(Liian) mukavat oltavat

Simo ja Iitu eivät juurikaan ole poistuneet pihatosta kolmeen päivään. Eli Rasmuksen lähdön jälkeen. Tein kavereille ehkä liian mukavat oltavat... Iitu ressukka ikävöi leikkikaveriaan selvästi. Tänään kun satoi lunta, uskaltautuivat hevoset päivällä toiselle puolelle tarhaa. Muutoin ovat olleet päivät ja yöt sisällä. Välillä jompi kumpi seisoo pihaton oviaukossa kurkkien ulos. Tänään avasin portin pellolle ja kun hevoset on yleensä laukanneet päätä pahkaa pellolle, kurkkasivat ne vain pihaton verhojen raosta, huokasivat ja menivät takaisin sisälle.

Hevosilla on ollut nyt lomaa, koska flunssani teki paluun, enkä ole pystynyt liikuttamaan kumpaakaan. Iitu tosin myös yski viime viikolla rokotteen jälkeen niin luulen, että lepo on tehnyt ihan hyvää. Muutenkin lauman muutokset ovat stressaavia tilanteita hevosille, joten annoin hevosten olla rauhassa pari päivää. Tässä kuvia siitä äärimmäisen mukavasta pihatosta, josta eivät millään halua poistua;

Kuvasta näkyykin pihaton mukava pellettipohja ja lisäämäni heinäverkot. Molemmilla on omat heinäverkot, joista voivat syödä ja lisäksi heinää on myös maassa. Jännä juttu kun hevoset syö mieluummin verkoista ylhäältä kun kasoista maassa! Matot suojaavat viimalta ja sateelta. Oviaukko on tosin muutenkin etelään päin, joten ei sinne tuulisi. Jouluksi laitetaan tarhaan pyöröpaali ja silloin laitan olkipatjan pihattoon. Toivotaan, että eivät syö olkea pois kun on heinääkin vapaasti.

Houkuttelin tänään hevosia toiselle puolelle tarhaa heinäkasoilla. Kyllähän ne heinän perässä tulivatkin, mutta painuivat taas takaisin sisälle syötyään heinät.

Jaa niin, sen Iitun tallipaikan peruminen ei olekaan ihan helppoa. Nyt olen pulassa ja pitäisi löytää Simolle jokin poni kaveriksi tammikuun ajaksi. Minä tarjoaisin siis ruuan ja hoidon, joten kustannuksia ponin omistajalle ei syntyisi. Tuntuu vaan vähän siltä, että kenelläkään ei ole juuri tähän hätään lainata seuraponia :(