Eniten ärsyttää kaikki

En tiedä, onko tämä asia jota ei pitäisi sanoa ääneen, mutta alkutalvesta minulla oli jokseenkin pinna kireällä hevosten (tai lähinnä Simon kanssa). Simo oli mielestäni oikea ääliö, jota oli pakko liikuttaa. Parhaan hevosystäväni kanssa touhuaminen ärsytti, vaikka sen olisi pitänyt rentouttaa ja saada hyvälle tuulelle. Tallilta tullessa ärsytti tuplasti enemmän kuin sinne mennessä. Toki myöhemmin selvisi osittain syykin Simon käytökselle. Simon olo oli tukala ja millä muullakaan se olisi ilmaissut sitä kuin kärttyisyydellä...


Miten näin kiltin jauhoturvan kanssa touhuaminen voisi ärsyttää ketään?


 Jopa hoitotilanteissa Simo teki mielestäni kaiken mahdollisimman vaikeaksi; seisoi väärässä paikassa, ei astunut tossuja kunnolla jalkaan, pullisti mahaa niin, että en meinannut saada mahavyötä edes ensimmäiseen reikään kiinni, huitoi päällään jne. Ratsastaessa jumitti, sinkoili, pukitti, säikkyi tuttuja asioita, kyttäsi, ei tuntunut kuuntelevan lainkaan. Oma kärsivällisyyteni oli koetuksella, ei huvittanut touhuta Simon kanssa mitään. Näin törkeästi vaivaa liikuttaakseni Simoa hikeen joka päivä ja silti tuntui, että Simo on läskimpi kuin koskaan ja lihoi vaan entisestään. Turhautti, väsytti ja itketti. Mikään ei onnistunut. Tällä samalla kaavalla meni kuukausi toisensa perään. Tallikäynnit oli suorittamista ja selviytymistä. Sekä minua, että Simoa kiukutti kaikki.



Viime sunnuntaina kävin Simolla yksin maastoilemassa. Poikkesin tutulta reitiltä mennäkseni pidemmän lenkin, mutta Simo juurtui paikalleen eikä millään olisi halunnut liikkua. Tiukalla komentamisella ja patistamisella sain sen etenemään ja mietin jo, että lenkki on taas yhtä tappelua kaikesta. Kuitenkaan tuon yhden jumituksen jälkeen Simo ei kertakaan tuolla lenkillä enää hidastellut, jumitellut tai yrittänyt kääntyä. Päinvastoin, Simo kahlasi polviaan myöten reippaasti eteenpäin hangessa ja metsätielle päästyämme ravasi hurjaa kyytiä. Kotiinpäin kääntyessä ei yrittänyt mitään temppuja ja nosti nätisti laukan pyytäessäni. Simo laukkasi reippaasti eikä pukitellut kertaakaan tuon lenkin aikana. Vähän oli kiireinen ja jännittynyt, mutta kuunteli silti. Kotimatka tultiin ihan pitkällä ohjalla ja Simo vaikutti tyytyväiseltä ja rennolta ja tajusin itsekin olevani tyyni ja iloinen. Aurinko paistoi ja lämmitti kirpeässä pakkaspäivässä kun kahlattiin hangessa kotia kohti.

Kotia kohti kulkiessamme mietin, että tässä on nyt viimein se Simo, joka on minun paras kaverini ja iloinen, reipas veijari. Missä se on ollut tämän talven? Nyt Simon kanssa oli rentoa ja mukavaa kulkea kahdestaan maastossa ja nautin joka hetkestä. Tätä olen kaivannut monta kuukautta!

Myöhemmin palasin ajatuksissani tuohon havahtumisen hetkeen ja mietin, että olen myös itse paljon iloisempi ja energisempi nyt. Väsymys ja ärtymys loppuvuodessa ja vuoden vaihteen jälkeen varmasti tarttui myös Simoon sen lisäksi, että selkää kolotti.

Nyt kun ei kolota, jaksaa myös iloita ja leikkiä!


