Vauhdikas viikko

Kulunut viikko on ollut ohjelmaa täynnä ja vauhtiakin löytyi ainakin maanantaista. Maanantaina kävin naapurissa vaihtokaupoilla ja ajattelin, että hoidanpa Simonkin liikutuksen siinä samalla. Laitoin länkkärin selkään, satulalaukun satulaan ja laukkuun jalustinhihnat ja satulahuovan, jotka lupasin naapurin suokkiruunalle. Olin viimeksi käynyt Simon kanssa kaksin lenkillä helmikuulla kun Iitu oli ratsustuksessa. Heti kun lähdettiin pihasta alkoi Simo jumittamaan ja sain maiskuttaa ja nakuttaa pohkeella eteenpäin.  Pidin ohjat tuntumalla siten, että ei päässyt kääntymään ympäri. Edettiin askel kerrallaan eteenpäin, kunnes takaa tuli auto. Huomioni herpaantui hetkeksi kun takaa tuli auto ja käännyin katsomaan. Silloin Simo kääntyi ympäri ja lähti nelistämään pihaan. Vedin vuoronperään ohjista, otin yhtä ohjaa kiinni, vedin ylös eikä mitään reaktiota. Pihatiellä sain kiinni ja Simo huohotti paniikissa. Sille on tullut niin valtava eroahdistus taas, että menee paniikkiin jos jää yksin.




Siinä tilanteessa en voinut luovuttaa vaan raippaa käyttämällä sain Simon ympäri ja pakotin raviin. Eteenpäin liikutaan, aivan sama missä askellajissa. No sitten ravattiinkin naapuritallille saakka enemmän ja vähemmän hallitusti. Simo tanssi vielä naapurin pihassakin kun tulin alas selästä ja laitoin Simon tarhaan hetkeksi. Vaihdettiin huopia ja jätin jalustinhihnat kokeiluun. Lähdettiin Simon kanssa tanssien pihasta ja pakotin Simon kääntymään metsätielle. Kaveri oli niin hädissään että oli pakko mennä purkamaan paineita. Metsätiellä laukattiinkin sitten lujaa ja suht hallitusti. Käännyttiin kääntöpaikalla ja ravattiin takaisin. Simopa ei suostunutkaan laskemaan ravia vaan kun aloin hidastella niin vaihtoi laukaksi. Siellä sitten rymisteltiin naapuritallin ohi ja laukattiin toisen naapurin lammasaitaukselle asti, jossa sain Simon kiinni ja rauhoittumaan. Käveltiin rauhassa kotia kohti, kunnes mutkan takaa tuli mustapakettiauto, joka heitti soraa ja jarrutti meidät nähdessään Siitähän Simo sai lopullisesti vettä myllyyn ja lähti nelistämään kotia kohti. Hävetti kun auto tuli takana. Kuskilla oli onneksi sen verran järkeä, että ajoi hitaasti ja piti ison välin. Simolla alkoi ennen kotia vauhti hyytyä, mutta pakotin Simon eteenpäin, jotta päästään tieltä pois ja ennen kaikkea että minä määrään tahdin. Jos haluaa lujaa niin sittenhän mennään lujaa. Pihatiellä vielä ravailin edes takas, niin Simohan nosti siinäkin laukan ja rymisteli tarhan portille Iitun luo. Otin Simon kentälle ja ravasin vaikka kuinka monta kierrosta ympyrällä molempiin suuntiin. Kun Simo vaikutti rauhoittuneen laskin käyntiin. Voi sitä puuskutusta ja puhinaa! Simo oli aivan hiestä ja märkä ja puuskutti niin paljon, että ihan tärisi. Sitten käveltiin kentällä edes takaisin niin kauan kuin hengitys tasaantui. 





Täytyy aloittaa Simon kanssa harjoitukset alusta. Tuota kaveria ei uskoisi samaksi, jonka kanssa kävin viime kesänä kahdestaan parinkymmenen kilometrin lenkkejä! Taluttaen kaikki on hyvin. Simo tulee vaikka minne eikä lainkaan jännitä vaan kulkee nätisti rinnalla. Heti kun Simolla ei ole ketään johtamassa ja olen selässä, tulee hätä kun Simo ei halua mennä yksin. Nyt vaan kahdestaan lenkkejä ensin ihan lähistöllä ja sitten vaan pidemmälle. 






Tiistaina ratsastelin Iitulla kentällä. Iitulla ei ollut lainkaan voimia. Mennä laahusti vain eteenpäin ja vaikutti jotenkin masentuneelta ja väsyneeltä. Päätin juoksuttaa Iitua ja kyllä se ravasi, mutta ei energisesti. Kävin vielä lopuksi lähimetsässä kävelyllä ja Iitu piristyi heti. Käyntiin tuli vauhtia ja pääkin nousi ylös. Kierrettiin tässä tilan vieressä pieni lenkki kaksistaan. Iitu on siitä mukava kun se menee yksinkin eikä yhtään stressaa tai ole ahdistunut.  Kun olin Iitun liikuttanut, otin Simon kentälle ja ravailin ilman satulaa. Tällä kertaa oli suitset päässä kun siitä on tovi kun olen viimeksi ravannut ilman satulaa. Simon meni ihan kivasti ja juoksutin Simoakin tovin liinassa.








Keskiviikkona tuli työkaveri sisarensa kanssa kylään ja ratsastivat kentällä. Iitu meni hienosti aloittelijalla. Tarkoitus oli ensin laittaa Simon selkään, mutta kun Iitu on ollut niin jähmeä ja Simoa joutuu tosissaan ratsastamaan niin päätinkin antaa Iitun. Ihan hyvä päätös oli. Opettelivat ensin pysähtymistä ja ottivat sitten pari ravipätkääkin kun muistui mieleen miten siellä hevosen selässä ollaan. Molemmat toimivat oikein nätisti :)










Torstaina tuli Maiju ja mentiin pitkästä aikaa tukkitielle ratsastelemaan. Iitu oli tosi väsy, ei oikein jaksanut edes ravailla, joten köpöteltiin sitten metsäpoluilla. Kuitenkin sitten kotipihassa Iitu ravaili laitumella heti sinne päästyään, oikein innokkaasti. Iitulla vaan yksinkertaisesti ei taida olla motivaatiota työntekoon. Iitua selvästi kiukuttaa eikä sitä huvita ratsastus, vaikka olen yrittänyt pitää liikunnan monipuolisena. On menty kentällä, juoksutettu, kuljettu maastossa, käyty uusilla reiteillä, mutta ei mikään tunnu piristävän. Mietin, että kaipaako Iitu enemmän hevosseuraa, laumaa. Silloin kun Rasmus asui täällä, Iitu oli kovinkin energinen ja jopa kuumakin käsitellä.




Loppuviikko menikin sitten talutuslenkeillä kun oli ensimmäiset "helteet". Hevosetkin viihtyivät aika lailla pihaton suojissa. Iitulla alkoi juuri Histec -kuuri. Saa nähdä, miten vaikuttaa. Jos alkaa väsyä entisestään, täytyy ottaa eläinlääkäriin yhteyttä.




Kommentit

Suositut tekstit