädet harjan yläpuolelle.



Rentous. Asia johon olen viimeaikoina tosissani keskittynyt. Minulla on paha tapa jännittää selällä tai jos hevosella on kivulias ja pompottava harjoitusravi, vedän itseni helposti ns. sikiöasentoon, jolla yritän paeta selän tärähtelyä. Selän rentouttamista joutuu oikeasti ajattelemaan ja siihen pitää keskittyä.

Painopiste. Rentouden lisäksi olen lähiaikoina ollut tarkkana painopisteen kanssa. Painopiste menee maastolaukkojen aikana helposti liian eteen kevyessä istunnassa, jolloin hevosen on vaikea pyrkiä eteenpäin ja vauhti tyssää siihen. Eilen kun nelistettiin metsätiellä. Keskityin pysymään suorassa, ehkä jopa hieman takakenossa antaen ohjaa ja pysyen rentona. Selkä oli rento, jalat oli rennot ja ikäänkuin leijuin liikkeen mukana. Se tuntui oikein miellyttävältä. Ja Iitukin jaksoi laukata pitkän pätkän hurjaa kyytiä kun en haitannut menoa,

Etukeno oli puolitoista vuotta sitten ongelmana esteillä. Simoa ei kiinnostanut esteet ja itse olin liiankin innokkaana etukenossa, häiriten Simon hyppyä. Olin hypännyt viimeksi 13 vuotiaana vähän isompaa estettä kuin mitä Simon kanssa mentiin, joten se suotakoon anteeksi. Nykyään aivot raksuttaa "suorista hevonen, istu itse suorassa"ennen estettä.


Jo ylläolevien epäkohtienkin vuoksi on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja päästä irtotunnille. Mielellään jollain muulla kuin vuoniksella niin tulee vähän vaihtelua. Pirkkalaan avataan ratsastuskoulu lentokentän toiselle puolelle. Täytynee käydä siellä tutustumassa :)

Kevennys menossa keskittyneenä

Ne varpaat!

Ratsastuksen kipukohdat

En keskity nyt ratsastajan ongelmiin, vaikka niitäkin on paljon ja lisää varmaan tulee kun en ole ollut aikoihin tunnilla tai valmennuksessa. Keskityn nyt enemmän ehkä ongelmiin ratsastuksessa hevosten näkökannalta. Käyn sitten erikseen omia ongelmakohtia läpi.

Me ollaan kirjaimellisesti eletty kuin perunapellossa lähes vuosi. Höntsäilty menemään pitkin puskia ja peltoja. Okei, ollaan me tämän vuoden aikana ehkä 5 kertaa oltu valvovan silmän alla, mikä on häpeällisen vähän.

Ongelma, josta Simo sai palautetta myös näyttelyssä on se, että Simo kulkee pitkänä pötkönä, eikä tuo takaosaa alle. Varmaan siksi kun ei ole jumpattu takaosaa aikoihin tai tehty kokoavia liikkeitä. Mikä estäisi myös maastossa kiinnittämästä huomioita itse ratsastukseen?  Ollaan löysäilty ihan liikaa. Toki olen todella skarppina jatkuvasti kun ei koskaan tiedä, mitä hevonen saattaa säikähtää tai mikä mutkan takana odottaa. Maastossa olan lähinnä väistättänyt tien reunaan ja tästä päästäänkin uuteen ongelmaan.



Ratsastan maastossa jatkuvasti vasempaan kierrokseen. Siksi molemmat on todella kankeita oikealle. Simolle oikea kierros on aina ollut vaikea ja ratsuttaja huomasi heti, että Iitu on oikealle kankeampi kun käväisi kuukausi sitten. Nyt joku miettii, että miten voi ratsastaa vasempaan kierrokseen kun maastossahan mennään suoran tien reunassa? Jep. Pointti on se tien reunassa. Hevonen on jossain määrin hivenen asettunut vasemmalle. Varsinkin kun auto tulee takaa ohi, pitää huolehtia takaosasta, ettei se käänny tielle ja ikäänkuin asettaa hevosta sisäänpäin, jolloin on asettunut vasemmalle. Liikennesäännöissä sanotaan, että ratsukon on kuljettava tien oikeassa laidassa, joten ei myöskään voi vaihtaa puolta, jolloin hevosta saisi asetettua myös oikealle.

Tämä on asia, johon täytyy nyt tosissaan alkaa kiinnittämään huomiota. Kun autoja ei ole lähistöllä täytyy tehdä ns. sulkutaivutusta siten, että hevonen on asettunut oikealle, ojaan päin. Myös kokoaminen täytyisi ottaa mukaan maastossa. Temmon vaihteluita lisää. Laukan nostoja, muutama askel laukkaa ja kiinni. Sitten sama uudestaan.

..mutta kun maastossa on niin hauskaa kiitää täysiä pidemmällä ohjalla pitkin laukkasuoria, niin kovaa kuin hevosesta lähtee! Se ihana vapauden ja jännityksen tunne kun hevonen kiitää pitkin maita ja mantuja. Se on parasta.

 Kuka voisi vastustaa tällaisia laukkasuoria?




sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Irtohypytystä laitumella

Perjantaina oli kummallinen keli, välillä satoi aivan kaatamalla, välillä paistoi aurinko. En viitsinyt sitten ratsastella, vaan irtohypytin kaveruksia laitumella sadekuurojen välissä. Vähän oli liukasta, joten itse en selästä käsin hyppää ennen kuin maa on kunnolla kuivunut, ettei satu mitään hevosille. Esteet oli matalia, oli kavaletteja ja yksi 60 cm este. Laidun pohjana on sikäli hyvä kun tuntevat sen ja painelevat usein hirmuista laukkaa siellä kun katson ikkunasta.

Annoin hevosille valinnan. Esteet sijaitsivat yhdessä reunassa, kujassa, joten hevoset saivat myös laukata ohi. Iitu tuota mahdollisuutta hyödynsikin muutamaan otteeseen, mutta Simo paineli innokkaana suoraan kujaan. 

Kuvaaminen osoittautui hieman hankalaksi yksin. Jonkun pitäisi olla hätyyttämässä hevosia toisessa päässä ja itse päivystää puolivälin paikkeilla, jolloin saisi hypyistä hyvät kuvat. Tuli sieltä onneksi muutama hyvä vahinkolaukaus napsittua :)

Iitu

Simo loikkaa kavaletin

Iitu

Iitu


Pakoon!



Kavaletin ylitystä

Simo hyppää


Simo


Iitu

Simo hyppää komeasti, 60cm on ihan liian matala Simolle.




Tämä kuva nauratti itseäni, on tilanne päällä ja jotenkin riemukas kuva


Iitu hyppää kavaletinkin hirmu korkealta.



Olen todella iloinen siitä, että Simo on innostunut hyppäämään. Simo suorastaan inhosi hyppäämistä ennen ja esteillä meno oli todella tahmeaa. Nyt kun maha on poissa tieltä on hyppääminenkin kivaa :) Tuskin maltan odottaa että kelit muuttuu ja laidun kuivaa jolloin korotan esteitä ja nousen itsekin selkään hyppäämään Simolla :)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Hummafest

Tänään käväisin Hummafesteillä Reipissä. Reipin museo & maatiaspiha sijaitsee ihan muutaman kilometrin päässä. Vaihdoin Reipin pitäjän, Karoliinan kanssa muutaman sanan Hevoset 2015 -messuilla. Kerroin että itsellä on pieni talli muutaman kilometrin päässä ja hän kehoitti tulemaan kokeilemaan Reipin ihania maastoja. Noh en ole aiemmin tullut käyneeksi ja ratsastaen on noin 5-6 kilometriä suuntaansa ja jos Reipissä vielä menee lenkin, tulee matkasta aika pitkähkö. Hummafest oli hyvä syy piipahtaa autolla paikan päällä.

Reipin tilalla asustaa kolme suomenhevosta. Kuvassa Leo ja mysteeriksi jäänyt kaveri







Pate veti kärryjä


Lapset pääsivät ratsastamaan shetlanninponeilla


Hauska opaste. Heinä tosin on laonnut jo seipäästä.

Reipin tilalla on paljon vanhoja, museoaikaisia rakennuksia.

Hienot kiesit!


Nonparelli -possu



Vierailuni lopuksi nautin kupposen kuumaa, oikeaa pannukahvia, sekä Reipin kuuluisan ja herkullisen voisilmäpullan. Oli herkullista ja täytyy vierailla toistekin, ehkä jopa hevosen kanssa.
(ja joo, juon maitoa kahvilla enkä kahvia maidolla... :D )

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Henkinen hyvinvointi

Vaikka omaa talliani voisi kuvailla nuhjuiseksi, pyrin kuitenkin siihen, että hevosilla olisi henkisesti hyvä olla, eikä stressitekijöitä ainakaan pitäisi löytyä. Meiltä ei löydy hienoa kenttää, maneesia, pesaria ja ei edes juoksevaa vettä. Navettaan on mennyt vesijohto, mutta se on mennyt poikki jossain maan alla, joten olen kohta vuoden päivät kantanut kaiken veden talolta. 

Varustehuoneeseen täytyy tehdä nyt parannuksia. Ostin Biltemasta poistoilmapuhaltimen (liekö edes oikea termi?), jotta ilma vaihtuu varustehuoneessa. Tämä sateinen kesä on saanut aikaan sen, että home on hiipinyt varustehuoneeseen ja iskenyt kiinni ajovaljaisiin, joita ei juuri käytetä. Vaikka huonetta on lämmitetty sateilla, jotta varusteet kuivuvat, ei painovoimainen ilmanvaihto ole riittänyt. Asennan poistoilmaaukkoon tuon puhaltimen, josko siitä olisi apua.

Eksyin hieman raiteilta, mutta mielestäni pihatto on erinomainen asia. Pihaton ei tarvitse olla mikään hieno automatisoitu aktiivipihatto. Mielestäni sekin on enemmän ihmisten kannalta ajateltu, kun ruokakin tulee automaatista ja vesi ym. niin ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa. Ei hevoset välitä, mistä ruoka tulee, tai tuleeko vesi automaatista. Pääasia, että ruokaa ja puhdasta vettä on saatavilla. 

Simossa tapahtui selvä ero kun muutettiin karsinasta pihattoon. Simo sai itse valita, milloin on sisällä, milloin ulkona. Ruokaa oli lähes jatkuvasti tarjolla, niin sekään ei stressannut. Simo oli selvästi levollisempi ja helpompi käsitellä.  Simo myös alkoi viimein laihtua, vaikka olinkin liikuttanut sitä ahkerasti, eikä Simo ollut saanut kuin tietyn määrän heinää. Pihatossa kuitenkin tulee liikuttua enemmän.



Viime kesänä Simo sai laiduntaa suuressa laumassa Majantallilla. (tässä vain osa hevosista)


Olen tehnyt kesän aikana parannuksia tarhaan. Nyt löytyy useampi ruokintapaikka ja "heinäutomaatti" on tekeillä. (Heinäladon seinässä on aukko, johon asennan suurisilmäisen raudoitusverkon ja siitä lähtee laudat viistoon ylöspäin. Ladon pikkupaaleja "kouruun" ja kun yksi paali syödään, toinen tippuu alas, tadaa!)  Löytyy uusi katos pihaton lisäksi, joihin molempiin tulee 
olkipatja. Tarha on pohjustettu osittain suodatinkankaalla, murskeella ja päältä vielä kivituhkalla, joten eivät välttämättä joudu rämpimään mudassa. Toki iso osa tarhasta on edelleen maapohjalla, joka varmasti on tamppauksen ja sateiden myötä mutainen. Mutta sekin on hevosen oma valinta, meneekö sinne mutaan. 

Tarha vuosi sitten kun hevoset olivat vasta muuttaneet pihaan.


Tarha maaliskuulla kun mutainen maa oli vielä jotenkin jäässä.

Iitu metsälaitumelle viime syksynä.

Olkipatja pihatossa

Iitun varsatukka



Laitumelta toukokuulta

Tarha maalis-huhtikuun vaiheessa kun maa alkoi sulaa. Kuvassa näkyvä rakennus on purettu ja tilalle tehty toinen pihatto. Hevosten kohdilta tarha myös pohjustettu.










Syksyllä on tarhan laajennus luvassa. Laajennan tarhaa tuonne laitumen perimmäiseen lohkoon, jolloin hevosilla menee polku tarhalta tuonne laitumen perälle, siellä on hieman puita ja kallioo ja ns. "kääntöpaikka". Pyrin myös pohjustamaan polkua erilaisilla sorilla ja hiekoilla, jotta ei ole vallan kuravelliä.

Ensi kesänä laajennan myös laidunta. Tämä sateinen kesä on tehnyt laitumista kuravelliä ja vaikka vaihtelen hevosia viikottain lohkosta toiselle, on laitumet aivan kuralla. Isommalla laidunalalla hevoset kulkisivat laajemmalla alueella niin ehkä ei tamppaantuisi niin paljon, paitsi kulkureittien osalta.

Ainoa asia, mikä puuttuu on kunnon lauma. Kahden hevosen lauma ei ole tarpeeksi, mutta sille ei vielä ole mitään juurikaan tehtävissä..

Ai niin, hevosten henkinen hyvinvointi on ollut etusijalla, omistajan henkinen hyvinvointi on jäänyt toistaiseksi kun on ollut niin paljon työtä eikä aikaa ole riittänyt.