Ensimmäinen putoaminen Iitulta

4.12.2014 Noniin, nyt se päivä sitten tuli kun lensin kaaressa Iitun selästä. Pahus, olen ollut aina niin varautunut ja pysynyt ties missä kyydissä niin hetkeksi kun herpaantuu niin näin käy. Käytiin siis perinteisellä viikon ainoalla maastolenkillä Maijun ja Simon kanssa. Iitu laukkasi nätisti. Ei pukittanut kertaakaan. Mentiin tutun metsäpolun sijaan vieressä kulkevaa, upottavaa ratsastuspolkua. Sanoin Maijulle, että tänne en yleensä tule kun Simo ei tykkää tästä upottavasta pohjasta ja pukittaa herkästi, kerran meinattiin laukassa kaatua voltilla Simon kanssa kun pohja petti. Siinä sitten laskin ohjat irti ja muutenkin "lösähdin" satulassa, niin eikö Iitu kompastu, ampaise loikalla eteenpäin ja heittänyt valtavan kierrepukin. Siinä rytäkässä en saanut edes harjasta kiinni tai ohjia kelattua, joten sukelsin pää edellä maahan. En ole ennen tippunut päälleni, Minulla kun on tapana kellahtaa kyljelleni, mutta nyt sattui vähän niskaan. Ei siinä muuta kuin takas satulaan ja Iitu töihin. Tultiin Iitun kanssa jonkin matkaa johtohevosena kotia kohti. Tie oli hirmu liukas ja kun Iitulla ei ole kenkiä, piti kävellä ojan pientareella tosi varovasti. 

Ratsastuksen jälkeen annoin kivennäiset ja lyhensin Simon harjan. Simolla on ihan kauhea reuhka. Harja on niin paksu, että se kaatuu. Leikkasin harja melko lyhyeksi, mutta minun täytyy vetää se siiliksi. Nyt se on meinaa lyhyt ja paksu niin roikkuu sivuille. Täytyy vetää siili taas niin kuin vuosi sitten ja kun harja alkaa kasvaa, ohentaa ohennusveitsellä, ennen kuin ehtii kaatuun. Iitulla on vielä vauvaharja, leikkaan Iitun harjan heti kun se on aikuinen. Tai no, kun Iitu palaa koulutettuna takaisin ratsutuksesta, saa Iitukin isojen tyttöjen kampauksen. Iitun harja oli tosi nuhjuinen kun se tuli minulle, niin olen syöttänyt biotiinia ja antanut sen kasvaa tarkoituksella, ennen kuin lyhennän sen.

 Tältä Simon harja näytti viime talvena kun kynin sen lyhyeksi. Harjaan tuli tuolloin myös melkoinen lovi kun Simo ei malttanut pitää päätään paikallaan.

Nässä kuvissa näkyy Simon harja nyt. Ei auttanut lyhennys, kun kallistuu sivuille. Täytyy taas kyniä.

Mielestäni Simolla on tässä kesällä otetussa kuvassa ihan hieno harja. Tuosta tosin näkyy tuo "tuore" harja puolessa välissä, mutta muoto on nätti, eikä kaadu.

Tämä on mielestäni hieno profiilikuva kesältä. Harja on kohdillaan ja kaaren muotoinen.

En ymmärrä, mistä minulle tulee nuo pukittajat. Teenkö jotain väärin kun Iitukin on alkanut pukittaan. Iitu tosin pukittelee myös irtojuoksutuksessa kirmatessaan pellolla, mutta näköjään sille on ihan sama, onko selässä matkustaja vai ei. Olen onnistunut onneksi pysymään selässä, että Iitu ei opi, että pääsee heti töistä kun heittää pukin. Tänään en vaan ollut tarkkana. Noh ehkä ratsuttajan opeissa unohtuu moiset hölmöilyt.

Tässä Iitusta pari kuvaa hulmuharjassaan kesällä Russ -laumassa;