Kukkahackamoren testausta

Iitu nauttii auringosta (on muuten iPhone 6S:llä otettu kuva, ei huono!)

Sain Pojulta kokeiluun kukkahackamoren. Simohan on todella "kovasuinen" eli kuolain kun kuolain niin se jyrä ei pysähdy. Olen kokeillut nivelkuolainta, oliivi kolmipalaa, baucheria, olympiaa... Minulla on ollut jo ostoslistalla suora kumipelham, josta löytyy se vipuvarsi, mutta toimii välittömästi, toisin kuin olympia, joka toimii viiveellä. Simo puree kuolaimeen kiinni ja usein jyrää sitä vasten. Mutta ei tänään! Ympyrällä kulkeminen sujui hienosti, eikä Simo puskenut vastaan. Pidättäessäni Simoa, pysähtyi Simo todella nopeasti! En tajunnut, että pienikin pidäte vaikuttaa heti. Menin pari pätkää ravia ja lopettelin. Vaikutti oikein hyvältä! Sovittiin, että voin ostaa Pojun ylimääräiset kukat. Todellinen testi onkin se maasto, pysähtyykö kun innostuu. Siksi Simolla on olympiatkin ollut. Kun Simo lähtee jyräämään pukkilaukkaa niin ei pysähdy millään pehmeällä kuolaimella. Kaikenlaisia kikkoja on tullut käytettyä kun olympiastakaan ei saa vetää tai jäädä roikkumaan. Mutta näitä haluan kokeilla myös maastossa!



Tänää molempien kaviot vuoltiin. Minulla kävi uusi vuolija, nuori tyttö. Ihan hyvää työtä teki ja hevoset oli rauhallisia. (ikäänkuin nuo ei yleensä olisi :D) Simon kaviot on aika surkeat ja kasvaa todella hitaasti. Kengät tuli taas puheeksi. Mutta jos ei ole kavioo mihin laittaa kenkä tai jos kengät repeävät taas irti niin mitäs sitten tehdään.. Ei kyllä, minä jatkan myös Simon kanssa ilman kenkiä niin kauan kuin pystyy. Kunhan vaan se huono kavio kasvaisi pois, mutta kaviot kasvaa hitaasti. Kesällä onneksi kasvu nopeutuu kun saa ruohoa.






Minun oli pakko kokeilla vielä illemmalla myös Iitun kanssa kukkahackamorea. Iitu inhoaa kuolainta. Kun lähestyt suitsien kanssa, vetää Iitu suunsa tiukaksi viivaksi ja kääntää päänsä pois. Iitu kyllä ottaa kuolaimen suuhunsa omaan tahtiinsa, mutta ei haluaisi. Iitullahan on anatominen D-kolmipala käytössä, mikä on kyllä niin mukava suuhun kuin kuolain voi olla. Iituhan on muutenkin herkkä ratsastaa, mutta näillä hackmoreilla Iitu oli ihan ekstraherkkä! Iitu pysähtyi pienimmästäkin pidätteestä ja välillä en edes ehtinyt varsinaisesti pidättämään kun vain ajattelin pidättäväni. Iitu meni nätisti ravissa ja pysähtyi suoraan ravista. Otettiin myös reipasti laukkaa ja siitäkin Iitu antoi hienosti kiinni. Mentiin ravissa ympyrää ja kahdeksikkoa, kunnes yhtäkkiä Iitulta hävisi jalat alta ja Iitu mätkähti pitkin pituuttaan maahan. Olin edelleen selässä, mutta sain jalat pois alta. Hyppäsin kiireesti pois satulasta ja Iitu vain makasi maassa. Ehdin jo pelästyä, että sattuiko, mutta ilmeisesti Iitu vain häemmentyi että mitenkäs tässä näin kävi ja nousi rauhassa jaloilleen. Taluttelin Iitua sen jälkeen ja seurasin, miten astui. Ihan normaalisti onneksi. Lumisella pellolla on petollisesti jäätä paksun hangen alla. Nousin vielä selkään ja kävelin hetken Iitun kanssa, että Iitulle vaan tule kammoa. Hyvin meni. Iitu on kyllä ihan unelma ratsastaa! 




Kommentit

Suositut tekstit