Kortisonikuuria viitisen päivää takana

Huomenna aamusta tulee tasan 5 päivää kortisonikuurin aloituksesta. Iitu on saanut aamuin illoin 10 tablettia kortisonia. Olen sekoittanut tabletit pieneen määrään elovena-puuroa, jolloin menee helposti alas. Aamulla annan vielä 10 tablettia ja illalla siirrytäänkin jo 5 tablettiin. 5 tablettia annetaan aamuin illoin viikon ajan. Viikon kuluttua annosta vähennetään taas ja silloin annetaan enää aamuisin 5 tablettia. Olen seuraillut Iitun lämpöä päivittäin ja lämpö on vaihdellut 37,4 -37,7 välillä, eli ei mittavaa muutosta. Lämpö ei myöskään ole noususuunnassa, vaikka noista lukemista voisi niin päätellä. Eilen lämpö oli 37,4 ja tänään oli 37,7. Mutta saa nähdä mihin suuntaan kehittyy.

Iitu oli tänään liinassa juoksuttaessa kovin uupuneen ja haluttoman oloinen. Teki toki niin kuin pyydettiin, nosti laukat nätisti ym, mutta ei ollut energinen. Askelkin oli vähän laahustava. Laitumellakin Iitu näkyy usein nukkumassa. Toisaalta, niin pötköttää Simokin. Kumma juttu kun ei näiden kelienkään luulisi veteläksi vetävän.. Vielä ollaan kuitenkin reilusti alle 20 astetta.

Lenkeillä kortisonikuurin tehoa on hieman huomannut. Iitu nostaa ravin tai laukan jopa itse ja menee vauhdikkaasti. Tosin Iitu edelleen pysähtelee puuskuttamaan tasaisin väliajoin niin että koko satula hytkyy. On Iitu kuitenkin ollut maastossa hieman innokkaampi aiempaa verrattuna. Lauantain maastolenkillä jopa pukitti moneen kertaan laukassa ja vaihtoi neliksi. 

Bootsien suhteen olen alkanut miettiä, että nuo Simplet ei välttämättä olekaan Iitun kaviolle se sopivin malli. Toki Iitulla on pyöreät kaviot, mutta kun etu ja takakaviot tuntuu olevan eri paria. Etusiin tossut istuu hyvin, mutta takana voisi melkeimpä olla kokoa pienemmät. Lisäksi liikkeet tuntuu jotenkin epäpuhtailta. Niin kuin juoksisi kumpparit jalassa.. Tiistain maastolenkillä mennään pehmeälle metsätielle laukkaamaan, joten en laita silloin lainkaan tossuja ja vertaan, miltä meno tuntuu ilman tossuja ja tossujen kanssa.

Naapuri on päästänyt lampaat taas kesälaitumille ja käytiin Simon kanssa ihmettelemässä. Viime kesänä Simo vähän jännitti lampaita, mutta nyt ei juurikaan jaksanut kiinnostua. Aidan vieressä ollut ruoho kiinnosti enemmän. Lampaat taas juoksivat kauhuissaan aitauksen toiseen päähän pakoon keltaista mörköä. Siellä katseli kaula pitkällä Simoa eikä uskaltaneet liikkua mihinkään. Koska Simo ei ragoinut lampaisiin, ratsastettiin seuraavana päivänä Simon ja Iitun kanssa siitä ohi. Lampailla oli taas saman reaktio; pakoon keltaisia hirviöitä! Iitu vähän tuijotteli lampaita, mutta ei puhissut.


Simo näyttää pitkää naamaa

Ruoho on vihreämpää aidan tällä puolella. Lampaat tuijottaa skarppeina.





Tänään nauratti mustasukkainen Simo ihan mahdottomasti. Simo on sitä mieltä, että minä olen hänen ihminen ja minun pitää ottaa hänet sisälle, rapsutella ja harjata vain häntä. Tänään otinkin Iitun sisälle ja jätin Simon pihattoon. Simo oli oikein tuohtunut, että hän haluaa myös. Siinä vaiheessa kun laitoin Iitulle kuolaimia ja Iitu pureskeli kuuluvasti, niin Simo syöksyi oviaukossa olevan köyden ali talliin. Häädin Simon pois ja lähdettiin Iitun kanssa vaiheessa olevalle kentälle. Heti kun kadottiin näkyvistä talon taakse, alkoi Simo hirnua. Kun Simo näki, että mentiin pellolle, laukkasi se hirnuen ja höristen aidan viereeen. Simo seistä möllötti aidan vieressä koko sen ajan kun juoksutin Iitua. Uusi kenttä toimii aika hyvin. Kentästä on siis vasta 1/3 tehty ja aidatkin puuttuu vielä ympäriltä, mutta halusin kokeilla pohjaa. Pehmeähän se on ja joustava, joten hevoselle raskaampi kuin kova alusta, mutta ei onneksi hävinnyt jalkojen alta kun Iitu ravasi ja laukkasi. Lopuksi taluttelin Iitua vielä pihatiellä ja Simo hirnui taas perään kun ei nähnyt. 



Iitu ei ihan hallinnut rakennekuvassa poseerausta kun mamma kiinnosti enemmän. Simo kyttää taustalla silmä kovana.
Melkein, mutta pää vielä ylemmäksi.


Mikäs siellä on kädessä?
Olisiko herkkuja tarjolla?
Kato kun mä tallaan ihan just liinan päälle..




Kun mentiin talliin, syöksyi Simo Iitun vierelle seisomaan ja tökkimään päällä Iitua. Oli jotenkin hellyyttävän näköistä. Simo osoitti ikäänkuin, että "en päästä sinua pois, vaan olen tässä". Kun olin antanut Iitulle lääkkeet, laskin sen irti pihattoon ja kaverukset alkoivat oitis rapsutella toisiaan. Simo kuitenkin tuli oviaukkoon möllöttämään, että enkö ota häntä ollenkaan mukaan. Jonkin aikaa Simo siinä kerjäsi huomiota, kunnes molemmat ampaisivat kujaa pitkin laitumelle.


Laitumella kaverin kanssa on ihanaa;











Kommentit

  1. En malta odottaa että kenttä tulee valmiiksi ja saan lukea kenttäpostauksia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit