sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Laukkamaasto kahden kenttähevosen ja yhden kouluratsun kanssa

Perjantaina lähdettiin Simon kanssa extemporee maastoilemaan läheisen ratsutilan kisahevosten kanssa. Mukana oli tuttu kouluratsu Siiri, jonka kanssa on ennenkin maastoiltu, mutta lisäksi kaksi uutta tuttavuutta, kenttähevosia molemmat. Mikä oivallinen tilaisuus kohottaa Simon laukkakuntoa.

Noh, heti alusta olisi voinut päätellä, että ei ehkä ollutkaan hyvä idea. Nähdessään Simon toinen kenttähevosista teki U-käännöksen ja toinen vain jähmettyi paikoilleen. Uskaltautuivat ne lopulta Simonkin luo ja päästiin matkaan. Kuljettiin ensin Simon kanssa kahden kenttähevosen välissä, mutta matka meni vähän kyräilyksi kun pelottava Vuonojen karvaturri oli kahden kaveruksen välissä. Vaihdettiin joukon toiseksi, tutun kouluheppa-Siirin perään. Jo ensimmäinen ravimäki oli melkoinen farssi. Nopeampi kenttähevonen meni ensimmäiseksi ja lähdettiin ravailemaan. Takimmaisena oleva kenttäheppa pukitti ja siitäkös Simo innostui. Simo veti kolmosen silmään ja painoi täyttä laukkaa edellä ravaavan Siirin ohi pukittaen hurjasti suoraan ensimmäisenä ravaavan kenttähevosen perään. Ravattiin siinä sitten Simon kanssa, mutta Simo painoi aivan hulluna ohjalle ja yritti kenttähevosen ohi molemmilta puolen, mutta ohjasin aina perään.

Simolla on aivan hullu kisavietti. Simolla on hirveä hinku pyyhältää aina edellä menevän letkan ohi, joten sitä joutuu tosissaan pidättelemään jonon hännillä (jos pystyy). Kun jyrä lähtee pyörimään, ei se ihan heti pysähdykään.. Etummainen kaveri ei ymmärrettävästikään tykännyt siitä, että Simo puhisi ja tuhisi aivan kannoilla. Vaihdettiin Simo metsäpolulle etummaiseksi, koska reitti oli meille tuttu. Simoa ahdisti aivan valtavasti kulkea edellä ja Simo säpsyi ja otti jotain ihmeellisiä loikkia muutamaan otteeseen kun jännitti takana tulevia kenttähevosia. 

Metsästä tultaessa vaihdettiin Simon kanssa jonon hännille ja ravailtiin tuon tuosta edellä meneviä kiinni. Nuo pitkäkoipiset kun harppoivat käyntiä melkoista vauhtia. Mentiin erään mäkisen ja mutkikkaan metsätien päähän, josta käännyttiin ja alettiin laukkaamaan takaisin. Oltiin Simon kanssa jonossa kolmansina heti kenttähevosten perässä. Simo lähti jyräämään pää alhaalla melkoista kyytiä ja pukitti kamalasti. Oli aivan hirveää repiä päätä ylös kun tyyppi jyrää mistään välittämättä. Edellä menevä kenttäratsu laukkasi sivuttain kun ei vissiin ihan tykännyt takana rymistelevästä Simosta ja pukitti kertaalleen meidän edessä niin ylös, että takakaviot viuhuivat kasvojeni edessä. Hui!

Ei voitu jatkaa Simon kanssa siinä, joten vaihdettiin paikkaa joukon toiseksi. Mutta etummainen kenttähevonen ei tykännytkään takana puhisevasta Simosta, vaan veti liinat kiinni yhtäkkiä vauhdista, jolloin liu'uttiin Simon kanssa melkein päin. Vaihdoin Simon kanssa etummaiseksi ja annoin mennä. Simo painelikin hurjaa kyytiä ja jonkin aikaa ihan vain matkustin kyydissä kun ei ollut toivoakaan saada kiinni. Simo jyräsi ylämäet, alamäet ja liukkaat mutkat ja olin ihan varma, että kohta liukastutaan ja kaadutaan. Kyllä elämä taas vilahti silmien edessä siinä kyydissä.  Jonkin aikaa kuulin kun meidän perässä laukkasi kenttähevonen ja jouduin jo pyytämäänkin Simoa eteenpäin, pois alta. Yhtäkkiä takana tuleva kenttähevonen kääntyi takaisin ja samalla hetkellä huomasin, että sillähän ei ollut lainkaan ratsastajaa kyydissä! Simo huomasi kanssa ja hämmentyi, että mihkäs muut jäi. Otin Simon kiinni ja jäätiin odottelemaan ja kuulostelemaan. Lähdettiin kävelemään vastaan ja sieltähän ne kohta tuli käyntiä. Toinen hevonen oli liukastunut polvilteen alamäessä, jolloin ratsastaja oli luisunut selästä. Ei onneksi ollut sattunut pahasti. 

Tässä Simon kanssa pysähdyttiin odottamaan, että mihkäs ne muut jäi...



Kenttähevoset lähtivät takaisin tallia kohti, mutta käytiin kouluheppa-Siirin kanssa vielä läheisellä metsätiellä kääntymässä ja ottamassa hallittua laukkaa, jotta ei jäisi jyrävaihde päälle ja viimeinen muistikuva lenkiltä ei olisi hallitsematon laukkasekoilu. Mentiin tutun koivukujan päähän, jota olen käynyt vuonisten kanssa usein spurttailemassa. Käännyttiin päässä takaisin ja ravailin Simolla edellä. Simo alkoi painaa ohjille ihan kunnolla, mutta sain sen onneksi kuulolle ja hiljentämään, ennen kuin pyysin laukkaa. Noh ajattelin että nyt saa mennä niin kovaa kun lähtee, mutta vielä mitä.. Simo keskittyi pukittamaan, otti äkkipysähdyksen laukasta muka pelästyessään tien vieressä olevaa koivupinoa, loikkasi sivulle ja sitten vasta lähti laukka pyörimään. Mitään matalaa neliä ei onneksi tullut, mutta reipasta laukkaa mäen päälle asti. Simo painelee niin lujaa vauhtia, että perässä tuleva iso kouluratsukin pääsi laukkaamaan oikein isoa laukkaa. Ei Simon ulkomuodosta heti uskoisi, miten kovaa kaveri pääsee.

Oli kyllä niin karmea reissu, että enää ei kenttähevosten seuraksi lähdetä. Simo ei pysynyt lainkaan hanskassa, vaan painoi julmetonta vauhtia eikä reagoinut pidätteisiin, pukitti vaan. Simo oli kotimatkalla aivan poikki kun ei ole tottunut laukkaamaan noin pitkää matkaa. Lenkki sinänsä ei ollut pitkä, mutta vauhtia oli paljon ja laukkamatkat pitkiä. Ei ole hetkeen Simokaan hionnut noin paljon, että hiki ihan valui noroina kaulaa pitkin. Toisaalta, kyllä teki hyvää!



Taipuisa Simo koulutunnilla

Viikko sitten sunnuntaina oltiin maneesilla kouluvalkussa ensimmäistä kertaa läpiratsastuksen jälkeen. Simo oli kuin uusi hevonen, tai ainakin melkein. Simo taipui mukavasti ihan koko kropastaan ja haki muotoon hyviä pätkiä. Koska alkuverkka tapahtuu jo matkalla maneesille, aloittelimme kevyellä ravilla tehden pääty-ympyrät. Ideana oli vaan saada rehellisesti taipumaan kunnolla. Tämän jälkeen vaihdettiin  harjoitusraviin, jolloin käännyttiin vähän keskihalkaisijan jälkeen päädyssä ja väistätettiin uralle, josta heti laukan nosto. Vasempaan kierrokseen meni hyvin, mutta oikeaan Simo tarjosi taas vastalaukkaa. Saatin sitten onneksi pari kertaa myötälaukka nousemaan, mentiin sitä lyhyt pätkä, laskettiin raviin ja kiitettiin.  Loppuraveissa keventelin kunnolla, koska Simolle tuppaa jäämään laukkavaihe päälle ja mentiin ravissa kahdeksikkoa. Simo näytti hikiseltä, mutta tyytyväisyydeltä reenien päätteeksi.



Olin todella tyytyväinen tähän kertaan kun ensimmäistä kertaa sain istua laukassa hiljaa paikallaan ja keinua laukassa rennosti mukana jalat alhaalla. Yleensä laukka on hirveää räpeltämistä, kun joudun ratsastamaan laukkaa eteenpäin, ajamaan Simoa ja se ratsastus ei näytä miltään nätiltä. Simolla on aika kehno laukkakunto, koska ei ole kuukausiin päästy laukkaamaan kunnolla maastossa. Tiet ovat olleet sen verran liukkaita, että lenkit ovat olleet melko pitkälti käyntilenkkejä.

Olen todennut, että meidän molempien heikkous on se oikea kierros. Varmaankin juuri vuosien maastoilun myötä.. Maastossa ratsastetaan tien oikeata laitaa ja mennään tavallaan koko ajan vasempaan kierrokseen kun usein joutuu asettamaan tiellepäin. Ei ihme, että ollaan toispuoleisia. Oikeaan kierrokseen laukatessa pitäisi olla sisäpohkeella todella napakka, että Simo ei yksinkertaisesti pääse puskemaan lapa edellä sisään, vaan että se takaosa tosiaan pysyy kanssa omalla paikallaan. Noh reeniä reeniä molemmille. Maastossa täytyy harjoitella tuon oikean laukan nostamista ja lopettaa laukka vielä kun on kivaa, eikä jäädä pusertamaan eteenpäin. Vasen laukka pyörii niin helposti, että kun pyydän oikeaa, alkaa sellainen kankea keinuhevoslaukka..




Seuraava valmennuskerta menee helmikuun loppupuolelle, mutta vien Simon tässä välissä taas läpiratsastukseen. Jos Simossa tapahtui yhden kerran jälkeen jo tuollainen muutos niin entäs sitten toisen kerran jälkeen.. Tuskin maltan odottaa :)

Laitoin kameran vaihteeksi maneesin päätyyn kuvaamaan, mikä osoittautui huonoksi ratkaisuksi kuvakulman ja valojen suhteen..

Ainiin, Simo on laihtunut joulu-tammikuun vaihteessa 50 kg, mikä näkyy jo satulavyössä. Kouluvyön jouduin vaihtamaan 60 cm pitkään ja länkkärissä kiristyy jo kolmanteen reikään. Edistystä! Nyt vaan sama tahti niin keväällä ollaan jo alle 500 kilon. Viime kesänä Simon paino oli 530 kg, mikä oli ihan ok, mutta nyt tähdätään alle 500 kg.


torstai 26. tammikuuta 2017

Kuulumisia

Takana on kiireiset pari viikkoa. Mietin kuumeisesti, kirjoitanko jokaisesta kohokohdasta erillisen postauksen, mutta väsymys vei voiton ja tässä on parin viikon kuulumiset oksennettuna yhteen pötköön. Pari viikkoa sitten sunnuntaina pääsin Blendan kanssa maastoon kun Saima tuli Simolla ja Saiman kaveri, Salla Iitulla. Ajattelin kokeilla, miten Blenda menee kärkihevosena ja käynnissä menikin reippaasti ja suht nätisti. Ravissa Blenda innostui vähän liikaa, alkoi ravata oikein kovaa vauhtia, enkä millään meinannut saada pysähtymään. Tuntui, että mitä enemmän pidätin, sitä kovempaa meni. Ohjat piti unohtaa kun niistä vetäminen sai vaan lisää vauhtia myllyyn. Tiivistin istuntaa ja otin selkeitä pidätteitä ja hieman käänsin Blendaa metsän puolelle, niin pysähtyi. Huhuh, meinasi jo itselle hiipiä paniikki kun ei jarrut meinanneet toimia.

Blenda käyttäytyy hienosti myös liikenteessä



Ruokaa lenkin jälkeen. Huomaa Iitun loimi Blendalla, joka on liian iso ryntäistä :O


Jokaisella on oma heinälaatikko. Blenda -reppana isossa takissaan.

Saima nappasi kännykällään kuvan Simon selästä kun olin Blendan kanssa lähdössä


Loppumatka tultiinkin sitten hännänhuippuna ja Blenda siellä tanssahteli ja ravipätkissä yritti puskea edellä kulkevan Simon ohi. Kyllä Blendakin sitten rauhoittui kun hoksasi, että ei tästä mihkään olla hötkyilemässä ja kävelikin sitten oikein nätisti kotiin asti.

Iitulla aloitti uusi vuokraaja, joten maanantaina 16.1. menin Simolla seuraksi näyttämään lähistön reittejä. Otettiin kaikki askellajit läpi ja molemmilla oli jokin kummallinen pukkipäivä, mutta suuremmitta kommelluksitta selvittiin.

Keskiviikkona 18.1. oli suuri päivä Iitulle. Mentiin nimittäin ensimmäistä kertaa ajolenkille tielle. (ollaan pyöritty vain pihapiirissä). Maiju lähti Simolla seuraksi kun Simo on vanha kärrykonkari niin ajateltiin, että rauhallinen seura tekisi terää.  Iitu meni oikein nätisti, eikä perässä rämisevät kärryt haitanneet lainkaan. Ajaessa korostui ratsastuksen ongelma, nimittäin jos Iitua ei ratsasta suoraan, alkaa Iitu kiemurrella tien laidalta toiselle. Kärryillä lähti helposti kiemurtelemaan kanssa ja kun ei ollut pohkeita, millä asettaa vastaan, niin käytin raippaa merkkinä. Iitu kyllä toimi tosi pienillä merkeillä ohjista. Ravattiin letkeästi ja jos pyysin toiseen reunaan, otti Iitu oikein tiukkojakin mutkia. Tuli heti mieleen, että Iitu olisi erinomainen pujottelussa. Ahdas käännöskin risteyksessä meni hienosti kun Iitu astui kääntyessään ristiin. Kaikki meni rennosti kunnes.. Viereisen ratsutilan parkkipaikalla laittoi joku yhtäkkiä autossa valot päälle. Ja Iituhan singahti pukkilaukkaan. Hui, mitä pukkeja. Takakaviot vaan viuhui naaman edessä, kun Iitu heitti oikein kymmenen pukin sarjaa yrittäen ilmeisesti ravistaa kärryt perästään. Itse painoin vaan jarrua, yritin kiskoa toista ohjaa ja rukoilin mielessäni, että kunhan ei ojaan mene. Loppujen lopuksi tuota sekoilua ei kestänyt kuin reilu 10 metrin matka ja sain Iitun pysähtymään. Nousin kärryiltä korjaamaan valjaat ja samalla ajattelin, että se siitä kärryurasta. Mutta Iituhan lähtikin ihan rentona tallustamaan kotia kohti. Mitä ihmettä!? Hirmuinen pukkisarja ja sitten neiti olikin ihan normaali. Ravattiinkin letkeää, rentoa ravia kotia kohti, eikä ollut mitään ongelmia. Huh huh, kun oli jännät paikat. Seuraava ajolenkki täytyy ottaa valoisalla, että sama episodi ei toistu.



Perjantaina käytiin nelisen kilometriä pitkä käyntilenkki Iitulla ja Simolla. Ihan nätisti meni molemmat. Lauantaina lähdinkin Simon kanssa pidemmälle maastolenkille. Seuraksi saatiin kouluheppa-Siiri viereiseltä ratsutilalta. Simo oli aivan kaamea lauantaina, Oikea pommi-Simo. Käveltiin rauhassa metsätiellä ja yhtäkkiä loikka ja pukki. mitääh? Sama tapahtui kun oltiin ylittämässä lentokentän suoraa ja sotilaspoliisi meni takaa ohi. Simo heitti järjettömän pukin ja loikkasi ojanpientareelle. Todettiin, että Simolla vaikutti sen verran olevan energiaa, että otetaas ravia. Ei meinannut Simo muuten ihan heti ravista hidastaa. Nosti jopa laukkaa, mutta laskin takaisin raviin. Simo tikkasi kuin viimeistä päivää ja painoi vasten ohjia. Alkoi tulla deja vu kesästä kun Norpan kanssa kirmattiin yhtä lähistöllä olevaa metsätietä kun Simolla lähti totaalisesti mopedi käsistä. Antoi Simo nyt kuitenkin kiinni, mutta pään viskominen ja perän heittäminen jatkui käynnissä. Tultiin yhteen valtavan pitkään ja jyrkkään ylämäkeen, jolloin ajattelin, että no nyt! Nyt saa painaa niin lujaa kun haluaa, mutta vielä mitä. Pukki mäen alhaalla ja hidasta laukkaa puoliväliin asti, jolloin kunto loppui ja ravattiin loput mäestä. Pohja oli niin hyvässä kunnossa, että saatiin pöllöenergiaa purettua oikein pitkällä ravipätkällä. Käytiin Lempäälän puolella pyörimässä, kun yritettiin päästä lenkki takaisin erään voimalinjan alta, mutta ei löydetty polkua. Lopulta lähdettiin seuraamaan erästä metsäpolkua ja matkan varrelle tuli yhtä sun toista estettä, jolloin jouduttiin taluttamaan hevosia parin kilometriä metsäpolkua pitkin. Oli se melkoista rämpimistä. Päästiin takaisin tielle ja otettiin vielä vähän laukkaa kun oli hyvä suora. Ihan mukavasti meni paluumatka. Mittaa lenkille tuli 19,90 km ja reilu kolmisen tuntia siellä vierähti.

