Tapaninpäivän maasto ja joulun vapaat

Hevoset saivat pyöröpaalin heinää tarhaan ja paksun olkipatjan pihattoon jouluksi. Lisäksi annoin kivennäisten kylkeen porkkanaa ja omenaa jouluaattona. Tässä kaverukset mussuttaa;












Tapaninpäivänä käytiin Simon kanssa jo perinteeksi muodostuneessa Tapaninpäivän maastossa. Viime vuonnahan lensin kaaressa kuralätäkköön ja kastuin alkkareita myöten. Ei tämän vuoden lenkki siitä paljoa parantunut vaikka pysyinkin selässä. Simo oli todella kuuma. Jopa alkukäynneillä sai tehdä pidätteitä kun kaveri kipitti niin lujaa että nosti vähän väliä raville.

Naapurin hevosten kohdalla sai olla tarkkana, että Simo ei tehnyt u-käännöstä. Päästiin ohi kuitenkin ja sitten nostin rauhallisen ravin. Ravattiin pikkupätkä, mutta sitten huomion kiinnitti pellolle ilmestyneet peurojen ruokintapaikat. Simo olisi varmaan halunnut mennä maistelemaan peurojen kauroja kun tuijotti niitä niin kiinnostuneena. Käytiin tukkitiellä tällä kertaa pidempi lenkki ja Simo oli aivan mahdoton, oli todella hankalaa pitää laukassa käsissä ja pukkeja tuli vähän väliä. Syykin selvisi. Metsässä oli kaadettu puita ja tukkitietä reunusti puun rungot pitkäm matkaa ja niiden jälkeen oli metsäkone parkissa. Simon kanssa kuljettiin puoliksi ravia puoliksi käyntiä tuhisten ohi ja tultiin kääntöpaikalle. Kääntöpaikalla sainkin keksiä kaikenlaisia avoja, väistöjä ja kiemurtelua, mutta siitä huolimatta ryntäsi Simo laukkaan ja rymisteli tukkikärryä kohti. Sain melkoisen pukki-neli-laukkapätkän jälkeen Simon raviin ja sitten ravattiin loput tukkitiestä. Simo rauhoittui vasta vähän ennen naapurin hevosten tarhoja. Ehkä pakkasellakin oli osuutta asiaan kun virtaa löytyi. 

Simo kyyti oli tällä kertaa niin rajua, että kamerakin heilahti pukeissa vinoon ja sain kuvattua vain puolet lenkistä, ennen kuin kypärän lippa tuli kameran eteen.

Käveltiin kuitenkin noin kahden kilometrin loppukäynnit kotio ja Simo oli niin kiihtyneessä mielentilassa, että aivan puuskutti kun päästiin takaisin kotipihaan. Simo oli niin hikinen, että jouduin kuivattamaan sen kahdella fleeceloimella. Toisen laitoin selkään ja toisen kaulalle ja jätin Simon sisälle kuivumaan joksikin aikaa. Kun Simo oli aikansa kuivunut, laitoin kaulalla olleen loimen toisen loimel päälle Simon selkään ja päästin sen pihattoon. Simo jäikin joksikin aikaa pihattoon lämmitteleen, kunnes ryntäsi Iitun luo pellolle.








Iitun kanssa käytiin lenkillä viimeksi maanantaina ennen joulua. Iitu oli silloin taas kärryjen perässä kipittämässä. Iitun kanssa menee hyvin kun sitä ratsastaa ja taluttaa riimulla ja riimun narulla. Myös hoitotoimenpiteet onnistuu hienosti. ...mutta kun Iitulle laittaa liinan tai vaikka naruriimun ja koulutusköyden, alkaa neiti pukittaa ja potkia. Silloin tulee vaaratilanteita kun Iitu juoksee minua ympäri ja potkii samalla. Potkut kaartuvat sisälle päin ja olen ollut tähän asti onnekas kun en ole saanut kaviosta. Tuo ongelma on ainoastaan pidemmällä narulla. Juoksutuksestakaan ei tule mitään, kun Iitu alkaa potkia ja pukitella.. Sovittiin ratsuttajan kanssa, että hän käy paikan päällä ratsuttamassa Iitua ja ratsastelee pellolla, minkä pystyy. Toivottavasti päästään pureutumaan samalla tuohon juoksutusongelmaankin..

Täytyy pyytää kengittäjää kengittämään myös Iitu kun seuraavan kerran tulee. Ajattelin että nuori hevonen saisi olla mahdollisimman pitkään kengättä kun kavion laatu on niin hyvä. Ongelmaksi muodostui se, että emme voi lähteä pihasta kun on niin liukasta. Maanantaina Iitu meinaa kaatui jäisellä tiellä pitkin pituuttaan ja jäi tielle makaamaan, koska ei päässyt ylös. Silloin kyllä hyppäsi sydän kurkkuun ja vaati paljon hermojen hallintaa, että pysyin itse rauhallisena ja sain Iitun ylös. Iitu oli sidottuna kärryyn ja kuljimme erään tien risteyksen ohi, joka olikin liukas ja Iitu luisteli hetken kuin bambi jäätiköllä ja kaatua mätkähti kyljelleen. Onneksi mitään ei mennyt poikki. Taluttelin Iitun ojaa pitkin takaisin kotipihaan ja Iitu oli niin väsynyt, että ei olisi jaksanut kävellä. Pelästyin myös että satuttiko Iitu selkänsä, mutta parin päivän seurailun jälkeen kaikki näytti olevan kunnossa ja päästiin Iitun pellolle riehumaan, jossa se leikki normaalisti.














Kommentit

Suositut tekstit