keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Maastovideo toissa sunnuntailta

Viime sunnuntaina toivuttiin ähkystä, joten silloin ei maastoiltu. Toissa sunnuntaina käytiin kunnon maastossa Blendan, Simon ja Iitun kanssa. Matka ei ollut mikään pitkä, mutta jäiset pohjat ja käyntipainotteinen maasto venytti maaston ajallisesti melkein kolmeen tuntiin.

Lisäjännitystä lenkkiin toi tiet, jotka olivat melko pitkälti pelkkää luistinrataa sekä matkalla erään tallin pihan läpi kulkeminen. Tien viereisellä laitumella riehui pari oripoikaa, jotka saivat Blendan kiiman heräämään ja Iitukin otti jonkin sortin loikkaa orien kohdalla. Simokin kiljahti ja tömäytti etujalalla maahan, että nämä on hänen tammojaan.

Hevosten jälkeen päästiin metsätielle, jossa ylämäkeä ravatessa näkyi edessä jotain kummallista. Mentin Blendan kanssa etummaisena ja mäen päältä meidän edestä lähti valtavan iso musta lintu lentämään tietä pitkin eteenpäin. Blenda pelkää muutenkin lintuja ja mulla on kunnon lintufobia niin siinähän sitä ihmeteltiin. Blenda alkoi hermostua ja pärskiä ja kävi rauhattomaksi. Itse mietin, että mikähän noin iso musta lintu on. Ei kai se metso voi olla, kun ei niitä ole täällä näkynyt. Kulkiessamme tietä eteenpäin, huomasin, että tie oli täynnä hevosen kavion kokoisia, isoja linnun jalanjälkiä, metson jälkiä Blenda oli rauhaton haistaessaan metson ja viipotti aika lujaa metsätiet. Ei ihan ollut mopo hallinnassa kun paineltiin menemään ja Simonkin ohi pyyhällettiin pariin kertaan.

Metsoa ei onneksi enää nähty ja kotiinpäin kuljettiinkin rauhallista käyntiä, eikä mitään kummempaa sattunut loppureissulla. Upea auringonlasku oli kyllä kun lähestyttiin tallia. Taivas oli aivan pinkki.









sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ähky alkoi lauantaina klo 19.30

Eilen pidettiin pienimuotoiset tarhansiivoustalkoot kun Marika tuli siivousavuksi. Laitettiin hevoset siksi aikaa laitumelle, koska olisivat olleet muuten vähän turhankin innokkaita auttajia. Pari tuntia siinä tarhaa rapsuteltiin, jonka jälkeen mentiin hakemaan hevosia laitumessa. Laittaessani Simolle riimunnarua huomasin, että siltä roikkui suusta multaisia juuria. Talutettiin Simo ja Blenda tarhaan ja otettiin Iitu sisälle. Iitulle laitettiin kärryt perään ja lähdettiin ajelulle. Oli oikein mukavaa! Iitu vaan on melkoinen haaveilija, se ihailee maisemia ja miettii ja ihmettelee syntyjä syviä, jolloin kulkee tien kahta laitaa. Vauhdissa menee onneksi suoraan kun silloin pitää keskittyä etenemiseen eikä haaveiluun. Iitulla oli ensimmäistä kertaa kaksi henkilöä kärryjen kyydissä ja kyllä huomasi, että raskaamman kuorman kanssa joutui tekemään enemmän töitä. Iitu ravasi reippaasti ja nosteli jalkojaan oikein korkealle. Nyt on alkanut laukkakin sujumaan hienosti, eikä Iitu pukittanut lainkaan kun oli hyvällä tuulella. Laukka on suht koottua, korkeaa ja liike nousee ylöspäin. Iitu kuunteli hienosti, olen todella tyytyväinen Iitun edistymiseen valjakkoajossa.



Kun Iitu oli liikutettu, mentiin lähistölle ratsain lenkille Simon ja Blendan kanssa. Blenda vaikutti jokseenkin kankealta, mutta vertyi hiljallleen kyllä. Simo oli oikein hyvällä tuulella ja eteni reippaasti. Oli oikein hyvän mielen lenkki. 

