Ratsastusmotivaatio hukassa

Viime aikoina on ollut pakko liikuttaa hevosia. En siis ole päässyt ratsastamaan vaan joutunut ratsastamaan. Aina kun jotain on pakko tehdä, on se niin kovin vastenmielistä. Kun hankin omia hevosia haaveilin siitä kuinka mukavaa on päästä ratsastamaan ja touhuta hevosten kanssa kun itse haluan ja mitä itse haluan. Viime aikoina on tullut ratsastettua lähinnä veren maku suussa ärräpäät lennellen ja on ollut pakko ratsastaa kelissä kun kelissä ja vaikka olisi kuinka kipeä tai väsynyt.

Edelleen nautin hevosten seurasta ja tykkään touhuilla hevosten kanssa muuta, kuten käsitellä hevosia, ajaa hevosia ja viettää aikaa hevosten kanssa esimerkiksi tarhassa. Ratsastus ei vaan huvita. Ratsastuksesta on tullut suorittamista, ei rentoa harrastelua ja terapiaa niin kuin aiemmin.

Pellolla nauttimassa keväisestä auringosta


Asiaan saattaa vaikuttaa toki myös raskas ja uuvuttava alkuvuosi työrintamalla. On tullut käytyä paljon työmatkoilla ja niinä hetkinä kun on kotona ehtinyt olla, ei ole ehtinyt lepäämään vaan silloin on täytynyt hoitaa kaikki ne hommat, mitkä ei työmatkojen aikana onnistuneet. Onnistumisen hetket ratsastuksessa on olleet vähissä. Tuntuu, että mikään ei onnistu tai en osaa pyytää oikeita asioita.

Taasko maneesille?


Heräsin onneksi asiaan ennen kuin on liian myöhäistä ja laitoin vuokraajailmoitukset vesille. Iitulla käykin nyt kaksi hoitajaa/vuokraajaa säännöllisesti, joten riittää kun liikutan itse Iitun kerran viikkoon. Simoa olen joutunut reilusti liikuttelemaan kun Simon hoitaja muutti toiselle paikkakunnalle, mutta viikon päästä Simoa tulee kokeilemaan mahdollinen vuokraaja, joka hoitaa tuon tavoitteellisen ratsastuksen ja valmennukset.



Itse en ole mikään koulutuuppari, se ei ole millään lailla mielekästä. Nautin retkistä metsässä ja siitä rauhasta, mikä on luonnossa. On ihanaa viilettää täyttä laukkaa metsäteitä pitkin tai kiipeillä kinttupolkuja. Nimenomaan se luonnossa liikkuminen luotettavan hevosen kanssa yhteistyössä on se juttu. Ratsatuslenkit ja tallihommat olivat ennen minua energisoivia asioita. Nyt olen vaan entistä väsyneempi kun käyn töiden jälkeen hoitamassa pakolliset hevoshommat. Tallin jälkeen tulen sisälle, syön ja painun suoraan nukkuun jo seitsemän-kahdeksan aikaan illalla, että pääsen kuudelta aamulla ylös.

On niitä ilon hetkiäkin ollut ja sellaisia terapeuttisia rentouttavia lenkkejä, Kuten viime sunnuntaina kun kävin Blendalla maastossa. Blenda on rauhoittunut huimasti ja on hyvin selväpäinen ja rohkea hevonen. Ei reagoi vieraisiin hevosiin matkan varrella, vaan kulkee reippaasti eteenpäin. Ravatessakin on jo rentoutunut selvästi eikä tikkaa tuhatta ja sataa eteenpäin. Tai sitten kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen itse rentoutunut Blendan seurassa kun olen oppinut tuntemaan sen. Ollaan nyt molemmat rentoja niin yhteinen harrastaminenkin on alkanut sujua.


Tällä viikolla käytiin Simon kanssa leppoisalla kärrylenkillä ja Simo kulki innokkaasti ja reippaasti eteenpäin huomioiden pienetkin merkit mitä annoin. Keskiviikkona käytiin Simon kanssa kahdestaan maastossa. Molemmat laukat nousi hienosti ja Simo oli rento ja rauhallinen koko matkan. Ei harrastanut mitään hölmöilyjä.



Luulen, että maneesilla käyminen on henkinen ongelma. Minua ei huvita pyöriä siellä, joten Simo vaistoaa sen eikä sitäkään huvita. Se ei ole hauskaa, se on suorittamista ja joudun pakottamaan itseni ja Simon toimimaan. Simo alkaa jännittyä, ennakoida ja panikoida ja meno on hirveätä sähellystä. Tuo sileällä työskentely on kuitenkin äärimmäisen tärkeää Simolle, joten totesin, että parempi kun joku muu ottaa kaiken hyödyn irti valmennuksista. Toki aion edelleen silloin tällöin käydä valvovan silmän alla, mutta tavoitteellisuus koulukiemuroiden suhteen saa minun osalta jäädä. Tavoitteenani on rento hevonen ja hyvä mieli molemmilla.


Kommentit

  1. Et ole ainut kuka on tänä talvena uupunut ja hukannut motivaation. Ehkä se kesän tullen löytyy, toivon ainakin...
    Itsellä vähän sama, tykkäisin maastoilla rennosti. Mutta kun on nuori ja kokematon hevonen niin ei niin vaan lähdetä tuonne autotielle ratsastamaan. Välillä kaipaan varmaa hevosta, jonka kanssa voisi vain mennä miettimättä ja suunnittelematta. Toki kun tämän nuoren kanssa saa vaan tehtyä asoita niin tottuuhan se.
    Tsemppiä sinulle! Kivaa, että olet löytänyt vuokraajia, joiden kanssa homma toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se motivaatio ja energia kevään mittaan löytyy. Toivottavasti sinäkin pääset ajan myötä nauttimaan maastoilusta kun ikää ja kokemusta kertyy. Nuoren kanssa on kyllä mukavaa touhuta kun on niin monia ensimmäisiä kertoja ja uusia kokemuksia :) Mukavaa kevättä!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit