torstai 22. tammikuuta 2015

Iitu sai sittenkin ratsutuspaikan!

Nyt ei ole tapahtunut hevosten kanssa mitään erikoista, ovat saaneet möllöttää rauhassa tarhassa ja leikkiä keskenään. Simo ja Iitu ovat laukkailleet ympäri tarhaa ja olleet kovinkin leikkisiä.

...mutta asiaan! Sain tänään puhelun Iitun ratsuttajalta, että Simolle on löytynyt kaveri ja Iitulle on paikka Vahannassa Ylöjärvellä. Tallilla on Iitulle järjestetty karsina, jonka saa kylmäksi, jotta Iitu ei hikoa tallissa. (Iitu on kuitenkin asunut koko talven ulkona pihatossa, joten sisätiloissa hikoaisi helposti ja pahinta olisi jos alkaisi pudottaa liian nopeasti karvaansa..) Iitu on näillä näkymin menossa jo helmikuuksi täyspäiväisesti ratsuttajan oppeihin, mikäli onnistuu.

Vaihdossa tänne muuttaa kuukaudeksi Vahannasta asukki, ihana shettis! Ihan huippua, ajattelinkin että paras seuraponi Simolle Iitun poissaolon ajaksi olisi shettis. Tällä on kuulemma kinnerpatti niin saa elää rauhassa seuraponina. Tämä poni on tehnyt pitkän ratsastuskoulu uran ja on kiltti kuin mikä.

Jännää! Nyt odottelen sitten tallin pitäjän soittoa ja sovitaan tarkemmin asiasta :)







tiistai 20. tammikuuta 2015

Ratsutus, osa 5

Tänään kävi taas Ida ratsuttamassa Iitua. Ida kehui, että Iitu on jo oppinut nostamaan laukan pyynnöstä liinassa. Laukka työskentelyyn ei valitettavasti päästä, koska pellon pohja on niin kehno ettei siinä voi laukata. Jos maneesia saisi vuokrattua niin siellä voisi kokeilla. Itse olen päivät töissä niin ei onnistu ja minun pitäisi ensin myös viedäkin Iitu sinne. Voi olla että nyt pidetään vähän taukoa tai pysytään käynti / ravityöskentelyssä kerran viikossa ja sitten keväällä aloitetaan laukkailu kun illat on valoisia ja on enemmän paikkoja missä mennä.







Iitu ihan puuskutti juoksutuksen jälkeen kun on raskasta riehua hangessa. Tällä kertaa neiti oli hienosti paikoillaan selkään nousun ajan ja lähti vasta pyynnöstä liikkeelle. Vaihdoin Iitun satulavyön 120 cm pitkään ja se oli todella hankala saada kiinni! Sai ihan ähistä ja puhista että meni edes ensimmäiseen reikään. Sitten sen saikin kiristettyä, mutta alku oli hankala. Vielä kun tuossa vyössä ei ole edes joustoja...

Iitu taipui nätisti kun menivät ympyröitä pellolla. Ravi nousi, mutta aika nihkeästi jatkui kun Iitu oli väsy. Jalkoja joutui nostelemaan todella korkealle johtuen hangesta. Hangen päällä oli vielä sellainen kovempi jäätynyt kerros, että siinä oli suorastaan inhottava kävellä. Iitu teki kuitenkin hienosti mitä pyydettiin ja lopetti sitten kun oli hyvä mieli niin ratsuttajalla kuin ponilla.












Tänään tilasin myös hevoshierojan hieromaan Simon ja Iitun. Käsittääkseni kumpaakaan ei koskaan ole hierottu. Hieromisesta saattaa löytyä apua myös pukitteluun mikäli jumeja löytyy. Ainakin hieroja oli sitä mieltä. Hieroja tulee vasta helmikuun alussa, mutta odotan jo innolla! :)

maanantai 19. tammikuuta 2015

Hevosen leikkiä

Iitu pääsee taas ratsutukseen huomenna, josta kirjoittelen sitten tarkemmin lisää. Nyt päivittelen muuten meidän kuulumisia. Itselläni on ollut erittäin kiireinen ja raskas kuukausi töissä, joten en ole ehtinyt paljon päivittelemään kuulumisia tai touhuamaan hevosten kanssa.

Simon kanssa olen pitänyt lupaukseni ja juoksuttanut sitä niin usein kuin mahdollista, jo parin kymmenen minuutin - puolen tunnin liinassa päivittäinen työskentely on tuottanut tulosta. Simo on ihana juoksuttaa liinassa. Tottelee pieniäkin pyyntöjä, vaikkakin pukittaa laukassa. Kirjoittelin tuossa vuosi takaperin siitä kuinka juoksutuksesta ei tullut mitään, kun Simo käänsi etuosansa minua kohti, niin että en päässyt naputtamaan juoksutuspiiskalla taakse ja että ei tarvitsisi edetä. Silloin olikin täysi työ johtajuusasioiden kanssa. Simo vähitellen hyväksyi, että minua pitää totella. Se on melkoinen syliin tunkija, joten nyt olen ärähtänyt sille joka kerta kun se tunkee minun tilaani tai yrittää kyhnyttää päätään. Liinassakin ravaa niin pitkään kunnes pyydän sen käyntiin. Enää Simo ei kysy, että "Ääh, onks pakko?" Vaan tekee niin pitkään mitä pyydän kunnes pyydän jotain muuta.





Toivon, että juoksutus ja maasta käsittely auttaisi pukitteluun. Kesällähän Simo lopetti pukittelun jo kokonaan, mutta aloitti taas syksyn mittaan, Oikeastaan niihin aikoihin kun Rasmus muutti meille. Pukit eivät kuitenkaan olleet sellaisia kunnon rodeo -pukkeja, mitä Simolla oli tapana heitellä alussa. ..kunnes Rasmus muutti pois, niin sitten tuli kunnon  kierrepukit kehiin. Simolta en ole tipahtanut kuin viimeksi elokuulla, mutta lähellä on ollut. Olen roikkunut milloin kyljellä, milloin kaulalla. Mutta Simo on tiputtanut ratsastajansa jo pariin otteeseen tässä syksyn mittaan.



Suurempi ongelma on ollut Iitu, joka on alkanut jostain syystä pukittaa. Iitun juoksutus liinassa onnistuu ihan okei. Eilen juoksutin ja neiti ei enää potki päin. Onneksi. Mutta pukitti ja paljon. Neiti jopa pysyi paikallaan ja heitti neljän pukin sarjoja liikkumatta eteenpäin. Veikkaan että eilen sitä kyllä ärsytti silavaljaat, jotka laitoin kun minulla ei ole juoksutusvyötä, enkä satulaakaan halua joka kerta laittaa. Silavaljaista meni häntäremmi, jota Iitu selvästi yritti saada pukittamalla pois. Ohjat sain näppärästi pujotettua silavaljaiden lenkeistä, niin ne pysyivät poissa tieltä rennosti ilman että haittasivat kaulan venyttämistä. Iitu tosin ei eilen reagoinut ääniapuihin kovin nopeasti. Ravi nousi pyynnöstä ja laukkakin (pukkisarjalla höystettynä tosin), mutta ei meinannut millään hidastaa, vaan olisi mennyt ja mennyt vaan. Jatkoin sitkeästi käyntiin pyytämistä ja kun lopulta hidasti käyntiin, kehuin Iitua. Käynnistä se kyllä osasi pysähtyä. Täytyisi Iitun kanssa harjoitella yhden ohjan pysähdys äkillisiä tilanteita varten. Ihan noin maastoa ajatellen. Jos Iitu jotain pelästyy eikä paniikissa kuule hiljentäviä apuja, niin sitten muistaisi yhden ohjan pysähdyksessä että nyt piti pysähtyä ja rentoutua.





Tässä video maastossa kun tipuin ensimmäistä kertaa GoPro kamera päässäni. Simo "pelästyi"jotain metsässä ja lähti painamaan keskelle peltoa, Iituhan siitä hätääntyi kanssa ja lähti Simon perään. Pelto oli ikävä kyllä alamäkeä ja Iitu heitteli pukkeja, joista pari kuin ihmeen kaupalla pysyin ennen kuin lensin kaulan yli maahan. Ohjat pysyivät kädessä ja hanki oli onneksi pehmeää. Videolla kuuluu hyödyttömät rauhoittelu yritykseni ja ohjien kelaus (joka ei muuten onnistu kovin nopeasti, jos ohjat on olleet pitkät metsäkävelyä varten). Maastolenkki sujui muuten oikein rennosti ja sain kivan laukkapätkänkin Iitun kanssa, eikä Iitu pukitellut enää.


Otsikkoon viitaten taitaa kaveruksilla olla kevättä rinnassa. Olen nyt reilun viikon verran ihmetellyt heppojen touhuja kun laukkaavat ympäri tarhaa ja viskovat päätään. Iitu nousee takajaloilleen Simoa vasten ja Simo vain nostaa kaulaansa ylös niin Iitu ei yltä päähän. Ikävä kyllä olen seurannut tapahtumia ikkunasta enkä ole ehtinyt ryntäämään kamera kädessä pihalle filmaamaan. Lisäksi talvikarva tippuu ärsyttävästi. Karva ei lähde vielä tukkoina vaan irtonaisina karvoina sieltä täältä ja pöllyää ärsyttävästi. Iitu on ollut kovin kärttyinenkin ja heiluttanut peppuaan Simon edessä niin olisikohan kiima tulossa. Simo ei onneksi tajua kiimaisista tammoista yhtään mitään, vaikka muut ruunat reagoivatkin. Lisäksi Simo haistelee Iitun takajalkojen väliä, En tiedä pitääkö Simo Iitua samanlaisena (ruunana) kuin hän on kun sieltä haistelee. Iitulla kun ei ole siellä kuin nisät... On ollut kyllä jännää seurata noiden päähän pistoja.





Ai niin, lauantaina kun ajattelin päästää kaverukset pellolle vähän päästelemään paineita niin Simo ravasi nätisi peltokentälle, mutta Iitu laukkasi suoraan lankojen läpi ja pääsi karkuun! Ehdin onneksi sulkemaan peltokentän portin ennen kuin Simo tajusi tilanteen. Simo alkoi hädissään hirnua Iitun perään, että minne se oikein katosi. Sydämmeni hakkasi kahtasataa kun Iitu laukkasi naapurin tielle ja toivoin että kumpa ei nyt autoja tai traktoreita tulisi. Yritin hallita hermoni ja vaikka ihan tärisin, hain määrätietoisesti tallista riimun ja riimunnarun. Otin myös ruokaämpärin mukaan ja sinne kivennäisiä pohjalle. Iitu pelästyi melkoisesti kun sai tietenkin kunnon sähköiskun syöksyessään sähkölangan läpi. Iitu vaikutti hieman hätääntyneeltä ja jäi onneksi meidän olkiladon lähelle pyörimään. Pelkäsin että nytten se ampaisee siitä peltojen yli jonnekin ja naapurissa alkoi vielä moottorikelkka päristä. Onneksi nuo vuonohevoset ovat niin ruuan perään että kun ravistelin ämpäriä ja huutelin Iitua, ravasi Iitu minun luokseni. Riimua se ei olisi halunnut päähänsä, joten kiersin narun kaulan ympäri ja tungin vasta sitten riimun päähän. Sitten vein Iitun sisälle ja hain Simon pellolta. Taas löytyi yksi hyvä syy pitää riimuja päässä -karkaamisen varalta. En kuitenkan vieläkään aio pitää. Riimu hankaa karvoja ikävästi ja saattavat jäädä johonkin puuhun tai rakennukseen kiinni päästään. Myöhemmin selvisi, että naapuri oli ollut tulossa moottorikelkalla ottamaan hevosta kiinni. Kiitos vaan huomaavaisuudesta, mutta mitenhän se olisi onnistunut kun heppa painelee kauhuissaan pakoon pärisevää moottorikelkkaa.. onneksi kaikki meni hyvin.

Tällästä tällä kertaa.


perjantai 16. tammikuuta 2015

Ensimmäistä kertaa maneesissa (ratsutus osa 4)

Tänään päästiin Tanilan maneesiin ensimmäistä kertaa Iitun kanssa. Iitu ei ole koskaan ollut maneesissa. Myös hiekkapohja on sille uusi juttu. Tällä kertaa Ida ei ratsuttanutkaan Iitua vaan osallistuin itse Iitulla valmennukseen. Myös Maiju oli Simon kanssa mukana. Kun mentiin maneesiin sisälle oli se Iitun mielestä hurjan jännää ja Iitu pärski ja korahteli ja kiersi kerran minun ympäri.  Sitten lähdettiin kiertämään rauhassa taluttaen Simon perässä maneesin ympäri. Iitu oli todella jännittynyt ja yritti ravata pakoon nähdessään peilikuvansa. Mentiin peilin eteen nuuhkimaan. Simo oli myös saman peilin ääressä peilaamassa ja yhtäkkiä Simo kiljaisi ja potkaisi etujalallaan Iitun peilikuvaa. Simo varmaan ajatteli omasta peilikuvastaan, että tämä on tuttu kaveri, mutta kuka tuo neljäs röyhkimys on, jonka tunkee vielä kutsumatta hänen tammansa lähelle.

Kun Iitu oli rentoutunut, päästin sen vapaaksi ja lähdin siivoamaan Iitun jännäkakat. Iitu oli oikein nätisti, haisteli ja tutki maneesissa ympäriinsä. Hieman Iitu pinkaisi eteenpäin ja pukitti kun maneesin katolta yhtäkkiä tippui lunta. Sitten Iitu kuitenkin rauhottui. Simon rauhallisuus oli merkittävä tekijä.




Kuvassa huomaa järkyttävän kokoeron Simon ja Iitun välillä. Simolla on Xtra Full pää ja Iitulla cob. Simo on myös ainakin 10 senttiä korkeampi säkäkorkeudeltaan kuin Iitu. Iitu toki kasvaa vielä, mutta ei se koskaan hevosen mittoihin tule pääsemään, poni siitä jää, olisko 145-147 cm sellainen korkeus, mihin jäänee..


Alotimme tunnin menemällä suoraan sivuilla ja tekemällä kulmat. Oli hirveän hankalaa ensin ihan vain kulkea suoraan. Iitu punki alussa laidalta pois. Sitten se hoksasi, että täytyykin kulkea reunoja pitkin. Otimme ensin pääty-ympyrät käynnissä molempiin suuntiin. Ja se vasta olikin vaikeaa, nimittäin ratsastajalle.. Maneesi on nii valtavan iso, että meillä oli vain puolet siitä käytöstä. Yleensä käytän jotain kiintopistettä, mutta nyt kirjaimet joihin suuntasin, eivät olleet lähelläkään ympyrän keskisivuja. Välillä tuli vedettyä kaari suoraksi ja välillä liian kulmasta. Iitu vaan seurasi. Sitten kun viimein hoksasin, mitkä ovat ympyrän pisteet, helpottui huomattavasti. Iitua ei tarvinnut puskea pohkeella enää ulospäin tai asettaa sisälle, vaan Iitu toimi ihan pienillä merkeillä.

Sitten siirryttiin raviin ja ravattiin ensin suoria sivuja. Iitulla oli joko turbovaihde tai käynti, meni hetki löytää hyvä tahti ja neiti myös jäi jumittamaan välillä. Yhteisymmärrys kuitenkin löytyi ja pääsimme ravailemaan ympyrällä. Nyt kun ympyrä oli hahmotettu, sujui se ravissa ihan hienosti! Kun raviympyrät oli tehty molempii kierroksiin sai Iitu pitkät ohjat ja Simo jatkoi hommia, myös laukkaympyrällä.


Kun Maiju ja Simo huhkivat laukassa, otettiin Iitun kanssa parit selfiet. Iitu peilasi itseään pitkään joka suunnasta. Ihana tytteli!








Luulin, että Iitulla ei kunto kestä ensin kilometrin matkaa maneesille, työskentelyä maneesilla ja vielä kilometri takaisin kotiin, mutta Iitullapa onkin parempi kunto kuin Simolla! Videolta kyllä kuulee kuinka Iitu huokailee lopuksi väsyneenä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ratsutus, osa 3

Tänään oli mukava pikku pakkanen, -10 astetta, mutta pellolla käyvän viiman takia tuntui -20... Iitu lähti tänään karkuun kun menin hakemaan sitä tarhasta. Iitu on oppinut, että otan aina Simon ensin, myös silloin kun lähdetään molempien kanssa ratsastamaan. Jos haen pelkän Iitun, siitä seuraa yleensä töitä. Kulkiessani Iitun perässä, tuli Simo ja työnsi päänsä Iitun riimuun. Simo on hirmu mustasukkainen. Simo täytyy aina huomioida ensin, vasta sitten saa moikata Iitua. Jos harjailen Iitua tallissa, notkuu Simo pihaton oviaukossa vaatien myös rapsutusta ja harjausta. Jos harjaan molempia samaan aikaan, yrittää Simo häätää Iitun pois kääntämällä takapuoltaan Iitua kohti tai sitten se saattaa tuuppia ihmistä päällään halutessaan huomiota.






Iitun kanssa odotellaan Idaa ja Iitu hölmöilee :) En vieläkään ole tottunut tuohon harjaan
.


Ida aloitti perinteisesti juoksutuksella. Iitu meni jonkin aikaa nätisti mutta laukan nostossa taas kiukutteli. Kun lähdin hakemaan tallista kouluraippaa, hätääntyi Iitu ja kuulemma veti kunnon pukkirodeon. Kun tulin takaisin oli Iitu rauhoittunut, mutta vilkuili kovasti sitä kohtaa, mihin jäin seisokelemaan ja seuraamaan ratsutusta.









Tästä lähtee pukkisarja...







Muutamasta hölmöilystä huolimatta Iitu nosti laukan liinassa pyynnöstä.Ehdin kuvaamaan myös muutaman pätkän videolle. Valitettavasti ne "action" -pätkät jäi kuvaamatta, mutta kyllä Iitu tässäkin videossa vähän kokeilee ja tuijottelee kovasti "mammaa" kun seison vieressä kuvaamassa.





Juoksutuksen jälkeen Ida nousi selkään ja aloitti ensin muutaman kierroksen käynnissä. Sitten teki siirtymisiä ravissa lähinnä tuossa pellon vasemmassa laidassa, koska pohja oli tasaisempi. Sitten Ida vielä väistätti Iitua. Iitu hoksasi heti, mistä pohkeenväistössä on kyse. Iitu kuunteli selvästi korvillaan vinkkejä ja oikein keskittyi työskentelemään. Muutaman nappiin menneen väistön jälkeen Ida lopetteli kun Iitu oli rento ja hyvällä mielellä. 










Iitu oli oikein hieno, ehkä ainoa  "ongelma" oli se, että Iitu on alkanut nojata kuolaimeen. Kyselin että voiko johtua siitä kun vaihdettiin remmittömät suitset turparemmillisiin, mutta ei kuulemma pitäisi vaikuttaa. Aiemmin Iitu kannatteli itseään, mutta nyt on alkanut nojaamaan. Sain vinkkejä että ei muuta kuin pää ylös silloin. Myös kun pitää ohjastuntuman löysänä, joutuu hevonen kannattelemaan päätään. (on toiminut Simolla tosi hyvin!) Mutta jos mennään tuolla autojen keskellä niin ei siellä kovin löysällä voi pitää ohjia jos tuleekin äkillinen tilanne ja täytyy saada nopeasti kiinni. Siinähän kelailet sitten ohjia kun hevonen painaa täyttä päätä pakoon...

Tässä vielä pari ravipätkää hangessa;


Iitu oli kovin hikinen reenin jäljiltä mutta kunto on jo kasvanut kun ei enää puuskuttanut niin kuin alussa. Iitulla on myös selkä alkanut muotoutua. Lihaksia on tullut aika nopeasti. Nyt alkaa lavat pikkuhiljaa erottua ja selässä on jo sellainen pieni "notko". Ennen selkä oli suora pötkylä, jossa ei ollut näkyvissä säkää. Nyt säkäkin erottuu jo. Ja tämähän tarkoittaa siitä, että joudun kohta pyytämään satulan sovittajan paikalle... Jos nyt tämän talven menisi vielä tuo vanha satula.