Issikkavaelluksella

Käytiin lauantaina vanhan tuntsariporukan kanssa issikkavaelluksella Tiuran Tallilla. Olipa hauskaa mennä tutulla porukalla pitkästä aikaa. Nyt joku miettii, että miksi ihmeessä lähden maastoon ja vielä maksankin siitä kun enhän minä muuta teekkään juuri kuin maastoile omilla hevosillani.

Porukalla on kivempi mennä, kuin yksin tai kaksin. Issikat olivat myös todella helppoja ja turvallisia niin sai päästellä täyttä laukkaa rauhallisin mielin, ilman että takaraivossa tykyttää ajatus siitä että koska se perä taas lentää...

Sain ratsukseni ihanan Urdurin. Urdur toimi todella pienillä avuilla ja siis pelkällä istunnalla. Töltti oli haasteellista saada pyydettyä Urdurilta, mutta kun hoksasin oikeat avut ja jaksoin pyytää jatkuvasti, tuli hienoa tölttiä. Heti kun löysäsin vatsalihakset ja aloin matkustaa, laski Urdur raville.

Urdur on niin pieni, että näyttää kuin olisin shettiksen selässä :D

Ennen kuin lähdimme maastoon, harjoittelimme töltin pyytämistä kentällä. Ensin pyydettiin koottua käyntiä ja siitä alettiin pyytämään tölttiä. Jalat oli toodella takana ja kädet ylhäällä, selkä suorassa tai jopa vähän takakenossa ja vatsalihakset tiukkana. Urdur meni upeaa koottua käyntiä täysin pyöreänä, ai että se oli hienoa. Ja töltti oli niin tasaista, ei pompottanut yhtään. Maastossa töltin pyytäminen olikin huomattavasti haastavampaa ja Urdur tikkasi ravia, jos en saanut jo käynnissä koottua ja pyydettyä tölttiä. Varsinkin kun laukasta tiputti raviin, ei saanut enää tölttiä aikaan. Laukka oli omasta mielestäni kaikista parhainta. Pieni issikka harppoi isoja loikkia hangessa. Ja pieniä nuo olikin!

Pihatossa asusti tällainen komistus! Mikä väri ja harja!

Kun tulin kotiin, ratsastin vielä Iitun. Minun oma Pikku-Iitu tuntui todella isolta issikoihin verrattuna. Kaviotkin olivat 2-3 kokoa isommat. Olisi ollut hauskaa verrata Simon lapioita issikoiden pikku töppösiin :'D

Minulla oli tietenkin kypäräkamera päässä ja tässä vähän tunnelmia issikkamaastosta;

Suosittelen Tiuran Tallia ehdottomasti kaikille! Henkilökunta oli mukavaa, hevoset on ihania ja turvallisia! Sinne on päästävä toistekin ja kauniiseen Seitsemisen kansallispuistoon ratsastamaan kesällä!