Kello oli jotain seitsemän pintaan kun tultiin ratsastamasta ja harjattiin hevoset tallissa sekä annettiin tuttuun tapaan rehut lenkin päälle, jonka jälkeen päästettiin hevoset tarhaan. Menin itse jakamaan iltaheiniä ja Iitu ja Blenda tulikin heti heinälaatikoille syömään. Simo meni mietiskelemään jotain kakkanurkkaan ja kävikin kakalla, jonka jälkeen tuli heinälaatikolle ja pissasi vielä. Yhtäkkiä Simo alkoi kiertää levottomana tarhaa ympäri. Kävi pyörimässä molemmissa pihatoissa ja viuhtoi kiukkuisen oloisena häntää. Heinä ei maistunut ja sitten Simo katosi pihattoon. Odoteltiin hetki, mutta kun Simoa ei kuulunut, mentiin katsomaan mitä se tekee. Siellähän se piehtaroi pihatossa, oli aivan hikinen ja puuskutti. Huomasin heti, että nyt on tosi kyseessä. Simolle maistuu meinaa aina ruoka.

Otettiin Simo sisälle, jolloin Simo alkoi nostella ylähuultaan ja irvistellä. Simo myös kääntyili ja pyöri hermostuneena ja kakkasi kerran sisälle. Simo ei suostunut juomaan mitään eikä edes nuolemaan melassisiirappia. Tein lämmintä melassivettä ja aloin työntämään sitä väkisin 500 ml ruutalla suuhun. Simo nieli osan, mutta sylki suurimman osan pois. 3-4 litraa sain ehkä työnnettyä vettä suuhun ja sitten totesin, että ei auta. Muistin, että naapurissa on Parafiiniöljyä ja soitin sinne. Lähdettiin sitten taluttamaan Simoa illan pimeydessä naapuritallille. Kello oli noin kahdeksan tässä vaiheessa. Parafiiniöljy löytyi ja annettiin sitä puoli pullollista, eli noin 2-2,5 desiä Simolle. Tässä vaiheessa soitin päivystävälle eläinlääkärille, että nyt tarvitaan pikaista apua.

Taluteltiin Simo kotiin ja juotettiin samalla parafiiniöljyä, tosin tällä kerta Simo sylki lähes kaikki pihalle. Taluttelin Simoa pihatiellä puolisen tuntia ja eläinlääkäri saapui yhdeksän jälkeen. Otettiin Simo sisälle, jolloin se alkoi taas irvistelemään ja potkimaan mahaansa. Simolta ei kuulunut minkäänlaisia suolistoääniä. Simo sai rauhoittavan ja kipulääkettä, jonka jälkeen eläinlääkäri tutki peräsuolen. Sieltä ei löytynyt mitään, mikä viittasi siihen, että tukos on jossain suoliston alkupäässä. Simoa letkutettiin ja annettiin sieraimen kautta noin 5 litraa suolavettä. Maha alkoi murisemaan ja Simolta pääsi vähän ilmaa pihalle.



Sain eläinlääkäriltä ohjeet tarkkailla Simoa yön yli. Rauhoite kuluisi pois kahden tunnin kuluessa, jonka jälkeen pitäisi saada Simo juomaan jotain ja taluttamisestakaan ei olisi haittaa. Jos Simo kipulääkkeen hälvettyä on vielä kovin levoton, irvistelee ja potkii mahaa, täytyy lähteä kuskaamaan Simoa Hyvinkäälle. Jos tilanne on ok niin aamuun mennessä pitäisi olla tullut parit kakat. Jos ei ole tullut niin täytyy letkuttaa uudelleen.



Simo jäi siis viiksiin kytkettynä hoitotilaan yöksi. Teini itselleni pedin kahdesta heinäpaalista ja loimista. Lisäksi hain lämpöpatterin varustehuoneesta viereeni. Laitoin radion soimaan hiljaiselle ja himmensin valoja. Jäin istumaan paalien päälle ja vahtimaan Simoa. Kun Simo oli vironnut, kokeilin juottaa Simolle melassivettä ja Simohan joi. Huh mikä helpotus! Lähdin taluttelemaan Simoa yön pimeyteen klo 0.00 (01.00, koska oli juuri siirrytty kesäaikaan). Kierreltiin pellolla ojia edes takas, josko ojien ylitys saisi massan suolistossa liikkeelle. Simo yritti vain hamuta ruokaa ja alkoi olla kärttyinen kun en antanut syödä, joten tultiin takaisin talliin, missä juotin lisää.

Oma peti oikealla


Juotin Simoa noin tunnin välein, mutta melassivesi ei enää yhtäkkiä maistunutkaan. Silloin sekoitin omenamehua veteen, jonka Simo joi ahnaasti. Kahden aikaan Simo alkoi pyöriä levottomana, jolloin lähdin taas taluttamaan Simoa ulos. Simolla olikin ollut kova pissahätä, koska heti pihattoon pääsyään pissasi. (Ruunat ei tykkää pissata betonilattialle, koska roiskuu). Tällä kertaa kuljettiin tietä edes takas jonkin aikaa, mutta kakkaa ei kuulunut. Tultiin takaisin talliin ja juotin Simoa taas. Simo pissasi noin neljän aikaan sisälle ja juotin taas. Viideltä minun oli pakko lähteä käymään sisällä kun nestehukka alkoi oireilla päänsärkynä. Samalla halusin myös testata, tekeekö Simo "jännäkakan" jäädessään yksin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun palasin takaisin talliin, oli Simo kakannut. Jätin Simon vielä tunniksi sisälle, jolloin tuli toinenkin läjä ja seitsemältä päästin Simon tarhaan. Suurimman osan heinästä keräsin pois, jolloin heinälaatikoiden pohjalle jäi vain muutama korsi. 

Kakka tuli -viimein!


Nukuin tunnin sisällä ja kävin katsomassa Simoa kahdeksalta ja juotin sille vettä. Seuraavan kerran m menin katsomaan Simoa yhdeltätoista, jolloin Simo makoili katoksessa ja nukkui. Simo olikin kovin väsynyt kun ei ollut päässyt nukkumaan koko yönä. Tämä päivän olen juotellut ja talutellut Simoa. Simo alkaa olla jo oma iloinen itsensä, onneksi!

Kylläpä pelästyin, mutta suht vähällä selvittiin onneksi. Yhteinen yö myös taas lähensi meitä Simon kanssa. Simo seurasi minua tottelevaisesti yön pimeydessä, vaikka oli itse kipeä ja väsynyt. Simo pysyi myös rauhallisena niin kauan kun olin Simon vieressä tallissa. 

Myös Iitusta opin kaikkea mielenkiintoista. Iitu meinaa nukkui oven takana pihatossa ja äänteli hauskasti unissaan. Kun Iitu herää, päästää se kimeän, varsamaisen vinkaisun ja venyttelee kuin kissa. Nyt pari päivää täytyy vaan juottaa ja juottaa ja kävelyttää Simoa.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen maastolenkki yksin Blendalla

Blenda on alkanut olla jo niin rento yhteisillä maastolenkeillä Simon ja Iitun kanssa, että rohkaisin mieleni  pari viikkoa sittren lauantaina ja lähdin yksin Blendalla maastoon. Pihasta lähdettiin vähän rauhallisemmin kuin yleensä ja kovasti Blenda vilkuili taaksepäin ikäänkuin ehdottaen kotiinpäin kääntymistä. Ei kuitenkaan yrittänyt kääntyä lainkaan kotiin, enkä joutunut patistamaan eteenpäin. Käynti oli verkkaisempaa kuin yleensä kun Blenda harppoo reippaasti eteenpäin, mutta eteni koko ajan. Lentokone sattui lähtemään juuri kun oltiin kentän vieressä, mutta tyynesti Blenda silti kulki eteenpäin.


Tämä kuva on pari viikkoa sitten sunnuntaina otettu kun Simo oli meidän seurana maastossa.


Metsällä oli pohjat aivan loistavassa kunnossa! Paksu kerros tahmeaa suojalunta ja mentiinkin aika lujaa. Ei ihan ollut mopo hallinassa vauhdin suhteen, mutta Blenda on siitä kiva, että se vaan menee reippaasti. Liikuu lujaa vauhtia, mutta tasaisesti. Ei tarvitse miettiä koska pukittaa tai muuta ja nykyään hiljentää ja pysähtyykin jo nätisti. Luulen, että Blenda on aina toiminut nätisti, mutta olen omalla jännitykselläni saanut Blendankin jännittymään kovassa vauhdissa. Muutaman kerran on aiemmin hevonen lähtenyt viemään vaarallista vauhtia ilman, että olisi ollut toivoakaan hiljentämisestä edes alamäessa, umpimetsässä tai liikenteessä niin se pelko kytee jossain tuolla alitajunnassa. Blendan kanssa siitä on päässyt lähes kokonaan irti. Vauhti ei enää haittaa ja osaan rentoutua. Meillä on oikein mukavia lenkkejä kahdestaan. Blenda on ihan superkiltti ja kuuntelee minua ja luottaa myös jos tulee jotain pelottavaa vastaan niin menee silti eteenpäin mukisematta.



Kävin myös viime viikolla Blendan  kanssa lähistöllä lenkillä ja Blenda oli aika pörheänä kun lähestyttiin tuota metsälenkkiä kun tiesi, että siellä sitten pääse painamaan. Hyvin meni silti. Metsätie haarautuu vasemmalle ja oikealle ja kummassakin päässä on kääntöpaikat tukkirekoille, sellainen ympyrä, missä pääsee autolla kiertämään. Olen Blendalla tehnyt vielä toistaiseksi niin, että menomatkalla päästellään lujaa, päässä pysähdytään, rapsutellaan ja ehkä mussutetaan porkkanaa ja sitten kävellään rennosti kotiin. En halua, että tulee sellaista päähänpinttymää, että kotiinpäin käännyttäessä lähdetään täysillä takaisin. (Simolta oli aika hankalaa kitkeä tuo tapa pois, kun Simo kotiinpäin käännyttäessä pukitti kesken käännöksen ja lähti painamaan täysillä kotiinpäin. Harjoiteltiin tuosta pois rauhoittumalla, pysähtymällä, seisoskelemalla ja mussuttamalla porkkanaa käännöksessä ja kävelemällä rennosti pitkällä ohjalla kotiinpäin. Enää ei Simokaan jännity niin kotia kohti käännyttäessä)

Jostain on se ratsastusmotivaatio taas löytynyt aurinkoisten keväisten päivien myötä, Ja kun on mukavia hevosia joiden kanssa touhuta mitä itse haluaa, sekä yksi huoli vähemmän kun luotettavat vuokraajat liikuttavat hevosia niin ei itse tarvitse stressata hevosten liikutuksesta. :)

Iitun kiimakiukku

//Päivitys: Kirjoitin tämän tekstin jo pari viikkoa sitten, mutta jäi julkaisematta//

Päivät pitenee, nyt näkee jo kuudelta viedä hevosille aamuheinät ilman otsalamppua. Myös päivän päätteeksi on tullut mukavasti lisää liikutusaikaa, kun valoisaa on jo seitsemään asti. Ihanaa! Kevään lähestymisen huomaa hevosten karvanlähdössä, laihtumisessa ja tammoilla alkaa olla kiiman merkkejä. Tai no lähinnä Iitulla. Iitu on ollut nyt muutaman päivän ihan mahdottoman kiukkuinen. Sitä ärsyttää kaikki ja yrittää komentaa muita. Blendalla taas ei ole huolen häivää ja se on jotenkin super rento verrattuna Iituun.


Lauantaina maneesilla Iitu oli kouluvalkussa. Senna meni Iitulla ja itse olin tällä kertaa vain katsomassa kun Simon uusi vuokraaja kokeili Simoa ekaa kertaa. Iitu oli alkuun tahmea, sitten juoksi alta ja jostain kumman syystä potki maneesin laitoja ja pukitti laukannoistoissa. Ihan ihme käytöstä! Yleensä Iitu on aika rento ja innokas ja yritteliäs, nyt oli yhtä sähläystä koko tunti. (vaikka saihan Iitusta upeita pätkiä muodossakin irti..)



Sunnuntaina kävin Iitun kanssa kärrylenkillä, joka meni pääosin oikein hyvin. Iitu on varmempi ja varmempi kärryjen edessä, eikä haittaa yhtään vaikka kärryt rämisee ja rymisee ja menee vesilätäköistä roiskuttaen vettä. Myös kiemurtelu alkaa vähentyä eikä tarvitsee koko ajan olla ohjaamassa suoraan tai antamassa piiskalla merkkejä. Iitu myös laukkaa kärryillä ihan kivasti. Eilen vaan ärsytti ihan suunnattomasti kun ei saanut mennä täysiä. Iitu sieltä heittikin protestipukkisarjan kärryjen edessä. Takajalat vaan viuhtoi silmieni edessä. Täytyy mäkivyötä vähän vielä lyhentää pepun päältä, niin ei pääse pukittamaan niin ylös jos alkaa ärsyttää. Pukkisarjan jälkeen jatkettiin normaalisti ravia ja otettiin rauhallista laukkaa mäkeä ylös. Loppumatkan kotiin menikin mukavan reippaissa merkeissä. Tosin totesin, että Nova -kuolain on aika kehno ajohommiin. Pidätteet toimivat aika hitaasti ja Iitu jossain vaiheessa vaan jyräsin eteenpäin. Myös ajaessa tykkään käyttää pääosin äänikomentoja "käynti", "ravi", "laukka", "prrrr", "seiiis", jotka toimivat sekä Simolla, että Iitulla pääosin hyvin. Jos näihin ei reagoi niin alan ottaa pieniä pidätteitä ohjalla koventaen niitä hiljalleen.


Olen tosi tyytyväinen Iitun edistyksestä ajohommissa. 3v Iitu pelkäsi mahdottomasti takaa tulevaa ääntä ja pötki pakoon minkä kintuistaan pääsi. Yritin myös joskus sitoa Iitun Simon rinnalle kärryjen viereen, mutta Iitu hyppäsi paniikissa aina Simon eteen eikä siitä mitään tullut. Noh Iitu oli sitten pitkään kärryjen perässä ja sitten siirryin ratsaille kulkien Simon vieressä ja edessä kun kärryt oli mukana jolloin tottui ääniin. Uskon, että silläkin on merkitystä, että Simo nauttii niin paljon kärrylenkeistä ja Iitukin on siinä todennut, että jos tuo tykkää tästä niin ei voi olla niin paha. Talvella totuteltiin kärryjen ääneen takana ja aisojen painoon kyljissä ja siitä se pikkuhiljaa lähti.



Tammojen kanssa jokainen päivä on erilainen kun hormoonit saa välillä herneen nenään, mutta toisaalta on se mielenkiintoista kun on tamma elämässä osallisena :)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Notkoselästä suoraksi

Simolla on jumppailtu koulua säännöllisesti nyt heinä-elokuun vaihteesta asti. Eli reilu puoli vuotta. Ympyrällä ja tasaisella työskentely on alkanut näkyä rakenteessa. Aiemmin etupainoinen ja notkoselkäinen Simo on muuttunut ryhdikkääksi ja suoraselkäiseksi. Tämä tietty aiheuttaa omat haasteensa satulan suhteen ja Simon kaarevahko yleissatula menikin myyntiin. Rasvaa selässä ei juuri ole, mutta lihakset ovat kehittyneet ja lavat ovat niin isot, että Simo tarvitsee leveän satulan hyvällä säkätilalla ja satulan siivet eivät saa olla liian edessä. Tuo joulukuulla ostamani suorahko Sydneyn koulusatula on ihan ok. Vähän tuppaa valumaan eteen, mutta oikeanlaisella vyöllä pystyy vaikuttamaan siihenkin. (heinämaha työntää satulaa eteen..) Hieman kyllä on kapeahko tuo 35 leveys lapojen takaa, saisi olla aavistuksen leveämpi.

Simo on myös alkanut kantamaan itseään jo ihan irtonakin liikkuessa. Enää ei löntystä pää alhaalla, paino etuosalla eteenpäin, vaan marssiin suht ryhdikkäästi.



 Ensi viikolla saan kokeiluun suorahkon Kent&Mastersin Cob -mallin yleissatulan. Nuo satulat on suunniteltu erityisesti cob -tyyppisille, lyhytselkäisille hevosille. Tärkein syy, miksi haluan juuri tuon mallin on vaihdettavat kaaret, joita voin vaihtaa vuodenaikojen mukaan; talvella tarvitaan leveämpä kaarta kuin kesällä kun hevoset laihtuu. Simon selässä ei varsinaisesti ole rasvaa, sillä vaan on todella isot lavat, erottuva ranka ja säkä.


Heinämahakin hupenee hyvää vauhtia kevään edetessä.


Simolle löytyi viimein koulupainotteinen vuokraaja, joka käy sijastani kouluvalmennuksissa ja käy Simolla muutenkin 2-3 viikossa, jes! Minä voin keskittyä ajamiseen ja maastoiluun :)

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Ratsastusmotivaatio hukassa

Viime aikoina on ollut pakko liikuttaa hevosia. En siis ole päässyt ratsastamaan vaan joutunut ratsastamaan. Aina kun jotain on pakko tehdä, on se niin kovin vastenmielistä. Kun hankin omia hevosia haaveilin siitä kuinka mukavaa on päästä ratsastamaan ja touhuta hevosten kanssa kun itse haluan ja mitä itse haluan. Viime aikoina on tullut ratsastettua lähinnä veren maku suussa ärräpäät lennellen ja on ollut pakko ratsastaa kelissä kun kelissä ja vaikka olisi kuinka kipeä tai väsynyt.

Edelleen nautin hevosten seurasta ja tykkään touhuilla hevosten kanssa muuta, kuten käsitellä hevosia, ajaa hevosia ja viettää aikaa hevosten kanssa esimerkiksi tarhassa. Ratsastus ei vaan huvita. Ratsastuksesta on tullut suorittamista, ei rentoa harrastelua ja terapiaa niin kuin aiemmin.

Pellolla nauttimassa keväisestä auringosta


Asiaan saattaa vaikuttaa toki myös raskas ja uuvuttava alkuvuosi työrintamalla. On tullut käytyä paljon työmatkoilla ja niinä hetkinä kun on kotona ehtinyt olla, ei ole ehtinyt lepäämään vaan silloin on täytynyt hoitaa kaikki ne hommat, mitkä ei työmatkojen aikana onnistuneet. Onnistumisen hetket ratsastuksessa on olleet vähissä. Tuntuu, että mikään ei onnistu tai en osaa pyytää oikeita asioita.

Taasko maneesille?


Heräsin onneksi asiaan ennen kuin on liian myöhäistä ja laitoin vuokraajailmoitukset vesille. Iitulla käykin nyt kaksi hoitajaa/vuokraajaa säännöllisesti, joten riittää kun liikutan itse Iitun kerran viikkoon. Simoa olen joutunut reilusti liikuttelemaan kun Simon hoitaja muutti toiselle paikkakunnalle, mutta viikon päästä Simoa tulee kokeilemaan mahdollinen vuokraaja, joka hoitaa tuon tavoitteellisen ratsastuksen ja valmennukset.



Itse en ole mikään koulutuuppari, se ei ole millään lailla mielekästä. Nautin retkistä metsässä ja siitä rauhasta, mikä on luonnossa. On ihanaa viilettää täyttä laukkaa metsäteitä pitkin tai kiipeillä kinttupolkuja. Nimenomaan se luonnossa liikkuminen luotettavan hevosen kanssa yhteistyössä on se juttu. Ratsatuslenkit ja tallihommat olivat ennen minua energisoivia asioita. Nyt olen vaan entistä väsyneempi kun käyn töiden jälkeen hoitamassa pakolliset hevoshommat. Tallin jälkeen tulen sisälle, syön ja painun suoraan nukkuun jo seitsemän-kahdeksan aikaan illalla, että pääsen kuudelta aamulla ylös.

On niitä ilon hetkiäkin ollut ja sellaisia terapeuttisia rentouttavia lenkkejä, Kuten viime sunnuntaina kun kävin Blendalla maastossa. Blenda on rauhoittunut huimasti ja on hyvin selväpäinen ja rohkea hevonen. Ei reagoi vieraisiin hevosiin matkan varrella, vaan kulkee reippaasti eteenpäin. Ravatessakin on jo rentoutunut selvästi eikä tikkaa tuhatta ja sataa eteenpäin. Tai sitten kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen itse rentoutunut Blendan seurassa kun olen oppinut tuntemaan sen. Ollaan nyt molemmat rentoja niin yhteinen harrastaminenkin on alkanut sujua.


Tällä viikolla käytiin Simon kanssa leppoisalla kärrylenkillä ja Simo kulki innokkaasti ja reippaasti eteenpäin huomioiden pienetkin merkit mitä annoin. Keskiviikkona käytiin Simon kanssa kahdestaan maastossa. Molemmat laukat nousi hienosti ja Simo oli rento ja rauhallinen koko matkan. Ei harrastanut mitään hölmöilyjä.



Luulen, että maneesilla käyminen on henkinen ongelma. Minua ei huvita pyöriä siellä, joten Simo vaistoaa sen eikä sitäkään huvita. Se ei ole hauskaa, se on suorittamista ja joudun pakottamaan itseni ja Simon toimimaan. Simo alkaa jännittyä, ennakoida ja panikoida ja meno on hirveätä sähellystä. Tuo sileällä työskentely on kuitenkin äärimmäisen tärkeää Simolle, joten totesin, että parempi kun joku muu ottaa kaiken hyödyn irti valmennuksista. Toki aion edelleen silloin tällöin käydä valvovan silmän alla, mutta tavoitteellisuus koulukiemuroiden suhteen saa minun osalta jäädä. Tavoitteenani on rento hevonen ja hyvä mieli molemmilla.