Lumimyrskyssä lenkillä + orastava ähky

Tuntuu, että aina kun tänne kirjoitan, ei ole kuin huonoja uutisia. Hevoset ovat olleet viimeisen viikon oikeastaan kokonaan pihatossa sisätiloissa, vaikka laitoin jo sadeloimetkin selkään, että voisivat enemmän ulkoilla. Ovat hengailleet sisällä, välillä kurkanneet mattojen välistä pihalle ja käyneet juomassa vedet ja syömässä heinät. Pakkaset ja myrskytuulet ei tunnu missään, mutta sadetta nuo inhoaa ihan kunnolla, eivätkä halua poistua suojaisesta pihatosta lainkaan sadesäällä.

Närkästyneen näköistä porukkaa

Iitu ampaisi vauhtiin

Hemuli-Iitu syöksyy hurjaa vauhtia

Viime viikolla pääsin kuitenkin liikuttamaan hevosia ihan mukavasti. Nuo joutuivat seisokelemaan tarhassa vain perjantain ja lauantain. Ilmeisesti sekin riitti.

Tänään tuli Saima taas maastoilemaan Simolla ja itse menin Iitulla mukaan. Hain hevoset normaalisti ja innokkaasti ne lähtivätkin sisälle laitettavaksi. Huuhdoin Iitun haavaa vielä, vaikka se onkin jo hyvin umpeutunut ja kuivunut, mutta jos jotain likaa on päässyt haavaan. Hyytynyttä verta siellä ainakin oli. Haava on parantunut oikein hyvin, onneksi. Laitettiin molemmille hokkibootsit jalkaan, kun ei tiedä jos jossain onkin liukasta. Simolla on käytetty myös back on trackin selän lämmitintä länkkärin patjan alla. Keli oli tuolloin tyyni, eikä luntakaan satanut. Lähdettiin pihasta ja eipä aikaakaan kun ensimmäisen aukion kohdalla alkoi puhaltaa oikein kunnon myrskytyyli ja lumi piiskasi kasvoja.

Tuuli luo aina jonkinlaista jännitysmomenttia maastoretkeen ja myös tuo parin päivän lepo. Pirteästi ja reippaasti hevoset tallusti eteenpäin ja eipä aikaakaan kun Simo esitteli jo ensimmäisiä loikkiaan. Kuljettiin metsän ja peltojen läpi lentokentän tien yli. Liikennettä ei juuri ollut. Mentiin lentokentän suoran vieressä kulkevalle hiekkatielle ja otettiin siinä vähän ravia. Simo otti vähän sivuloikkaa pari kertaan tiellä ja todettiinkin, että pohja on todella liukas parin liukastumisen jälkeen. Sitten käveltiinkin tien reunaa varovasti, kunnes käytiin ottamassa eräs tieltä pois kulkevä mäki laukkaa. Vauhtia ei juuri ollut, mutta molemmat pukitteli aivan tohkeissaan mäkeä ylös. Mäen päällä käännyttiin ja alas tultiinkin aika vauhdikasta käyntiä. Virtaa löytyi niin paljon, että emme voineet palata takaisin samaa reittiä, liukasta tien reunaa, vaan kävimme eräällä metsäpolulla kiipeilemässä mäkiä. Simo kulki edellä ja Iitu hyppäsi takana erään ojan yli, mistä Simo innostui ja hyppäsi Capriolen eli kaikilla jaloilla suoraan ilmaan potkaisten taakse. Vähän niinkuin Apassionatan mainoksessa näkyy niitä temppuhevosia. :D Eipä ole moista itselle sattunut.

Ehtii Simo välillä vähän venyttelemääkin

Simo kyllä muutenkin esitteli kaikki temppunsa tuolla lenkillä. Tuli sivuloikkaa, hyppyjä ylös ja perinteiset pukit. Iitu oli vähän hillitympi, mutta kyllä sielläkin perä lensi pariin otteeseen kun oli vaan niin hauskaa. Metsän jälkeen Saima soitti erään läheisen ravitallin pitäjälle, että voitaisiinko oikaista heidän radan poikki kun tie on niin liukas. No sinne päästiin ja nämä kaksi kahjoa lähes tanssi metsän läpi radan päähän. Pohja oli hyvä, joten sitten todettiin, että antaa mennä niin ehkä loppuu hölmöily. No eipä nuo tietenkään menneet kun olisi saanut vaikka nelistää. Molemmat meni mahdottoman hidasta laukkaa. Suoran päässä huomattiin, että Iitu oli hukannut tossunsa. Ei muuta kuin takasin ja sieltähän se tossu löytyi suoran alkupäästä. Laitoin tossun jalkaan ja meno jatkui kotia kohti, nyt jo vähän vauhdikkaammin. Kesken matkan Iitu pysähtyi tuijottamaan läheisen laitumen reunassa seisovaa tummaa, isoa hevosta. Pyysin Iitua jatkamaan matkaa ja jonkin aikaa mentiin aika vauhdilla sivuttain ja Simon saavutettuamme mentiinkin kotiin jotain piaffen tapaista jonkin matkaa kun Iitu oli ihan varma, että iso hevonen seuraa meitä. Kyllä nuo sitten lopulta rauhoittui, mutta mitenkään rennoksi ei paluumatkaakaan voi kutsua kun lumimyrsky loi omat olosuhteensa. Ehjin nahoin selvittiin reippaiden hevosten kanssa ihan kotipihaan asti. Vaikka joku ääliö mersulla ajoi vastaan ja veti käkkärikäännöksen mutkan takaa liukuen meitä kohti sivuttaen. Tyyppi sai suoristettua autonsa juuri ajoissa, mutta katsoin sitä pahasti. 

Pihassa molemmat saivat perinteiset lenkin jälkeiset porkkanat ja mutustivat ne innolla. Sisällä otettiin varusteet pois ja harjattiin hevosia hieman, ennen kuin heitettiin kuivatusloimet hikisten hevosten niskaan. Simo jostain syystä ei millään malttanut pysyä paikallaan vaan kääntyili joka suuntaan. Annoin ruokakipot ja Iitu kävi ahnaasti ruokansa kimppuun. Simo ei suostunut syömään ollenkaan ruokaa. Ajattelin, että ehkä naru on liian tiukalla eikä Simo yletä syömään, mutta ei. Ei suostunut syömään.  Simo joka ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä ja syö tiensä läpi vaikka mistä. Ei kelvannut ruoka, ei porkkana ei melassivesi. Päästin Simon irti ja ajattelin, josko se söisi pihatossa. Simo painelikin pihatosta ulos, kävi kakalla vessassa (toinen pihattokatos) ja palasi takaisin talliin. Vieläkään ei ruoka silti kelvannut. Kun yritin juottaa melassivettä, alkoi Simo irvistellä ja nosteli ylähuultaan. Simo ei koskaan irvistä. Jo siitä kun ruoka ei maistunut, tiesin, että nyt Simo on kipeä. Hain kuumemittarin ja mittasin lämmön. Lämpö oli normaali. Kokeilin antaa ihan pelkkää melassisiirappia kauhasta, mutta ei kelvannut. Simo vain irvisti. Tutkittiin jo suutakin, mutta ei siellä mitään näkynyt. Todettiin, että jos Simo ei suostu syömään eikä juomaan, yritetään väkisin.

Hain 60ml ruutan ja täytin sen melassivedellä, jotta sitten väkisin puserrettiin Simon suuhun. Annettiin noin kolme ruuttaa kun Simo päästi oikein pitkän pierun ja alkoikin syömään. Simo myös joi nyt koko melassiveden tyhjäksi. Porkkanatkin meni parempiin suihin. Mitähän ihmettä.. Todettiin, että Simolle on varmaan vaan kertynyt niin paljon kaasua elimistöön kun on hengaillut nämä sadesäät vallan pihaton suojissa. Lenkillä kiipeiltiin paljon metsässä ylä- ja alamäkiä, jolloin tavara lähti liikkeelle ja Simo tekikin kolmet kakat lenkin aikana.

Jäin seuraamaan tilannetta ja juotin Simolle vielä pari ämpärillistä melassivettä, jotka Simo joi ahnaasti ja taas piereskeli. Kävin juuri vartti sitten katsomassa Simon vointia ja juottamassa taas pari ämpärillistä melassivettä. Simo joi ämpärit tyhjilleen ja jaksoi lähteä ajamaan Iituakin takaa kun Iitu tuli norkoilemaan ämpärin lähelle, eli luojan kiitos näyttäisi oleman paranemaan päin. Laitoin yöksi oikein paljon vettä vielä tarhaan juotavaksi.

Tavallaan oli onni onnettomuudessa, että lähdettiin tänään lenkille ja että olosuhteiden pakosta jouduimme menemään kinttupolulle kiipeilemään ylös alas.

Nytpä tiedän olla jatkossa viisaampi ja myös sadesäällä pakottaa nuo hevoset ulos pihatosta perinteisen tunnin lenkin lisäksi. Huomenna käydään Simon kanssa ajamassa ihan käyntilenkki ja juotan taas paljon vettä. Jos kaikki on ok huomenna aamulla ja päivä menee hyvin, eikä uusia ähkyn merkkejä ole ilmaantunut, aloitan psyllium -kuurin ihan varuiksi. Simolla ei ole ollut koskaan ähkyä, joten tämän kyllä yllätti ja pelästytti. 

Nyt en uskalla sanoa, että oliskohan nämä vastoinkäymiset ollet tässä kun viimeksi niin kirjoitin ja nyt kävi näin. Paras olla ihan hiljaa vaan ja toivoa parasta.

 Lenkistä tulee myöhemmin videoo, kunhan saan käytyä sen läpi.