Jouluajelulla

Käytiin viikko sitten jo perinteeksi muodostuneella jouluajelulla Simon ja Iitun kanssa. Luntakin oli vielä, joten maisema oli mukavan valkoinen ja jouluinen. Itse olin flunssassa, mutta laitoin vaan paljon vaatetta päälle ja istuin kärryjen kyydissä Anun ajaessa Simoa. Marika ratsasteli Iitulla mukana.

Iitukaan ei ole enää mikään pikku-Iitu, kääntyhän neiti jo 6 vuotiaaksi vuoden vaihteessa :)

Löytyiskö nameja?

Simo sitten rakastaa kärryttelyä, vielä enemmän kuin mastoilua. Kaveri on aina aina innokas ja hyväntuulinen ja päristelee tyytyväisenä mennessään. Iitulla on taas tullut jokin murrosikä, kun on alkanut testaamaan rajojaan. Näykkii takkia ja hihaa ja on muutenkin kuriton kakara. Joka paikka pitää tutkia ja hiplata ja maistella ja joka paikkaan pitää tunkea. Ei pysy sitten hetkeäkään paikallaan. Pitäisi myös leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Iitu tarjoili jos jonkinlaista pikkupukkia innokkaana kärryjen takana tullessaan.

Aurinko paistoi kirkkaasti metsän takaa ja kulkuset kilisi kauniisti. Vaihdettiin Iitu edelle yhteen ylämäkeen, jotta Marika voisi laukata mäen. Ajateltiin ravailla Simon kanssa takana. Simo oli kuitenkin niin innoissaan, että perinteisen ravuri-tikkauksen sijaan nostikin laukan. Nuo valjakkokärryt on oikeasti ihan köpöttelykärryt, ei ole tilaa venyttää askelta sitten yhtään, mutta niin se Simo vaan paineli laukkaa oikein vauhdikkaasti ja innokkaasti.

Tonttu-Simo

Kaunis Iitu

Kotimatkalla vastaan tuli hevonen, joka oli varsin pöyristynyt norjalaisten vuonoeläinten pörröisestä ja punaisesta ulkomuodosta kilisevien kulkusten pahentaessa tilannetta entisestään. Jännäkakka tuli ja ohitustilanteessa pieni loikka, mutta odotimme paikallaan, joten pääsivät turvallisesti jatkamaan matkaa. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava lenkki. Kyllä mieli lepäsi kauniissa kelissä kulkusten helistessä.

Tässä video lenkiltä;