Simon kuulumisia

Simon kanssa ollaan nyt kolmatta viikkoa ihan kahdestaan.Vaikka olen voinut omistaa kaiken aikani yhdelle hevoselle, en ole päässyt kuin muutaman kerran ratsaille. Ikävä kyllä tähän samaan hässäkkään osui työmatkoja, juhannus ja muuta hommaa. Simolla on onneksi Poju seurana ja pojat ovatkin olleet aikalailla oman onnensa nojassa laitumessa.

Iitun lähtöpäivä oli surkea. Simo hirnui pitkälle iltaan asti vähän väliä Iitun perään. Sunnuntaina Simo näytti suorastaan masentuneelta. Kyllä hevonenkin ikävöi. Simo ja Iitu ovat olleet kuin paita ja peppu. Simo on ollut alakuloinen, eikä ole mielestäni syönytkään niin paljon. Pojat seisoskelee lähinnä laitumen portilla ikäänkuin odottaen Iitua saapuvaksi. 

Maanantaina, päivä Iitu lähdön jälkeen, mentiin Simon kanssa mukavan leppoinen kärrylenkki. Simo tykkää hirmuisesti ajohommista. Kulkee iloisesti hyräillen eteenpäin ja näyttikin oikein pirteältä ja hyväntuuliselta :)



Tuolla viikolla ehdin torstaina hieman ratsastelemaan Simolla pellolla. Lähinnä taivuttelua käynnissä ja lyhyitä käynti-ravi-käynti siirtymisiä.

Sunnuntaina käytiin jo perinteeksi muodostuneella lenkillä Norpan kanssa. Piipahdimme museokoti Mummolassa pullakahvilla, josta jatkoimme matkaa uusille, upeille reiteille. Simo pääsi taas laukkaamaan hirmuista kyytiä! Olipa hauskaa! Lenkki kesti huimat kolme tuntia.



Maanantaina käytiin taas ajelemassa. Tällä kertaa eri reitillä kuin normaalisti. Metsätiellä kuljettiin jännittävien tukkipinojen välissä, mutta Simo ei pahemmin kyttäillyt. Mennä tallusti iloisena eteenpäin. Paluumatkalla saatiin vähän lisämaustetta lenkkiin kun aivan kotipihan edessä seisoi tukkirekka keskellä tietä kuormaa tekemässä. Rekka oli niin leveä, että siitä ei päässyt ohi ja tie niin kapea, että kärryillä ei päässyt kääntymään. Hetkonen siinä ihmeteltiin, että mitäs nyt. Peruutettiin vähän matkaa kärryillä, joilloin päästiin kääntymään ahtaassa tilassa niin, että Simo astui ristiin. Palattiin vähän matkaa takaisin sopivaan risteykseen ja kohta tukkirekka jo porhalsikin ohi.




"Hiittisuora"

Korkeiden tukkipinojen välissä pujottelua


O-ou, edessä on este

Mitäs nyt tehdään?


Simo seisoo aina hienosti paikallaan valjastettaessa



Tiistaina käytiin Simon ja Pojun kanssa järvellä kahlailemassa. Meidän normaali maastoreitti on tukittu niin, että sieltä ei pääse enää kulkemaan, joten jouduimme kiertämään autotien kautta. Se jos mikä oli raskas lenkki! Mentiin pelkkää käyntiä koko matka, mutta lentokentän tiellä suhahti autoja ja rekkoja jatkuvasti ohi. Lyhyeen matkaan saatii tuhlattua peräti kaksi tuntia.

Keskiviikkona ratsastelin Simon kentällä. Yritin hakea muotoon, mutta Simo oli jäykkä kuin mikä, joten keskityin taivuttelemaan ja pidin harjoituksen helppona. Hiostava, painostava ilma ei helpottanut asiaa.

Juhannuksen hepat saivatkin laiduntaa rauhassa. Maanantaina käytiin Simon kanssa taas ajelemassa. Silloin satoi melkoisesti, mutta sadetakki päälle vaan ja menoksi. Simo oli outo lenkillä. Säpsyi ihan kaikkea mahdollista ja jumitteli. Ilmeisesti pitkät vapaat olivat tuoneet ylimääräistä energiaa.


Simo skarppina nähtyään kentällä tien vieressä laukkaavia hevosia


Eilen käytiin poikien kanssa ihan vain leppoisalla kävelylenkillä. Viime ratsastuslenkki oli niin jännä, että nyt haettiin rentoa, hyvän mielen lenkkiä. Sitä se totisesti oli. Keli oli niin painostava ja hiostava, että mentiin käyntiä paria rauhalllista ravipätkää lukuunottamatta. Kun on tukalat oltavat jo muutenkin niin miksi pahentaa oloa entisestään hikitreenillä.


Kommentit

  1. Todella Kiva postaus ja hienoja kuvia, varsinkin tuo viimeinen on todella hieno

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi sinulla! Ihan vahingossa löysin etsiessäni jotain " heppajuttuja " . Sait seuraajan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit