maanantai 29. elokuuta 2016

Kraniosakraaliterapiasta apua jäykkyyteen

Eilen Simolla kävi kraniosakraaliterapeutti ensimmäistä kertaa. Pari vuotta sitten kävi hieroja, mutta kraniosakraaliterapiasta on enemmän hyötyä selkään, jäykkyyteen ja vinouteen.

Hoitotuokio aloitettiin taluttamalla Simoa. Ensin talutin käynnissä suoralla, jonka jälkeen sama suora pätkä ravattiin. Tämän jälkeen otin Simon vielä liinassa ympyrälle ravissa. Ensin vasempaan kierrokseen ja sitten oikeaan. Oikeaan kierrokseen Simo oli jäykkä ja epäpuhdas. Hoitajan mielestä Simon oikea takajalka näytti epäpuhtaalta.

Hoito aloitettiin perushieronnalla. Ensimmäiseksi hoitaja kysyi, millainen satula Simolla on. Toin satulan näytille ja satula todettiin liian pitkäksi. Satula painaa kylkiluihin, joka aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä. Itse penkki, 17" on sopiva, mutta tässä Simon mallissa penkin yli tulee paneelit, jotka tulevat liian pitkälle. Satula on muuten oikein sopiva ja istuu hyvin, mutta paneelit tulevat liian pitkälle.

Tällä kuvalla yritän havainnollistaa tuota paneelien pituutta Simon selässä.

Tässä näkee vielä paremmin kuinka paneelit tulevat tuon takakaaren yli.
Aion viedä satulan ensiksi satulasepälle ja kysellä, voisiko noita paneeleja lyhentää. Niillä ei periaatteessa mitään virkaa ole. Lyhentäisi sen verran, että jäisivät tuon takakaaren alle. Jos ei onnistu niin sitten ei auta kuin alkaa ostaa uutta satulaa. Lyhyt 17" tai 16,5" ja leveys saa olla xw.


Muutoin Simon lihaksisto vaikutti oikein hyvältä, ei tuntunut kireyttä tai jumeja. Ainoastaan oikeaan takapolveen Simo reagoi. Muutoin oli liikkumatta, mutta alkoi pyöriä levottomana takapolvea käsitellessä. Tuo takapolven kohta selittäisi sen, miksi laukka ei nouse oikeaan kierrokseen. Simo tarjoaa aina väärää laukkaa kun ei varaa painoa tuolle takapolvelle. Simolla oli myös vasemman puolen lapa lihaksikkaampi kuin oikean koska Simo kulkee vinossa, käyttäen enemmän vasemman puolen lihaksistoa. Oikeassa kierroksessa Simo puskee oikealla lavalla keskelle ja kaatuu sisään.

Tuota ristiselkää ja oikeaa takapolvea käsiteltiin myös laserilla. Tänään käyn taluttelemassa Simoa ja tarkkailen, näkyykö liikkeissä jotain erikoista. Keskiviikkona onkin tarkoitus taas ratsastaa. Mennään alkuun Iitun yleissatulalla, ennen kuin tuo Simon oma penkki saadaan kuntoon.

Oikea takapolvi, jota hoidettiin laserilla
Hoito-ohjeena on vaihtaa satula lyhyempään, tarkkailla liikkuvuutta, sekä aktivoida nesteiden kiertoa oikeassa takapolvessa esimerkiksi kylmäämällä savella. Jatkohoitona laseria 10 hoitokerran kuuri ja seuraava hoitokerta 2-3 viikon päästä.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Viikinkikuvia metsässä

Eilen toteutettiin jo pitkään haaveilemani kuvauspäivä. Harvemmin tulee otettua yhteiskuvia ja jos niitä tulee niin on puhelimella napattuja räpsyjä ratsastaessa, joissa hevonen tai ratsastaja ei näytä kovinkaan edustavalta..

Onneksi on kavereita, jotka lähtevät näihin hullutuksiin mukaan. Anu ja Marika tulivat kuvailemaan ja Anu toi mukanaan kaikenlaista rekvisiittaa kuviin. Kuvat otettiin Simon kanssa ja Simo vaan mietti, että mitähän nyt taas.. Asukokonaisuus valikoitui viikinkihevosten mukaan.

1. Tämä on yksi lempikuvistani tunnelman vuoksi. Simon asento voisi olla ryhdikkäämpi, mutta valo tulee hienosti synkässä metsässä


2.

3. "Tulisitko jo alas sieltä?"

4. Simo haluaa syliin

5. Tämä on toinen suosikkikuvani

6. Kylvetään valossa

7. Onko se syötävää?
8. Simo taisi luulla niitä omenoiksi..

9.

10.

11.

12.

13.

Mitä pidit hieman erilaisista kuvista? Mikä oli suosikkisi?

torstai 25. elokuuta 2016

Perusasioiden äärellä

Eilen oltiin Simon kanssa koulutunnilla. Teki kyllä todella hyvää saada taas ulkopuolista ohjausta ratsastukseen. Tiedostan kyllä virheet, mutta en osaa tai halua korjata niitä itse. Simolla ei ole minkäänlaista kuntoa pehmeällä hiekkapohjalla työskentelyyn ja painostakin pitäisi pudottaa sata kiloa, jotta Simolta voisi pyytää kokoamista.

Oma vika oli taas se liika pohkeella pusertaminen. Keskityttiinkin ratsastamaan jalat rentoina ja antamaan vain nopeita merkkejä. Tätä on ennenkin tehty ja se on toiminut, mutta jotenkin kun Simo alkaa puskea sisälavalla keskelle, alan pusertamaan sisäpohkeella vastaan. Simo herkistyi kyllä todella hyvin avuille tuolla tunnilla. Ratsastettiin kaikki askellajit läpi ja tehtiin siitymisiä ja ympyröitä. Simon suurin heikkous on laukka oikeaan kierrokseen. Simo tarjoaa aina väärää laukkaa ja vaikka saisikin oikean laukan nostettua, on laukka hyvin voimatonta. Vasempaan kierrokseen Simo jaksaa lähes pyytämättä laukata täyden ympyrän.



Huvittaa kun juuri kirjoitin kuinka olen ratsastanut ja pyytänyt pohkeella ja ollut itse ihan loppu. Helpommallakin näköjään pääsee. Jalka siirrettiin edemmäs, satulavyön kohdalle ja pohjeapua on nopea nilkkojen yhteen vieminen, mikä on kuin sähköinen, nopea pulssi mikä vie eteenpäin. Jos jää liian pitkäksi aikaa ratsastamaan pohkeella, käy niin, että avut muuttuvat taustahälyksi ja hevonen turtuu niille. Se on jännä kuinka itse sokeutuu tai periaatteessa tietää mitä tehdä, mutta tarvitsee ulkopuolisen sanomaan, jotta muutosta tapahtuu.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin lähinnä tämän hetkinen kunto, osaamistaso ja askellajit läpi. Tunti piti sisällään pysähdyksiä, liikkellelähtöjä ja siirtymisiä. Huvitti kyllä kun minulle on aina toitotettu, että pohjetta taaemmas, jalustimet lyhyemmäksi ja nyt pitikin tehdä päinvastoin, mutta se toimi! Istuntani rentoutui heti ja Simokin oli kuuliaisempi.

Pari hyvää pätkää löytyi videosta, tässä rakeista kuvaa;




Nyt jatketaan valkkuja kerran viikossa. Ensi viikolla vien myös Iitun valvovan silmän alle :)

Tässä vielä video;



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Älä matkusta, ratsasta!

Kuinka moni syyllistyy toisinaan etenkin maastossa ratsastamisen sijaan matkustamaan hevosen selässä? Itse tunnustan syyllistyneeni tähän usein. Varsinkin jos hevonen on eteenpäin pyrkivä, jolloin tarvitsee lähinnä vain pidättää. Olen kesälomalla kolmatta viikkoa ja viimeisen kahden ja puolen viikon aikana on tullut ratsastettua -ja paljon! Olen ratsastanut molempia hevosia ja maastot eivät ole olleet mitään rentoja lenkkejä vaan niilläkin on tehty tosissaan töitä.

