Kuinka moni syyllistyy toisinaan etenkin maastossa ratsastamisen sijaan matkustamaan hevosen selässä? Itse tunnustan syyllistyneeni tähän usein. Varsinkin jos hevonen on eteenpäin pyrkivä, jolloin tarvitsee lähinnä vain pidättää. Olen kesälomalla kolmatta viikkoa ja viimeisen kahden ja puolen viikon aikana on tullut ratsastettua -ja paljon! Olen ratsastanut molempia hevosia ja maastot eivät ole olleet mitään rentoja lenkkejä vaan niilläkin on tehty tosissaan töitä.
 |
Iitun kanssa sateisessa metsässä |
Simoakin on ratsastettu ahkerasti 6 kertaa viikossa ja sunnuntaisin käydään 2-3 tunnin maastolenkeillä Norpan kanssa. Nuo lenkit ovat noin 14-20 km pitkiä ja niissä ravataan oikein pitkiä matkoja, mitkä nostavat kestävyyttä. Simolla näkyy nyt oikein vatsalihakset ja päärynäpömppökin on kutistunut. Joudun kyllä myöntämään, että ei minulla ole arkena minkäälaista mahdollisuutta harrastaa niin paljon kuin nyt lomalla. Kun hevoset otetaan tarhaan, täytyy samanlaista liikutusta jatkaa, jotta Simo ei ala taas pukittamaan kun on niin paljon energiaa.
 |
Nyt on kaikissa kavioissa Scootit käytössä ja pois en vaihda |
 |
Simon kanssa kahdestaan matkalla kotia kohti |
Ratsastuksen lisäksi loma on muutenkin mennyt hevosiin liittyvissä hommissa. Olen kaksi viikkoa lapioinut soraa ja kivituhkaa tarhan pohjaan, lisäksi lantalan pohja on siinä kunnossa, että betoniauto voi tulla ensiviikolla ja saadaan valu tehtyä. Lantalaan tehdään vielä kattokin. Kirjoittelen tuosta projektista erikseen.
Tänään päästään Simon kanssa pitkästä aikaa kouluvalkkuun oikein maneesille, jee! :)
Kommentit
Lähetä kommentti