Kaamea maastolenkki
3.09. Simo on jostainihme syystä kiukutellut jo pari päivää. Eilen se suuttui minulle kun harjailin ja rapsuttelin kentällä vain Iitua enkä ollenkaan sitä. Kun olin Iitun harjaillut menin Simon luo ja aloin putsaamaan kavioita, niin eipä kaveri nostanutkaan jalkojaan tai jos sain vaivalla jalan ylös, riuhtaisi Simo sen ja astui sivulle. Tätä tanssia kesti jonkin aikaa kunnes häädin Simon pois ja palasin rapsuttelemaan Iitua. Simo tuli heti takaisin ja yritti tulla hamuaan huulillaan paitaani mutta maiskautin ja häädin sen taas pois. Sitten otin Iitun mukaani ja lähdin pois kentältä. Simo jäi hirnumaan perään, koska sekin olis halunnut mukaan. Koska se oli käyttäytynyt huonosti annoin sen meuhkata ja keskityin Iituun. Sitten kävin hakemassa laitumelta harjat ja Simo jo tunki päätään syliini kun halusi mukaan, mutta jätin sen kokonaan huomiotta ja lähdin pois. Annoin Simon jonkin aika meuhkata ja touhusin kaikenlaista lähistöllä, mutta en ottanut sitä kiinni. Lopulta otin riimun narun käteeni ja Simo työnsikin jo päänsä, jotta kiinnittäisin narun ja seisoi kärsivällisesti paikallaan kun avasin portin ja käskin sen liikkeelle. Eilen en siis ratsastanut lainkaan, vaan annoin hevosten laiduntaa kentällä. "Kenttä" on siis sänkipellolle rajattu suuri suorakulman muotoinen alue.
Tänään ajattelin käydä Simon kanssa vähän pidemmällä, vauhdikkaammalla lenkillä kun kaverini tulee huomenna ratsastamaan sitä, ettei se ole ihan mahdoton. Simo heittäytyi kavioiden putsausvaiheessa taas vaikeaksi, mutta sain joten kuten kaviot putsattua. Laitoin länkkärin selkään ja olympiat suuhun. Simo onneksi avaa suunsa pyytämättä niin ei tarvitse sentään sen kanssa temppuilla. Lähdettiin lenkille ja Simo jäi jumittamaan keskelle tietä kun sitä ei huvittanut lähteä. Sai ihan kunnolla ajaa eteenpäin ja silloinkin liikkui tahmeasti. Siispä nostin ravin ja yhtäkkiä Simo hyppäsi valtavalla loikalla vasemmalle, niin että melkein tipuin satulasta. Onneksi oli länkkäri, koska siinä on niin syvä istuin, että ei helpolla tipu vaikka vähän horjahtaa. Matkan varrella huomasin että Simoa pelottaa pihlajat. Niihin on yhtäkkiä tullut punaisia marjoja ihan varoittamatta. Simolla riitti virtaa ja ravailtiinkin pitkät pätkät ja suorat laukattiin. Mentiin pitkästä aikaa asfalttitielle, tarkoituksena kiertää tuttu lenkki eri suuntaan kuin mitä ennen on kuljettu. Matka sujui hyvin pihlajanmarjoista huolimatta vaikka Simo jäikin jumittamaan yhdelle sillalle ja jouduin ajamaan sitä eteenpäin. Oltiin ehkä puolivälissä asfalttitiellä kun Simo yhtäkkiä seisahtui paikolleen ja tuhisi ja pärski sieraimet suurina ja sen silmät pyöri päässä. Reaktio johtui toisella puolella tietä, edessä olevista vuohista. Aitauksessa tien vieressä oli kolme todella isoa, pitkäsarvista vuohta. Katsoin parhaimmaksi tulla alas satulasta ja taluttaa Simo ohi. Simo ei kuullut tai nähnyt muuta kuin vuohet, se alkoi pärskiä ja puhista. Sitten se alkoi pyöriä ympäri ja auto tuli juuri takaa päin. Yritin kääntää Simon paluusuuntaan ja taluttaa sen levennykselle. Silloin Simo lähti painamaan kuin jyrä,riuhtaisi itsensä irti ja kaatoi minut samalla asfalttiin. Se lähti ravaamaan pää ylhäällä ja juoksi vastaantulleen auton ohi. Autossa ollut nainen avasi ikkunan ja kysyi tarvitsenko apua, totesin että ei kyllä pärjään, hevonen pelästyi vuohia ja nyt juoksen sen kiinni ennen kuin menee auton alle. Simo ei onneksi ravannut kuin 20 metriä kunnes kääntyi läheisen hevostallin pihaan, josta sain sen kiinni. Simo oli vieläkin ihan tuohtunut eikä nähnyt tai kuullut mitään. Lähdin taluttamaan sitä paluusuuntaan ja se vain puhisi kun oli niin kiihtynyt. Pari terävää nykäisyä ohjista palautti sen huomion ja talutin sitä niin kauan kunnes se oli rauhoittunut, jolloin nousin takaisin selkään. Paluumatka kotitallille sujui hyvin.
Tänään ajattelin käydä Simon kanssa vähän pidemmällä, vauhdikkaammalla lenkillä kun kaverini tulee huomenna ratsastamaan sitä, ettei se ole ihan mahdoton. Simo heittäytyi kavioiden putsausvaiheessa taas vaikeaksi, mutta sain joten kuten kaviot putsattua. Laitoin länkkärin selkään ja olympiat suuhun. Simo onneksi avaa suunsa pyytämättä niin ei tarvitse sentään sen kanssa temppuilla. Lähdettiin lenkille ja Simo jäi jumittamaan keskelle tietä kun sitä ei huvittanut lähteä. Sai ihan kunnolla ajaa eteenpäin ja silloinkin liikkui tahmeasti. Siispä nostin ravin ja yhtäkkiä Simo hyppäsi valtavalla loikalla vasemmalle, niin että melkein tipuin satulasta. Onneksi oli länkkäri, koska siinä on niin syvä istuin, että ei helpolla tipu vaikka vähän horjahtaa. Matkan varrella huomasin että Simoa pelottaa pihlajat. Niihin on yhtäkkiä tullut punaisia marjoja ihan varoittamatta. Simolla riitti virtaa ja ravailtiinkin pitkät pätkät ja suorat laukattiin. Mentiin pitkästä aikaa asfalttitielle, tarkoituksena kiertää tuttu lenkki eri suuntaan kuin mitä ennen on kuljettu. Matka sujui hyvin pihlajanmarjoista huolimatta vaikka Simo jäikin jumittamaan yhdelle sillalle ja jouduin ajamaan sitä eteenpäin. Oltiin ehkä puolivälissä asfalttitiellä kun Simo yhtäkkiä seisahtui paikolleen ja tuhisi ja pärski sieraimet suurina ja sen silmät pyöri päässä. Reaktio johtui toisella puolella tietä, edessä olevista vuohista. Aitauksessa tien vieressä oli kolme todella isoa, pitkäsarvista vuohta. Katsoin parhaimmaksi tulla alas satulasta ja taluttaa Simo ohi. Simo ei kuullut tai nähnyt muuta kuin vuohet, se alkoi pärskiä ja puhista. Sitten se alkoi pyöriä ympäri ja auto tuli juuri takaa päin. Yritin kääntää Simon paluusuuntaan ja taluttaa sen levennykselle. Silloin Simo lähti painamaan kuin jyrä,riuhtaisi itsensä irti ja kaatoi minut samalla asfalttiin. Se lähti ravaamaan pää ylhäällä ja juoksi vastaantulleen auton ohi. Autossa ollut nainen avasi ikkunan ja kysyi tarvitsenko apua, totesin että ei kyllä pärjään, hevonen pelästyi vuohia ja nyt juoksen sen kiinni ennen kuin menee auton alle. Simo ei onneksi ravannut kuin 20 metriä kunnes kääntyi läheisen hevostallin pihaan, josta sain sen kiinni. Simo oli vieläkin ihan tuohtunut eikä nähnyt tai kuullut mitään. Lähdin taluttamaan sitä paluusuuntaan ja se vain puhisi kun oli niin kiihtynyt. Pari terävää nykäisyä ohjista palautti sen huomion ja talutin sitä niin kauan kunnes se oli rauhoittunut, jolloin nousin takaisin selkään. Paluumatka kotitallille sujui hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti