Maastoilua, pukkeja, maastoilua
1.12.2014 Kiireisestä viikosta huolimatta, ehdin muutaman kerran ratsastella. Maanantaina lähdin pitkästä aikaa kaksin Simon kanssa lenkille. Lopetin työt kolmelta ja siinä sitten kiiresti harjailin Simoa ja laitoin länkkärin selkään ja lähdettiin. Mentiin tuosta pihankin ohi kulkevaa hiekkatietä, jossa kulkee jonkin verran autoja. Maanantaina oli aika kamala keli, oli taas kunnon syysmyrsky, tuuli riepotti ja vesi piiskasi naamaan. Koska en ole vieläkään oppinut, että myrskykelillä kannattaa ratsastukset unohtaa kokonaan, sain taas opetuksen. Simo viskoi päätään ja pärskähteli milloin millekin jouluvalolle, joita näkyi tien vieressä olevien talojen pihassa. Kelin ollessa huono, pysäytin Simon tien leveässä kohtaa ja käänsin rauhassa takaisin. Käänsin rauhassa joo, mutta heti kun oli nenä paluusuuntaan, tuli kolmen pukin sarja ja Simo lähti nelistämään kotia kohti. Vetelin selässä ohjia ristiin ja yhden ohjan pysähdystä, niin sain Simon onneksi suht nopeasti kiinni. Ei se kyllä autotiellä saisi edes lyhyttä pätkää päästä ryöstämään. Nopeusrajoitus on 50 ja onneksi yhtään autoa ei tullut vastaan, mutta siinähän sitä ollaan kun heppa painaa kun pikajuna liikenteen seassa. Simolla kun ei ole mikään hyvä kunto, niin olisi halunnut löntystää kotio, mutta minäpä pakotin sen ravaamaan vajaat pari kilometriä kotipihaan. Loppukäynnit mentiinkin sitten pellolla.
Keskiviikkona käytiin Rasmuksen ja Simon kanssa maastossa. Minä menin siis Rasmuksella kun Elina ei päässyt ratsastamaan ja Maiju meni Simolla. Siellä vasta pukit lentelikin ja nelistettiin pitkät pätkät, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että ensimmäistä kertaa Simo oli niin hiessa, että laitoin sille fleecen selkään ja jätin puomiin kiinni, sisälle kuivumaan kun puhdistin pihaton ja työtilan. Rasmuksella onkin niin kova kunto, että sille ei tullut edes hiki ja se olisi varmaan jatkanut vaikka kuinka pitkään.
Torstaina käytiin Iitun ja Simon kanssa maastossa. Samalla metsäpolulla missä viikko sitten. Tällä kertaa kamera tallensi, tosin kamera oli taas suunnattu väärin ja oli jo sen verran hämärä, että videosta ei juurikaan saa selvää. Täytyy nyt jättää kuvailut ja odottaa lunta. Simo teki täyskäännöksen yhdessä märässä kohdassa metsässä, mutta mepä mentiin Iitun kanssa edelle ja mentiin märän kohdan yli. Simokin seurasi sitten meitä yli märkien kohtien ja kun tultiin metsätielle, vaihdettiin taas Simo eteen. (Iitu on sen verran nuori, että kun se innostuu, on hyvä olla jarru edessä) Iitu ravaili nätisti ja kun Simo nosti edessä laukan, veti Iitu sellaisen pukkisarjan että meinasin oikeasti lentää selästä. Iitu veti pään polvien väliin ja tykitti pukkeja kuin rodeoheppa konsanaan, sain kiskottua pään ylös ja pukit vaihtuivat neliin, jolla kiidettiin Simo kiinni. Huh, huh! On kyllä aika tapahtumarikkaita nämä meikäläisen maastolenkit, mutta hyvä kun koetellaan niin ei pääse repsahtamaan. Iitu heitti vielä yhden valtavan pukin paluumatkalla metsässä kun juututtiin ryteikköön ja siinä lähti jalustinkin jalasta. Iitun onneksi saa pysähtymään, eli se ei paina kuolainta vasten. Pysähdys oli nätti pidäte, eikä mikään yhden ohjan riuhtaisu. Kotiin talutinkin tyttelin kun se oli niin väysy ja hikinen, melkoisen riehumisen jälkeen. Mahtaa ratsuttaja ihmetellä kun saa Iitun oppiinsa :D Iitu on kyllä tosi symppis ja vaikka se riehuukin niin ei siellä selässä jännitä ja Iitu tottelee myös. :)
Iitu on alkanut nyt tosissaan komentaa poikia laumassa. Rasmus ja Iitu tappelivat (leikkivät) oikein kahdella jalalla,kuin orivarsat konsanaan. Iitu on ehkä unohtanut, että se on tamma, koska pullistelee niin paljon tarhassa ja näykkii toisia. Simo ei jaksa lähteä Iitun riehumisiin mukaan, mutta en tiedä ärsyttääkö Iitu niin kauan Rasmusta, että saa sen menettämään malttinsä. Iitu on kova härnäämään, se saattaa näykkiä ja singahdella tarhassa, koska haluaa leikkiä. Kyllä sitä sitten energiapurkauksen jälkeen ollaan taas sulassa sovussa, kaikki kylki kyljessä nukkumassa :)
Simo kurkkaa, onko ruoka jo valmista
Keskiviikkona käytiin Rasmuksen ja Simon kanssa maastossa. Minä menin siis Rasmuksella kun Elina ei päässyt ratsastamaan ja Maiju meni Simolla. Siellä vasta pukit lentelikin ja nelistettiin pitkät pätkät, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että ensimmäistä kertaa Simo oli niin hiessa, että laitoin sille fleecen selkään ja jätin puomiin kiinni, sisälle kuivumaan kun puhdistin pihaton ja työtilan. Rasmuksella onkin niin kova kunto, että sille ei tullut edes hiki ja se olisi varmaan jatkanut vaikka kuinka pitkään.
Torstaina käytiin Iitun ja Simon kanssa maastossa. Samalla metsäpolulla missä viikko sitten. Tällä kertaa kamera tallensi, tosin kamera oli taas suunnattu väärin ja oli jo sen verran hämärä, että videosta ei juurikaan saa selvää. Täytyy nyt jättää kuvailut ja odottaa lunta. Simo teki täyskäännöksen yhdessä märässä kohdassa metsässä, mutta mepä mentiin Iitun kanssa edelle ja mentiin märän kohdan yli. Simokin seurasi sitten meitä yli märkien kohtien ja kun tultiin metsätielle, vaihdettiin taas Simo eteen. (Iitu on sen verran nuori, että kun se innostuu, on hyvä olla jarru edessä) Iitu ravaili nätisti ja kun Simo nosti edessä laukan, veti Iitu sellaisen pukkisarjan että meinasin oikeasti lentää selästä. Iitu veti pään polvien väliin ja tykitti pukkeja kuin rodeoheppa konsanaan, sain kiskottua pään ylös ja pukit vaihtuivat neliin, jolla kiidettiin Simo kiinni. Huh, huh! On kyllä aika tapahtumarikkaita nämä meikäläisen maastolenkit, mutta hyvä kun koetellaan niin ei pääse repsahtamaan. Iitu heitti vielä yhden valtavan pukin paluumatkalla metsässä kun juututtiin ryteikköön ja siinä lähti jalustinkin jalasta. Iitun onneksi saa pysähtymään, eli se ei paina kuolainta vasten. Pysähdys oli nätti pidäte, eikä mikään yhden ohjan riuhtaisu. Kotiin talutinkin tyttelin kun se oli niin väysy ja hikinen, melkoisen riehumisen jälkeen. Mahtaa ratsuttaja ihmetellä kun saa Iitun oppiinsa :D Iitu on kyllä tosi symppis ja vaikka se riehuukin niin ei siellä selässä jännitä ja Iitu tottelee myös. :)
Iitu ja Iitun kaapu
Iitu on alkanut nyt tosissaan komentaa poikia laumassa. Rasmus ja Iitu tappelivat (leikkivät) oikein kahdella jalalla,kuin orivarsat konsanaan. Iitu on ehkä unohtanut, että se on tamma, koska pullistelee niin paljon tarhassa ja näykkii toisia. Simo ei jaksa lähteä Iitun riehumisiin mukaan, mutta en tiedä ärsyttääkö Iitu niin kauan Rasmusta, että saa sen menettämään malttinsä. Iitu on kova härnäämään, se saattaa näykkiä ja singahdella tarhassa, koska haluaa leikkiä. Kyllä sitä sitten energiapurkauksen jälkeen ollaan taas sulassa sovussa, kaikki kylki kyljessä nukkumassa :)
Kommentit
Lähetä kommentti