Iitu pääsi ammattiratsuttajan käsittelyyn

Tänään Iitua ratsuttamaan tuli Toiviaisen Ida eli Iitu. Kertoessani ratsutuksesta käytän niminä Idaa ja Iitua, koska muuten olisi sekavaa. Tänään satoi kaatamalla vettä, joten kuvien laatu on surkea. Keli oli samea ja harmaa, joten kuvista tuli pimeitä ja epäselviä. Se vaalea hahmo niissä on Iitu ja saa niistä ehkä vähän selkoa liikkeistä.

Ida totesi heti, että ompa Iitu röyhkeä, kun tunki syliin ja ihmisen tilaan. Ei millään malttanut pysyä satulavyötä kiristäessä paikallaan ja yritti syömään. Pakko myöntää, että Iitu on melkeimpä viimeisen kuukauden elänyt kirjaimellisesti kuin pellossa. Täytyy ottaa minunkin ryhtiliike ja alkaa komentamaan kunnolla. Nyt Iitu on vaan ollut pihalla ja sitä on välillä harjailtu, rapsuteltu ja on saanut kipittää kärryjen perässä ja hölkkäillä maastossa.

Ida kysyi heti olenko juoksuttanut Iitua. Kerroin meidän ongelmasta (josta olenkin aiemmin jo kirjoitellut), josta en ole päässyt eroon ja olen sitten vältellyt juoksutusta. Mentiin sellaiseen kohtaan peltoa juoksuttamaan, jossa ei ole vielä tallattu. Iitu testasi heti potkaisemalla sisäänpäin, mutta Ida olikin tarkkana ja napautti samantien raipalla reilusti antaen välittömän palautteen. Muutaman kerran Iitu kokeili samaa temppua, mutta kun se palautettiin ruotuun, alkoi se uskoa. Ida sanoi, että Iitu loppujen lopuksi oppi ja totteli kun kerran pari komensi kunnolla.

 Tässä Iitu testaa pukittamalla

 Iitu loikkaa sivulle, josko sillä tempulla pääsisi töistä pois

 Lopulta Iitukin alistuu ja tekee nätisti töitä

 Iitu testasi myös toisen suuntaan potkua, pukitusta ja ryntäystä, mutta Ida palautti heti ruotuun

Kun Ida oli juoksuttanut Iitua molempiin suuntiin, oli selkään nousun aika. Iitu oli ihan kummallinen ja jopa säikkyi sitä kun satulaan taputti.. (liekö uuden vuoden raketit tuoreessa muistissa..) Olihan paikka ja ihminenkin eri. Itse olen noussut selkään pihassa, nyt oli tuulinen ja sateinen pelto. Todettiin että ehkä on parempi että pidän kiinni Iitua kun Ida nousee selkään. Hyvin se selkään nousu meni sitten kuitenkin, mutta sitä täytyy taas opetella. Täytyy opettaa Iitua seisomaan paikallaan myös muualla kuin kotipihassa, missä on tuttua ja turvallista. Koska pelto oli todella kehnossa kunnossa, meni Ida vain käyntiä, Pohja oli paikoin sula ja paikoin jäässä ja petti välillä, jolloin Iitu kompuroi.

 Todettiin, että täytyy vaihtaa Iitun suitset sellaisiin, missä on turpis+ alaturpis. Neiti kun aukoi suutaan jatkuvasti kuten tässä kuvassa. Myös juoksutuksessa turpahihna auttaa paljon kun ei auo suutaan jatkuvasti.

Ida sanoi, että Iitu on notkeampi oikealle puolelle ja vasen puoli on selvästi jäykempi. Palataan ratsutuksessa perusjuttuihin, eli siihen että osataan käyttäytyä, kunnioitetaan ihmistä ja pysytään paikallaan kun pitää pysyä. Apuja Iitu kyllä totteli.

Tässä oli minullekin itsetutkiskelun ja ryhdistäytymisen paikka kun Iitu on ollut mun vauva ja sen kanssa on halittu ja rapsuteltu. Enää ei ole vauva vaan uhmaikäinen teini, jota ei pidä sääliä vaan pitää olla jämäkkä.