Lunta, pakkasta, maastoilua ja kärryttelyä

Hevoset saivat lepäillä alkuviikon ja käytiin omasta flunssastani huolimatta torstaina Maijun kanssa kärryttelemässä. (siitä ilosta perjantaina olo paheni...) Oli kyllä melkoinen reissu. Jo heti alkumatkasta tuli jännät paikat kun takaa tulikin vilkkuva keltainen kone, joka aurasi ja/tai hiekotti tietä. Kone piti kovaa meteliä ja joka suuntaan vilkkuvat valot eivät auttaneet tilannetta. Jouduttiin väistämään metsään, koska pian olisi pingottu lujaa vauhtia karkuun takaa tulevaa konetta. Kone sitten jonkin ajan odottelun jälkeen poistui näköpiiristä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tarkoitus oli mennä samalle tukkitielle, missä ajelin Simolla yksin lauantaina. Eihän siitä mitään tullut. Naapuriin oli tullut uusi ori ja siinä tarhojen kohdalla jonkin aikaa pärskittiin ja ihmeteltiin. Jouduin tulemaan kärryiltä alas ja taluttamaan Simon tarhojen ohi. Edettiin silloinkin hitaasti askel kerrallaan. Sitten tulikin seuraava mutka matkaan. Simo pysähtyi eikä suostunut liikkumaan, pärski vaan kovaa sieraimet pyöreinä ja tuijotti metsään. Sitten irrotin Iitun kärrystä ja ajattelin taluttaa sitä edellä. Iitu reagoi vielä pahemmin. Iitu pärski ja hyppi, eikä millään suostunut etenemään. Naapurin hevosetkin olivat aivan vauhkoina ja tuijottivat metsän reunaan. Ne laukkasivat ympäri tarhaansa pysähtyen myös välillä pärskimään ja tuijottamaan metsään.

Ei tuo Simon ja Iitun reaktio johtunutkaan naapurin uudesta tulokkaasta vaan siitä mikä vaani metsätiellä.. Oli sen verran hämärää, että ei nähty mikä siellä oli. Mieleen tuli sunnuntainen metsästys, että olisiko hirvi tai peura tapettu metsässä ja olisko verijälki jäänyt.. Jouduttiin koukkamaan pellon reunasta ja kääntämään ympäri. Simo lähti kärryineen ravaamaan, mutta Maiju sai sen onneksi kiinni. Itse liuin Iitun riimunnarun perässä kun tamma painoi eteenpäin. Nykäisin riimunnarua välillä terävästi, että sain Iitun hidastamaan, jolloin se alkoi pyöriä ympärilläni. Jotenkin päästiin etenemään, Iitun pyöriessä vauhkona ympärillä ja saatiin Simo ja Maiju kiinni, jotka oli pysähtyneet odottamaan meitä. Kävelin Simon vierellä kotio asti, jotta kaveri rauhoittuisi ja Iitu oli sidottuna kärryjen perään. Kun päästiin kotio, mentiin vielä noin viitisen kierrosta pellolla niin kauan että hevoset olivat rentoja ja otettiin raviakin. En halunnut että Simo ja varsinkaan Iitu yhdistää kärryt pakokauhuun.

Perjantaina lähdettiinkin maastoon ratsastelemaan. Tällä kertaa toiseen suuntaan, ettei edellispäivän episodi toistuisi. Jäi mysteeriksi, mikä metsässä sai hevoset kauhun valtaan. Käveltiin tie ja mentiin metsäpolulle. Metsäpolku oli todella kehnossa kunnossa ja yhdessä märässä kohdassa Simo veti uparit ja lähti ravaamaan takaisin. Jäätiin Iitun kanssa paikoilleen ja aloin maanittelemaan sitä upottavan kohdan yli. Iitu kuopi tyytymättömänä etujalallaan maata ja Maiju ja Simokin palasivat jo meidän taakse. Suostuttelin Iitua yli antamalla pohkeita ja maiskuttamalla ja kehuin heti kun Iitu liikkui vähänkin eteenpäin. Päästiin märän kohdan yli ja Simokin seurasi lopulta Iitun perässä. Kuljettiin Iitun kanssa edellä metsäpolku ja kun upottavat kohdat oli ohi, vaihtoi Simo ja Maiju edelle. Kello oli lähempänä neljää ja lumisissa kohdissa näki, mutta metsätiellä puiden keskellä oli aivan säkkipimeää niissä kohdissa missä lumi oli sulanut. Simo oli kireä kuin mikä ja Iitukin otti ravipyrähdyksiä. Päätettiin että tällä kertaa ei laukata, koska silloin hevoset olisi ampaisseet kuin tykin suusta ja rymistelleet metsän läpi. Paluumatkalla märät kohdat meni jo paremmin, mutta Iitulla oli jokin kumma tarve tunkea kaiken maailman puskien ja ryteikköjen läpi. Yhdessä kohdassa jäinkin jalustimesta kiinni pusikkoon ja Iitu ampaisi eteenpäin heittäen ison pukin. Pysyin onneksi kyydissä. 

Heti kun päästiin metsästä takaisin tielle, hevoset rentoutuivat. Paluumatkalla oli yksi hyvä suora lähellä kotia, joka oli hiekoitettu ja paikoitellen sulakin. Siinä otettiin laukkaa. Ja olikin pitkä laukkapätkä! Nostin Iitulla ensin ravin ja kun Iitu kiihdytti ravia, annoin laukkapohkeet juuri siihen aikaan kuin se nosti laukan, jotta opisi, mitä laukkapohje tarkoittaa. Simon normaalilaukka on todella kovaa, joten jouduttiin vaihtamaan Iitun kanssa neliin, että saatiin Simo kiinni. Seisoin jalustimilla kevyessä istunnassa ja painettiin hurjaa kyytiä. Kun päästiin Simon kohdalle, annoin pienen pidätteen ja Iitu antoi heti kiinni :) Oli hurjan hauskaa!

Lauantaina Anu tuli kyläilemään ja lähdettiin tielle ajelemaan kärryillä. Sidoin Iitun taas kärryn perään kiinni ja matka alkoi. Simo oikein nauttii ajelusta. Simo kulkee iloisesti ja reippaasti eteen ja tottelee myös nätisti. Iitu ressukka kipitti hurjaa vauhtia kärryjen perässä, että pysyi mukana. Hyvä että Iitu tottuu kärryjen ääniin ja näkee, miten rento ja tyytyväinen Simo on vetäessään kärryjä. Iitulla kasvaa myös kunto kun joutuu kipittämään Simon tahdissä kärryjen perässä.

Tässä kypäräkameralla kuvattu video lauantailta;

Tänää hevosilla oli vapaapäivä. Osittain johtui myös siitä, että hirviporukka oli taas tuossa metsässä riehumassa, enkä halunnut uusia viime sunnuntaina karmeaa maastolenkkiä. Iitukin oli tehnyt kolme päivää töitä, joten lepo teki hyvää. Huomenna käydään vielä kärryttelemässä ennen hevosten joululomaa. Tässä kuvia hevosista pellolla pakkaspäivänä;

 Komea Simo :)