sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lunta ja hankitreeniä

Tampereen seudulla tuprutti torstaina oikein tosissaan lunta. Seurasin lumentuloa malttamattomana koko päivän, odottaen koska pääsen lopettamaan työt ja kuvaamaan hevosia hangessa. Lunta on yleensä tarjolla niin harmillisen vähän, että tilaisuudet on hyödynnettävä heti ja räpsittävä potentiaaliset joulukuvat kun on vähänkin jouluisen näköstä. Sääli, että hevoset ei olleen kovin jouluisen näköisiä.. Olivat aivan märkiä ja likaisia (ja lihavia). Syksyisin ei tule muutenkaan otettua kuvia kun tähän aikaan hevoset ovat turpeimmillaan ja pihalla vallitsee ainainen harmaus. 



Kuvaamisesta ei tullut oikein mitään, kun lunta tuprutti siihen malliin, että kohde eli kuvattavat hevoset jäivät vähän epäselväksi. Jotenkin onnistuin ikuistamaan myös lähes pelkkiä takamuksia.. Oletin, että kun hevoset pääsevät pitkästä aikaa laitumeen rallittamaan, olisi tiedossa vauhtia ja ehkä vähän vaarallisia tilanteita. Vielä mitä.. Muutama askel ja turvat katosivat hankeen hevosten kulkiessa imuroiden eteenpäin. Simo oli lähinnä ainoa, joka innostui kunnolla spurttailemaan ja pukittamaan. Itse tarvoin pellolla polveen asti ulottuvassa hangessa yrittäen pysyä hevosten perässä, huh!


Simo puksuttaa läpi tuulen ja tuiskeen


Blenda mutristaa

Iitu imuroi

Blenda lumipyryssä



Luovutin kuvauksen suhteen melko ajoissa ja heitin Iitulle ratsastuskamat niskaan ja mentiin pellolle rämpimään. Iitu sai ihan tosissaan nostella pieniä kinttujaan ja ravissakin sai oikein hakea omaa istuntaa kun jalat nousivat tavallista korkeammalle. Mutta se hankilaukka oli kaikkein parasta! Isoja loikkia rauhassa eteenpäin. Muutama kerta mentiin pelto päästä päähän ennen kuin Iitu väsähti ja mentiin metsään kävelemään.

Saisko ruokaa?

Iitu haaveilee


Perjantaina käytiin Simon ja Blendan kanssa metsässä rämpimässä. Menin pitkästä aikaa Simolla. Kaveri oli lievästi sanottuna energinen. Puksutin puksutti hirmuista vauhtia eteenpäin läpi korkean hangen ja normaalisti reipas Blenda jäi jälkeen. Peurakin lähti vierestä metsäreissulla ja mentiin tuoreita hirven jälkiä pitkin, mutta sitä ei nähty onneksi vaikka Simo taisi hirven haistaakin, koska paineli hirmuista vauhtia umpimettässäkin.. Oletin, että Simo väsyisi nopeasti, koska sitä ei ole vielä paljon liikutettu. Selästäkin on tipahtaneet lihakset niin, että ranka näkyy. Simo ei tuolla reissulla väsynyt, vaikkakin hikosi ja puuskutti, mutta painoi kun pikajuna ja sai tosissaan pidättää. Blenda -reppanalla taitaa jo vauvamasu painaa, kun oli ihan poikki metsässä rämpimisestä. Simon taktiikka oli lähinnä jyrätä läpi hangen ja muiden mahdollisten esteiden kun Blenda nosteli jalkojaan korkealle. Kovin tyytyväiseltä Simo vaikutti lenkin jäljiltä. Loman myötä Simo on ollut innoissaan lähdössä töihin joka kerta, eikä edes jumittele pihatiellä, vaikka joutuukin yksin lenkille.

Simo reippaana (leikkasin muuten harjan tänään siiliksi)

Uupunut Blenda -reppana

Tänään oli tarkoitus mennä kouluvalkkuun läheiselle kentälle, mutta sain aamulla tallinpitäjältä viestiä, että kenttä on kelvottomassa kunnossa eikä sinne pääse. Mentiin siis pellolla koulutreenit. Itse osallistuin Iitulla. Alkuun ravattiin kevyttä ravia ympyrällä. Iitu menee nykyään melkoisessa paketissa (lyhyessä muodossa), joten nyt yritettiin saada Iitu taipumaan ja venymään eteen alas ravissa. Hangessa on muutenkin raskasta ravata ja jos on kovin lyhyessä muodossa, ei oikein tahdo Iitun kunto riittää. Ravissa tehtiin tempon vaihteluja niin, että kerättiin vähän takajalkoja alle ympyrän vastakkaisilla sivuilla muutaman askeleen ajan ja sitten jatkettiin reippaasti eteenpäin. Iitu meni ihan mukavasti vaikka huomasi, että alkoi väsähtämään, jolloin joutui vähän enemmän pyytämään eteenpäin. Otettiin Iitun kanssa myös laukat molempiin kierroksiin ja hyvin nousi. Oikea tosin paremmin kuin vasen, mutta laukka pyöri hienosti ja rauhallisesti eteenpäin. Olen todella tyytyväinen Iituun. Iitu vaan menee ja tekee sen, mitä pyydetään. Kunhan muistaa pitää itsensä kasassa, menee Iitukin paketissa ilman sen kummempia ylimääräisiä sähläyksiä.

Iitun jälkeen otin vielä Simon pellolle ja Simo oli täysi pommi.. Piti tehdä samantapaisia juttuja ravissa, mutta jo käynnissä Simo oli oikein tiukkaan pakattu jousi, joka oli valmiina sinkoamaan milloin tahansa. Keskityin menemään isoja ympyröitä, taivuttelemaan Simoa ja saamaan yksinkertaisesti kuulolle, missä menikin tovi. Ajattelin ottaa puoli ympyrää ravia ja puolet käyntiä, mutta ensimmäisestä ravin nostosta sai Simo jonkin sortin sinkoilukohtauksen ja hyppi tasajalkaa jonkin aikaa, mutta sain pideltyä käsissä. Seuraavalla kierroksella kun menin vain käyntiä viskasi Simo päätään ja häntäänsä samassa kohtaa ja perä keveni hieman, joten totesin, että ei tästä tule mitään kun tyyppi ei kuuntele yhtään ja on kokoajan sinkoamassa johonkin suuntaan. Mentiin vähän pohkeenväistöä kumpaankin suuntaan, pysähdyttiin, peruuteltiin ja mentiin isoja ympyröitä. Jo se, että sain Simon pysymään käynnissä ja kuuntelemaan oli jo saavutus. Oli kyllä taas yksi tahtojen taisto tuo tämän päivän ratsastus. Ei auta kuin alkaa liikuttamaan jo kunnolla. Simo on ollut töissä nyt reilun viikon päivät. Ontuminen lakkasi kun vuolusta oli kulunut kolmatta viikkoa ja Simolla oli ollut päivästä toiseen tossu pohjallisen kanssa tarhassa. Viimein pääsee liikuttamaan kunnolla ja saadaan peruskunto palautettua. :)

Loppuun vielä pätkä hankilaukkaa Iitulla:



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mystinen ontuma

Juuri kun Simo alkoi olla kuntoutunut klinikkareissusta ja oli tarkoitus aloittaa muutakin kuin käyntityöskentelyä, alkoi Simo ontua pahasti vasenta etustaan. Oltiin lähdössä viime sunnuntaina maastoon ja matka pihasta sujui normaalisti. Käynti oli hitaanpuoleista, mutta Simo kuitenkin eteni eteenpäin omasta tahdostaan. Tultiin ensimmäiseen loivaan alamäkeen noin puolen kilometrin päästä kotipihasta, kun Simo pysähtyi kuin seinään, eikä suostunut liikkumaan. Simo juurtui täysin paikalleen ja sain ihan tosissaan pyytää, että liikahti. Kun sain Simon liikkeelle ontui Simo vasenta etujalkaa pahasti, eikä pystynyt lainkaan varaamaan painoa sille. Ei muuta kuin äkkiä alas selästä ja tutkimaan jalkaa. Pintapuolinen tarkastelu osoitti, että jalka ei ollut kipeä, mutta kavio oli.

Simo -reppana jäi yksin kipeän kavionsa kanssa kun tytöt lähtivät valmennukseen.


Aloin taluttamaan Simoa kotipihaan ja teki oikein pahaa katsoa kun Simo konkkasi kolmella jalalla ja välillä pysähtyi pitelemään vasenta etujalkaa ilmassa. Kotimatka kesti pitkään ja piti sisällään paljon pysähdyksiä. Sain kuin sainkin Simon talliin ja siellä otin bootsin pois jalasta ja tutkin kavion. Kavio ei ollut lämmin, eikä mikään viitannut kaviokuumeeseen. Kengittäjä oli juuri toissapäivänä käynyt vuolemassa kaviot, eikä niistä ollut löytänyt paisetta. Kaviot tosin oli vuoltu todella lyheksi johtuen vanhasta irtoseinämästä, josta on yritetty päästä eroon. Simon vuoluväli on kesällä ollut vain 4 viikkoa. Nyt siirryttiinkin taas talvikaudeksi 8 viikkoon kun kasvu on hitaanpaa. 

Päättelin, että Simolla on kavion pohja ohentunut, niin paljon, että arkoo sitä. Kivet ja muut tuntuivat bootsinkin pohjan läpi varmasti ikävältä. Annoin ensihätään klinikkareissulta jäänyttä metacamia Simolle ja laitoin paksupohjaisen bootsin ylimääräisellä pohjallisella tarhaan. Eläinlääkäri oli sopivasti tulossa parin päivän päästä raspaamaan ja rokottmaan hevoset.

Eläinlääkäri teki pienen ontumatutkimuksen pihatiellä ja ontuma oli selvä. Eläinlääkäri myös tunnusteli jalat ja paineli pihdeillä kavionpohjan. Mikään ei viitannut paiseeseen, joten omat päätelmäni osuivat oikeaan. Simo sai viikon sairasloman, jolloin Simo seisoskelee tossu jalassa tarhassa ja saa Metacamia. 

Juuri kun olisin päässyt liikuttamaan Simoa tuli takapakkia :(

Kaiken lisäksi Blenda kipeytyi taas rokotuksesta. Kaulaan nousi iso ja kipeä patti ja Blenda on kulkenut muutaman päivän kyyryssä kaula pitkällä tarhassa. Sama juttu oli keväällä. Täytyy seuraava vuosittainen rokotus pyytää ryntäisiin josko vähentäisi kipuilua. Blenda on ollut kyllä surkea näky sadetakki päällä laahustaessaan pää alhaalla tarhassa. Ruoka maistuu onneksi. Simo ja Iitu eivät saaneet rokotuksesta minkäänlaista reaktiota. Jännä kuinka toiset on herkempiä.

Nyt minulla on siis vain yksi hevonen käyttökunnossa tällä viikolla. Iitukin sai kolmen päivän vapaan, joten saas nähdä paljonko on huomenna virtaa..


lauantai 7. lokakuuta 2017

Vuoden ensimmäinen kouluvalmennus Iitulla

Noniin, tulipa osallistuttua ensimmäistä kertaa tänä vuonna Iitulla kouluvalmennukseen. (kyllä, syyskuun viimeinen päivä..) Olen oikeastaan 99% osallistunut valmennuksiin Simolla. Samalla tulin ajatelleeksi, että miksiköhän.. Iitu oli meinaa paljon kivempi ratsastaa kuin Simo. Iitu liikkuu aikalailla itsestään kunhan rastsastaja muistaa kantaan itsensä, sillä Iitu ei anna myöskään matkustella.

Iitu on aina ollut ihan kiva ratsastaa, mutta mitään kovin hienoa yhteistä säveltä ei ole koskaan löydetty. Yhteiset ratsastukset on rajoittuneet pitkälti maastohumputteluun ja viime aikoina olen lähinnä ajanut Iitua. Nyt viimein olen oivaltanut ja tuntenut, millaista on kun Iitu menee oikein.




Takaisin tuohon viikon takaiseen valmennukseen. Valmennuksen alkuun tehtiin avoja käynnissä. Siinä huomasin, että oman kehonhallinnan kanssa saa olla äärimmäisen tarkkana Iitulla. Iitu ei anna vinouksia anteeksi niin kuin Simo. Kun minulla oli toisella istuinluulla enemmän painoa kun toisella tai istuin aavistuksenkin vinossa, alkoi Iitu välittömästi väistää.  Sai olla tosi tarkkana etenkin avotaivutuksissa omien apujen kanssa, että en vahingossa istunut vinossa tai puristanut pohkeella, kun silloin meni heti väistöksi. Iitu suoritti upeasti kunhan vaan hallitsin oman kehoni. 



Tehtiin avotaivutusta myös ravissa. Sekä käynnissä, että ravissa tehtiin alkuun voltti, josta jatkettiin suoralla avotaivutusta. Olen hyvin tyytyväinen onnistumisiin. Lisäksi tehtiin laukkasiirtymiä ympyrällä. Laukannostot on edelleen Iitun heikkous, kun Iitu alkaa jostain syystä ensimmäisessä laukannostossa kiihdyttämään ravia ja ottaa ns. juoksulähdön laukkaan. Ensimmäisen noston jälkeen nuo laukat onnistuukin hyvin. 

Sain Iitun kulkemaan pyöreänä niin käynnissä kuin ravissa oikeastaan koko tunnin ajan. Laukassa en osannut pyytää. Tai pyysin liikaa. Heti kun alan itse häsläämään liikaa niin koko paketti lässähtää. Iitu ei tarvitse kuin tuen ohjalle ja ohja saa olla sen verran pitkä, että Iitu pystyy taipumaan. Jos yhtään vetää ohjasta, ei hommasta tule mitään. Iitu kulkee niin pitkään muodossa kun on ulko-ohjan tuki ja istunta tiiviisti ympärillä.

Tässä video tuosta viikon takaisesta valmennuksesta;


Iitu osallistui  myös toiseen kouluvalmennukseen iltahämärällä viime viikolla. Iitu pääsi onneksi lähistöllä olevan tallin kumirouhekentälle jumppailemaan. Valmennuksen teemana oli väistöt ja vastalaukat, jotka Iitu hoitikin hienosti kotiin :)

Tässä video maanantailta. (laatu surkeaa, oli pimeää)