Iitun kanssa sateisessa metsässä

Hevoset on olleet tosi laiskoja ja väsyneitä pari viime viikkoa. Olen lisännyt kauran määrää molemmille. Etenkin Iitu on aiemmin saanut huijattua minua ottamalla vain lyhyitä spurtteja ja väsähtämällä sitten. Nyt olen ratsastanut vatsa tiukkana jalat Iitun ympärillä käyttäen paljon pohkeita. Iitu kyllä tekee mitä pyydetään kunhan ratsastaja jaksaa oikeasti ratsastaa sitä. Ollaan ravattu reilun kilometrin, puolentoista pätkiä yhteen menoon ja pohkeet saavat jatkuvasti muistuttaa ja ajaa eteen. Muutoin ravi väsähtää hölköttelyksi tai tippuu käyntiin. Myös pitkää, hallittua laukkaa on menty. Iitu harrastaa itse sellaisia vauhdikkaita lyhyitä laukkoja, mutta olen ajanut sitä laukkaamaan pidempiä matkoja. Pohkeet ja istunta saa ajaa jatkuvasti eteenpäin, jotta laukka pysyy yllä. Jos yhtään yrittää itse jäädä matkustamaan, tippuu laukka saman tien raville. Iitu tekee ja hienosti tekeekin, kunhan siltä pyytää. Kunto on ainakin noussut niin minulla kuin hevosilla.

Anu menee Simolla ohi

Iitu valppaana

Maastolenkki sateessa Iitun kanssa
Simoakin on ratsastettu ahkerasti 6 kertaa viikossa ja sunnuntaisin käydään 2-3 tunnin maastolenkeillä Norpan kanssa. Nuo lenkit ovat noin 14-20 km pitkiä ja niissä ravataan oikein pitkiä matkoja, mitkä nostavat kestävyyttä. Simolla näkyy nyt oikein vatsalihakset ja päärynäpömppökin on kutistunut. Joudun kyllä myöntämään, että ei minulla ole arkena minkäälaista mahdollisuutta harrastaa niin paljon kuin nyt lomalla. Kun hevoset otetaan tarhaan, täytyy samanlaista liikutusta jatkaa, jotta Simo ei ala taas pukittamaan kun on niin paljon energiaa.


Nyt on kaikissa kavioissa Scootit käytössä ja pois en vaihda

Simon kanssa kahdestaan matkalla kotia kohti


Ratsastuksen lisäksi loma on muutenkin mennyt hevosiin liittyvissä hommissa. Olen kaksi viikkoa lapioinut soraa ja kivituhkaa tarhan pohjaan, lisäksi lantalan pohja on siinä kunnossa, että betoniauto voi tulla ensiviikolla ja saadaan valu tehtyä. Lantalaan tehdään vielä kattokin. Kirjoittelen tuosta projektista erikseen.

Tänään päästään Simon kanssa pitkästä aikaa kouluvalkkuun oikein maneesille, jee! :)

torstai 11. elokuuta 2016

97 tonnia soraa tarhaan

Viimeiset kolme päivää on menneet tarhan pohjaa kunnostaessa. Alkukesästä kaavittiin tarhan pohjasta kaikki kura ja pehmeä maa pois. Pohjalle levitettiin kangas ja nyt on ajettu tarhaan 97 tonnia 0-32 kalliomursketta. Viime vuonna laitettiin 0-16 ja se oli yhtä tyhjän kanssa. Isompi koko tekee tukevamman pohjan. Nyt on myös reilusti paksumpi kerros soraa pohjalla, jotta sama projekti ei olisi taas ensi vuonna edessä. Päälle tulee vielä kivituhkaa 20-30 tonnia. 

Osa tarhasta jää maapohjalle (savimaa), pienen liuskan jätän ihan tuolle isolle soralle ja suurin osa päällystetään vielä kivituhkalla. Syy miksi teen näin on hevosten kaviot. Isot sorakivet tuntuvat ikäviltä, mutta pohjan on tärkeää olla monipuolinen kavion kasvun ja hyvin voinnin kannalta. Jos otat hevosen pehmeästä hiekkatarhasta tielle, ei menosta välttämättä tule mitään kun hevonen arkoo kavioitaan niin paljon. Toki bootsit auttaa jonkin verran, mutta kyllä ne kivenmurikat bootsienkin läpi tuntuu jos anturat on oikein herkät. 

Mitä moinen lysti kustantaa? Suodatinkangas 480 euroa, 97 tonnia 0-32 kalliomursketta 725 €. Lisäksi tulee vielä kivituhka, n. 225 €. Tähän päälle tulee myös tarhan tolpat, jotka kaipaavat uusimista, sähkölangat ja eristimet. Eli noin 1500 € paukku. Loppuvuosi syödäänkin taas pelkkää riisiä ja kaurapuuroa, mutta mitäpä sitä ei tekisi hevosten eteen!




Hevoset pötkötteli vieressä kun soraa kipattiin.









keskiviikko 10. elokuuta 2016

2. ultra

32 vuorokautta tiineenä tuli eilen täyteen ja eilen kävi myös eläinlääkäri ultrailemassa taas. Tarkoitus oli varmistaa, että varsa kehittyy normaalisti ja sydänäänet kuuluu. Varsa oli alkuun piilossa, jolloin aloin jo huolestua, että olisiko lauman uuden jäsenen aiheuttaman stressin myötä mennyt kesken, mutta sieltä se varsa sitten löytyikin. Tai ei varsa vaan sikiöhän se vielä on. Sydänkin näytti sykkivän normaalisti. Nyt ei muuta kuin odottelua.

Kyselin eläinlääkäriltä, että onko 60 vrk ultra suositeltavaa ja hän totesi, että monet ultraa vasta 90vrk jälkeen, jos kiinnostaa onko kaikki ok. Ajattelin, että varmaan pyydän ultraamaan vielä lokakuulla, vaikka eihän siinä mitään tehtävissä ole jos onkin mennyt kesken, mutta huomaisipa sitten ajoissa niin ei olisi turhaa toivoa keväällä.

Löysin Hippoliksen sivuilta tiineyslaskurin ja sen mukaan laskettu aika olisi 10.06.2017. Täytynee varmaan ottaa kesäloma jo kesäkuulle kun varsomisajan haarukka on aika suuri. 

Iitu nauttii kesäillasta laitumessa

Koko olemuksesta huokuu tyyneys






perjantai 5. elokuuta 2016

Lauman uusi jäsen

Eilen meidän laumaan muutti Tofa -niminen issikkatamma. Tofa oli Simon kanssa samassa laitumessa yön. Iitu ja Poju olivat kahdestaan viereisellä lohkolla. Simon on lauman pomo, joten todettiin, että Simon kanssa kannattaa päästää ensin yhteen ja lisätään vasta myöhemmin nuo tohelot mukaan. (Iitusta ja Pojusta käytetään nimitystä Tohelo ja Torvelo, koska keksivät yhdessä kaikenlaisia hölmöjä ideoita ja jekkuja). 

Simon ja Tofan tutustuminen sujui oikein rauhallisesti. Haistelivat vaan ja sitten jo söivät vierekkäin ruohoa, ei siinä sen kummempaa vaadittu. Aamulla katsoessani ikkunasta näin kuinka Simo ja Tofa rapsuttelivat toistensa säkää, voi miten söpöä! Simo ja Tofa olivat päivänkin kahdestaa ja päästettiin Iitu ja Poju sekaan vasta iltapäivästä.

Iitu oli kyllä itse ilkimys. Kurmuutti oikein kunnolla ja koko ajan oli paimentamassa. Simo asettui usein Tofan sekä Iitun ja Pojun väliin. Simo vahti Tofaa eikä päästänyt veijareita lähelle. Jonkin ajan kuluttua malttoi Simokin lopettaa vahtimisen ja muut pääsivät tutustumaan lähemmin. Pojulla heräsi jokin piilossa ollut origeeni ja Poju näytteli flehmen -ilmettä samalla tuulettaen. Yritti Poju vähän selkäänkin hypätä, mutta Tofa monotti tehden selväksi, että on turha yrittää.

Iitu oli kovin huomionkipeä kun ei ollutkaan enää ainut prinsessa. Iitu hamusi minun takin liepeitä ja seurasi pitkin laidunta sillä välin kun pojat olivat aivan lumoutuneita harmaasta kaunottaresta. Iitu kävi välillä näyttämässä kaapin paikkaa Tofalle, mutta muutoin keskittyi syömiseen ja muuhun toimintaan. Arvojärjestys säilyi toistaiseksi samana. Ellei Tofa sitten laita kampoihin Pojulle. Simo on edelleen päällikkö ja Iitu second in command.

Tässä kuvia tutustumisesta;