Kengitys ja vaikeuksia

Otsikosta huolimatta kengitys ja vaikeudet ei liity toisiinsa. Tänään Simo kengitettiin ja laitettiin pienet hokit vielä kenkiin. Kengät oli niin hyvässä kunnossa että laitettiin kolmatta kertaa samat (tosin kenkiä joutui levittämään..) Mennään niin pehmeillä pohjilla, että kengät ei juurikaan kulu + hokit nostavat vielä kenkiä lisää maan pinnasta. Simo nautti tapansa mukaan kengityksestä. Simolla on kaviot päässeet kuivumaan tässä parin viikon aikana, joten täytyy taas aloittaa kavioiden rasvaus ja tarvittaessa kostutus.

Simo odottelee kengittäjää ja Iitu kurkkii pihaton ikkunasta ulos

Rakennekuva takaviistosta saa takapuolen näyttämään isolta, mutta Simo on jo melkoinen lihaskimppu eikä maha roiku.

Iitun kaviot vuoltiin ja Iitu oli muuten ihan nätisti, mutta puraisi kengittäjää takamukseen! On neiti alkanut kukkoilla.. Iitulle ei kenkiä laiteta. Kovia pohjia varten tilaan Iitulle lenkkarit. Simolla on Cavallon Simple Bootsit kokoa 4 ja 5, jotka on aivan liian isot Iitulle.  Siispä tilaan Iitulle koon 1 Simplet (kunhan seuraava palkkapäivä koittaa..) Minulla on ollut myös easy care easy bootseja, mutta olen tykästynyt noihin helppoihin Cavallon tarrabootseihin. Ne on helppo laittaa ja irrottaa, eivätkä oikean kokoiset bootsit irtoa jalasta edes kovassakaan menossa.

Neiti valppaana ennen vuolua

Harjaa pyrin trimmaamaan parin viikon välein. Pidän sen lyhyenä, jotta se ei lässähdä ja kaadu. Lisäksi muoto on helpompi pitää kaarevana. Näyttelyharjaa ajatellen Iitulla voisi olla hieman pidempi, mutta Simolla saa olla ihan lyhyt paksun kaulan takia.

Tässä kuvassa muotoilu sään osalta kesken, mutta saa jotain näkemystä harjan lyhyydestä.

Käytiin muuten taas viime viikolla, tiistaina maastoilemassa. Hevoset oli kovin väsyneitä todennäköisesti lämpimästä säästä johtuen niin mentiin lähinnä käyntiä ja vähän hölkättiin. Iitu on todella hidas käveleen. Iitu menee pikkuisia poniaskeleita ja jää kauas Simosta. Joudun ravaamaan Simo kiinni jatkuvasti tai Simon täytyy pysähtyä odottamaan. Simo harppoo reipasta, matkaavoittavaa, isoa hevosen käyntiä. Kotiinpäin tultaessa Iitu taas mateli, jolloin komensin sitä pohkeesta eteenpäin kuitenkin säilyttäen samalla tuntuman, jotta neiti ei ryntää vauhdilla eteenpäin. Sitten kävi kummallinen juttu! Iitulla nousi ja pyöristyi selkä, ihan kuin olisi kakkaamassa, mutta meni pää alhalla käyntiä eteenpäin. Iitu haki itsensä vahingossa muotoon! :O  Iitua ei ole lainkaan haettu muotoon kun on niin nuori vielä että hoksaa kyllä itse kun on sen aika ja siellä meni ihan yhtäkkiä! Marikakin sanoi viikko sitten lauantaina, että Iitu yrittää hakea itseään muotoon välillä. Jännä tunne!

Sitten niistä vaikeuksista. Torstaina mentiin Simon kanssa pitkästä aikaa kärrytteleen, josta kaveri nautti täysin rinnoin ja kulki iloisesti hyräillen eteenpäin. (kyllä, hyräillen, hyväntuulinen hevonen hyräilee ja Simo muutenkin juttelee todella paljon. Minä puhun Simolle ääneen, Simo vastaa elein ja ilmein.) Nyt kun sanoin tuon niin joku pitää varmaan pöpinä, mutta kun on saman hevosen kanssa jatkuvasti oppii sitä lukemaan. Vähän niinkuin opiskelisi uutta kieltä, kun sitä opettelee pitkään, oppii sanoja ja lauseita, Jotkut ihmiset osaa tietty keskustella hevosen kuin hevosen kanssa ensinäkemältä, mutta minun täytyy viettää aikaa, jotta opin mitä mikäkin ele tarkoittaa eri hevosilla.