Eläinlääkäri kävi raspaamassa Simon hampaat ja huuhteli diasteeman. Samalla tarkistettiin kuolaimet ja 15,5 cm on minimipituus kuolaimelle. Simolta tuollainen kolmipala jo löytyykin käytöstä, mutta maastossa käytettävät 14,5cm pelhamit joutavat myyntiin, Ehdin hetken jo miettiä, että mistä ihmeestä löydän 15,5 cm pelhamit kolmipalalla, mutta jonkin aikaa nettikauppoja selattuani löytyi Reunokselta juuri oikean pituiset ja malliset pelhamit Simolle. Pari viikkoa pitää odotella toimitusta ja sitten pääsee testaamaan. Nyt kun on selkä ja suu kunnossa, pitäisi harrastamisenkin olla paljon mukavampaa!



Tällä viikolla mukavat treenit jatkuivat niin ajaen kuin ratsain. Tänään käytiin oikein kunnon laukkamaastossa Simon ja Iitun kanssa. Halusin testata, innostuuko Simo pukittelemaan kaverin seurassa, mutta lenkkihän meni hienosti ja reippaasti! Muutama yritys oli kun metsässä tippui puista lunta ja Simolla meinasi perä lentää. Sama juttu viimeisellä laukkasuoralla kotimatkalla kun Simo alkoi olla väsynyt eikä olisi jaksanut mennä niin yritti kiskoa päätä alas ja heittää perää vähän, mutta yritykseksi jäi. Oli todella mukavaa päästä laukkaamaan kunnolla kevyessä istunnassa ja antaa reilusti ohjaa Simolle, jotta pääsi venyttämään itseään. Koskahan olen viimeksi laukannut Simon kanssa kevyessä istunnassa pitkällä ohjalla... Tänä talvena ei aiemmin  tullut kuulonkaan, kun Simo veti heti päänsä alas ja aloitti köyrypukkirodeot. Lenkki päättyi taas iloisissa merkeissä, molemmat tultiin kotiin hymyssä suin. Ihanaa kun Simon kanssa voi taas harrastaa! Vielä pitää saada Simo käyttäytymään muidenkin kanssa, mutta minulla on nyt tosi hyvä fiilis Simon kanssa puuhastelusta.

Tässä vielä videontynkää tämän päivää lenkiltä Simon kanssa:

Kommentit

  1. Voi miten kadehdin noita maastoja sulla !!! Pitkät pätkät vapaata baanaa päästellä . Tuleeko siellä ikinä autoja vastaan?? Ihmisiä ? Edes metsäneläimiä...!!???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella on reitit kyllä hyvässä kunnossa! :) Kesällä nuo onkin soratietä, joten silloin ei paljoa päästellä. Silloin tällöin joku tulee autolla vastaan, mutta melko harvoin, joten saa aika rauhassa viipottaa pitkin metsäteitä. Toisinaan saattaa lenkkeilijä tulla vastaan. Metsäneläimiä näkyy myös, mutta pidän itse niin kovaa meteliä, että pysyvät kaukana tai lähtevät edeltä karkuun :D

      Poista
  2. Joskus tuollaisia huonoja päiviä vaan on, tuttu juttu :)

    Kiva, että pääsitte noin hyvin Simon kanssa laukkailemaan! Ihan paras tunne, kun kaikki sujuu ja pääset menemään niin kuin olet haaveillut! Meillä meni samallailla viime viikolla Viggon kanssa maastossa, päästiin vihdoin laukkailemaan reippaasti kevyessä istunnassa löysin ohjin, ilman pukkeja/ryöstämistä ja muuta kenkkuilua, oli ihan mieletön fiilis! Eka kerta että oikein molemmat pääsi nauttimaan maastosta. Tällä kertaa myös kypäräkamera toimi :D

    Meillä kanssa pelham maastossa, juuri sitä tutkailin kun on 14.5, että 15.5 saattaisi olla paremman pituinen, täytyy miettiä.

    Noi teidän maastot on vaan niin huiput, ehkä joskus vielä mekin päästään tollaisiin laukkailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että sinun kommentit piristää aina päivää, kiitos kauniista sanoista! :) kiva kun pääsitte Viggon kanssa laukkailemaan rennosti ja odottelenkin jo lenkkivideota ;) Talvella on kyllä pohjat kunnossa, kesällä ei hirveän usein pääse näitä pitkiä suoria laukkailemaan, mutta silloin keskitytään enemmän kenttätyöskentelyyn :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit