lauantai 28. helmikuuta 2015

Irtojuoksutusta ympyrällä + Iitun kuulumiset

Eilen kävi ihan uskomaton juttu! Minun oli tarkoitus ratsastella Simon kanssa edes takas tiellä ja harjoitella taas kotiinpäin kääntymistä. Tavoitteena on saada Simosta yhtä rento käännyttäessä kotiinpäin kuin kesällä. Syksyn mittaan kun Simo alkoi harrastamaan sitä että käännyttäessä kotiinpäin loikkasi sivulle, pukitti ja ryntäsi laukkaan. Onneksi ei enää tee sitä, mutta on selkeästi jännittynyt käännöksissä ja ne pitää tehdä oikein varovasti ja tarkasti, ettei saa kipinää rynnätä paluusuuntaan. Noh juuri kun olin eilen sulkemassa pihaton ovea, astui Simo hokkikengällä suoraan jalkapöydälle. Eikä minulla tietenkään ollut turvakenkiä vaan lämpimät talvikengät. Jonkin aika siinä puuskutin ja lähdin konkkamaan taluttaen Simoa samalla porttia kohti. Testasin heti varpaani että eihän mitään murtunut. Kaikki liikkui huh, eli tulee vain kunnon mustelma.



Nousin Simon selkään ja kiersin pellon käynnissä. Simo meni rennosti. Koska jalustimelle ei saanut yhtään painoa, en voinut ravata. Siispä tulin alas ja mentiin pellolle. Tarkoitus oli irtijuoksuttaa Simoa. Laitoin ohjat jalustimien taakse ja jalustimet ylös. Simopa käveli vaan perässä. Seurasi minua minne ikinä meninkään ja myös kun vaihdoin suuntaa.






Pyysin Simoa odottamaan paikallaan kun menin vähän matkan päähän keskemmälle ja maiskutin kun ajattelin että Simo saisi vapaasti nyt painaa kaikki ylimääräiset energiat pois. Vielä mitä. Kaveri jäi kiertämään kehää ympärilläni. Simo ei siis ollut millään tavalla kiinni ja se olisi koska tahansa voinut painaa täyttä laukka pellon toiseen päähän, sillä tilaa riitti. Ajattelin että nyt kun se siinä ympyrällä menee niin kokeilempa pyytää ravia. Pari maiskausta ja pyyntö "Ra-Vi" ja Simo lähti ravaamaan päätään viskoen tosin. Muutaman kierroksen jälkeen ajattelin että hidastaisiko ja pyysin "JAaaa KÄäyyntii.." Simo hidasti käyntiin. Ajattelin kokeilla vieläkin pidemmälle ja pyysin "JAaaa SEeeis.." Simo pysähtyi. Olin ällikällä lyöty. Sitten tajusin kaivaa puhelimen taskusta ja videoida tämän ennen kuulumattoman tilanteen. Siitä pätkä tässä;



En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä kun Simo ilman mitään ylimääräistä ärsykettä vapaaehtoisesti teki mitä pyysin. Ja tämä on siis se sama kaveri jota ei vuosi sitten saanut juoksutettua edes liinassa kun pukitti tai käänsi etuosansa keskelle välttyen siten työn teosta. Jonkin aikaa tehtiin tätä ja sitten tokaisin "mennään" ja lähdin kävelemään porttia kohti. Simo seurasi perässä. Portilla sanoin "odota" Simo odotti paikallaan kun avasin portin. Tarhassa Simo kääntyi takaisin porttia kohti odottamaan kun suljin portin. Kun totesin että mennään, Simo lähti kävelemään vierelläni pihatosta sisään, odotti kun avasin tallin oven ja meni seisomaan puomille. Rakkaus Simoa kohtaan tuona hetkenä oli suunnaton. Riisuin Simolta varusteet, annoin kivennäset ja harjailin jonkin aikaa. Kun olin harjannut, otin Simolta riimun pois päästä ja maiskutin lähtemisen merkiksi, jolloin Simo kääntyi ja meni pihattoon.



Tänään kävin ratsastamassa Iitulla Vahannan maneesilla. Toiviaisen Ida piti minulle tunnin. Hyvä kun nousin Iitun selkään, en pitänyt lainkaan ohjista. Ida ihmetteli että meinaatko nousta selkään ilman että otat ohjista. Totesin että oho, en ajatellut koko asiaa kun Simo odottaa paikallaan niin kauan kun nousen selkään. Otin ohjat ja aloitettiin käynnit. Muutaman kierroksen jälkeen aloin tehdä kulmia ja väistättää pohkeenväistöä uralle. Iitu meni nätisti. Sitten piti nostaa pitkällä suoralla ravi. Painoin pohkeet kylkiin ja wroom! Iitu lähti täyttä laukkaa hurjaa kyytiä eteenpäin. Ida huusi että pysäytä, pysäytä!  Heti pitää pysäyttää! Ja sain vasta puolen kierroksen jälkeen kiinni. Iitu oli oppinut niin herkäksi ja pieniin apuihin että kun painoin "Simo pohkeet" kylkiin niin lähdettiin jo lujaa eteenpäin. Annoin hetken laukata kun ajattelin että koska itse pyysin väärin en voi rangaista Iitua heti vetämällä ohjista koska tavallaan se teki mitä pyydettiin ja olisi hämmentynyt jos pyydän yhtä ja samalla toista. Selitin Idalle ja hän ymmärsi ja sanoi että pikkupätkässä ei mitään pahaa ole, mutta täytyy tehdä hallitusti eikä rymistellä puolta kierrosta :D





Noh tuon alkuryntäyksen jälkeen olin varovaisempi ja keskityin tosissani pitämään pohkeet edempänä ja irti kyljistä. Sitten alkoikin jo sujua ja tehtiin ravissa pääty-ympyröitä. Laukan nostot sujui ihan hyvin, tosin vasempaan kierrokseen olisi pitänyt minulta tulla napakampi nosto, nyt valui liian pitkään harjoitusravissa.  Laukka itsessään oli miellyttävää ja annoin jalkojen roikkua rentoina ja lantion mukautua liikkeeseen. Oikeaan kierrokseen tuli nappi nosto. Laukan jälkeen jäähdyteltiin käynnissä ja lopeteltiin kun Iitulla oli hyvä mieli. Iitui sai loimen päällensä ja pääsi tarhaan kuivumaan.



Enää kolme päivää niin Iitu palaa kotiin <3

ps. harjailin eilen Simoa ja puolet Simosta jäi lattialle..


 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Suksi suksi ei luista mihinkään

Lauantaina lupailin erikoisohjelmaa ja sitähän saatiin. Marika ja Anu tuli kylään ja toi lumilaudan mukanaan. Eli Simon kanssa päästiin kokeilemaan hiihtoratsastusta! Olin käynyt edellisenä iltana hakemassa Hööksiltä hiihtoratsastustvaljaat ja sain Maijulta lainaan minisukset + minulta löytyi pulkka. Kaikkia kokeiltiin ja kyllä se pulkka oli helpoin.

Simo suhtautui ihailtavan tyynesti koko hommaan. Simo jaksoi kärsivällisesti odottaan kun kaatuiltiin alussa ja kiljuttiin ja kiskottiin. Ihanaa kun Simon kanssa voi touhuta ihan mitä vaan! Todellinen monitoimihevonen. Simo kyllä ilmoittaa sitten kun rittää kuten myös tänäänkin kun oltiin jo reilu tunti menty.


Simo tuli uteliaana kurkkaamaan, että kuka siellä nurkan takana kälättää.

Yritin korjata Simon tuhoamaa aitaa, mutta kaveri on niin mahdottoman utelias että ei siitä mitään tullut.
Riimu päähän ja menoksi




Simo oikein nautti kun molemmilta puolilta harjattiin kutiavaa karvaa















Tässä videossa on tiivistettynä päivän tapahtumat. Marika aloitti laudalla ja minä olin ratsailla. Siten Marika tuli ratsaille ja minä menin suksilla. Marika jatkoi ratsailla ja Anu vaihtoi suksille, jonka jälkeen saman tien pulkkaan. Sitten minä menin pulkkaan ja lopuksi menin itse ratsaille ja Marika pääsin hurjaa vauhtia pulkan kyydissä.



Simo oli hieno ja sai erityiskiitokset kun jaksoi kärsivällisesti niin pitkään. Lopussa Simolla meni hermot kun piti laukata ja naru kiristi pepussa. Simo sai myös kunnon treeniin kun pääsi vetämään perässä sätkiviä ihmisiä ja lisäksi ratsastajakin oli vielä painona kun piti rämpiä raskaassa pellossa.


torstai 19. helmikuuta 2015

Simon viikko

Kuten olen jo aiemmin todennut, kirjoitan tätä blogia itselle päiväkirjana. Tästä on hyvä seurata kehitystä ja muistella alkuaikoja. Tämän kautta pystyy myös kaverit, tutut ja entiset omistajat seuraamaan, mitä hevosille nykyään kuuluu. En osallistu kilpailuihin, kirjoita toive tai kysmyspostauksia tai ylipäätään keksi aiheita lukijoille. Itselle kirjoitan ja jos joku haluaa lukea tai seurata niin saa seurata vapaasti.

Kuten otsikkokin jo vähän viittaa, kerron hieman Simon viikosta. Kävin sunnuntaina Simolla maastossa ratsastelemassa, mutta aloitetaan tämän viikon viikko-ohjelma maanantaista.

Maanantai

Simon viikon ainoa vapaa. Itse kävin leffassa kavereiden kanssa joita tulee hevosharrastuksen takia nähtyä aivan liian harvoin. Simo sai siis vain oleskella maanantain.

Tiistai
Tiistaina käytiin Simon kanssa naapurin ravitallilla vierailulla. Naapurin hevoset ovat siis ihan tuossa pellon toisella puolella ja sinne näkeekin kun kävelee puoliväliin peltoa. Maanantaina oli melkoinen myrsky. Ajattelin hoitaa Simon liikutuksen samalla, mutta aiemmista kerroista viisastuneena en lähtenyt ratsain liikkeelle. Laitoin suitset päähän ja riimun naruineen vielä päälle ja lähdin taluttaen matkaan. Itsellä tietysti kypärä päässä. Turvallisuussyistä pidän aina hevosten kanssa touhutessa kypärää päässä. Vaikka vain taluttaisi hevosta, saattaa se jotain pelästyä ja vaikka juosta yli. Noh Simohan oli aikamoinen kun myrskytuulessa talutin sitä peltoaukean poikki. 

Naapurin 1 vuotiaat ravurivarsat riehaantuivat nähdessään Simon. Laukkasivat tarhaa ympäri. Suomenhevosen nimi on Taika ja se on todella kaunis rautias varsa läsillä ja liinaharjalla. Lämppärivarsa on Ella. Viereisessä tarhassa oli myös Suomenhevosruuna Xero joka onkin jo vanha tuttu, kun se on kaikista lähinnä tukkitietä, jolla ratsastetaan. Simo hyöri ja pyöri ja puhisi jo jopa hieman hypähteli pystyyn kun oli niin kuohuksissa. Ei voinut viedä talliin kun Simo ryntäsi paniikissa ulos. Naapuri toi Simolle porkkanaa, jolloin Simo rauhoittui ja alkoi mutustaa tyytyväisenä. Simo kyllä näytti ensi visiitillä naapureille kaikki huonot tavat. Simo tuuppi ihan mahdottomasti päällään uusia ihmisiä, kerjäsi herkkuja ja pyöri hermostuneena, kiilasi, nojasi ja käyttäytyi ihan orimaisesti ja siitä tulikin kysymys että onko vasta hiljattain ruunattu.. No ei ole, on vaan muuten ihan kenkkutuulella. Siinä sitten ihmeteltiin porukalla Simon näköä ja kokoa kunnes lähdin takaisin kotiin. Simo otti raviaskelia ja tanssahteli kun talutin sen varsojen ohi. Simo yritti puskea aitausta päin kun olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Oli aika kamalaa taluttaa se kotio ja otinkin monta pysähdystä ja välillä joutui nykäisemään ohjista terävästi että malttoi kuunnella. Kotiin kuitenkin selvittiin ehjin nahoin vaikka liukasta olikin.


Maija hengailee pihaton puolella kun hoidan Simoa eikä tule kutsumatta sisään vaan odottaa lupaa.


Keskiviikko
Maiju tuli ratsastamaan Simolla keskiviikkona ja lähdin kävellen lenkille mukaan. Mentiin taas tuota tuttua viereistä hiekkatietä ja Simo meni ihan rennosti. Kunnes tuli viimeinen suora ennen kääntymispaikkaa, jossa Simo kulki kuin rautakanki. Pää oli todella korkealla ja jännittynyt ja Simo punki lapa edellä keskelle tietä ja Maiju joutui tosissaan taivuttelemaan ja pitämään kuulolla. Käännös takaisinpäin otettiin äärimmäisen hitaasti ja Simo yritti jatkuvasti ryöstää, mutta Maiju oli tarkkana pidätteiden kanssa ja väistätti Simoa niin kauan kuin Simo puski ohjaa vasten. Sitten Simo taas rentoutui, kunnes kuljettiin Tanilan ohi, jossa Simo loikkasi yhtäkkiä sivulle, mutta jäi paikalleen. Pelästyi varmaan taas tuttua postilaatikkoa. Sitten matka jatkui rennosti ja hölkättiinkin. Maiju nosti viimeisellä suoralla laukan ja Simo nosti nätisti laukan ja kiihdytteli ihan kunnolla. Maiju laukkasi oikein pitkään, kunnes Simo alkoi väsyä ja laukka käydä hitaaksi. Silloin Maiju laski raviin ja lopulta käyntiin.. Mentiin pihatielle ja siinä mentiin loppukäyntejä edes takaisin niin kauan että Simo ei enää puuskuttanut. Simo vaikutti oikein hyvän tuuliselta lenkin jälkeen.





Torstai

Tänään juoksutin Simoa liinassa. Simolla tuntui virtasta olevan joten annoin sen ravata pitkään ja tehtiin muutama laukan nostokin. Simo tottelee tosi hienosti komentoja.  Yksi muiskaus/"käynti" tarkoittaa liikkeelle, kaksi muiskausta "Ra-Vi" tarkoittaa raviin (toisinaan muiskausta ei tarvita vaan perkkä "Ra-Vi" riittää nostamaan ravin. Juoksutuspiiskaa ei tarvita ollenkaan, mutta se on mukana minulla, jotta voin tarpeen vaatiessa viuhauttaa sitä ilmassa jos Simo sattuu muistamaan vanhat temppunsa ja yrittää vaihtaa suuntaa. Laukka on semmoinen napakka maiskaus ja "Lauk-Ka", jolloin Simo nostaa laukan. Tänään Simo tosin protestoi ja pukitti kun piti laukkaa nostaa. Pukittamisen jälkeen nosti Simon päänsä ylös ja yritti loikkia sivulle mutta jatkoin pyytämistä, jolloin liikkui eteen. Simo teki laukannostossa pukit molempiin suuntiin, joten ei johtunut kipeästä kankustakaan. Laukka näytti todella työläältä joten pyysin sitä vain vähän. Simolle kun on tässä parin kuukauden rauhallisemmalla liikutuksella sitä massaa kertynyt niin laukka on raskasta. Tosin kuten alla olevan kuvan sivuprofiilista huomaa, ei Simolla mielestäni sivusta maha pahasti roiku. Aika kivan näköinen, toki vähän saisi maha kutistua jos näyttelykuntoon meinaa saada. Mutta edestä Simo on edelleen kuin tiine tamma. Simolla on kyllä leveät ryntäät ja lavat, mutta maha näkyy silti. 







Perjantai

Huomenna mennään Simon kanssa taas kärrytteleen kun Maiju tulee. Mennään käyntiä ja rauhallista hölkkää kärryillä, ihan Simon ehdoilla. Kunhan kaveri pysyy hyvän tuulisena eikä ala jännittää tai ahdistu.

Lauantai

Lauantaina onkin Simolla kunnon työpäivä edessä, mutta mitä silloin tapahtuu, jääköön yllätykseksi. Sen verran sanon, että todella hyvää liikuntaa tiedossa, jossa saa tehdä kunnolla töitä.

Sunnuntai

Sunnuntaina mennään Simon kanssa kaksin maastoon taas ihmettelemään, mikä siellä oikein jännittää.