No nyt eksyin ohi aiheen, mutta siis vaikeudet koskee Iitua. Iitu on ihan kamala kakara taas. Tai no ei enää kakara, teini. Otettiin Iitu kärryjen perään kuten on usein ennenkin tehty. Enää neiti ei tyytynytkään tulemaan perässä vaan Iitu hyppi ja loikki ja pukitti kärryjen perässä ja yritti rynniä rinnalle. (Naru on sen verran lyhyt että ei pääse viereen, onneksi) Iitu otti yhtäkkiä ihme pyrähdyksiä kärryjen perässä ja aina niin kärsivällisellä Simollakin alkoi jo hermo mennä. Oli pakko irroittaa Iitu kärryjen perästä ja taluttaa sitä. Noh Iitulla oli vain riimu naruineen päässä ja se alkoi yhtäkkiä taluttaessani sitä pukitella ja potkia ja loikkia pystyyn. Sain komentaa ihan kunnolla mikä oli aika kehno yritys riimulla ja lyhyellä narulla. Olisi ehdottomasti pitänyt olla suitset talutukseen. Käännyttiin takaisin kotiin ja kuljin Iitun kanssa Simon edellä. Pihatiellä Iitu yhtäkkiä potkaisi Simoa. Iitu ei ole koskaan uskaltanut potkaista Simoa! En tiedä hakeeko hän johtajan paikkaa ja siksi kiukuttelee, mutta minäpä laitoin Iitulle varusteet päälle ja kipusin selkään. Laitoin Iitun töihin kun kerran on sitä sikailuenergiaa niin sitten mennään.  Pistin Iitun kulkemaan eteenpäin ja tuulisilla aukeilla sieltä tuli muutama loikka ja pukki, mutta pyysin eteen ja pidin pään ylhäällä. Mentiin vain lyhyt, rauhallinen pätkä Simo kärryjen perässä, mutta niin kauan kun hölmöili, teki töitä ja kun alkoi käyttäytyä, pääsi kotiin.

Iitu on ollut jotenkin todella hermoheikko paluunsa jälkeen. Säpsähtelee ihan jokapäiväisiä, arkisia asioita. Tallissa kusee alleen, jos joutuu olemaan yksin harjattavana. Muutenkin tekee protestipissoja, vaikka Simo olisi vieressä satuloitavana, niin jos Iitu ei halua olla sisällä varustettavana, kakkaa ja pissaa alleen. Viimeksi kun olin harjan saanut leikattua ja Iitu oli ollut ihan rento niin kun traktori alkoi päristä ulkopuolella, alkoi Iitu hyöriä levottomana ja kusaisi alleen ja väänsi kolmet kakat. Siimo torkkui ihan lungisti vieressä ja leikkailin kaikessa rauhassa sen harjaa ja neiti sai kohtauksen samaan aikaan ilman mitään syytä. Tai no syy oli traktorin pärinä pihassa, ihan normaali, arkinen jokapäiväinen asia. Veikkaan että tuo no nyt jonkinlaista protestointia/esittämistä. Ei auta kun taas siedättää ääniin ja toimenpiteisiin. Simo on ollut hyvä opettaja, koska on niin rauhallinen ja hyväntuulinen kaveri.

Pakko tunnustaa, että en oikein tule Iitun kanssa juttuun. Simon kanssa on todella hauskaa, meillä on syvä luottamus ja ymmärretään toisiamme. Iitu taas on ihan ihme tapaus ja vaikka kuinka yritän olla kärsivällinen ja ymmärtää, on hermot koetuksella. Tietty on niitäkin hetkiä, jolloin Iitun kanssa on oikein mukavaa, mutta viime aikoina Iitu on ollut todella raskas. Energiaa saavat purkaa kyllä halutessaan joko ihan tarhassa ja olen myös irtojuoksuttanut heitä pellolla jolloin pääsevät painaman hurjaa kyytiä. Hoen itselleni että Iitussa on potentiaalia vaikka mihin, koita nyt jaksaa. Simonkin kanssa kun vain kärsivällisesti jaksoin jatkaa, tuli pukittelevasta jyrääjästä/sinkoilijasta ihan huippuhyvä tyyppi ja paras kaveri.

Eilen kävi hauska juttu kun siivosin tallia. Yhtäkkiä Simon pää tuli kakkaluukusta sisään. Oli kaveri murtautunut lantalaan ja utelias kun on, työntää päänsä joka paikkaan.

Iitu tuli myös pällistelemään, että mitä se Simo oikein tekee