Hävettää olla onnellinen

Kulunut viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. "Hevoseton on huoleton" -sanonta on valitettavasti pitänyt taas ihan liikaa paikkansa. Kaikki oikeastaan kulminoituu eiliseen päivään.

Anu ja Marika tulivat eilen moikkaamaan Simoa ja Iitua ja samalla ratsasteltiin. Simo on ollut kovin vaisu viimeaikoina, mutta ei ole enää arkonut kavioita kun on pidetty tossuja niin Anu sai köpötellä Simolla. Marika pääsi Iitun kyytiin ja itse kokeilin ensimmäistä kertaa Pojua. Vaihtelu teki meinaa ihan hyvää, ei mennyt niin kuin oppikirjassa.

Poju oli todella äreä, se luimi ja yritti purra kun harjasin ja laitoin suojia. Satulavyötä kiristäessä onnistuikin puremaan, vaikka yritin hellästi, reikä kerrallaan hiljalleen kiristellä, jotta ei nipistä. Poju oli todella äreä ja mietinkin jo mielessäni että mitähän tästä tulee.. Simo ja Iitu vaan tuttuun tapaansa möllöttivät rauhassa paikallaan alahuuli roikkuen. Mentiin laitumelle ratsastamaan.

Selkään nousussa Poju oli paikoillaan, mutta kun sain jalustimet pujotettua jalkoihin, puri se varpaita. Lähdin kävelemään pitkällä ohjalla alkukäyntejä ja Poju oli todella kireä. Käynti oli hätäistä, pää taivaissa. Itse olin jäykkä kuin rautakanki ja piti tosissaan keskittyä siihen, että rentoutuu.  Käynti sujui jotenkin ja alettiin ottamaan ravipätkiä. "Pitkät sivut" kevyttä ravia ja lyhyet sivut käyntiä. Noh, Poju ravasi todella kuumasti jä hätäisesti juosten alta. Toiseen suuntaan otin Pojua keskemmälle, jolloin Iitu ravasi takaa ja Poju kiljahti potkaisten ja hypähtäen etuosalla ilmaan. Yritin siinä sitten vielä ravata, mutta meni laukkaloikaksi, joten tulin alas selästä ja hain liinan tallista. Juoksutuksessa Poju toimi hyvin. Totteli kaikkia komentoja ja sai purkaa kunnolla virtaa. Juoksutin kaikki askellajit liinassa molempiin suuntiin. Sen jälkeen Poju puuskutti ja sai huilia kun siirryttiin Simon ja Iitun kanssa hyppäämään. Poju oli aivan erilainen juoksutuksen jälkeen. Kaveri tuli korvat hörössä luo ja jäi lepuuttamaan päätään viereeni. Ei luiminut enää lainkaan, ehkä se totesi, että tää onkin ihan mukava tyyppi eikä sitä saanutkaan säikyteltyä vaan laittoi töihin.

Marika hyppäsi ensin Iitulla pari kavalettia, noh Iitu ei vaivautunut edes hyppäämään niitä, ravasi vain yli. Sitten Marika siirtyi 50 cm esteelle ja meni myös 60 cm. Iitu laukkasi oikein lujaa ja hyppäsi inoissaan ja korkealta. Marika kehui Iitun hyppytyyliä todella pehmeäksi ja siihen on myös helppo löytää selässäkin oikea asento. 

Simon hyppytyyli onkin ihan erilainen. Kaveri kuumui esteillä ja välillä laukkasi kaurapeltoon asti, mutta hyppy on erikoinen. Simo pysähtyy juuri ennen estettä ja sitten ponnistaa yli. Eli kaikki vauhti katoaa. Simo sai lisäksi päähänsä heitellä muutamia pukkeja ja vetää päätä alas ennen estettä. Itse yritin kiskoa päätä ylös ja kuitenkin samalla antaa ohjaa esteelle. Näytin ihan kilpikonnalta selässä turvaliivini kanssa :D No, mutta tässä kuvia;

Pojun kanssa hengaillaan

Simon vuoro

Vielä Iitu ja Marika;

 

Hyppyjen riemun ja onnistumisen tunteiden jälkeen siirryttiinkin vakavampiin tunnelmiin. Käytiin yhdessä viemässä Aitotallille surunvalittelukukat ja kortti hiljattain menehtyineiden Vapun, Sannin ja Stanlyn muistolle. Se oli surullista. Mutta elämä jatkui tallilla kuitenkin entiseen malliin.. Sitä se hevosen omistajan ja tallin pitäjän arki on. Koskaan ei voi tietää tulevasta ja mikä tahansa sairaus voi yllättää. Vapusta olisi ollut vaikka mihin ja niin kaunista tammaa ei tule toista. Vapulla oli myös meille iso merkitys sillä sen selässä on opittu vaikka mitä ja Vappu oli persoonana aivan huippu. Vappu oli ehdoton suosikkini Aitotallilla. Stanlyn ja Sannin kanssa en ollut koskaan tekemisissä, mutta seurasin kyllä niitä tarhoissa tai kun joku toinen käsitteli niitä.

Kaivelin vielä arkistojani ja löysin Vapusta kuvia. Vappu oli ensimmäinen ratsuni Aitotallilla ja lähes 13 vuoden tauon jälkeen. Vapulla oli suuri merkitys siinä, että palasin takaisin hevosten ja ratsastuksen pariin.

Ensimmäinen tunti

 

 Aitotallilla käynnin jälkeen menimme vielä hyvästelemään Nessoa laitumelle. Katja oli myymässä Nessoa Roosalle ja oli viimeinen mahdollisuus nähdä Nesso vielä Tampereella. Ne olivatkin kunnon hyvästit ja päästiin vielä viimeistä kertaa Nesson selkään.

Kiitos Katjalle kun päästiin hyvästelemään Nesso, tässä vielä yhteiskuva;

Varmasti Nessoa tulee nähtyä vielä mestiksissä ja rotunäyttelyssä, mutta enää se ei ole tuossa lähistöllä. Aivan huippua, että Roosa osti Nesson. Siinä jos missä on ratsastaja ja hevonen luotu toisilleen :) 

Nesson mielipide kuvailusta

Hävettää olla onnellinen kun itsellä menee hevosten kanssa tällä hetkellä niin hyvin ja sitten toiset saavat aivat luokattoman paljon huonoa tuuria ja vastoinkäymisiä kohdalleen :( Voimia ja jaksamista vielä Aitotallin väelle ja Katjalle terveiset, että päätös oli oikea, vaikka nyt harmittaakin :)