Hevoset hikoavat nyt valtavasti. Simo oli korvia myöten märkä 20 km reippailun jälkeen

Ihailtiin kaunista auringon nousua kun käveltiin Simon kanssa kahdeksan jälkeen maneesilta kotio


Sunnuntaina olinkin maneesilla jo 7.30 aamusta Simon kanssa. Simo oli tällä kertaa oikein hyvä, mutta kirjoitan siitä erikseen tarkemmin. Maneesin jälkeen ehdin huilaamaan tunnin verran kunnes lähdin Blendalla maastoon. Simo kun oli jo liikutettu niin Saima tuli tällä kertaa Iitulla. Kuljin Blendan kanssa edellä ja alussa olisi ollut liikaakin virtaa ja kun pyysin käynnissä hidastamaan, pyöristyi Blenda ja haki muotoon. Sitten taas meni pikakävelyä ja oli innokas lähtemään raviin, mutta pidin tiukasti käynnissä ja otin pysähdyksiä. Tuo jarru kun ei viimeksi ollut kovin hallussa... Kiipeltiin taas mäkiä ja rämmittiin metsässä ja Blenda eteni innokkaasti. Koska oltiin vaan tammoilla liikkeillä, ei voitu mennä kovin pitkälle ja  käännyttiin samaa reittiä takaisin. Vähän jännitti, mitä Blenda tuumaa kun käännytään takaisin kotiinpäin, mutta ei mitään! Päinvastoin, Blenda olisi halunnut kovasti jatkaa eteenpäin ja vaikutti vähän pettyneeltä kun käännyttiin kotiin. Otettiin loivaan ylämäkeen ravia ja kun ravi tuntui hallitulta, kokeilin nouseeko laukka. Nousihan se ja oli ihanan pehmeää laukkaa. Kovin kauaa ei Blenda jaksanut mäkeä laukata kun kunto loppui, mutta ravattiin vielä mäen päälle. Hienosti antoi Blenda tällä kertaa kiinni, oikein hyvä :) Oli muutenkin oikein mukava ja rento lenkki.


Saima vaihteeksi Iitulla. Iitua ei huvita.


Blendan kanssa polulla

Maanantaina kävin Simon kanssa kärrylenkillä ja Maiju tuli ratsain Iitulla mukaan. Toistan ehkä taas samaa, mutta Simo sitten tykkää ajohommista. Voi kun se paineli taas hyväntuulisena menemään pimeällä tiellä. Simo ravasi niin lujaa, että Iitu laukkasi perässä. Jalka nousi oikein korkealle. Simolla muuten on todella vauhdikas ravi ja siinä ei moni pysy perässä kun Simo alkaa kunnolla tikkaamaan. 

torstai 12. tammikuuta 2017

Simo läpiratsastettavana

Viime lauantaina ei ollutkaan perinteistä kouluvalmennusta, vaan vein Simon maneesille läpiratsastettavaksi valmentajalleni Suville. Oli äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mitä Simosta löytyy. Ja Suvillekin hyödyllistä havainnoida, miltä Simo tuntuu selästä käsin vs. miltä Simon meno näyttää niin pääsee paremmin pureutumaan ongelmien ytimeen.



Simo taipuu paljon paremmin vasempaan kierrokseen kuin oikeaan. Väistössä Simo tuntuu muistavan vain yhden pohkeen kerrallaan. Kun vaihdetaan väistön suuntaa on Simo hetken pihalla ennen kuin muistaa, että nyt onkin se toinen pohje mikä väistättää. Hetken ottaa ennen kuin Simo lämpiää, mutta väistöjen myötä alkoi Simo notkistua ja hakea muotoon. Simolla on vaan niin huono kunto tällaisissa kouluasioissa, että ei jaksa kulkea muodossa kovin pitkään. Lähinnä se on nyökkäys alas ja muutama askel. Loppua kohden Simo kuitenkin ravasi upeasti jo pitkää pätkää muodossa, harmi kun itse ihailin haavi auki ja unohdin kuvata sitä. Sain kuitenkin jostain alkupuoliskolta videota kuvattua, missä Simon meno näyttää ihan mukavalta osaavan ratsastajan alla;



Ravien jälkeen Simo sai pienen tauon ja tuolloin ei ollut aikomustakaan ottaa laukkaa, vaan saada Simo muutoin kuuliaiseksi ja myötäämään. Jostain syystä Simo luulee, että välikäyntien jälkeen alkaa laukkatehtävät, jotain naksahtaa päässä ja Simo menee jonkinlaiseen pieneen paniikkiin. Heti hetken kävelyn jälkeen, alkoikin Simo puskea lavalla sisälle ja mennä aivan mutkalla ja kankeana. Sisälapa edessä ei voi nostaa kuin väärä laukkaa. On täysi työ saada Simo suoraksi ja taipumaan tuosta pungerruksesta. En tiedä mikä siellä päässä naksahtaa. Simo myös pukitti. Suvi otti sitten pienen laukan noston Simolla vasempaan kierrokseen pukituksen palkaksi ja tosiaan meni ihan muutaman askeleen laukkaa.

En ymmärrä, miksi Simo on alkanut panikoimaan tuota laukkaa, syksyllä Simo laukkasi kraniosakraalihoidon jälkeen molempiin kierroksiin helposti ilman mitään ongelmia. Ei Simo maastossa panikoi, siellä laukkaa ihan innoissaan. Simo on myös jostain syystä alkanut koota itseään valtavasti tarjotessaan laukkaa, eikä silloin jaksa edetä. Pitäisi ehkä päästä tuon henkisen ongelman lähteille. Ajattelin, että josko nyt keskityttäisiin koulutyöskentelyssä käynti ja ravityöskentelyyn, ettei sitä laukkaa olisi joka kerta mukana, niin ehkä rentoutuisi kun ymmärtäisi, että ei joudu laukkaamaan.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Ensimmäinen ratsastus Blendalla paukkupakkasella

Torstaiaamuna mittari näytti -24 astetta, joten mikäs sen mukavampaa kuin lähteä metsään ratsastelemaan. Oltiin sovittu Anun ja Marikan kanssa tuo lenkkipäivä jo etukäteen tietämättä mitään säätilasta. Halusin lähteä Blendan kanssa ensimmäiselle lenkille porukassa. Ajattelin, että Iitun ja etenkin Simon seura rauhoittaisi Blendaa.

Blenda on ainoa, ketä jaksaa vielä kiinnostaa kamera


Lauman uusi tulokas erottuu käytöksellään kyllä joukosta. Siinä missä nämä kaksi muuta vetelee sikeitä varustettaessa ja nojaa huuli rutussa harjauspuomiin, pörrää Blenda paikallaan kuin väkkärä. Ei pysy siis hetkeäkään paikallaan ja on jo kiipellyt harjauspuomin taakse ja ties minne. Varusteet saatiin kuitenkin ylle ja siirryttiin pihalle. Nousemme yleensä selkään tallin edestä. Simo ja Iitu seistä nököttää selkäännousun aikana paikallaan kuin tatit, mutta Blenda olikin toista maata. Otin aika löysät ohjat käteen ja aloin asettelemaan jalustinta hyvin, mutta Blenda pyöri kuin pieru pöksyissä. Steppasi paikallaan ja pörräsi ympäriinsä eikä rauhoittunut sitten millään. Tein sellaisen vauhdikkaan selkäännousun puoliksi liikkeestä kun ei rauhoittumisesta tullut mitään. Satulassa lämmikkeenä ollut lampaankarvapehmustin meni plörinäksi ja yritin sitä siinä hässäkässä myös kiskoa irti. Tuosta selkään noususta tuli ihan hauska video, joka näkyy kokonaisuudessa Anun koostamalla lenkkivideolla. (Lisään videon tekstin loppuun).



Kun olin selässä, oli Blenda niin täpinöissään, että ei olisi millään malttanut odottaa pihassa kun Marika sääti vielä jalustimiaan Iitulla. Pyöri ympyrää ja peruutteli ympäriinsä. Kun viimein päästiin matkaan, oli Blendan käynti suht kiireistä, pää taivaissa selkä notkolla tyylillä. Tosin heti kun otin ohjat tuntumalle, meni Blenda oitis muotoon. Selkä pyöristyi, pää pysyi korkealla, mutta niska taipui. Voi juku! Tälläisestä olen aina haaveillut. Simo ja Iitu on sellaisia sikaniskoja ja vastarannan kiiskejä, että ihanaa kun joku myötää ja toimii ihan kevyillä otteilla. Vauhtia Blendalla kyllä riitti ja sai mennä aika kieli keskellä suuta ojanpientaretta kun oli niin liukasta.

Mikään rentouttava tuo pakkasmaasto ei ollut vaikka mentiinkin vaan käyntiä kun hevoset liukastelivat niin paljon, että kyytiläisiä hirvitti. Hokit eivät pitäneet yhtään peilijään päälle sataneella puuterilumella ja läheltä piti -tilanteita riitti. Jopa metsäpolut olivat liukkaita ja mentiin eräs vaarallisen liukas jyrkkä ylämäki ja meinasi epätoivo yllättää kun tajuttiin, että sehän pitää tulla vielä alas. Blenda pörräsi ja steppasi tasaisella innokkaasti, mutta sitä metsäpolulla rämpimistä ja mäkien nousukuntoa ei löytynyt. Blenda -reppana väsyi ylämäissä niin, että vauhti alkoi vaan hidastua ja Blenda jäädä jälkeen Simon ja Iitun puksuttaessa mäkeä ylös. Takaisintulomatkalla ei Blendakaan ollut enää samanlainen hätähousu, vaan käveli ja rauhallisesti ja rennosti ojanpientaretta. Oikein mukava tuttavauus tämä uusi tyttönen. Vähän jännittää kyllä kun vauhtia lisätään, että pysyykö lapasessa.

Olin tyytyväisenä suunnitellut hyödyntäväni Iitulta löytyviä ylimääräisiä tossuja Blendan takasiin, mutta ne tossuthan on aivan liian isot. Jopa Iitun pienet monot on liian isot! Etusissa Blendalla on nollakoon kengät, joten tilasin taakse koko 1 olevat Cavallon sportit. Iitun tossujen koko on 2 ja Simolla peräti 5 noissa Cavallon töppössissä..köh köh.

Tässä Anun tekemä kooste lenkistä, alussa 2 min pikakelauksella, siitä johtuu "oravaäänet";


torstai 5. tammikuuta 2017

Mystinen vastalaukka

Viime lauantaina oli taas Simon kanssa heti aamusta maneesilla kouluvalkussa. Tällä kertaa saatiin koko maneesi käyttöömme ihan kahdestaan ja pystyttiin kunnolla keskittymään.

Alussa ravailtiin kevyttä ravia ja otettiin loivat kulmat. Kun Simo alkoi notkistumaan, otettiin pääty-ympyrät molempiin päätyihin ja kunnon taivutetut kulmat. Alussa oli vähän kankeaa, mutta kyllä sieltä sitten ihan hyvin saatiin taipumaan. Ravitehtävän jälkeen olikin luvassa uusi juttu, nimittäin väistöt pitkällä sivulla siten, että hevosen asetus on ulos, etujalat kulkevat uralla ja takajalat astuvat ristiin uran sisäpuolella. Meni tovi ennen kuin Simon kanssa hoksattiin, mistä on kyse. Taivutin Simo helposti liikaa ja Simo meni jo poikittain sidepassia kun pieni asetus olisi riittänyt. Saatiin me sitten lopuksi tuokin toimimaan, mutta todettiin, että ehkä jätetään ajatus muhimaan, eikä tehdä samaa tällä kertaa ravissa.

Tämän jälkeen siirryin harjoitusraviin kahdeksikolle ja Simo myötäsi harjoitusravissa ihan nätisti ja haki muotoonkin muutaman kerran. Ravikahdeksikkoon lisättiin laukan nostot kahdeksikon keskeltä. Vasempaan kierrokseen laukka pyöri hienosti ja pari hyvää nostoa tuli myös oikeaan kierrokseen. Sitten tapahtui jotain kummallista.. Simo alkoi jatkuvalla syötöllä nostamaan vastalaukkaa oikeaan kierrokseen. Pari kertaa yritettiin ravin kautta vaihtaa laukkaa myötälaukkaan, mutta ei kun ei. Sitten todettiin, että okei, jos Simo haluaa mennä vastalaukkaa niin menkööt sitten. Otin aina koko kierroksen vastalaukkaa, jonka jälkeen annoin Simolle mahdollisuuden myötälaukkaan, mutta ei. Simo ei halunnut helpottaa oloaan vaan meni sitä kamalan kankeaa vastalaukkaa. Oli muuten työlästä ratsastaa sitä vastalaukkaa. Tuntui, että joka askeleella sai puskea eteen, laukka ei yhtään imenyt, vaan oli kankeaa keinuhevoslaukkaa. Puuh! Mysteeriksi jäi, miksi Simo ensin laukkasi onnistuneesti ja sitten tarjosi yli 10 kierrosta putkeen pelkkää vastalaukkaa..


Todettiin, että ehkäpä johtui bootseista. Tiet olivat aivan jäätikköä, joten tulin hokitetut bootsit jalassa maneesille. Maneesin hiekalla hokit ei pidäkkään ja bootsit luistivat helposti. Ehkäpä Simo alkoi varomaan liukastumista. Maneesin jälkeen Simo on kuitenkin mennyt ihan normaalisti maastossa. Täytyy mennä ensi kerralla ilman tossuja maneesille, josko sitten olisi taas eri ääni kellossa. 

Hierojaa/kraniosakraalihoitajaakin vois taas pitkästä aikaa pyytää visiitille. En vaan tiedä onko siitä hyötyä tuollaiseen mammuttitankkeriin. Eihän tuolta karvan ja rasvakerroksen seasta löydä koko hevosta...


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Epäonnen vuosi 2016

Näin vuoden lopuksi on hyvä kerrata kuluneen vuoden tapahtumat. Vuosi 2016 piti sisällään suuria toiveita ja vielä suurempia pettymyksiä. Onneksi on ohi. Olkoon vuosi 2017 parempi. (jotain saman tapaista taisin kirjoittaa myös vuodesta 2015..)  Tästä postauksesta tuli massiivisen pitkä kun kuvia kuluneelta vuodelta on kertynyt melkoisesti.. No tässä kuitenkin kulunut vuosi pähkinän kuoressa;

Tammikuu

Tammikuu oli kylmä ja ihanan luminen. Päästiin menemään paljon hankilaukkaa ja ennen kaikkea hiihtoratsastusta!


Simo pääsi vetämään innokkaita hiihtajiä minisuksilla. Vinkki; minarit on ehkä huonoin väline tuohon hommaan..





Helmikuu



Tämä kuva on muuten onnistuneen koulutuuppailun jäljiltä, mutta Iitu liukastui, jalat meni alta ja kaatui, Itse olin skarppina ja pomppasin kyydistä pois.

Kaunis helmikuun aurinko. Uskoisitko, että kuva on otettu iPhone 6s:llä?

Simo lumisella laitumella

Iitu puree peppuun!

Hyväntuulinen Simo kärryhommissa

Iitun kanssa mukana kärrylenkillä

Pääsinpä väärän rotuisenkin selkään, kun käytiin issikkamaastossa Tiuran tallilla.

Issikat oli niin pieniä! Tästä kuvakulmasta näyttää ihan shettikseltä.

Koko maastoryhmä poseeraa

Jopa Iitu vaikutti isolta issikan jälkeen.

Simon kanssa tarpomassa lumisessa metsässä




Maaliskuu

Maaliskuu on jännä kuukausi. Alkoi kovin lumisissa merkeissä ja loppukuusta on jo ihan lämmintä ja aurinkoista. Tässä kuvia sekalaisessa järjestyksessä.


Hurja-Iitu hyppää ojan yli

Simo tukevassa kunnossa

Iitu nakertaa pajua


Spurttailua laitumella


Simo näyttää reppanalta edessä, taustalla tohelot riehuu


Talviturkki hyvässä vaiheessa irtoamista. Hevoset näyttävät aika järkyttäviltä maaliskuulla..

Simo paistattelee maaliskuun auringossa

Iitu poseeraa


Puhelimella taitaa tulla ne parhaat kuvat



Taas Iitu kiusaa!








Pojat apuna tarhan siivouksessa


Iitua kiinnostaa



Huhtikuu

Suunpielistä huomaa, että Iitu on mussuttanut taas pajua lenkillä

Simon kevätkuntoa, pötsi alkoi taas kutistua


Simo nauttii huhtikuun lämpöisestä kelistä






Tämä kuva on otettu hetkeä ennen kuin Iitu potkaisi minua polveen. Iitu oli kovin väsynyt, joten ajattelin taluttaa loppumatkan. Pihaan päästyään Iitu ampaisi innostuneena eteenpäin samalla pukittaen ja mäjäytti iskun polveeni, jolloin itsellä meni jalat alta ja Iitu kirmasi vapaana. Tuossa rytäkässä hajosi myös hienot, HKM pikalukolliset suitset :(


Toukokuu

Toukokuun puolivälissä aukesi jo virallinen laidunkausi, jolloin hevoset olivat yötä päivää laitumessa. Tätä ennen hevoset olivat saaneet nauttia päivät metsälaitumen antimista. Toukokuu oli kaikista paras kesäkuukausi. Silloin oli vielä lämmintä ja loppukesä satoikin melko pitkälti.

Vappu meni myös itsellä laitumella hevosia katslemassa.

Onko nämä tosiaan lähdössä lenkille? Vai ehkä sittenkin unille?






Toukokuulla kävin Aitotallilla kokeilemassa ratsastusjousiammuntaa. Vuonohevosella tietysti ;)





Keväällä on kiva harjailla ja varustaa hevoset ulkona.

Laitumella ottamassa aurinkoa ja kyttäämässä lantanäytteitä.

Iitu lähtövalmiina söpöissä pinkeissä varusteissaan.

Toukokuulla löydettiin uusi reitti, kaunis koivukuja

Sateisessa maastossa Iitun kanssa

Iitu pöörtukassaan ja eteen valunut satula

Fiksunnäköiset toverit


Iitun kiharapilvi

Enkeli-Simo








Hornetti lensi yli ampuen valoraketteja ja kaverit ryntäsivät sitä katsomaan ruoka suussa












Iitu liioitteli hypätessään kavalettia

..jos Iitu liiotteli niin Simolla meni täysin överiksi tuo ristikon ylitys :D










Simo näyttää upealta ja lihaksikkaalta


Kesäkuu

Iitu lähti kesäkuun puolivälissä Trollgutenin luo astutetavaksi, mutta ehdittiin nauttia vielä ennen sitä esteistä, joita Iitu niin rakastaa. Mielestäni yksi parhaista asioista kesässä on se kun pääsee hyppäämään! :) Muutama uittoreissu tuli myös käytyä lähistöllä olevalla järvellä. Simon kanssa saatiin uusi lenkkikaveri Norppa- nimisestä amerikanravurista ja pojat tuli heti juttuun.

Itsekin hyppelin Iitulla. Iitu rakastaa hyppäämistä!

Järvellä

Uittolenkillä

Kesällä saatiin Simon kanssa uusi lenkkikaveri, Norppa -niminen amerikanravuri

Simo ja Norppa pusuttelivat aina




Iitun kanssa harjoiteltiin "rataesteitä"


Pituushyppyä











Jihuu! Koko jengi kirmaa laitumella


Saiman ja Norpan kanssa museokoti mummolassa retkellä







Iitu meni viettämään kesää Trollgutenin luo astutettavaksi




Upea Trollguten, joka miellyttää omaa silmääni eniten Suomen jalostusoreista ( + lähes ainoa, joka ei ole Iitulle kovin läheistä sukua








Simo ikävöi Iitua



Simo on väsy
Heinäkuu

Heinäkuu oli ihanaa aikaa. Hengailin hevosten kansa laitumessa usein myöhään iltaan asti kun oli ihan hiljaista ja rauhallista. Heinäkuuhun kuuluu oleellisena osana myös heinätyöt, jotka menivät tänä vuona sateiden takia kovin myöhäiseksi, mutta saatiin viimeiset paalit pellosta pois juuri kun alkoi pisaroimaan. Simon ja Norpan kanssa käytiin monen tunnin pituisia, pitkiä maastolenkkejä. Vauhdin hurmaa ei noilta lenkeiltä puuttunut, mutta lenkit pitivät sisällään myös rentoutumista metsän siimeksessä.
Iitu palasi lemmenlomaltaan kotiin ja Poju naksuttelee alistuvasti


Perälaitumelta


Iitu ultrattiin tiineeksi






Saiman ja Norpan kanssa metsässä eksyksissä




Heinähommissa, huomaa tyylikäs asu. Ja shortsit ei ole mikään fiksuin vaihtoehto! On jalat pikkusen verillä tuon jälkeen



Vuonisten mestiksiä ihmettelemässä. Kuvat ei onnistuneet.

Siiri heppa uimassa ja Simo tarkkailee kiinnostuneena

Uittojengiä


Elokuu

Elokuulla lauma kasvoi neljännellä hevosella kun issikkatamma Tofa muutti joukon jatkoksi. Simo ja Poju ottivat tulokkaan vastaan ilomielin, mutta Iitu kiusasi Tofaa alkuun. Lopulta tammatkin löytyivät laitumelta rapsuttelemasta toisiaan. Elo -syyskuun vaihteessa saatiin tarha ja lantalakin valmiiksi.

Lauman uusi jäsen, Tofa -niminen issikkatamma




Iitu kiusaa taas

Toteutettiin pitkään haaveilemani kuvaustuokio metsässä Simon kanssa





Iiks! Alasti


Miten toinen voi olla noin pieni! Voooi...!


Äly ja väläys

Vaihdettiin väriä

Golf -kentän läpi ratsastelemassa

Viimeinkin päästiin pohjustamaan tarhaa, alle kangas ja päälle soraa




Syyskuulla oli vielä täysi kesä laitumessa

Iitu ultrattiin 30 vrk ja tuossa ultrassa varsan (skiön) sydän jo sykki



Iitu ja Tofakin ystävystyivät viimein

Iitu, kukkulan kuningas

Sateisessa metsässä Iitun kanssa lenkillä



Herätin Iitun aamulla kesken unien


Koulutunnilla maneesilla Simon kanssa

Norppa -kaveri oli myös mukana

Molemmat hikisenä tunnin jälkeen

Lantalan pohja valua vaille valmis




Syyskuu

Syyskuulla meillä oli jo viikottainen koulutunti, johon osallistui sekä Simo että Iitu ja itse menin vuoron perään molemmilla. Säännöllinen koulujumppa kerran viikossa teki kyllä eetvarttia! Koulutunnit jatkuivat niin pitkään kun pellolla pääsi menemään ja huonojen kelien myötä siirryttiin sisätiloihin läheisellä maneesille. Maneesia vaan saa harvemmin käyttiin, joten koulutunnit harvenivat 1-2 kertaan kuussa.


Kouluratsastusta pellolla












Betonia tulee!

Valu valmiina

Myös toiseen pihattoon valettiin pohja


Simon kanssa maneesille lähdössä. Kaveri näyttää hullunkuristelta pintelit jalassa.

Pirkkalan ratsastuskoulun maneesilla


Sysky saapui ja päästiin Iitun kanssa nauttimaan sänkkäreistä



Iitu ja Simo alkeisratsuina, voi tehdä mitä vaan!

Lantala valmis!

Käytiin pitemmällä lenkillä Majan tallilla Lempäälän puolella

Tämä kuva jäi viimeiseksi kuvaksi Norpasta, sillä Norppa lopetettiin seuraavalla viikolla tuon lenkin jälkeen :'(

Valmis tarha

Simo pihaton suojissa





Lokakuu

Lokakuussa se varsinainen epäonnen vuosi alkoi. Pihattoa siivotessa löytyi pihatosta sikiöpussi, jossa kaksovarsojen sikiöt. Harmitti aivan suunnattomasti, varsinkin kun olin kohdellut Iitua kuin kukkaa kämmenellä ja varonut niin kovin, että en edes puhalla väärään suuntaan..






Simon kanssa kävelyllä.

Hampaat raspattu ja hevoset rokotettu

Sikiöt

Ruokahetki


Ensimmäiset lumihiutaleet


Marraskuu

Heti marraskuun alussa kuskattiin Simo klinikalle ontumatutkimuksiin, jossa Simon takajalat kuvattiin ja piikitettiin. Iitu kävi maneesilla kouluvalkussa ja hyvin lähti sujumaan kunnes marraskuun lopulla Iitu löytyi jalat veressä tarhasta ja huomattiin, että nivusissa oli syvä pistohaava. Oli siis molemmat hevoset lähes samaan aikaan toipilaana.

Iitu maneesilla kouluvalkussa. Simo oli piitkitetty ja levossa tuolloin.


Simo Teivon hevosklinikalla vahvassa tokkurassa takajalkojen piikityksen jälkeen


Meidän uusi Sydneyn 17" koulusatula, jee!


Iitu talvisessa tarhassa


Pakkaset kävi lähempänä 20 astetta ja tässä sulatellaankin harjaa sisällä



Iitu valmiina ohjasajoon

Iitu ensimmäistä kertaa kärryt perässä

Iitulla kävi onnettomuus tarhassa ja tällaisella lääkityksellä mentiin vajaa pari viikkoa

Iitun päiväkännit

Haava, jonka nivusista läpi mennyt keppi aiheutti


Simon kanssa maneesilla kouluvalkussa. Huopa on Iitun kun ei ole löytynyt vielä Simolle sopivaa kouluhuopaa. Satula näyttää taas olevan jotenkin tosi edessä..



Hemuli-Iitu hurjana


Joulukuu

Onneksi pääsimme jouluajelulle vielä kun oli jotenkuten lunta maassa. Joulukuu on ollut kyllä melkoisen pimeä ja ankea, eikä liikutusmahdollisuuksia juuri ole ollut. Joulukuu on mennyt lähes kokonaan käyntilenkeillä ja metsäpoluilla. Tosin Simoa olen ajanut tavallista enemmän. Jouluna lihavien hevosten omaehtoista tarhaliikuntaa tuli auttamaan vuonohevostamma Solsikkens Blenda. Blendan alkutaipaleesta kerron tarkemmin myöhemmin, mutta tammat eivät alussa tulleet yhtään juttuun.