Ai niin, Simolla on taas sama tilanne kuin vuosi sitten. Eli rauhaset on turvoksissa ja kunnolla. Oikea puoli ei ole, mutta tämä vasen puoli on. Tämä vasenpuoli oli myös viime vuonna samoihin aikoihin turvoksissa, mutta silloin Simo oli oikeasti kipeä kun ei meinannut jaksaa edes hevoselle helppoa istuntatuntia vaan väsähti kesken. Tuolloin Simo myös yski ja saikin muutaman viikon levätä. Nyt Simolla ei ole mitään oireita, muuta kuin tuo vasemman puoleinen rauhanen. Kaveri on vähän liiankin virtaa täynnä että ei kyllä sairas ole.




Simo on ollut tosi kenkku siitä asti kun Iitu lähti. Ehkä tilanne tasaantuu kun Iitu tulee 1,5 viikon päästä takaisin! ^^ Kävin muuten viime lauantaiaamuna Vahannassa katsomassa Iitun menoa ja neitihän nostaa jo pyynnöstä laukan ja menee väistöt ravissa! Huippua! ja hieno tytteli.

torstai 12. helmikuuta 2015

Hyviä tuulia

Eilen Maiju tuli taas ratsastamaan Simoa ja käytiin metsässä tukkitiellä lenkillä. Otin Maijan mukaan ja taluttelin sitä Simon perässä. Maija kun on möllöttänyt koko ajan tarhassa ja pihatossa niin ajattelin että virkistää varmasti päästä metsään ja nätisti Maija kipittikin mukana.

Peurojen ruokintapaikkakaan ei jännitänyt ollenkaan, eivät edes huomanneet sitä. Simo sai välillä ravailla edeltä ja käveltiin Maijan kanssa perässä. Simo puski iloisen näköisenä eteenpäin. Kääntöpaikalla Maiju joutui tekemään kolme ympyrää Simolle, ennen kuin voi antaa Simon kääntyä takaisin päin, minua ja Maijaa kohti. Simo steppasi ja tanssi sivuttain, meni jonkin sortin väistöä astuen ristiin ympyrällä. Kun Simo kolmannen kierroksen jälkeen oli rennompi, käänsi Maiju silloin Simon takaisin. Simo ja Maiju ravasivat edeltä ja nostivat myös laukan paksussa hangessa. Jostain syystä Simo heitti pukin kesken laukan. Yleensä kun laukkaa nostaa, saattaa Simo pukittaa alussa, mutta nyt olivat jo jonkin matkaa laukanneet kun pukki tuli. Ilmeisesti oli ilopukki ja Simo olisi halunnut jatkaa pidempääkin laukkaa. Laukkapätkän jälkeen Simo oli todella kuuma ja meni piaffea paikallaan, joten mentiin Maijan kanssa edelle. Maijan kanssa köpöteltiin kaikessa rauhassa edellä ja Simokin rentoutui ja löntysti perässä. Oli oikein kiva lenkki :)















Tänään käytiin pitkästä aikaa kärryttelemässä Simon kanssa. Maiju istui kärryillä ja ohjasi, minä kävelin vierellä alussa siltä varalta jos tuleekin jännät paikat. Tänään oli todella kova tuuli ja hevosilla on tapana olla hermostuineita tuulella. Simo oli kuitenkin todella iloinen ja rento ja selvästi nautti kärryttelystä. Käytiin myös kääntymässä Tanilan risteyksessä ja se käännös piti tehdä harkiten, että Simo ei ryntää täyttä laukkaa kärryjen kanssa takaisin. Käännys saatiin hyvin onnistumaan ja nousin itsekin kyytiin. Simo jatkoi reipasta, hyvän tuulista menoaan. Kunnes erä auto hurautti kapealla hiekkatiellä hirmuista vauhtia ohi. Minä en kuullut auton lähetymistä eikä Maijukaan. Simokaan ei huomannut ennen kuin auto ajoi vauhdilla kohdalla, jolloin Simo pelästyi, hyppäsi eteenpäin ja nosti laukan. Auto ei hiljentänyt vaikka näki hevosen pelästyvän vaan painoi entistä kovemmin karkuun. Saatiin Simo pyrähdyksen jälkeen onneksi kiinni. Loput matkasta sujui taas rauhallisesti ja iloisesti. Hauskaa miten Simo tykkää kärryajeluista :) Täytyy taas lisätä viikottainen kärryttely ohjelmistoon :)