Iitun opetusta

Käytiin keskivikkona Maijun ja Simon kanssa maastossa. Mentiin Iitun kanssa edellä ja Iitu meni etummaisena hienosti! Kovemmassa vauhdissa tosin vaihdettiin Simo edelle, koska Simo menee paljon kovempaa kuin Iitu + jos tuleekin sellainen tilanne että Iitulle ei löydy jarrua, niin Simo pysähtyy aina. Kiivettiin metsässä eräs aika jyrkkä mäki ylös alas ja haettiin sillä tasapainoa, sekä vahvistettiin selkää ja lihaksia. Mentiin muutenkin mutkittelevaa metsäpolkua, jossa oli paljon nousuja ja laskuja ja piti keskittyä, mihin jalkansa laittaa.

Iitu oli oikein esimerkillinen johtohevonen. Hankalat ja kosteat paikat Iitu nuuhki ja tutki tarkkaan, ennen kuin valitsi reitin. Iitu ei ryntäillyt, vaan meni maltillisesti ja valppaasti eteenpäin. Välillä Iitu säpähti takaa tulevia ääniä kun Simo kompuroi tai Simon kengät kilahteli kiviin. Sai mennä lähes koko lenkin pitkällä ohjalla. (ravissa ja laukassa ohjat oli lyhyenä yllätysten varalta). Itsekin osasin olla tällä kertaa rento ja ohjata Iitua ihan pienillä merkeillä. Pohjetta ei tarvinnut juuri lainkaan. Merkiksi riittää kun sulkee ja avaa nyrkkejä, mikä aiheuttaa pientä nykimistä suun pielissä. Iitu kuuntelee kyllä nätisti kun ei ole kiimoissaan. Simolle teki myös hyvää kulkea rennosti rauhallista tahtia Iitun perässä niin ei kaahota menemään edellä. Simo kun harppoo hirmuista kyytiä maaperästä huolimatta. Iitu alkoi jo paluumatkalla väsähtää joten Simo kulki edellä. Loppusuoralla laukattiin ja Simolla oli niin paljon virtaa että painoi kaukana edellä hirmuista vauhtia, eikä pysytty edes nelissä mukana. Simo yritti kiskoa päätään alas ja pukitti muutamaan kertaan pieniä pukkeja onneksi. Maiju ansiokkaasti kiskoi päätä ylös laukassa ja pysyi hienosti tasapainoissa. Loppukäynnit mentiin läheisessä metsässä ja Iitu meni taas etummaisena kun Simo vaan kaahotti eteenpäin eikä katsonut jalkoihinsa kun meni vähän matkaa edellä.

Nyt tilasin Iitulle ne bootsit. Huomasin että Iitu arkoo jalkojaan tiellä selvästi ja yrittää ojan pientareelle. Tuo on hiekkatie, mutta hiekka on painautunut melko kovaksi, joten mennään nyt hissukseen kunnes bootsit tulee. (Toivottavasti ensi viikolla! :) )

Otin kaiken irti siitä, että Maiju tuli kahtenä peräkkäisenä päivänä ratstamaan Simolla ja suostuttelin avukseni Iitun ajo-opetuksessa. Yksin kun on ollut vähän hankalaa ohjasajaa ja totuttaa takana tuleviin ääniin. Ohjasajoin ensin pari kierrosta Iitun kanssa ja sitten otettiin "aisat" eli aidan seipäät mukaan. Maiju vaihtoi ohjaksiin ja minä toi aisan Iitun lähelle. Iitu sai ensin nuuhkia ja maistella aisaa ja asetin aisan Iitun kylkeä vasten. Ei reaktiota, hyvä. Sitten tehtiin niin että kävelin Maijun takana kun hän ohjasajoi ja vetelin aisaa maata pitkin, josta kuului meteliä. Siirryin yhä lähemmäs Iitua vetäen aisaa perässäni ja lopulta kävelin Iitun vierellä vetäen aisaa ja pidin aisaa Iitun kyljessä kiinni. Iitulla kyllä korvat pyöri välillä kuin viipperät, mutta pysyi rentona. Sama tehtiin myös toiselle puolelle. Laitoin myös vuorotellen aisan kevyesti roikkumaan silavaljaista ja heiluttelin aisaa Iitun kyljessä. Lopeteltiin tuohon kun Iitu oli hyvällä tuulella eikä pidä liikaa ahnehtia :) Täytyy tehdä sama harjoitus seuraavalla kerralla + vetää aisoja molemmilla puolilla. Iitu oli tosin hieman malttamaton ja pyöri ja peruutteli leivän toivossa, jota minulla oli pussi mukana tiukkojen paikkojen varalla. Täytyy seuraavalla kerralla jättää herkut pois niin ei mene huomio niihin.

Iitun harjoituksen jälkeen laittoi Maiju Simon kuntoon ja lähdettiin lenkille. Minä menin pyörällä mukaan, jotta päästiin vähän vauhdikkaammin etenemään. Tehtiin sellaista harjoitusta alkulämmittelyn jälkeen, että ravista suoraan pysähdykseen ja pysähdyksestä suoraan raviin. Simolla oli vähän taidot ruosteessa kun meinasi liukua käynnissä eteenpäin muutaman askeleen. Saatiin kuitenkin muutama ihan kohtuullinen siirtyminen. Lenkillä ei mitään ihmeellistä ollut, paitsi Simo oli todella laiska ja viimeisellä laukkasuoralla hyppi lähes tasajalkaa.  Poljin hirmuista vauhtia pyörällä rinnalla ja näin mitä Simo teki. Simo yritti jatkuvasti kiskoa päätään alas ja kun pää olisi mennyt alas olisi sieltä varmasti tullut pukki. Maiju kiskoi kuitenkin hienosti päätä ylös. Simo laukkasi jotenkin oudosti sivuttain ja lopetti laukan tasapompuilla, eli hyppi kaikella neljällä jalalla lopuksi muutaman pompun. Näytti kyllä koomiselta! Ehkä Simoa kenkutti kun edellisenä päivänä oli aika vauhdikas lenkki. Kaveri oli kuitenkin oikein tyytyväinen kun päästiin kotiin :)